2.4.1. Identiteettien fuusio ja fissio

Luku 2: Oletukset todellisuuden luonteesta.
Edellinen alaluku: 2.4. Todellisuus on myrsky
Seuraava alaluku: 2.5. Erilaisen ilmaantuminen

Sosiaalinen identiteetti

Järjestelmässä, jossa yksilöt ovat yhteydessä toisiinsa syntyy sosiaalisia identiteettejä (Kts. Sosiaalisen identiteetin teoria: Tajfel & Turner 1979; 1986; Tajfel 2010; 1981; 1978; Turner 1987).

Sosiaaliset identiteetit yhdistävät ja erottavat ihmisiä. ’Hei, meillä on saman väriset hiukset! Hänkin on kukkakauppias, toisin kuin nuo rumat telakkatyöläiset.’ Jos olisi olemassa vain tummatukkaisia ei hiusten väri erottaisi tai yhdäisi ketää. Se ei olisi sosiaalinen identiteettinimittäjä. Telakkatyöläisyys yhdistää telakkatyöläisiä vain, koska se samalla erottaa heidät muista ihmisistä.

Sosiaalinen identiteetti syntyy ihmisten kokemista jaetuista eroista ja yhtäläisyyksistä toisiin ihmisiin.

Jaetuista identiteettinimittäjistä muodostuu sosiaalisessa kanssakäymisessä ryhmäidentiteettejä, ryhmäkäsitteitä, kuten ’puolalainen’ tai ’telakkatyöläinen’. (Identiteettiryhmien rakentumisen prosessista laajempi esittely: Hogg & Williams 2000).

Puolalaisuudella ja telakkatyöläisyydellä on viestinnällistä merkityksellisyyttä, sen mukaan miten ryhmän jäsenet, sekä ulkopuoliset jakavat merkityksen. Käsitteen sosiaalinen merkitys on sen jaettu merkitys.

Esimerkiksi transsukupuolinen ei koe voivansa täysimääräisesti toteuttaa omaidentiteettinsä uudelleenmäärittelyä, jolleivät muut tunnusta hänen sukupuoltaan viittaamalla häneen uudella sukupuolipronominilla. Transsukupuolinen yksilö hakee itsemääritelmänsä merkitykselle jaetun merkityksen asemaa.

Sosiaalinen fuusio

”Minä veljiäni vastaan; Minä ja veljeni serkkujani vastaan; Minä, veljeni ja serkkuni maailmaa vastaan.” – Ibn Khaldoun

Ibn Khaldoun puhui asabiyyasta, ’ryhmätunteesta’. Samankaltaisuudet yhdistävät ihmisiä. Erilaisuudet erottavat ihmisiä. Ihminen järjestäytyy ensisijaisesti sosiaaliseen yhteyteen samankaltaisen kanssa (McPherson et al. 2001).

Italialaiset maahanmuuttajat Yhdysvaltoihin, Australiaan, Brasiliaan, Kanadaan Argentiinaan kerääntyivät samoihin kaupunginosiin, vieläpä niin että Italialaiset eri Italian alueilta kerääntyivät samoihin naapurustoihin (Price 1963; Taylor 1971; Cinel 1982; Baily 1983; Zucchi 1988; Viitattu: Sowell 2018). Samalla tavalla New Yorkiin muuttaneet juutalaiset keskittyivät tiettyihin kaupunginosiin ja niiden sisällä Unkarin, Romanian, Venäjän ym. juutalaiset omille naapurustoilleen, kun taas Länsi-Euroopan juutalaiset muuttivat pois Itä-Euroopan juutalaisten tieltä uusiin paikkoihin Preussin juutalaiset omiin ja Länsi-Saksan juutalaiset omiin naapurustoihinsa (Polland & Soyer 2012; Anbinder 2016; Rischin 1962; Birmingham 1983; Wirth 1956; Cutler 1995; Viitattu: Sowell 2018).

Sama toistuu kaikkialla maailmassa maahanmuuttajayhteisöjen hakeutuessa kaltaistensa seuraan. Tämän päivän Pariisissa vietnamilaiset kolmannessatoista kaupunginosassa, kiinalaiset kolmannessa, japanilaiset ensimmäisessä, malilaiset Montreuilissa ja niin edelleen. Sama toistuu hipstereiden kasautuessa tietyille alueille, työväen tietyille alueille, rikkaiden tietyille alueille ja niin edespäin.

Apicella et al. (2012) tutkivat Hadza heimon sosiaalisia suhteita. He pyysivät heimon jäseniä listaamaan kenen heimolaistensa kanssa he mieluiten haluaisivat leiriytyä seuraavaksi. Naiset nimesivät vain naisia ja miehet vain miehiä (ibid.). Ihmiset nimesivät korostetusti henkilöitä, jotka olivat heidän itsensä kanssa saman ikäisiä, painoisia, yhtä hyviä metsästäjiä, samanlainen käsipuristusvoima ja rasvaprosentti (ibid.). Ihmiset pitävät itsensäkaltaisista ihmisistä.

Nuoret miehet ja naiset, sekä kokonaiset perheet voivat vaihtaa ryhmää. Ryhmien välillä jaetaan tietoa, uskomuksia, solmitaan avioliittoja ja vaihdetaan lahjoja. Ryhmät hajaantuvat ja sulautuvat muuttuvien luonnolojen, vuodenaikojen ja saaliseläinten elämänrytmin mukaan ja myös muuten vaan. Saman heimon ryhmät jakavat alueensa resurssit muiden sman heimon ryhmien kesken ja saman heimon ryhmät puolustavat yhdessä resurssejaan muilta heimoilta. Heimon sisäinen sosiaalinen kudelma on jatkuva ryhmien sekoittumisen, yhdistymisen ja erkaantumisen prosessi.

Evoluutiopsykologisesta näkökulmasta yhteistoiminnan järkevyys, sekä ihmisillä että eläimillä perustuu nk. Hamiltonin sääntöön (Hamilton 1963). Sukulaiselle aiheutetun edun kerrottuna sukulaisuuden asteella pitää olla yksilön omaa haittaa suurempi, jotta yksilön kannattaisi toimia sukulaisen eduksi. Sellaisten yksilöiden geenit ja kulttuurit siirtyvät tehokkaammin seuraavalle sukupolvelle, jotka ovat valmiit epäitsekkääseen toimintaan edistääkseeen sukulaistensa ja kulttuurisesti samankaltaistensa selviämistä.

Ihmisellä on voimakas taipumus samaistua itsensä kanssa samankaltaisiin ihmisiin.

Ryhmäinvälisen tunneteorian (Turner 1987, Miller 2004) mukaan ihmiset näkevät itsensä ryhmän vaihtokelpoisina mallikappaleina ennemmin kuin uniikkeina yksilöinä. Esimerkiksi ihmiset raportoivat ryhmäänsä kohdistuvaa syrjintää, vaikka itse eivät olisikaan sen kohteeena (Taylor 1978). He myös reagoivat tunnetasolla kun tapahtumat vaikuttavat sisäryhmään (Miller 2004).

Ryhmän kollektiiviselle geeni- ja kulttuuriperimälle on edullista uhrata yksittäisiä ryhmän jäseniä tarvittaessa. Sellaiset ryhmät, joiden soturit ovat nähneet itsensä ryhmän vaihtokelpoisina mallikappaleina ovat olleet valmiimpia uhraamaan henkensä ryhmän hyväksi. Seurauksena nämä ryhmät ovat jatkaneet sukujaan ja kulttuurejaan muiden kustannuksella.

Ihmiset pyrkivät positiiviseen itsemäärittelyyn (Rubin & Hewstone 1998). Koska ihmisten itsemäärittelyynsä sisällyttämät ryhmäkäsitteet ovat keskeinen osa itsemäärittelyä kun sisäryhmällä menee hyvin sisäryhmään kuuluvien ihmisten itsetunto nousee (Kite & Whitley 2010).

Ihmiset saattavat esimerkiksi tuntea henkilökohtaista häpeää tai ylpeyttä omaksumansa identiteettiryhmän historiallisista tapahtumista, jotka ovat tapahtuneet kauan ennen ihmisen itsensä syntymää. Turner (1987) kertoo: Kun yksilöt määrittelevät itsensä tietyn sosiaalisen ryhmän jäseniksi he oppivat tai kehittävät ryhmälle itsemäärittelylle sopivia käyttäytymistapoja ja luopuvat tai oppivat pois tavoista, jotka ryhmän itsemäärittelyn mukaisesti eivät kuulu ryhmän stereotypioihin. Ihmiset sisäistävät ryhmän säännöt itse-stereotypioimalla itsensä.

Hipsterit arvostavat autenttisuutta, mutta kukaan ei ole autenttisesti hipsteri. Ihmiset muokkaavat itse itsensä, he samaistavat itsensä symbolisen ryhmän identiteettimielikuviin. Ihminen hankkii tietyt vaatteet. Alkaa uskoa tiettyihin asioihin. Äänestää tiettyjä puolueita. Ostaa tietynlaista ruokaa. Halveksuu tiettyjä muita ryhmiä. Tykkää tietyistä twiiteistä. Kuuntelee tiettyä musiikkia. Ihminen ei pukeudu tietyn koodin mukaan vain koska hän pitäisi niistä vaatteista. Usein hän stereotypioi itsensä muillakin tavoin. Kuin metsästäjä-keräilijä ilmaisee pukeutumisellaan konkreettista heimojäsenyyttään me massayhteiskunnan symbolisten heimojen jäsenet ulkonäössämme ilmaisemme yhteenkuuluvuuksiamme.

Suomalaiset kokevat mielihyvää Kimi Räikkösen voittaessa formulakisat, koska ajattelevat ei-suomalaisten liittävän voiton seurauksena suomalaisuuden jaettuun merkitykseen aiempaa positiivisempia käsitteitä. Ajatus ei-suomalaisten mielikuvien positiivisesta muutoksesta saa aikaan suomalaisten itsemäärittelyn positiivisen muutoksen. Kimi Räikkösen voitto on merkityksellinen Räikkösen sosiaalisen identiteetin takia, ei hänen henkilökohtaisen identiteettinsä takia. Suomalaiset iloitsevat, koska he samaistuvat Kimi Räikkösen voittoon.

Urheilumenestys on merkityksellinen suomalaiselle kansallisidentiteetille aivan erityisellä tavalla vasta kun urheiluperformanssin menestys saa ei-suomalaisten huomion.

Kimberlé Crenshaw (1991) jatkaa intersektionaliteetin käsitteellä. Olla tummaihoinen ja nainen on identiteettinä enemmän kuin naisen identiteetin ja tummaihoisen identiteetin summa. Se luo erillisen identiteettikategorian: ’tummaihoinen nainen’. Ajatus ei ole uusi, ihminen määrittelee itsensä useamman kuin yhden käsitteen kautta.

Samaistuminen ei liity automaattisen ensisijaisesti fyysiseen samankaltaisuuteen, sukupuoleen tai sukulaisuuteen, ellei ihminen itsemäärittele itseään nimenomaan ensisijaisesti fyysisen ulkomuotonsa kautta. ’Olla tummaihoinen’ ja ’olla nainen’ voi olla täysin toissijaista esimerkiksi suhteessa henkilön poliittis-moraaliseen identiteettiin.

Itseluokittelut, eli yksilön jäsenyydet erilaisissa identiteettiryhmissä ovat olemassa hierarkkisena luokittelujärjestelmänä (Turner 1987). Kontekstin muut ryhmät määräävät sen miten ihmiset järjestäytyvät. Turussa olen auralainen, Helsingissä turkulainen, Ruotsissa suomalainen, Espanjassa pohjoismaalainen, Yhdysvalloissa eurooppalainen, Aasiassa länsimaalainen, Afrikassa valkoinen ja Marsin pinnalla ihminen.

Sosiaalinen fissio

“Vain vaara voi tuoda ranskalaiset yhteen. Et voi yhtäkkiä määrätä yhtenäisyyttä valtiolle, jossa on 265 erilaista juustoa!” -Charles de Gaulle

Todellisuudessa ranskalaisia juustoja on yli tuhat erilaista.

Mitä vahvemmin ryhmä kokee uhkia tai erilaisuutta muihin ryhmiin, sitä enemmän ryhmällä on yhteenkuuluvuutta, sitä tärkeämpi se on jäsentensä omaidentiteetin määrittäjänä ja sitä valmiimpia jäsenet ovat delegoimaan
resursseja kollektiiviseen toimintaan. Ryhmän jakama uhka vahvistaa solidariteettia ryhmässä.

Searle (1990) määrittää sosiaalisia ryhmiä kollektiivisen tarkoituksellisuuden kautta. Searlen mukaan ihminen kokee kuuluvansa ryhmään, kun uskoo muilla ryhmän jäsenillä olevan sama toiminnan tarkoitus kuin hänellä itsellään.

Yhteinen uhka synnyttää kollektiivisen tarkoituksen, joka hitsaa ryhmän yhteen, ja joka aktivoi ryhmän kollektiiviseen toimintaan vastustamaan uhkaa.

Sosiaaliseen ryhmään kuuluvat kärsivät ongelmasta henkilökohtaisesti, tai suuri enemmistö heistä kärsii. Palelette nälissään, jollette tee yhteistyötä, tai toinen heimo uhkaa viedä rajalliset resurssit.

Uhka voi olla jaettu, vaikka vain vähemmistö jäsenistä kärsii ongelmasta suoraan, mutta ongelman korjaamatta jättäminen laskee itsetuntohypoteesin (Kite & Whitley 2010) mukaisesti kaikkien identiteettiryhmän jäsenten itsetuntoa. Tunneteorian mukaisesti ryhmän vähemmistön kärsimys aiheuttaa ryhmän enemmistölle tunnereaktion.

Identiteettiryhmän aktivoitumiseen sisäryhmää suosimalla ja ulkoryhmää syrjimällä riittää pelkkä jakaminen ryhmiin (Haslam 2001). Suosinnan ja syrjinnän mekanismin aiheuttaa vähäpätöisinkin asia kuten paidan väri (Frank & Gilovich 1988).

Tutkimusten perusteella vapaassa yhteiskunnassa ihmiset suosivat sisäryhmiään, eli heitä jotka kokevat kanssaan samankaltaisiksi, vaikka samankaltaisuuden tekijällä ei olisi ilmeisen sosiaalisen identiteettinimittäjän asemaa (Frank & Gilovich 1988), esimerkiksi isonenäisten on havaittu kokeissa suosivan tiedostamattaan ja tahtomattaan muita isonenäisiä.

Suosinnassa ja syrjinnässä koettu kulttuurinen poliittinen ja moraalinen samankaltaisuus on todennäköisesti paljon voimakkaampi tekijä, kuin nenän koko tai ihon väri. Pieninenäinen etnisesti afrikkalainen kaupunkilainen hipsteri todennäköisesti suosii suurinenäistä etnisesti aasialaista kaupunkilaista hipsteriä, toisen pieninenäisen etnisesti afrikkalaisen maaseudun punaniskan kustannuksella. Me ihmiset ilmaisemme yhteenkuuluvuutta tiettyyn sosiaaliseen ryhmään käytöksellämme, pukeutumisellamme ja käyttämällämme kielellä sitä voimakkaammin mitä tärkeämpi tietty sosiaalinen identiteettinimittäjä on omaidentiteettimme muodostajana. Univormu, tai laajemmin ilmaistuna jaettujen sosiaalisten merkitysten mukainen pukeutumistyyli, on kivikautinen keksintö. Heimon jäsenet pukeutuvat samalla tavalla tunnistaakseen oman heimonsa jäsenet muiden heimojen jäsenistä jo kaukaa.

Ylhäiset Chinook-intiaanit nykyisten Yhdysvaltain luoteisrannikolla rajoittivat voimakkaasti kanssakäymistä alempiarvoisten kanssa ja muotoilivat lastensa kallot niin, että ylhäisö erottuisi selkeästi rahvaasta.

Yhteistyöhaluiset mielletään osaksi omaa ryhmää ja identiteettiä. Kilpailijat nähdään erilaisina ja osina ulkoryhmää (Riketta & Sacramento 2008). Ryhmät tulevat tyytymättömiksi kun vertailevat nykyresurssejaan menneisyytensä resursseihin ja muiden ryhmien nykyresursseihin (Crosby 1976; Kite & Whitley 2010).

Kimberlé Crenshawn (1991) intersektionaliteetin käsite rakentuu niin, että olla tummaihoinen ja nainen on identiteettinä enemmän kuin naisen identiteetin ja tummaihoisen identiteetin summa, koska henkilö kokee uhkia, sekä erisävyisten ihmisten, että miesten ulkoryhmistä.

Jos ryhmä syyttää toista ryhmää omasta resurssitilanteestaan ryhmä kehittää vihaa toista ryhmää kohtaan (ibid). Ryhmät kehittävät ennakkoluuloja muista ryhmistä (Stephan & Stephan 1996; Bizman & Yinon 2001; Stephan et al. 1998). Ulkoryhmien uhat voivat nousta sosiaalisen ryhmän tärkeimmäksi määrittelijäksi.

Viharyhmien jäsenet perustavat toimintansa niille periaatteille ja tavoitteille, joita uskovat ryhmällä olevan (Kite & Whitley 2010). Muiden ryhmien tuottamat uhat kasvattavat ryhmän jäsenten sitoutumista ryhmään. Ryhmien jäsenet erottautuvat toisista ryhmistä liioittelemalla eroavaisuuksia ja vahvistamalla ryhmien välisiä rajoja. Ryhmissä uhat ryhmien välisille eroille torjutaan tekemällä yhä puolueellisempia sosiaalisia vertailuja tai karkoittamalla niitä ryhmän jäseniä, joilla katsotaan olevan ulkoryhmien piirteitä uudelleenmäärittelemällä sisäryhmää (ibid.).

Kaikissa ryhmissä muiden ryhmien tuottamat uhat kasvattavat ryhmän jäsenten sitoutumista ryhmään. Ystävyyden ja vihollisuuden suhde on toisinto itseyden ja toiseuden suhteesta. Sisäryhmän jäsenet arvioivat ulkoryhmien onnistumisen johtuvan onnesta tai olosuhteista ja epäonnistumisen ulkoryhmäläisten luonteenpiirteistä, kun taas oman ryhmän menestykset johtuvat ryhmän jäsenien luonteenpiirteistä ja epäonnistumiset huonosta onnesta (ibid.). Oman ryhmän epäonnistumisesta saatetaan syyttää myös ulkoryhmiä ja jopa rankaista niitä, vaikkei niillä olisi ollut mitään tekemistä epäonnistumisen kanssa (ibid.).

Tietyt ryhmät syyttävät maahanmuuttajia, toiset rikkaita, kolmannet rasismia, neljännet patriarkaattia, viidennet feminismiä. On ryhmien tavanomainen mekanismi siirtää vastuu huonosta oman ryhmän ulkopuolelle ryhmän itsetunnon nostamiseksi ja ryhmän koheesion lujittamiseksi vahvoilla viholliskuvilla. Samaan tapaan kunnia hyvästä siirretään ryhmän sisäpuolelle itsetunnon nostamiseksi ja ryhmän koheesion lujittamiseksi nostamalla sosiaalista identiteettinimittäjää tärkeämmäksi suhteessa ryhmän jäsenten itsemäärittelyyn.

Assortativiiviset ja dissasortatiiviset, yhdistävät ja erottavat voimat, erilaisuus ja samankaltaisuus, rakkaus ja viha, kutovat sosiaalisen kudoksen.

Määritelmä:
’Sosiaalinen identiteetti’ rakentuu ihmisen itsemääritelmän suhteesta niihin määritelmiin, joita ihminen liittää muihin ihmisiin. Sosiaalinen identiteetti määrittelee ihmisen itsemääritelmän eroja ja yhtäläisyyksiä niihin määritelmiin, joita hän tekee muista ihmisistä.

Määritelmä:
’Sosiaalisen fuusion voimat’ ovat voimia, jotka ajavat ihmisiä yhteen. Samankaltaisuus. Yhteinen uhka. Jaetut identiteettinimittäjät.

Määritelmä:
’Sosiaalisen fission voimat’ ovat voimia, jotka ajavat ihmisiä erottautumaan. Erilaisuus. Vastakkaiset edut. Erottavat identiteettinimittäjät.

Oletukset:
– Autokatalyysi
– Todellisuus on jatkuvaa erkaantumista ja yhteenliittymistä.
– Homofilia, eli ihmiset hakeutuvat vuorovaikutukseen niiden kanssa, ja suosivat niitä, joihin ihminen samaistuu. Homofilia, latinaksi samanlaisuudenrakkaus.
– Xenophobia, eli ihminen hakeutuu pois vuorovaikutuksesta niiden kanssa, ja syrjivät niitä, jotka koetaan erilaisiksi. Xenophobia, eli kreikaksi muukalaispelko.
– Ihmisen itsemääritelmät ja tehdyt määritelmät muista ihmisistä ovat muuttuvia.

> Sosiaalinen todellisuus on epätasaisesti klusteroituva myrskyävä vuorovaikutusverkosto.

Väittämä: Ihmiset muodostavat sosiaalisia osajärjestelmiä klustereina sosiaalisen järjestelmäkokonaisuuden sisällä.

Väittämä: Jäsenyydet klustereissa voivat vaihtua ja täten sosiaalisen kokonaisjärjestelmän muoto on jatkuvassa muutoksessa.

Päätelmä: Sosiaalinen kudos on epätasaisesti klusteroituva myrskyävä vuorovaikutusverkosto.

Käsite: Sosiaalinen identiteetti
Käsite: Sosiaalinen fuusio
Käsite: Sosiaalinen fissio

Seuraava alaluku:

Seuraava alaluku: 2.5. Erilaisen ilmaantuminen

Lähdeluettelo:

Lähteet

Sisällysluettelo:

Johdanto ja sisällys tähän lukuun.
Koko artikkelisarjan sisällys.