Fingridin mukaan Länsi-Suomen sähköverkko on toistaiseksi täynnä ja uudet uusiutuvan energian investoinnit jäissä.
Ehdotan tämän pullonkaulan avaamista sähköverkon kuormituksenhallintajärjestelmän käyttöönotolla. Menetelmällä säästettäisiin luontoa, yhteiskunnan resursseja, sekä nopeutettaisiin siirtymää ilmastoystävälliseen talouteen.
Lukuaika: 4 minuuttia.
”Tilanne on käytännössä se, että kantaverkko länsirannikolla on toistaiseksi täynnä, sanoo yksikön päällikkö Petri Parviainen kantaverkkoyhtiö Fingridistä.” (Lähde). Yle:n tietojen mukaan Suomessa 150 jo luvitettua tuulivoimalahanketta, yhteensä n. 1000MWp, joutuu odottamaan useita vuosia länsirannikon kantaverkon vahvistumista.
Tosiasiassa kapasiteettia on ’täynnä’ olevassa verkossa reilusti yli 90% ajasta vapaana naurettavan paljon.
Nykyisillä periaatteilla sähköverkon liityntälupaa ei voida myöntää mikäli se voisi hyvin harvoin syntyvässä teoreettisessa tilanteessa aiheuttaa sähköverkon ylikuormittumisen.
Näiden harvinaisten ylikuormitusriskien välttämiseksi Suomessa investoidaan valtavasti uusiin sähköverkkoihin.
Kansainvälisesti monet kantaverkko- ja siirtoverkkoyhtiöt pyrkivät välttämään valtavia investointeja, mikäli niille on edullisia vaihtoehtoja. Esimerkiksi Kanadalainen kantaverkkoyhtiö IESO käy erikseen kullakin siirtoalueella vuosittain huutokauppoja joustotehosta. Huutokaupassa tarjouksentekijät sitoutuvat irtikytkemään kuormansa 12 tunnin varoitusajalla mikäli IESO soittaa ja käskee.
IESO ostaa itselleen palvelun, jonka avulla se voi pienentää kuormitustasoa, mikäli se ennakoi verkon ylikuormittumisriskin syntymistä. Sopimuksin hankitun joustotehon avulla IESO säästyy kalliilta verkkoinvestoinneilta joilla varauduttaisiin hyvin harvinaisiin stressitilanteisiin. Entä kuinka usein IESO aktivoi ostamaansa joustotehoa? Harvemmin kuin kerran vuodessa.
Vielä parempi toimintamalli olisi myöntää liityntälupia sillä ehdolla, että verkkoon liittyjä sitoutuu osallistumaan sähkön laadun ylläpitoon, sekä kytkemään kulutus- tai tuotantotehoa automaattisesti pois päältä tilanteessa, jossa verkko uhkaa ylikuormittua. Näin liityntälupa voidaan myöntää kaikille halukkaille liittyjille ja liittyjät itse kantavat kuormituksenhallinnan riskit.
Syvällä rintaäänellä sanon, että erityisesti uusiutuvan energian hankekehittäjät mielummin sitoutuvat silloin tällöin irtikytkemään tehoaan verkon kuormitustilanteessa, kuin odottavat vuosien ajan liityntälupaa.
Järjestely ei olisi kansainvälisesti poikkeuksellinen. Useassa maassa kantaverkkoyhtiöt edellyttävät verkkoon liittyjiltä tai sähkökaupan tasevastaavilta monenlaisten kantaverkkopalveluiden tuottamista osana sopimusehtoja.
Ehdotan sähköverkkojen kuormituksenhallintajärjestelmän perustamista Suomeen. (Alan kirjallisuudessa termi on: Network Congestion Management)
Sen sijaan, että verkonhaltija odotuttaisi liittyjää useita vuosia kunnes verkkoinvestoinnit valmistuvat, verkonhaltija antaisi liittyjälle paikallisen verkon kuormitusprofiilin ja kysyisi: ’Oletko valmis itse joustamaan niin, ettei aiheuttamasi kuormitus vaaranna verkon käyttövarmuutta?’. Asiakas tutkii kuormitusprofiilia, arvioi omalle kohdalle osuvien joustojen määrän ja tekee päätöksen. Jos asiakas vastaa kyllä, asiakas saa liittyä. Asiakkaan ei tarvitsisi odotella verkkoyhtiön investointeja, ellei erikseen niin halua.
Ehdotan, että liittymisehtona uusiin verkkoliityntäsopimuksiin lisätään kohta, joka vaatii liittyjää kytkemään laitteensa paikallisen verkon ylikuormitustilanteita ennaltaehkäisevään relesuojaukseen. Automatiikka valvoisi verkon kuormitusta ja tietyillä kuormitustasoilla järjestelmä irtikytkisi liittyjien tuotanto- tai kulutuskuormia järjestyksessä uusimmasta liittyjästä vanhimpaan.
Uudet liittyjät eivät heikentäisi olemassaolevien verkkoasiakkaiden asemaa. Verkkoyhtiöt saisivat enemmän irti jo tehdyistä investoinneista. Hankkeet etenisivät nopeammin, talous kasvaisi, sähkön hinta laskisi, päästöt vähenisivät ja metsää säästyisi ylimääräisten sähjölinjojen alta.
Kantaverkon leveä johtokäytävä halkoo metsämaisemaa ilmakuvassa Jyväskylän länsipuolelta.
Tällä hetkellä liityntäpiste on jo asiakasliitynnän relesuojauksen piirissä Fingridin puolella liittymää. Ehdotan, että nykyisen järjestelyn lisäksi relesuojaus vietäisiin asiakkaan verkon puolelle kuormatasolle niin, että kun verkko asteittain kuormittuu, automatiikka alkaa irtikytkeä kuormia pois alamuuntaja- tai jopa invertteri kerrallaan samalla periaatteella kuin esimerkiksi nopeassa taajuusreservissä. Näin saadaan sekä irtoamiseen että takaisinkytkeytymiseen automaattinen askellineaarinen irtikytkentäprofiili, joka minimoi suuret äkilliset tehonmuutokset.
Fingrid ei korvaisi tuottamatta tai kuluttamatta jäävää energiaa liityntäasiakkaalle, mutta tietysti joutuisi korvaamaan aiheutuvan tasevirheen liittymän tasevastaavalle samaan tapaan kuin on tapana esimerkiksi taajuusohjatussa normaalissa käyttöreservissä.
Verkon kuormituksenhallinnan vaatimusta tulisi soveltaa kaikkiin tulevaisuuden energiajärjestelmän suuriin yksittäisiin laitteistoihin, joille osallistuminen on helppoa ja tarkoituksenmukaista. Vetylektrolyyserit, tuuli- ja aurinkovoimalat, akustot ja säätövoimalat, suuret sähköautojen latauskentät, sähkötoimiset aluelämpökeskukset yms.
K.Reichert. Creative commons CC BY-SA 2.0
Sähköverkon kuormituksenhallintajärjestelmän käyttöönotto nopeuttaisi yhteiskunnan sähköistymistä ja siirtymää puhtaaseen energiajärjestelmään useilla vuosilla. Investoinnit tehtäisiin nopeammin ja sijoittajilla olisi laajempi vapaus sijoittaa laitoksensa parhaille paikoille. Liittyjät itse sitoutuisivat verkon käyttövarmuuden parantamiseen. Verkkoyhtiöt eivät seisoisi energiamurroksen tiellä. Suomen talous ja ilmasto kiittäisivät.
Argumentti pähkinänkuoressa:
Ongelmat:
– Siirtoverkoissa ongelman tulee aiheuttamaan suuri sähkön kulutustehon lisääntyminen Etelä-Suomessa. Sähköautot ja sähköistyvä lämmitys tulevat vaatimaan verkolta kykyä selvitä yhä suuremmista kuormitustilanteista.
– Pelkästään länsirannikolla 150 jo luvitettua tuulivoimahanketta yli 1000MWp yhteisteholla on jäissä kunnes Fingrid saa rakennettua uutta siirtotehoa. Kaikkialla Suomessa verkkoyhteyksien tiukat rajat ehkäisevät uusia hankkeita ja kilpailu kapasiteetista saa hankekehittäjät hylkäämään jo pitkälle vietyjä hankkeita.
– Kansantaloudellisesti ja ilmastopoliittisesti on turha katastrofi, että murrosta fossiilisesta uusiutuvaan sähköntuotantoon, liikenteeseen ja lämmitykseen jarruttaa hidas verkon vahvistuminen.
Väittämät:
> Tosiasiassa verkon liityntäkapasiteetti riittää kaikille liityntälupaa hakeneille hankkeille reilusti yli 90% ajasta.
> Kanta- ja siirtoverkoille on mahdollista toteuttaa järjestelmäsuojia nopeasti, edullisesti ja turvallisesti, jotka irtikytkevät tuotanto- tai kulutuskohteita silloin kun verkko uhkaa ylikuormittua.
Ratkaisu:
– Ehdotan, että verkkoon liittyvät uudet uusiutuvan energian hankkeet, sekä uudet suuritehoiset kulutuskohteet osana verkkoliityntäsopimusta sitoutuvat verkon kuormituksenhallintaan siten, että laitteistot irtikytkeytyvät automaattisesti portaittain uusimmasta liittyjästä vanhimpaan, mikäli verkko uhkaa ylikuormittua.
Perustelu:
> Edellä esitetty sähköverkon kuormituksenhallintajärjestelmä mahdollistaisi yhteiskunnan resurssien säästämisen verkkojen tehokkaammalla käytöllä, nopeuttaisi siirtymää sähköistyvään ja vähäpäästöiseen yhteiskuntaan, laskisi sähkön hintaa, nostaisi talouskasvua ja säästäisi metsää.
Kirjoittaja on uusiutuvan energian hankekehittäjä.
Esitän tässä tekstissä diagnoosin sähkömarkkinoiden ongelmista, sekä ehdotukset mahdollisista ratkaisuista.
Lukuaika: 9min
Aluksi käyn lyhyesti läpi sähkön hinnanmuodostuksen periaatteet ja nykyisen sähkökriisin aiheuttajat. Mikäli asiat ovat tuttuja, hyppää rohkeasti kohtaan 3.
Argumentti pähkinänkuoressa:
Premissit: – Suurin osa sähkön kulutuksesta on kiinnitetty ja siksi sähkön kysynnässä on hyvin vähän hintajoustoa. – Sähkön tarjonta on jo pakotettu joustamaan. Tuottajat ovat REMIT-sääntelyn perusteella velvoitettuja tarjoamaan kaiken tehon markkinoille, tuotantokustannuksilla perusteltuun hintaan.
Väittämä: > Sähkön markkinahinta nousee astronomiseksi niille jotka joutuvat maksamaan markkinahinnan, koska suurin osa teollisuudesta ei maksa markkinahintaa eivätkä siksi jousta kulutuksessaan.
Päätelmä: – Ehdotan, että asetetaan päivämäärä, jolloin kiinnitysten sopijaosapuolille annetaan oikeus purkaa kiinnitykset. Näin markkinat saavat mahdollisuuden sopeutua muuttuneeseen toimintaympäristöön. Tämä johtaisi hintojen laskuun.
1/5 Sähkön hinnanmuodostus
Myyjät tekevät Nordpooliin tarjoukset kullekin tunnille erikseen ottaen huomioon sähkön tuottamisen kustannukset. Tuulivoimala on pakotettu tarjoamaan matalalla hinnalla, mutta maakaasuvoimala on pakotettu tarjoamaan vain jos hinta on riittävän korkea kattamaan polttoaineet, päästöoikeudet ja muut toimintakulut. Säätyvä vesivoima vuorostaan laskee tarjouksiaan hyvin tarkkaan, altaan pinnan tason sekä lähitulevaisuuden sade- ja hintaennusteiden perusteella.
Sähkön tarjontakäyrää säännellään. Tuotannon tarjoaminen keinotekoiselle suorat ja välilliset kustannukset selvästi ylittävälle tasolle on kielletty (REMIT artiklat 2. ja 5.). Samaten on kielletty olla tarjoamatta markkinoille toimintakykyistä voimalaa, jonka tuotantorajakustannukset alittavat toteutuneen markkinahinnan (REMIT artikla 5.).
Sähkön tuottajien tarjoukset asetetaan hintajärjestykseen ja näin syntyy ’tarjontakäyrä’.
Toisaalla ostajat ilmoittavat kullekin tunnille erikseen paljonko ja mihin hintaan ovat valmiita ostamaan sähköä. Reilusti suurin osa ostajista on pakotettu ostamaan sähköä hinnalla millä hyvänsä, sillä ovat tehneet jälleenmyyntiasiakkaidensa kanssa ’avoimen toimituksen’ sopimuksia, joiden perusteella heidän on pörssihinnasta välittämättä pakko toimittaa asiakkaalle kaikki sähkö mitä asiakas haluaa kuluttaa.
Sähköä jälleenmyyvät ostajat tekevät vain pienen määrän hinnalle ehdollisia ostotarjouksia perustuen ennusteisiin siitä, miten pörssihintaa maksavat jälleenmyyntiasiakkaat reagoivat hintoihin. Samoin tekevät muutamat itselleen sähköä ostavat ostajat raskaassa teollisuudessa. Vaikkapa typpielektrolyysin tarvitsema suuri teho asetetaan ehdollisena sille hinnalle, millä typpeä kannattaa tuottaa.
Syntyy ’kysyntäkäyrä’.
Kun kysyntä ja tarjontakäyrä yhdistetään, selviää mitkä myyjien myyntitarjoukset menivät kaupaksi ja mitkä eivät. Muodostuu aluehinta.
Yhden alueen hinta ennen tuontia/vientiä:
Kaikki saavat ja tai maksavat lopulta saman markkinahinnan. Kyse on ’marginaalihinnoitellusta’ kaupankäynnistä. Kallein tarjous, joka oli pakko hyväksyä jotta kysyntä kohtaisi tarjonnan, asettaa hinnan kaikille. Samoin toimivat muut tavarapörssit, vehnäpörssi, öljypörssi, teräspörssi, maakaasupörssi, hiilipörssi, yms.
Marginaalihinnoittelun etuna kenelläkään myyjällä tai ostajalla ei ole kannustimia yrittää tarjota omaa tuotantoaan ’ylihintaan’. Jos kyseessä olisi ’pay-as-bid’ -markkina, eli saat sen hinnan jolla tarjoat, silloin esimerkiksi tuulivoimalan kannattaisi tarjota tuotantonsa maakaasuvoimalan hintaan, jos se olettaa, että hinta nousee jokatapauksessa sille tasolle. Toimijoiden kannattaa tarjota korkeimpaan hintaan vaikka se johtaisi siihen, että joka kymmenes tarjous ei menisikään kaupaksi. Toisin sanoen toimijoilla olisi jokatapauksessa kannustin tarjota marginaalihintaa myös pay-as-bid markkinalla. Marginaalihinnoittelu johtaa tutkitusti matalempiin hintoihin kuin ’pay-as-bid’.
Upotettu linkki: Investopedia
Sähköpörssi on hajautunut hinta-alueisiin, joiden välillä on rajalliset siirtoyhteydet. Esimerkiksi jos yhden alueen aluehinta on 100€/MWh, toisen 50€/MWh ja alueiden välillä on 1000MW siirtokapasiteetti, yhdistetään silloin eri alueilla annettuja osto- ja myyntitarjouksia tuon 1000MW rajoissa.
Toisen alueen hinta ennen tuontia/vientiä.
Tarjouksia siirretään alueiden välillä 1000MW, jonka seurauksena kysynnän ja tarjonnan tasapaino muuttuu molemmilla alueilla.
Sähköä vievällä alueella hinta nousee 1000MW:llä uutta kulutusta:
Sähköä tuovalla alueella hinta laskee 1000MW:llä uutta tuotantoa:
Jos siirtokapasiteetin rajat eivät tule vastaan, alueiden välille toteutuu sama hinta.
Upotettu linkki: Ilta-Sanomat
Näin toimii sähkön hinnanmuodostus. Se on harkittu ja toimiva järjestelmä, joka on pääpiirteittäin sama kuin kaikilla muillakin tavaramarkkinoilla.
2/5 Mistä sähkökriisi Suomessa johtuu
Sähkön korkealle hinnalle on kolme keskeistä syytä:
1. Venäjän tuonti on lopetettu
A) Suomen hinta-alue ei enää voi ostaa Venäjän hinta-alueelta halpaa sähköä, jolloin hintatasapainomme jää korkeaksi.
B) Baltian hinta-alueet eivät nekään enää ostaa Venäjän hinta-alueelta. Heidän hintatasapainonsa jää niin korkeaksi, että ostavat sähköä Suomesta samalla nostaen Suomen hintatasapainoa korkeammaksi.
Upotettu linkki: Ilta-Sanomat
2. Polttoaineiden hinnat ovat nousseet
A) Venäjältä on tuotu Suomen energiapuusta jopa 66%, suuret osuudet hiilestä ja öljystä, sekä kaikki maakaasu. Kun polttoaineet hankitaan kalliimmalla, sähköntuotannon kustannukset ja täten koko tarjontakäyrän hintataso nousee.
B) Venäläinen tuotanto on merkittävä tekijä energiatuotteiden maailmanmarkkinoiden hinnanmuodostuksessa. Seurauksena myös niiden maiden sähkön tarjontakäyrien hintatasot ovat nousseet, joista Suomi tuo sähköä.
3. Päästöoikeuksien hinnat ovat nousseet
Saadakseen luvallisesti tuottaa hiilestä sähköä, on hiilivoimalan ostettava hiilen lisäksi päästöoikeuksia. Venäjältä tuomisen sijaan sähkö täytyy tuottaa EU:n sisällä kasvattaen päästöoikeuksien kysyntää ja nostaen niiden hintaa.
Seuraus:
3/5 Valuvika sähkömarkkinoilla
Keskuspankit, vaikkakin kykenevät painamaan tyhjästä rahaa, eivät kykene painamaan tyhjästä sähköä, hiiltä, öljyä tai kaasua.
Upotettu linkki: Giphy
Mikä neuvoksi?
Ratkaisun avaimet eivät ole tarjontakäyrässä, vaan kysyntäkäyrässä.
Sähkön jälleenmyyjät myyvät kuluttajille tyypillisesti kiinteähintaisia sopimuksia. Ulkoistaakseen riskin pörssihinnan muutoksista Nordpoolissa, jälleenmyyjät ostavat kiinnityksiä Nasdaqissa.
Kiinnityksen ostaja lyö vetoa, että sähkön hinta on alle sovitun summan. Kiinnityksen myyjä lyö vetoa, että sähkön hinta on yli sovitun summan. Joka tunti vedon häviäjä maksaa voittajalle Nordpoolissa toteutuvan hinnan ja Nasdaqissa sovitun hinnan erotuksen.
Sähkön johdannaiskauppa Nasdaqissa mahdollistaa kuluttajille myytävät kiinteät sopimukset Nordpoolissa toteutuvista vaihtelevista hinnoista huolimatta. Tämä aiheuttaa erittäin joustamattoman sähkön kysyntäkäyrän.
Kun hintasignaali on rikki, toimijat eivät ohjaudu toimimaan sen mukaan mikä on toimijoiden kokonaisuudelle arvokasta ja mikä ei. Vapaiden markkinoiden idea ja hyödyt vesittyvät.
Taloustieteilijät Ludvig von Mises ja Friedrich Hayek kuvasivat ongelmaa 1920-luvulla. Kysymys on taloustieteen slangissa nk. ’Talouslaskennan ongelmasta’.
Upotettu linkki: Mises Institute
Tien pielessä asuu mummo, joka on juuri kiinnittänyt sähkönsä kolmeksi vuodeksi 12 sentin / kWh määräaikaisella sopimuksella. Hinta on noin kolmin tai nelinkertainen edellisen viiden vuoden keskiarvoon verrattuna. Talossa on 6kW sähkölämmitin ja sisällä 16 astetta lämmintä. Mummolla on sama insentiivi säästää sähköä seuraavat vuodesta kolmeen vuotta oli sähkö sitten kallista tai halpaa.
Tien toisella puolella on kasvihuone, joka on muutama vuosi sitten kiinnittänyt suurimman osan sähkönhankinnastaan edullisesti monen vuoden ajaksi. Kurkuilla on 22 astetta lämmintä ja suurpainenatriumvalaisimet antavat huoneeseen 6MW teholla valosäteilyä. Sähköstä maksetaan 4 senttiä kilowattitunnilta. Yrityksen kurkkujen myynnistä saama kate on 500 euroa päivässä. Jos päivän pörssihinta on 40 senttiä kWh, ovat kiinnityksen myyjän tappiot kurkun käyttämästä valosta n. 51840€ päivässä. Tämä on klassinen esimerkki ’talouslaskennan ongelmasta’. Kansantalous aiheuttaa itselleen yhtäällä 51840 euron tappiot, tuottaakseen toisaalla 500 euron voiton.
Jos sähkön kulutus joustaisi hinnan mukaan, veisimme ulkomaille 57600€:lla sähköä ja maahantoisimme kurkut. Kun hintasignaali on rikki, markkinat eivät ohjaa toimintaa oikein. Lopputuloksena ostamme ulkomailta sähköä suurella rahalla tuottaaksemme kurkkuja pienellä rahalla.
Puolet kasvihuoneista on täksi talveksi luopunut tuotannosta, mutta toinen puoli, eli arviolta 80MW valaistusta, jatkaa läpi talven vanhoilla edullisilla sopimuksilla. Vastaavasti samaan aikaan metsä-, metalli- ja kemianteollisuudessa tuotetaan muutamien kymmenien prosenttien katteella tuotteita, joista aiheutuu muualle kansantalouteen sähkön hinnannousun seurauksena valtavat vaihtoehtoiskustannuskorjatut tappiot.
Onnekkaasta ostokiinnityksestä koituneet säästöt ovat yhtälailla ansiottomia nk. ’windfall’- tuottoja, kuin pörssiriskin ottaneiden tuotantolaitosten myyntivoitot.
Ulkomaankauppamme perustuu suurelta osin energianintensiivisiin matalan jalostusasteen tuotteisiin kuten selluun, teräkseen, pahviin, paperiin ja puutavaraan. Tämä kaikki tuotetaan merkittävissä osin ulkomailta maahantuodulla sähköllä. Syntyy syvä lovi vaihtotaseeseen kun sähkö on erittäin kallista, mutta halpojen tuotteiden valmistus ei jousta.
Erityisen kalliina päivänä sähkö uhkaa loppua kesken, mutta kummallakaan, ei mummolla, eikä kasvihuoneella, ole kannustimia käyttää sähköä yhtään sen vähempää kuin normaalinakaan päivänä. Vastaavasti jos ensi vuonna sähkö on erityisen halpaa se ei helpota mummon ahdinkoa lainkaan.
4/5 Lääke
Valitettavasti minäkään en kykene tyhjästä painamaan sähköä, hiiltä enkä kaasua. Enkä terästä, paperia tai kurkkujakaan.
Jos otetaan tavoitteeksi, että mahdollisimman moni pitää työpaikkansa, mahdollisimman harva tehdas joudutaan sulkemaan ja sähkö maksaisi kuluttajille sen verran, että se ei tapa, vaan vahvistaa. Silloin ehdotan seuraavaa:
Puretaan kiinnitykset.
Valtio julistaa hätätilan ja ilmoittaa, että muutaman kuukauden päästä kaikilla sopimusosapuolilla on oikeus halutessaan purkaa kaikki kyseiseen päivämäärän mennessä allekirjoitetut kiinnityssopimukset. ’Force Majeure’, aivan kuten arvopaperipörssissä suljetaan kaupankäynti villiintyneellä osakkeella. Tuolla määräpäivällä kiinnitysten myyjät ja ostajat saavat halutessaan irtisanoa tappiolliset kiinnityssopimukset. Kaikki jäävät pörssihinnan varaan tai solmivat uudet tämänhetkiseen markkinatilanteeseen päivittyneet kiinnitykset.
Tämä sopeuttaisi markkinat muuttuneeseen toimintaympäristöön ja puuttuminen sopimusvapauteen olisi paljon kevyempi, kuin tähän mennessä esitetyt eri puolueiden autoritääris-populistiset esitykset velvoitesähkö-hintakatoista, tai väistämättömän epäoikeudenmukaisesti jakautuvista windfall-veroista.
Seurauksena kiinnitysten purkautumisesta todennäköisesti ne tehtaat, jotka ovat varmimpia siitä ettei oma tuotanto ole sähkön markkinahinnan arvoista, äänestävät itse itsensä kiinni. Seurauksena sähkön hinta putoaa kuin kivi. Markkinat toimivat.
”Pörssisähköön siirtyneet asiakkaamme vähensivät energiankulutustaan 15 prosenttia samalla, kun kiinteähintaisen sähkösopimuksen solmineiden asiakkaiden kulutus pysyi ennallaan.” – Lähde: Helen 23.09.2022. Jos kaikki kuluttajat vähentäisivät kulutustaan 15% sillä olisi hyvin merkittävä markkinahintaa laskeva vaikutus.
Nykyinen kysyntäkäyrä:
Kysyntäkäyrä ilman kiinnityksiä:
Hinnan muutos kiinnitysten purkamisen seurauksena:
Ihmiset ja yritykset olisivat vapaita solmimaan uusia kiinnityksiä, mutta päivittyneillä hinnoilla. Ylikiinnittäminen on ongelma myös pidemmällä aikavälillä, mutta sen estäminen vaatisi niin syvää puuttumista sopimusvapauteen mahdollisten kiertoteiden tukkimiseksi, että ongelman ratkaisu väkipakolla synnyttäisi vain uusia ongelmia.
Kiinnitysten purkamisen seurauksena syntyisi lomautuksia, mahdollisesti konkursseja, työttömyyttä.
Jos kiinnityksiä ei pureta syntyy niinikään konkursseja, lomautuksia ja työttömyyttä, vain hidastetusti. Alkaa venäläinen ruletti. Sitä mukaa kun yritysten kiinnitykset väistämättä purkautuvat, kannattavimmatkin ajatuvat tilanteeseen, jossa heidän on pakko leikata ja sulkea tuotantoa.
Kuva: 9GAG
Muiden edelleen kiinteistä hinnoista nauttivien joustamattomuuden takia sähkön hinta on oikeita markkinahintoja maksavalle vähemmistölle astronominen. Moni yritys on jo nyt tässä tilanteessa.
Toistan:
Jos kiinnitykset puretaan, tuotantoa leikataan siinä järjestyksessä missä tuotannon tuottama arvonlisä suhteessa sähkön hintaan on pienin.
Jos kiinnityksiä ei pureta, tuotantoa leikataan siinä järjestyksessä kenen kiinnityssopimus päättyy ensimmäisenä.
Jälkimmäinen vaihtoehto antaa vähemmän kannattavan tuotannon syödä enemmän kannattavan tuotannon toimintaedellytykset. Se, että emme purkaisi kiinnityksiä olisi Suomelle ja suomalaisille paljon vahingollisempaa kuin kiinnitysten purkaminen.
Kiinnitysten purkaminen pakottaa kaikki samaan aikaan maksamaan samaa pörssihintaa, mutta kun kaikki kuluttajat joutuvat äänestämään euroillaan, ei hinta enää voi nousta tasolle, jota kuluttajat eivät olisi valmiita maksamaan.
Nyt hinta on astronominen vain, koska suurin osa ei äänestä euroillaan, vaan maksattavat omat kulunsa kiinnityksen myyjällä. Jos hinta jouduttaisiin maksamaan itse, olisi heti itse kullekin selvää onko oma käyttökohde sellaisen resurssin arvoinen, josta on huutava pula. Ja muistutan, että kuluttajilla tässä yhteydessä tarkoitan etupäässä teollisuutta, koska etupäässä teollisuus asettaa sähkön kysyntäkäyrän joustavan osan.
Upotettu linkki: Tilastokeskus Sähkön kulutus sektoreittain 2019
En vastusta sitä, että yksityisiä kuluttajia tuetaan vaikeassa tilanteessa. Pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin mukaan valtio antaa ensin vapaiden markkinoiden toimia ja vasta jälkikäteen säätää lopputulemia tulonsiirroilla. Tämän päivän velka on pois huomisen palveluista, mutta tuki on vähemmän tehottomuutta aiheuttavaa kuin suora puuttuminen. Nyt kuitenkin on poikkeustilanne ja jonkinlainen tarkkaan harkittu puuttuminen voi olla perusteltua.
Kiinnitykset jokatapauksessa lopulta purkautuvat. Kysymys on siitä, kuinka paljon kipua ja vahinkoa aiheutetaan niille, joiden kiinnitykset purkautuvat ensimmäisinä.
”Hyvän ja huonon ekonomistin ero muodostuu siitä, että toinen huomioi vain näkyvän vaikutuksen; toinen huomioi sekä näkymättömät, että ne jotka on tarpeen ennaltanähdä. Ero on valtava, sillä lähes aina kun nopea vaikutus on myönteinen, on lopullinen vaikutus vahingollinen ja päinvastoin. Seurauksena huono ekonomisti pyrkii pieneen hyötyyn nykyhetkessä, jota seuraa suuri vahinko tulevaisuudessa, kun taas oikea ekonomisti pyrkii suureen hyvään tulevaisuudessa, riskeeraamalla pienen vahingon nykyhetkessä.” – Frédéric Bastiat (1850)
5/5 Miksi ehdotukseni on vaikea?
Ehdotukseni on käytännössä sama, mitä Fortum ja Uniper ehdottivat ratkaisuksi Saksan kaasukriisiin. Tämä ei käynyt, vaan Saksan valtio käytti jopa 36 miljardia euroa kiinteiden kaasusopimusten pitämiseen voimassa, sen sijaan että olisi antanut hintamekanismin toimia ja johtaa säästötoimiin niukaksi käyneen maakaasun kulutuksessa. Syyt ovat poliittiset.
Saksan liittokansleri Olaf Scholtz, joka on pitänyt ydinvoimalat kiinni ja kaasun hinnat kiinteinä.
Vain noin kolmasosa Suomen kotitalouksista, eli vähemmistö äänestäjistä, maksaa sähköstä sopimuksella, jonka hinnat ovat päivittyneet energiakriisin alkamisen jälkeen. Yrityksistä ja erityisesti teollisuudesta osuus on varmasti paljon pienempi. Reilusti suurin osa äänestäjistä nauttii siis kriisiä edeltävänä aikana hinnoitelluista sähkösopimuksista.
Vaikka kaikkien yhteinen etu olisi, että kaikki säästäisivät sähkönkulutuksessa ja kriisin kustannukset jakautuisivat tasaisesti, on kuitenkin jokaisen oma etu olla itse säästämättä, nauttia vanhasta halvasta sopimuksesta ja ajaa sen sijaan muut säästämään ja maksamaan korkeita hintoja heidän puolestaan.
Kaikkien, jotka nauttivat vanhoista kiinteistä sopimuksista kannattaa vastustaa niiden purkamista. Toistaiseksi tämä ryhmä on suuri enemmistö.
Demokratia ei ole järjestelmä, jossa poliitikot etsisivät ratkaisuja, jotka tehokkaimmin edistäisivät ongelmien ratkaisemista yhteiskunnan kokonaisuuden näkökulmasta. Joseph Schumpeterin mukaan ”Demokratia on päätöksenteon metodi, jossa valtaan haluavat poliitikot kilpailevat vaaleissa ihmisten äänistä”.
Hintakatot ovat käytännössä aina taloushistoriassa johtaneet pulaan ja säännöstelyyn. Sivistyneet virkamiehet ja poliitikot varmasti tietävät tämän. Silti hintakattoja aina uudelleen ehdotetaan, sillä ne ovat keskivertoäänestäjän helposti ymmärrettävissä ja siksi kerta toisensa jälkeen poliittisesti suosittuja ehdotuksia. Ne ovat siis taloustieteellisesti typeriä, mutta demokraattisesti nerokkaita ehdotuksia. (Hintakatto on summa jolla myyjä pakotetaan myymään, jota mm. Kokoomuksen Heikki Vestman ehdottaa. Virossa yms. ei ole hintakattoja, vaan kustannustukia jossa valtio maksaa kuluttajan puolesta myyjälle markkinahinnan.)
Kokoomuksen Heikki Vestman on ehdottanut hintakattoa sähkölle
Hintakattojen ongelmien tapaan sivistyneiden virkamiesten ja poliitikkojen Saksassa ja Suomessa on myös luonnollisesti ymmärrettävä kiinteiden sopimusten ongelma. Jos hallitus harkitsee ’windfall’-veroja ansiottomia tuottoja saaville pörssiriskin ottaneille tuotantolaitoksille, heidän on väistämättä ymmärrettävä, että samanlaisia ansiottomia tuottoja saavat ’mankala’ voimaloiden omistajat (mankala=voimala joka tuottaa kustannushintaan sähköä omistajansa kulutukseen). Samalla logiikalla heidän on väistämättä ymmärrettävä, että itseasiassa samanlaisia ansiottomia tuottoja saavat kaikki, jotka saavat nyt sähköä alle markkinahinnan, niiden kustannuksella, jotka markkinahintaa maksavat. Jos ’windfall’-veroa haluttaisiin periä oikeudenmukaisesti se tulisi periä ’ylihintaan’ tuottavien tuotantolaitosten lisäksi ’alihintaan’ kuluttavilta kuluttajilta. Molemmat tässä tilanteessa yhtälailla saavat ’ansiottomia’ ’windfall’ -tuottoja.
Ei ole demokratian luonne huomioiden yllättävää, että Suomen hallitus sen sijaan, että pyrkisi jakamaan vähemmistön kärsimyksen yhteiselle enemmistölle, jakaakin velkarahaa kaikille sähkönkuluttajille. Kärsivät he kriisistä tai eivät. Ei ole yllättävää, että Scholtzin hallitus ottaa mielummin velkaa kuin riskeeraisi äänestävän sukupolven enemmistön epäsuosion purkamalla kiinteät kaasusopimukset.
Pääministeri Sanna Marinin hallitus on päättänyt maksaa kaikkien sähkönkuluttajien talven sähkölaskuista osan, kärsivät he korkeista hinnoista tai eivät. Suurin osa eivät.
Valitettavasti demokratia johtaa välillä ’taloudellisen laskennan ongelmiin’ ja siihen, että käytetään äänioikeudettomien lasten rahaa äänioikeutettujen aikuisten suosion ostamiseksi. Se on silti tähänastisista kokeilluista poliittisista järjestelmistä paras.
—
Kirjoittaja on sertifioitu sähkökauppias, Pohjoismaiden johtavan kysyntäjoustoaggregaatorin entinen kanssaperustaja, sekä aurinkoenergian hankekehittäjä.
Lähteet: von Mises, Ludvig (1920): ’Economic Calculation in the Socialist Commonwealth’ Bastiat, Frédéric (1850): ’That Which Is Seen, and That Which Is Not Seen’ Schumpeter, Joseph Alois (1942): ’Capitalism, Socialism and Democracy’
Järjestelmässä, jossa yksilöt ovat yhteydessä toisiinsa syntyy sosiaalisia identiteettejä (Kts. Sosiaalisen identiteetin teoria: Tajfel & Turner 1979; 1986; Tajfel 2010; 1981; 1978; Turner 1987).
Sosiaaliset identiteetit yhdistävät ja erottavat ihmisiä. ’Hei, meillä on saman väriset hiukset! Hänkin on kukkakauppias, toisin kuin nuo rumat telakkatyöläiset.’ Jos olisi olemassa vain tummatukkaisia ei hiusten väri erottaisi tai yhdäisi ketää. Se ei olisi sosiaalinen identiteettinimittäjä. Telakkatyöläisyys yhdistää telakkatyöläisiä vain, koska se samalla erottaa heidät muista ihmisistä.
Sosiaalinen identiteetti syntyy ihmisten kokemista jaetuista eroista ja yhtäläisyyksistä toisiin ihmisiin.
Jaetuista identiteettinimittäjistä muodostuu sosiaalisessa kanssakäymisessä ryhmäidentiteettejä, ryhmäkäsitteitä, kuten ’puolalainen’ tai ’telakkatyöläinen’. (Identiteettiryhmien rakentumisen prosessista laajempi esittely: Hogg & Williams 2000).
Jerzy Kossakin maalauksessa ”Veikselin Ihme” hyökkäyksen kärjessä lippu ja pappi risteineen. Taivaan usvassa Äiti-Maria ja menneen ajan husaarit. Isät katsovat poikiaan. Lyöty puna-armeija pakenee. Puolalaisuuden jaetut käsitteet eroista venäläisyyteen ja kommunismiin.
Puolalaisuudella ja telakkatyöläisyydellä on viestinnällistä merkityksellisyyttä, sen mukaan miten ryhmän jäsenet, sekä ulkopuoliset jakavat merkityksen. Käsitteen sosiaalinen merkitys on sen jaettu merkitys.
Esimerkiksi transsukupuolinen ei koe voivansa täysimääräisesti toteuttaa omaidentiteettinsä uudelleenmäärittelyä, jolleivät muut tunnusta hänen sukupuoltaan viittaamalla häneen uudella sukupuolipronominilla. Transsukupuolinen yksilö hakee itsemääritelmänsä merkitykselle jaetun merkityksen asemaa.
Sosiaalinen fuusio
”Minä veljiäni vastaan; Minä ja veljeni serkkujani vastaan; Minä, veljeni ja serkkuni maailmaa vastaan.” – Ibn Khaldoun
Ibn Khaldoun puhui asabiyyasta, ’ryhmätunteesta’. Samankaltaisuudet yhdistävät ihmisiä. Erilaisuudet erottavat ihmisiä. Ihminen järjestäytyy ensisijaisesti sosiaaliseen yhteyteen samankaltaisen kanssa (McPherson et al. 2001).
Italialaiset maahanmuuttajat Yhdysvaltoihin, Australiaan, Brasiliaan, Kanadaan Argentiinaan kerääntyivät samoihin kaupunginosiin, vieläpä niin että Italialaiset eri Italian alueilta kerääntyivät samoihin naapurustoihin (Price 1963; Taylor 1971; Cinel 1982; Baily 1983; Zucchi 1988; Viitattu: Sowell 2018). Samalla tavalla New Yorkiin muuttaneet juutalaiset keskittyivät tiettyihin kaupunginosiin ja niiden sisällä Unkarin, Romanian, Venäjän ym. juutalaiset omille naapurustoilleen, kun taas Länsi-Euroopan juutalaiset muuttivat pois Itä-Euroopan juutalaisten tieltä uusiin paikkoihin Preussin juutalaiset omiin ja Länsi-Saksan juutalaiset omiin naapurustoihinsa (Polland & Soyer 2012; Anbinder 2016; Rischin 1962; Birmingham 1983; Wirth 1956; Cutler 1995; Viitattu: Sowell 2018).
Sama toistuu kaikkialla maailmassa maahanmuuttajayhteisöjen hakeutuessa kaltaistensa seuraan. Tämän päivän Pariisissa vietnamilaiset kolmannessatoista kaupunginosassa, kiinalaiset kolmannessa, japanilaiset ensimmäisessä, malilaiset Montreuilissa ja niin edelleen. Sama toistuu hipstereiden kasautuessa tietyille alueille, työväen tietyille alueille, rikkaiden tietyille alueille ja niin edespäin.
Apicella et al. (2012) tutkivat Hadza heimon sosiaalisia suhteita. He pyysivät heimon jäseniä listaamaan kenen heimolaistensa kanssa he mieluiten haluaisivat leiriytyä seuraavaksi. Naiset nimesivät vain naisia ja miehet vain miehiä (ibid.). Ihmiset nimesivät korostetusti henkilöitä, jotka olivat heidän itsensä kanssa saman ikäisiä, painoisia, yhtä hyviä metsästäjiä, samanlainen käsipuristusvoima ja rasvaprosentti (ibid.). Ihmiset pitävät itsensäkaltaisista ihmisistä.
Kuvassa kartta Hadza-heimon sosiaalisesta järjestelmästä Apicella et al. (2012). Tutkijat pyysivät Hadza heimon jäseniä nimeämään muita heimolaisia kenen kanssa mieluiten haluaisivat leiriytyä seuraavaksi (ibid.). Vasemmalla naisten, oikealla miesten sosiaaliset verkostot. Kuvaaja näyttää hienosti millainen ryhmien yhteenliittymä heimo on. Sosiaaliset verkostot ulottuvat saman heimon sisällä leiriryhmästä toiseen kutoen koko heimon yhdeksi kokonaisuudeksi.
Nuoret miehet ja naiset, sekä kokonaiset perheet voivat vaihtaa ryhmää. Ryhmien välillä jaetaan tietoa, uskomuksia, solmitaan avioliittoja ja vaihdetaan lahjoja. Ryhmät hajaantuvat ja sulautuvat muuttuvien luonnolojen, vuodenaikojen ja saaliseläinten elämänrytmin mukaan ja myös muuten vaan. Saman heimon ryhmät jakavat alueensa resurssit muiden sman heimon ryhmien kesken ja saman heimon ryhmät puolustavat yhdessä resurssejaan muilta heimoilta. Heimon sisäinen sosiaalinen kudelma on jatkuva ryhmien sekoittumisen, yhdistymisen ja erkaantumisen prosessi.
Evoluutiopsykologisesta näkökulmasta yhteistoiminnan järkevyys, sekä ihmisillä että eläimillä perustuu nk. Hamiltonin sääntöön (Hamilton 1963). Sukulaiselle aiheutetun edun kerrottuna sukulaisuuden asteella pitää olla yksilön omaa haittaa suurempi, jotta yksilön kannattaisi toimia sukulaisen eduksi. Sellaisten yksilöiden geenit ja kulttuurit siirtyvät tehokkaammin seuraavalle sukupolvelle, jotka ovat valmiit epäitsekkääseen toimintaan edistääkseeen sukulaistensa ja kulttuurisesti samankaltaistensa selviämistä.
Ihmisellä on voimakas taipumus samaistua itsensä kanssa samankaltaisiin ihmisiin.
Ryhmäinvälisen tunneteorian (Turner 1987, Miller 2004) mukaan ihmiset näkevät itsensä ryhmän vaihtokelpoisina mallikappaleina ennemmin kuin uniikkeina yksilöinä. Esimerkiksi ihmiset raportoivat ryhmäänsä kohdistuvaa syrjintää, vaikka itse eivät olisikaan sen kohteeena (Taylor 1978). He myös reagoivat tunnetasolla kun tapahtumat vaikuttavat sisäryhmään (Miller 2004).
Ryhmän kollektiiviselle geeni- ja kulttuuriperimälle on edullista uhrata yksittäisiä ryhmän jäseniä tarvittaessa. Sellaiset ryhmät, joiden soturit ovat nähneet itsensä ryhmän vaihtokelpoisina mallikappaleina ovat olleet valmiimpia uhraamaan henkensä ryhmän hyväksi. Seurauksena nämä ryhmät ovat jatkaneet sukujaan ja kulttuurejaan muiden kustannuksella.
Samanlaisuus solidaaristaa. Venäläisheimon jäseniä univormuissa.
Univormuihin pukeutuminen on globaali ja läpihistoriallinen ilmiö. Kaksi metsästäjää tapaavat metsässä. He kantavat oman heimonsa tunnuksia. Salamannopeasti havaitaan onko toinen ystävä, vai vihollinen. Omaa vai vierasta heimoa.
Ihmiset pyrkivät positiiviseen itsemäärittelyyn (Rubin & Hewstone 1998). Koska ihmisten itsemäärittelyynsä sisällyttämät ryhmäkäsitteet ovat keskeinen osa itsemäärittelyä kun sisäryhmällä menee hyvin sisäryhmään kuuluvien ihmisten itsetunto nousee (Kite & Whitley 2010).
Ihmiset saattavat esimerkiksi tuntea henkilökohtaista häpeää tai ylpeyttä omaksumansa identiteettiryhmän historiallisista tapahtumista, jotka ovat tapahtuneet kauan ennen ihmisen itsensä syntymää. Turner (1987) kertoo: Kun yksilöt määrittelevät itsensä tietyn sosiaalisen ryhmän jäseniksi he oppivat tai kehittävät ryhmälle itsemäärittelylle sopivia käyttäytymistapoja ja luopuvat tai oppivat pois tavoista, jotka ryhmän itsemäärittelyn mukaisesti eivät kuulu ryhmän stereotypioihin. Ihmiset sisäistävät ryhmän säännöt itse-stereotypioimalla itsensä.
Astetta pienemmän mekaanisen solidariteetin omaavan ryhmän univormuja.
Hipsterit arvostavat autenttisuutta, mutta kukaan ei ole autenttisesti hipsteri. Ihmiset muokkaavat itse itsensä, he samaistavat itsensä symbolisen ryhmän identiteettimielikuviin. Ihminen hankkii tietyt vaatteet. Alkaa uskoa tiettyihin asioihin. Äänestää tiettyjä puolueita. Ostaa tietynlaista ruokaa. Halveksuu tiettyjä muita ryhmiä. Tykkää tietyistä twiiteistä. Kuuntelee tiettyä musiikkia. Ihminen ei pukeudu tietyn koodin mukaan vain koska hän pitäisi niistä vaatteista. Usein hän stereotypioi itsensä muillakin tavoin. Kuin metsästäjä-keräilijä ilmaisee pukeutumisellaan konkreettista heimojäsenyyttään me massayhteiskunnan symbolisten heimojen jäsenet ulkonäössämme ilmaisemme yhteenkuuluvuuksiamme.
Sotureita univormuissaan. Hagui, Okiru ja Liwi heimot ovat sotineet Papua-Uudessa Guineassa verisesti ainakin 20 vuotta. Päättymätön kierre, jossa kuolleiden esi-isien ja tovereiden henget vaativat eläviä kostamaan.
Suomalaiset kokevat mielihyvää Kimi Räikkösen voittaessa formulakisat, koska ajattelevat ei-suomalaisten liittävän voiton seurauksena suomalaisuuden jaettuun merkitykseen aiempaa positiivisempia käsitteitä. Ajatus ei-suomalaisten mielikuvien positiivisesta muutoksesta saa aikaan suomalaisten itsemäärittelyn positiivisen muutoksen. Kimi Räikkösen voitto on merkityksellinen Räikkösen sosiaalisen identiteetin takia, ei hänen henkilökohtaisen identiteettinsä takia. Suomalaiset iloitsevat, koska he samaistuvat Kimi Räikkösen voittoon.
Urheilumenestys on merkityksellinen suomalaiselle kansallisidentiteetille aivan erityisellä tavalla vasta kun urheiluperformanssin menestys saa ei-suomalaisten huomion.
Kimberlé Crenshaw (1991) jatkaa intersektionaliteetin käsitteellä. Olla tummaihoinen ja nainen on identiteettinä enemmän kuin naisen identiteetin ja tummaihoisen identiteetin summa. Se luo erillisen identiteettikategorian: ’tummaihoinen nainen’. Ajatus ei ole uusi, ihminen määrittelee itsensä useamman kuin yhden käsitteen kautta.
Republikaaniaktivisti Candance Owens
Samaistuminen ei liity automaattisen ensisijaisesti fyysiseen samankaltaisuuteen, sukupuoleen tai sukulaisuuteen, ellei ihminen itsemäärittele itseään nimenomaan ensisijaisesti fyysisen ulkomuotonsa kautta. ’Olla tummaihoinen’ ja ’olla nainen’ voi olla täysin toissijaista esimerkiksi suhteessa henkilön poliittis-moraaliseen identiteettiin.
Rotuaktivisti Robin DiAngelo
Itseluokittelut, eli yksilön jäsenyydet erilaisissa identiteettiryhmissä ovat olemassa hierarkkisena luokittelujärjestelmänä (Turner 1987). Kontekstin muut ryhmät määräävät sen miten ihmiset järjestäytyvät. Turussa olen auralainen, Helsingissä turkulainen, Ruotsissa suomalainen, Espanjassa pohjoismaalainen, Yhdysvalloissa eurooppalainen, Aasiassa länsimaalainen, Afrikassa valkoinen ja Marsin pinnalla ihminen.
Sosiaalinen fissio
“Vain vaara voi tuoda ranskalaiset yhteen. Et voi yhtäkkiä määrätä yhtenäisyyttä valtiolle, jossa on 265 erilaista juustoa!” -Charles de Gaulle
Todellisuudessa ranskalaisia juustoja on yli tuhat erilaista.
Ranskalaiset-heimon sotureita univormuissa 1800-luvun lopulla.
Mitä vahvemmin ryhmä kokee uhkia tai erilaisuutta muihin ryhmiin, sitä enemmän ryhmällä on yhteenkuuluvuutta, sitä tärkeämpi se on jäsentensä omaidentiteetin määrittäjänä ja sitä valmiimpia jäsenet ovat delegoimaan resursseja kollektiiviseen toimintaan. Ryhmän jakama uhka vahvistaa solidariteettia ryhmässä.
Searle (1990) määrittää sosiaalisia ryhmiä kollektiivisen tarkoituksellisuuden kautta. Searlen mukaan ihminen kokee kuuluvansa ryhmään, kun uskoo muilla ryhmän jäsenillä olevan sama toiminnan tarkoitus kuin hänellä itsellään.
Yhteinen uhka synnyttää kollektiivisen tarkoituksen, joka hitsaa ryhmän yhteen, ja joka aktivoi ryhmän kollektiiviseen toimintaan vastustamaan uhkaa.
Sosiaaliseen ryhmään kuuluvat kärsivät ongelmasta henkilökohtaisesti, tai suuri enemmistö heistä kärsii. Palelette nälissään, jollette tee yhteistyötä, tai toinen heimo uhkaa viedä rajalliset resurssit.
Uhka voi olla jaettu, vaikka vain vähemmistö jäsenistä kärsii ongelmasta suoraan, mutta ongelman korjaamatta jättäminen laskee itsetuntohypoteesin (Kite & Whitley 2010) mukaisesti kaikkien identiteettiryhmän jäsenten itsetuntoa. Tunneteorian mukaisesti ryhmän vähemmistön kärsimys aiheuttaa ryhmän enemmistölle tunnereaktion.
Identiteettiryhmän aktivoitumiseen sisäryhmää suosimalla ja ulkoryhmää syrjimällä riittää pelkkä jakaminen ryhmiin (Haslam 2001). Suosinnan ja syrjinnän mekanismin aiheuttaa vähäpätöisinkin asia kuten paidan väri (Frank & Gilovich 1988).
Tutkimusten perusteella vapaassa yhteiskunnassa ihmiset suosivat sisäryhmiään, eli heitä jotka kokevat kanssaan samankaltaisiksi, vaikka samankaltaisuuden tekijällä ei olisi ilmeisen sosiaalisen identiteettinimittäjän asemaa (Frank & Gilovich 1988), esimerkiksi isonenäisten on havaittu kokeissa suosivan tiedostamattaan ja tahtomattaan muita isonenäisiä.
Suosinnassa ja syrjinnässä koettu kulttuurinen poliittinen ja moraalinen samankaltaisuus on todennäköisesti paljon voimakkaampi tekijä, kuin nenän koko tai ihon väri. Pieninenäinen etnisesti afrikkalainen kaupunkilainen hipsteri todennäköisesti suosii suurinenäistä etnisesti aasialaista kaupunkilaista hipsteriä, toisen pieninenäisen etnisesti afrikkalaisen maaseudun punaniskan kustannuksella. Me ihmiset ilmaisemme yhteenkuuluvuutta tiettyyn sosiaaliseen ryhmään käytöksellämme, pukeutumisellamme ja käyttämällämme kielellä sitä voimakkaammin mitä tärkeämpi tietty sosiaalinen identiteettinimittäjä on omaidentiteettimme muodostajana. Univormu, tai laajemmin ilmaistuna jaettujen sosiaalisten merkitysten mukainen pukeutumistyyli, on kivikautinen keksintö. Heimon jäsenet pukeutuvat samalla tavalla tunnistaakseen oman heimonsa jäsenet muiden heimojen jäsenistä jo kaukaa.
Ylhäiset Chinook-intiaanit nykyisten Yhdysvaltain luoteisrannikolla rajoittivat voimakkaasti kanssakäymistä alempiarvoisten kanssa ja muotoilivat lastensa kallot niin, että ylhäisö erottuisi selkeästi rahvaasta.
Ylhäiset Chinookit sitoivat lastensa kallot lankkujen väliin 3-12 kuukautisina muotoillakseen heidän päälakensa litteiksi. Päänsidontaa harjoittivat myös mm. hunnit, jotka muotoilivat kallonsa korkeiksi ja pitkulaisiksi korostaakseen oman ryhmänsä eroja muihin ryhmiin. Kuva: Skannattu: Eaton, D.; Urbanek, S.: Paul Kane’s Great Nor-West, University of British Columbia Press; Vancouver, 1995.
Yhteistyöhaluiset mielletään osaksi omaa ryhmää ja identiteettiä. Kilpailijat nähdään erilaisina ja osina ulkoryhmää (Riketta & Sacramento 2008). Ryhmät tulevat tyytymättömiksi kun vertailevat nykyresurssejaan menneisyytensä resursseihin ja muiden ryhmien nykyresursseihin (Crosby 1976; Kite & Whitley 2010).
Kimberlé Crenshawn (1991) intersektionaliteetin käsite rakentuu niin, että olla tummaihoinen ja nainen on identiteettinä enemmän kuin naisen identiteetin ja tummaihoisen identiteetin summa, koska henkilö kokee uhkia, sekä erisävyisten ihmisten, että miesten ulkoryhmistä.
Tämä kuva 1000 kertaa. Todellisuus on myrskyävä vuorovaikutusverkkojen soppa.
Jos ryhmä syyttää toista ryhmää omasta resurssitilanteestaan ryhmä kehittää vihaa toista ryhmää kohtaan (ibid). Ryhmät kehittävät ennakkoluuloja muista ryhmistä (Stephan & Stephan 1996; Bizman & Yinon 2001; Stephan et al. 1998). Ulkoryhmien uhat voivat nousta sosiaalisen ryhmän tärkeimmäksi määrittelijäksi.
Gazan poikia univormuissa. Viha lujittaa ryhmän sisäisiä siteitä ja jaettu uhka kasvattaa sitoutumista ryhmään.
Viharyhmien jäsenet perustavat toimintansa niille periaatteille ja tavoitteille, joita uskovat ryhmällä olevan (Kite & Whitley 2010). Muiden ryhmien tuottamat uhat kasvattavat ryhmän jäsenten sitoutumista ryhmään. Ryhmien jäsenet erottautuvat toisista ryhmistä liioittelemalla eroavaisuuksia ja vahvistamalla ryhmien välisiä rajoja. Ryhmissä uhat ryhmien välisille eroille torjutaan tekemällä yhä puolueellisempia sosiaalisia vertailuja tai karkoittamalla niitä ryhmän jäseniä, joilla katsotaan olevan ulkoryhmien piirteitä uudelleenmäärittelemällä sisäryhmää (ibid.).
Kaikissa ryhmissä muiden ryhmien tuottamat uhat kasvattavat ryhmän jäsenten sitoutumista ryhmään. Ystävyyden ja vihollisuuden suhde on toisinto itseyden ja toiseuden suhteesta. Sisäryhmän jäsenet arvioivat ulkoryhmien onnistumisen johtuvan onnesta tai olosuhteista ja epäonnistumisen ulkoryhmäläisten luonteenpiirteistä, kun taas oman ryhmän menestykset johtuvat ryhmän jäsenien luonteenpiirteistä ja epäonnistumiset huonosta onnesta (ibid.). Oman ryhmän epäonnistumisesta saatetaan syyttää myös ulkoryhmiä ja jopa rankaista niitä, vaikkei niillä olisi ollut mitään tekemistä epäonnistumisen kanssa (ibid.).
”Hän on syyllinen sotaan!”
Tietyt ryhmät syyttävät maahanmuuttajia, toiset rikkaita, kolmannet rasismia, neljännet patriarkaattia, viidennet feminismiä. On ryhmien tavanomainen mekanismi siirtää vastuu huonosta oman ryhmän ulkopuolelle ryhmän itsetunnon nostamiseksi ja ryhmän koheesion lujittamiseksi vahvoilla viholliskuvilla. Samaan tapaan kunnia hyvästä siirretään ryhmän sisäpuolelle itsetunnon nostamiseksi ja ryhmän koheesion lujittamiseksi nostamalla sosiaalista identiteettinimittäjää tärkeämmäksi suhteessa ryhmän jäsenten itsemäärittelyyn.
Dis- ja assortatiivisuustekijät määrittävät minkälaiseksi yhteisökokonaisuuden kudelma muodostuu.
Assortativiiviset ja dissasortatiiviset, yhdistävät ja erottavat voimat, erilaisuus ja samankaltaisuus, rakkaus ja viha, kutovat sosiaalisen kudoksen.
Määritelmä: ’Sosiaalinen identiteetti’ rakentuu ihmisen itsemääritelmän suhteesta niihin määritelmiin, joita ihminen liittää muihin ihmisiin. Sosiaalinen identiteetti määrittelee ihmisen itsemääritelmän eroja ja yhtäläisyyksiä niihin määritelmiin, joita hän tekee muista ihmisistä.
Määritelmä: ’Sosiaalisen fuusion voimat’ ovat voimia, jotka ajavat ihmisiä yhteen. Samankaltaisuus. Yhteinen uhka. Jaetut identiteettinimittäjät.
Määritelmä: ’Sosiaalisen fission voimat’ ovat voimia, jotka ajavat ihmisiä erottautumaan. Erilaisuus. Vastakkaiset edut. Erottavat identiteettinimittäjät.
Oletukset: – Autokatalyysi – Todellisuus on jatkuvaa erkaantumista ja yhteenliittymistä. – Homofilia, eli ihmiset hakeutuvat vuorovaikutukseen niiden kanssa, ja suosivat niitä, joihin ihminen samaistuu. Homofilia, latinaksi samanlaisuudenrakkaus. – Xenophobia, eli ihminen hakeutuu pois vuorovaikutuksesta niiden kanssa, ja syrjivät niitä, jotka koetaan erilaisiksi. Xenophobia, eli kreikaksi muukalaispelko. – Ihmisen itsemääritelmät ja tehdyt määritelmät muista ihmisistä ovat muuttuvia.
> Sosiaalinen todellisuus on epätasaisesti klusteroituva myrskyävä vuorovaikutusverkosto.
Väittämä: Ihmiset muodostavat sosiaalisia osajärjestelmiä klustereina sosiaalisen järjestelmäkokonaisuuden sisällä.
Väittämä: Jäsenyydet klustereissa voivat vaihtua ja täten sosiaalisen kokonaisjärjestelmän muoto on jatkuvassa muutoksessa.
Päätelmä: Sosiaalinen kudos on epätasaisesti klusteroituva myrskyävä vuorovaikutusverkosto.
Käsite: Sosiaalinen identiteetti Käsite: Sosiaalinen fuusio Käsite: Sosiaalinen fissio
Käsitteet ovat peilejä toisilleen. Ihmiset ovat peilejä toisilleen.
Kuva: Conan Tuhoaja (1984)
Käsitteet ja identiteetit ovat autokatalyyttisiä järjestelmiä.
Käsite on asia, jolla on jokin määritelmä. Asia, jolla on jokin merkitys, jonka kautta voidaan ajatella. Ideaalinen määritelmä on ’ominaisuus tai ominaisuuksien joukko, jotka määriteltävällä asialla on ja jotka ovat vain tällä asialla’. Kyseessä on identiteetin laki (Platon 359eea.), asia on identtinen vain itsensä kanssa, eikä minkään muun asian kanssa.
’Kolmio on monikulmio, joka koostuu kolmesta janasta ja kolmesta kulmasta.’
Kolmion käsitteen merkitys syntyy sen suhteista muihin käsitteisiin, janaan ja kulmaan. Ollakseen merkityksellinen käsite sen on sisällytettävä itseensä muita käsitteitä. Se on muiden käsitteiden merkityksien kasautuma.
Käsitteen määritelmä, syntyy sen eroista muihin käsitteisiin. Kolmio yhtenä monikulmiona on merkityksetön ilman muita geometrian käsitteitä, mutta jotta käsite voi olla erillinen merkityksellinen identiteetti on sen sisällytettävä itseensä muihin käsitteisiin nähden erilainen merkitysten kasautuma. Sen on oltava tietynlainen käsitteiden merkityksien kasautuma.
Yksilö haluaa sisällyttää itseensä tiettyjä käsitteitä ja ulossulkea toisia ollakseen tietynlainen merkityksien kasautuma.
”Ei voi olla useita identtisiä asioita, sillä siinä tapauksessa ei olisi useita asioita, vaan sama asia itsessään. Tästä syystä kaikki asiat, sekä yhtenevät, että eroavat toinen toisistaan.” – Nikolaus Cusanus (1462).
Väitän, että käsitteitä ei olisi ilman toisia käsitteitä. Väitän, että kaikki asiat ilmaantuvat keskinäisistä suhteistaan. Asiat aiheutuvat keskinäisestä vuorovaikutuksestaan. Asiat ovat olennaisen lomittuneita toisiinsa.
Kommentti: Platonille käsitteiden määritelmät, koska ne voitiin muodostaa eksaktimmin kuin todellisen maailman ilmiöt, olivat enemmän totta kuin todellinen maailma (Platon 370eea.). Platonille todellinen maailma oli vähemmän totta kuin hänen omat teoriansa puhtaista määritelmistä ja jos maailma ei vastannut Platonin teoriaa, teoria oli oikeassa ja maailma väärässä. Platonille todellisuuden ilmiöt olivat vain puhtaiden määritelmien hailukoita jäljitelmiä. Puhtaiden ’muotojen’ degeneraatioita. Tässä Platon nostaa itsensä ’todellisten syiden ymmärtäjäksi’ ja siirtyy tieteestä teologiaan. Samaa polkua ovat seuranneet opetuslapset Hegel, Marx, Marcuse ym.
Käsitejärjestelmät kehittyvät autokatalyyttisesti. Mitä enemmän merkityksellisiä käsitteitä käsitejärjestelmä sisältää, sitä enemmän uusia merkityksellisiä käsitteitä se voi muodostaa.
Jos sinulla on kymmentä eriväristä legopalikkaa voit muodostaa niistä 1023 erilaista kymmenen erivärisen legopalikan yhdistelmää. Kun sinulla on 1023 erilaista kymmenen erivärisen legopalikan yhdistelmää, voit muodostaa niistä 1255325460068093790930770843649 kymmenen erilaisen kymmenen erivärisen palikan yhdistelmän yhdistelmää. Mutta ennen sitä jostain järjestelmän ulkopuolelta on saatava ne kymmenen väriä.
Värit ovat jaettuja totuudenkaltaisuuksia. Hyvässä tapauksessa jaettuja havaintoja. Huonommassa tapauksessa jaettuja uskomuksia. Jaettu kokemus kivestä antaa jaetun merkityksen kiven käsitteelle. Jaettu uskomus hyvästä ja pahasta antaa jaetun merkityksen moraalisuuskäsitteille. Värit ovat olettamuksia, joiden päälle loogiset käsitejärjestelmät rakentuvat.
Kaikki käsitejärjestelmät ovat lopulta merkityksettömiä, ilman merkityksiä, jotka tulevat käsitejärjestelmän itsensä ulkopuolelta. Geometrian käsitejärjestelmä tarvitsee lähtömerkitykset. Matematiikkakin tarvitsee lähtömerkitykset, joita matematiikan logiikka itse ei voi todistaa (Gödel 1931), sama pätee kieleen (Wittgenstein 1921).
’Kulma on kahden erisuuntaisen janan leikkauspiste’ ’Jana on viiva, joka alkaa yhdessä pisteessä ja päättyy toiseen’ ’Viiva on pitkä asia, jolla ei ole leveyttä tai syvyyttä’ ’Pitkä on …’ ’Asia on …’ Argumentum ad infinitum.
Faarao: ”No entä mitä kilpikonnan alla on?” Tietäjä: ”toinen kilpikonna” Faarao: ”No entä mitä sen toisen kilpikonnan alla on?” Tietäjä: ”Höh, se on kilpikonnia alas asti!”
“Johtuen kvanttiteorian epäpaikallisista ominaisuuksista [tyhjentävän] selityksen mistään osajärjestelmästätäytyy lopulta sisällyttää koko universumi” (Joos 2006 s.226-227). Ja lopulta selitys päättyy todellisuuden ilmaantumisen mysteeriin.
Sanalle antaa merkityksen sen erot muihin sanoihin (Derrida 1979; De Saussure 1916) ja käsitteille merkitykset niiden suhteet muihin asioihin. Samaan tapaan ihmisen identiteetti saa merkityksensä eroistaan ja suhteistaan muihin ihmisiin.
Ihmisen omaidentiteetti rakentuu itseyden ja toiseuden käsitteille (Hegel 1807; Fichte 1796; Sartre 1943; Lacan 1966;1964 ja Lévinas 1972;1974). Arthur Rimbaudin sanoin “je est un autre”, ranskaksi ’minä on toinen’. Minä määrittyy muiden kautta.
Sinä olet merkityksetön ilman suhdettasi maailmaan. Identiteettisi, itseymmärryksesi on merkityksetön ilman suhteitasi muihin ihmisiin.
Ominaisuuksillasi on merkitys vain muiden ihmisten ominaisuuksien kautta. Minä olen iloluontoinen, eli muiden iloluontoisuuden keskiarvoa iloluonteisempi. Olen ahkera, eli keskimääräistä ahkerampi. Olen tummatukkainen, toisin kuin vaaletukkaiset.
Identiteetti ja määritelmä on aivan sama asia. Minä olen käsite, joka on uniikki ’kasautuma suhteita muihin käsitteisiin, jotka vain minulla ovat’. Geometrian käsitteet määrittyvät suhteessa muihin geometrian käsitteisiin. Minä määrityn suhteessa muihin sosiaalisen todellisuuteni käsitteisiin, suhteissa muihin ihmisiin.
Conan Barbaari, 1982.
Thulsa Doom sanoo Conanille: ”Lapseni olet tullut luokseni. Poikani. Sillä kuka on isäsi ellen minä? Olen lähde josta sinä virtaat. Kun minä katoan ei sinua ole koskaan ollutkaan. Millainen maailmasi olisi ilman minua? Poikani.”
Conanin koko identiteetti rakentuu koston varaan. Hänen identiteettinsä rakentuu Thulsa Doomin varaan, joka tappoi hänen perheensä ja kansansa. Thulsa Doom on vasara, joka on takonut Conanin siksi mieheksi, joka hän on. Thulsa Doom on luonut Conanin, sytyttänyt Conania liikuttavan liekin hänen sydämeensä ja antanut tälle suunnan ja tarkoituksen. Kuka on Conanin isä ellei hän?
Jos Conan ottaa koston, jota hän on koko elämänsä janonnut hän rikkoo peilin, jonka kautta hänen identiteettinsä rakentuu. Tappamalla Thulsa Doomin hän vie tarkoituksen elämältään, sammuttaa liekin sydämessään, polttaa itsensä tuhkaksi. Conan menetti kostolleen rakkautensa Valerian. Nyt hän menettäisi myös itsensä. Elokuva alkaa siitä kun Conan menettää kaiken saadessaan mitä hän ei valinnut. Elokuva päättyy siihen kun Conan on menettänyt kaiken uudelleen saadessan mitä hän valitsi.
Ihminen ei ole vaaleatukkainen, koska hänen hiuksensa ovat vaaleita. Hän on vaaleatukkainen, koska ihmisten välinen tila luo vaaleatukkaisuuden käsitteen hänen hiustensa erosta tummatukkaisten hiuksiin. Identiteettisi syntyy muiden ominaisuuksista suhteessa sinuun. Kun muut vaihtuvat, sinun merkityksesi, sinun identiteettisi vaihtuu.
Sinä olet kuvajainen sosiaalisesta järjestelmästä.
“Yksi sanonnoista maassamme on ubuntu – ihmisenä olemisen ydin. Ubuntu kertoo erityisesti tosiasiasta ettet ihmisenä voi olla olemassa eristyksissä. Se kertoo keskinäisestä yhteenkytkeytyneisyydestämme. Et voi olla ihminen yksiksesi …” -Arkkipiispa Desmond Tutu
Suomessa emme sano: ’silmät ovat ikkuna sieluun’, vaan: ’silmät ovat sielun peili’. Nähdäksesi oman sielusi, sinun on katsottava muiden silmiin, sielusi heijastuu sinuun itsesi ulkopuolelta. Ihminen ei ole itsensä. Ihminen on maailma. Tyhjentävän selityksen kenestäkään ihmisestä, täytyy lopulta sisällyttää koko universumi.
Ihminen on avoin järjestelmä. Osa todellisuuden autokatalyyttistä vuorovaikutusprosessien struktuuria. Ihminen saa merkityksensä niistä syötteistä mitä ihmiseen tulee ulkoa ja niistä tuotteista, mitä ihminen tuottaa ulos. Kuten mikään muukaan asia ihminen ei ole piste, yksikkö, vaan vuorovaikutusviivojen risteymä.
Ihmiset pukeutuvat suhteessa toinen toisiinsa. Vaatteet ovat symboleita, joilla rakentaa eroja ja yhtäläisyyksiä. Vaatteilla rakennetaan omaa sosiaalista määritelmää.
Vasta jos syntyisit ja kasvaisit kokonaan yksin vailla mitään suhteita muihin ihmisiin, voisit olla ’itsenäinen ja autenttinen itsesi’, mutta silloin olisit tuskin tietoinen itsestäsi (Martinez-Manrique & Vicente 2010).
“Ennen kuin opettajani tuli luokseni, en tiennyt olevani olemassa. Elin maailmassa joka oli ei-maailma. En kykene millään riittävästi kuvailemaan sitä tiedotonta, ja silti tietoista tyhjyyden aikaa […] Kun minulla ei ollut ajattelun kykyä, en erottanut mielentilaa toisesta” Kuuromykkä Helen Keller ajasta ennen kuin hänelle alettiin opettaa viittomakieltä. (Viitattu: Dennett 1991, s. 227). Ihminen, joka kasvaa ilman kieltä kärsii vakavista kehityshäiriöistä, eikä tietoisuus kehity normaalisti (Neuman & Nave 2010).
Minulla ei olisi käsitystä, käsitettä, itsestäni ilman muita ihmisiä, aivan kuten kolmion käsitettä ei voisi olla ilman viivan, kulman, pituuden ja ulottuvuuksien käsitteitä.
Genie Wiley eli elämänsä ensimmäiset 13 vuotta pääosin sidottuna vessanpönttöön. Alice Harris eli ensimmäiset 6 elinvuottaan yksin pimeässä huonessa. Kumpaakin tyttöä luultiin löydettäessä kuuroiksi sillä he eivät reagoineet lainkaan puheeseen. Kumpikaan ei hallinnut lainkaan impulssejaan, eivätkä reagoineet minkäänlaiseen kommunikaatioon. Alice kuoli 10 vuotiaana, eikä hänen älyllinen kehityksensä koskaan ylittänyt yksivuotiaan tasoa. Genie ei osannut niellä, ei kohdistaa katsettaan, ei erottanut ihmisiä toisistaan, ei ylipäänsä kiinnostunut ihmisistä, hän ei edes osannut itkeä. Genie ja Alice olivat peilejä, joihin heijastuivat vain heidän huoneidensa seinät. Kovalevyjä, joihin kukaan ei ollut tallentanut mitään.
Pönttöön sidottuna kasvanut Genie Wiley ei pystynyt suoristamaan käsiään tai jalkojaan. Hän ’käveli’ hypellen pikku hyppyjä kuin lemmikkikani.
Ihminen on tyhjä astia. Hän täyttyy ulkoapäin siitä mikä häneen heijastuu. Jos häneen ei heijastu mikään, hän on vain kumiseva vaski, helisevä symbaali.
Määritelmä: ’Identiteetti’ Identiteetti on ihmisen omaksumaan jaettuun sosiaaliseen käsitejärjestelmään perustuva itsemääritelmä. Identiteetti rakentuu sisällyttämällä itsemääritelmään tiettyjä opittuja käsitteitä ja erottamalla siitä toisia.
Oletukset: – Autokatalyysi
Väittämä: Identiteetti aiheutuu yksilön itsemäärittelyn suhteista omaksuttuihin käsitteisiin.
Päätelmä: Ihmisen itseymmärrys on sosiaalisen vuorovaikutusjärjestelmän aiheuttama.
Käsite: Identiteetti
Tämän blogin etusivulla mainitaan Abraxas. Hermann Hessen runojen jumaluus, joka täyttää tyhjiä astioita ajatuksillaan. Minä olen astia. Nämä ajatukset olen saanut maailman minuun kohdistamista syötteistä. Minä olen prosessi. Osajärjestelmä. Osa Yhtä prosessien struktuuria. Nämä sanat olen saanut aivan yhtälailla itseni ulkopuolelta, kuin sinä saat itsesi ulkopuolelta ’oman’ tulkintasi niistä.
”Rakas Sinclair, jumalamme nimi on Abraxas, hän on jumala ja saatana, hänessä on valoisa ja pimeä maailma. Abraxas ei vastusta mitään ajatuksiasi, unelmiasi. Älä koskaan unohda sitä. Mutta hän jättää sinut kun olet moitteeton ja normaali. Silloin hän jättää sinut ja etsii uuden kattilan jossa keitellä ajatuksiaan.” – Hermann Hesse (1919).
Tämä alaluku pohtii materiaalisten rakenteiden ominaispiirteitä vastatakseen kysymykseen: Miten eri materiaalisten rakenteiden ominaispiirteet rajaavat, ohjaavat ja mahdollistavat yhteiskuntapoliittista kehitystä?
Biologisesti nykyisenkaltainen ihminen on ollut olemassa 315,000 vuotta (Hublin et al. 2017). Sosiokulttuurisesti nykyisenkaltainen ihminen on ollut olemassa ainakin 50,000 vuotta (Skoyles & Sagan 2003). Miksi siis sivilisaation kehittyminen kesti niin kauan? Miksi ihmiskunta oli jumissa esihistoriallisen kehityksen vaiheessa niin pitkään?
Sahlinsin (1968) laskelmien mukaan tämän päivän metsästäjä-keräilijät työskentelevät vain n. 20 tuntia viikossa ruokansa eteen. Kun välittömät tarpeet on tyydytetty ei ole mieltä ponnistella ruokaylijäämien tai tavaroiden tuottamiseksi enempää kuin mitä jaksaa kantaa mukanaan seuraavaan leiripaikkaan.
Verrattuna nykyaikaan paleoliittisen kauden kylmä ilmasto tarkoitti matalaa resurssitiheyttä, eli vähän kasvillisuutta ja eläimistöä per neliökilometri. Tällä vanhalla kivikaudella ruoan hankkimiseksi piti todennäköisesti tehdä töitä paljon pidempään kuin 20 tuntia viikossa.
Luonto rajoittaa ihmisryhmien koon siihen kuinka monta ihmistä päivämatkan säteeltä löytyvä metsästettävä ja keräiltävä ruoka voi elättää. Ihmiset ovat eläneet 315,000 vuotta (Hublin et al. 2017) tyypillisesti noin 50 hengen ryhmissä (Layton & O’Hara 2009).
Matala resurssitiheys pakotti ihmisryhmät pysymään pieninä niin, että ryhmä pystyi elättämään itsensä päivämatkan säteeltä löytyvällä ruoalla. Liian suureksi kasvaneen ryhmän oli pakko jakaantua ja levittäytyä suuremmalle alueelle. Kerättävän ja metsästettävän väheneminen pakotti ryhmät pysymään liikkeessä. Matalan resurssitiheyden pakottama jatkuva ryhmien jakautuminen ja liikkuminen levitti ihmiskunnan kaikille mantereille. Samalla sen vaikutuksesta ihmiskunta ei historiansa ensimmäisen 300,000 vuoden aikana kehittänyt kehittyneitä teknologioita tai korkeakulttuureja.
Neoliittisellä kaudella ilmasto alkoi lämmetä. Vanhan kivikauden, eli paleoliittisen kauden ja uuden kivikauden, eli neoliittisen kauden taitteessa noin 15,000eaa Natufiaanit muodostivat pysyvää asutusta nykyisen Israelin/Palestiinan alueella. He elivät metsästyksellä, kalastuksella ja villeillä viljakasveilla. Natufiaanien pysyvät yhdyskunnat olivat vielä perinteisen n. 50 hengen kokoisia (Coward & Dunbar 2014).
Lämpenemisen aikaansaama korkeampi resurssitiheys, enemmän kasveja ja eläimiä per neliökilometri, mahdollisti paikalleen jäämisen. Paikalleen jääminen mahdollisti ruokaylijäämien keräämisen ja varastoimisen talveksi. Esimerkiksi Yhdysvaltain koillisrannikon (Suttles 1968) ja Kalifornian (Bean & Lawton 1973) metsästäjä-keräilijöiden talous perustuu laajamittaiseen ruuan varastointiin vuodenajasta toiseen.
Ensin n. 300,000 vuotta ihmiskunnan sosiaalisessa rakenteessa ei tapahtunut juuri mitään muutoksia. Yhtäkkiä ihmisten autokatalyyttisen järjestelmän ulkoiset parametrit muuttuivat – lämpötila nousi. Tämä laukaisi ihmisten autokatalyyttisessä järjestelmässä kompleksistumisprosessin, joka on kestänyt nyt 15,000 vuotta eksponentiaalisesti kiihtyen. Ensin 300,000 vuoteen ei tapahtunut juuri mitään. Sitten yhtäkkiä tapahtui lähes koko ihmiskunnan historia.
Liikkuvat metsästäjä-keräilijäryhmät ovat jäsenmäärältään noin 50 hengen kokoisia ja heimon sisällä yksilöt saattoivat vaihtaa ryhmää useasti. Ryhmät itsessään jatkuvasti jakautuivat ja sulautuivat uudelleen. Paikalleen asettuminen pysäytti jatkuvan jakautumisen ja sulautumisen prosessin. Rarempi ruuan saatavuus mahdollisti ryhmien jäsenmäärän kasvun ja niiden kehittymisen yhteisöiksi.
Levantin alueella tehtyjen arkeologisten kaivausten perusteella yhdyskuntien jäsenmäärät kasvoivat neoliittisen kauden aikana hitaasti, mutta merkittävästi.
Havaintojen perusteella (Testart et al. 1982) metsästäjä-keräilijäyhteisöt, joiden paikalliset resurssit ovat mahdollistaneet paikalleen jäämisen ja ruokaylijäämien varastoinnin ovat kehittäneet suuren osan niistä uusista ominaisuuksista, jotka tyypillisesti liitämme maatalouden vallankumoukseen.
Materiaalinen rakenne oli erottava voima
Eri yhteisöt eriytyvät toisistaan, koska ne kohtaavat eri olosuhteissa erilaisia sisäisiä ja ulkoisia jännitteitä. Erilaiset ärsykkeet ohjaavat kohti erilaisia sosiaalisia ja geneettisiä rakenteita. Ne yhteisöt, jotka kohtaavat samanlaisia olosuhteita, saavat samanlaisia sisäisiä ja ulkoisia ärsykkeitä, niissä yleistyvät samanlaiset sosiaaliset ja geneettiset rakenteet.
‘Before They Pass Away’ Jimmy Nelson Siperialaisia Pohjois-Venäjällä.
Alueilla, joilla oli paljon kesytettäviä kotieläimiä ja paljon ravitsevia viljelyyn soveltuvia ruokakasveja, sekä suotuisa ilmasto kuten Itä-Aasiassa, Intiassa, Lähi-Idässä ja Euroopassa väestöntiheys kasvoi nopeasti ja alueilla kehittyi kompleksisia kulttuureja, jotka kehittivät kompleksista teknologiaa (Diamond 1997). Alueilla joilla ei ollut soveltuvia kotieläimiä, eikä runsaasti soveltuvia viljelykasveja ei kehittynyt yhtä tiheitä verkostoja, eivätkä kulttuurit päässeet kiihdyttämään omaa kehitystään yhtä nopeasti (ibid).
Erilaiset materiaaliset olosuhteet tekevät mahdollisiksi erilaiset tavat ratkaista hengissäpysymisen ongelma, ne mahdollistavat eriävät tuotantotavat.
Näen teknologiat ja talouden rakenteet puhtaasti sosiaalisina, ajattelun rakenteina, mutta se mahdollistaako ympäristö ruuan ylijäämät, energian ja metallit vai ei, sillä on ratkaiseva mahdollistava merkitys työnjaon ja työn erikoistumisen muodostumiselle. Yksilöiden väliset tuotantosuhteet ohjaavat yhteisön sosiaalisen rakenteen muodostumista (Marx 1859; 1867).
‘Before They Pass Away’ Jimmy Nelson
Alueen ilmastolla, eläimistöllä ja kasvillisuudella on alueen ihmispopulaatioihin ratkaiseva merkitys (Diamond 1997; McNeill & McNeill 2003). Joidenkin teorioiden mukaan perunan saapuminen Amerikasta nosti Pohjois-Euroopan maailmanherruuteen (McNeill 1999). Amerikoista tuodut uudet viljelykasvit, kuten maissi aiheuttivat väestön räjähtävän kasvun myös Afrikassa.
Muinaiset korkeakulttuurit tarvisivat kehittyäkseen hedelmällistä maata, sopivia viljelykasveja, sekä jokia tai sopivia meriä, jotka tekivät mahdolliseksi käydä kauppaa suurissa tavaramäärissä pitkien etäisyyksien yli. Pyramidit olivat Niilin, kikherneen, emmervehnän, sipulin, vihersalaatin, ohran ja linssien rajaamia, ohjaamia ja mahdollistamia.
‘Before They Pass Away’ Jimmy Nelson
Maantiede ratkaiseva siinä miten ajatukset, tavarat, teknologiat ja taudit ovat päässeet leviämään ihmisjärjestelmien välisissä verkostoissa (McNeill & McNeill 2003). Euroopassa sisämeret ja suuret joet ovat sitoneet suuria määriä ihmisiä laajoilta alueilta yhteen samoihin ajatusten- ja tavaranvaihdon verkkoihin (ibid). Samalla nämä meret, joet ja vuoristot ovat ehkäisseet sitä, että mikään yksi hierarkia olisi päässyt dominoimaan koko verkostoa niin, että vakaus olisi tukahduttanut kehityksen (ibid). Toisilla alueilla kuten esimerkiksi Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa korkeakulttuurit usein kehittyivät niinikään jokien varsille. Songhai, Sokoto, Ghana, Mali, Kanem-Bornu, Zimbabwe, Kongo, Kush, Aksum, mutta Afrikan korkeakulttuurit kehittyivät kauas toisistaan. Tavaroiden ja ajatusten verkostot ja ennenkaikkea kilpailun verkostot eivät maantieteen takia päässeet Afrikassa kehittymään yhtä tehokkaiksi, hidastaen kehitystä (ibid). Toisilla alueilla kuten Kiinassa maantiede on edesauttanut koko verkon keskittymistä yhdeksi tehokkaaksi verkoksi kiihdyttäen kehitystä, mutta samalla hilliten kilpailua (ibid).
‘Before They Pass Away’ Jimmy Nelson
Maata viljelevät orjavaltiot kehittyivät itsenäisesti eri puolilla maailmaa. Niiden uskonnoissa ja hallinnon rakenteissa on paljon samaa. Arojen paimentolaiskulttuurit muistuttavat monelta osin toisiaan, sademetsien metsästäjäkeräilijöissä toistuvat samat piirteet. (Marx 1859; 1867).
Yhteisöillä Amazonilla, Kongossa tai Indonesiassa, joilla on samanlaiset materiaaliset olosuhteet – sademetsä, samanlaiset tuotantovoimat ja tuotantotapa – metsästys ja keräily, on samanlaisia toiminnan kaavamaisuuksia ja ominaispiirteitä. Näillä yhteisöillä on myös selkeitä eroja laajojen tasankojen paimentolaiskulttuureihin, saamelaisiin, touaregeihin, somaleihin, maasaihin, mongoleihin tai cimmerialaisiin, joilla taasen on keskenään luonnonolojensa ja tuotantotapojensa samankaltaisuuksista kumpuavia kulttuurisia ja institutionaalisia samankaltaisuuksia.
Conan Barbaari (1982).
Tarinassa Conan on cimmerialainen. Cimmerialaiset olivat paimentolaiskansa, joka asui mustanmeren pohjoisrannoilla aina Kaukasukselta Tonavalle 1000-luvulla eea. Valtansa huipulla 600-luvulla eea. cimmerialaiset hallitsivat myös osia itäisestä Turkista. Assyrialaisille kärsityt tappiot, sekä idästä levinneet skyytit painoivat cimmerialaiset unholaan n. 400-luvulla eea.
Thulsa Doom surmaa Conanin perheen ja myy Conanin orjaksi. Todennäköisesti alueelle levinneet skyytit tappoivat cimmerialaisia ja myivät näiden lapsia orjiksi, jos lapsilla oli onnea ja heille oli markkinat. Täysin tavanomainen kohtalo maailmanhistoriassa.
Materiaalinen rakenne antaa evolutionäärisen pelilaudan eliöille. Parhaiten materiaalisiin olosuhteisiin sopeutuvat eliöt tuottavat eniten kopioita itsestään ja vievät elintilan muilta eliöiltä. Sosiaalisiin järjestelmiin ja kulttuureihin pätevät samat säännönt. Skyytit tappoivat ja orjuuttivat cimmerialaiset, hunnit tappoivat ja orjuuttivat skyytit, oghuurit tappoivat ja orjuuttivat hunnit, tataarit tappoivat ja orjuuttivat oghuurit. Lopulta slaavit valtasivat alueen tataareilta ja nyt kyseinen alue on osa Venäjää ja Ukrainaa.
Kaikki maa maailmassa on jonkin kansan toiselta ’varastamaa’ maata. Homo Sapiens varasti maailman Homo Erectukselta, sekä Neanderthalin, Denisovan-, Luzonin- ja Floreksen ihmiseltä. Jotka olivat varastaneet maailman aikaisemmilta ihmisversioilta. Evoluutio on kilpailu jossa on voittajia ja hävijäjiä. Nykyinen ihmislaji vei tilan muilta lajeilta. Jokainen nykyinen ihmiskulttuuri vei tilan aiemmilta kulttuureilta. Maan varastaminen on maan tapa.
Koristemaalaus Tutankhamonin haudan huonekalussa.
Materiaalinen rakenne on nyt yhdistävä voima
Sosiaalisten rakenteiden leviäminen globaalisti ja sen seurauksena teknologia, kaupankäynti ja kaupungistuminen, ovat samanlaistaneet materiaalisten rakenteiden vaikutuksia globaalisti, mutta ne eivät ole heikentyneet. Ihmisillä kautta maailman on enenevästi samat teknologiset tuotantovoimat, kaupankäynnin kehittymisen seurauksena heidän saatavillaan on luonnonresurssit, mineraalit, kasvit ja eläimet, kaikkialta maailmasta, he pääasiassa asuvat hyvin samanlaisissa urbaaneissa ympäristöissä. Materiaalinen rakenne samankaltaistuu ja täten samankaltaistaa yhteisöjä. Kulttuurien ’taistelu’ on yhä käynnissä, siihen vain liittyy vähemmän kansanmurhaamista ja enemmän sulautumista.
Edelleen vahvat kulttuurit alistavat heikot. Isäni tuli paljon nykyistä ranskalaisemmasta Ranskasta 80-luvun alussa paljon nykyistä suomalaisempaan Suomeen. Toki suomalaisuus on aina ollut alituiseen muuttuva ja sekin aiemmin tullut Suomen alueelle ulkopuolelta peittäen aiemman suomalaisuuden. Nykyään kulttuurinen muutos on kuitenkin enemmän kuin koskaan samanlaistumisen prosessi.
Kehittyvät sosiaaliset rakenteemme, teknologia, kauppa, koulutus, mahdollistavat ja ohjaavat ihmisiä muokkaamaan ympäristöään. Ympäristön muokkaaminen muokkaa materiaalisten rakenteiden vaikutusta, joka taas rajaa, ohjaa ja mahdollistaa sosiaalisten rakenteiden vastaavaa muutosta.
Koska maailmanlaajuisesti sosiaaliset rakenteet samankaltaistuvat, sen seurauksena myös materiaaliset rakenteet samankaltaistuvat, joka taas vuorostaan mahdollistaa ja ohjaa sosiaalisten rakenteiden samankaltaistumiseen. Käynnissä on samanlaistumisen megatrendi.
Viimeisen 5000 vuoden aikana noin miljoona keskenään valtavan erilaista erillistä sosio-poliittista järjestelmää on sulautunut 24:ään pääasialliseen erilliseen kulttuurijärjestelmään (Taagepera 1997). Nekin alati samankaltaistuvat. Verkottumisen ja yhteensulautumisen prosessit ovat seuranneet kaavamaisuuksia, joiden megatrendejä seuraten maailman yhdistymisen yhdeksi globaaliksi sosio-poliittiseksi järjestelmäksi tulisi tapahtua noin vuonna 4000 (ibid). Kulttuurinen menestyminen mitataan siinä miten kulttuurit peittävät toiset alleen. ”Lopulta voi olla vain yksi” (Highlander 1986). Maailmanhistoria on hidas ihmiskulttuurien sukupuuttoaalto.
Määritelmät: Materiaalisella rakenteella tarkoitan ihmisen käyttäytymistä rajaavia, ohjaavia ja mahdollistavia paikallisen ympäröivän todellisuuden kasvi- ja eläintieteellisiä, maantieteellisiä, kemiallisia ja fysikaalisia ominaisuuksia.
Oletukset: – Ympäristön maantieteelliset piirteet, saatavilla olevien mineraalien, eläinten ja kasvien ominaisuudet, rajaavat, ohjaavat ja mahdollistavat ihmisten käyttäytymistä. – Materiaalinen rakenne on ihmisen muokattavissa. Ihminen voi käydä kauppaa, istuttaa metsiä, rakentaa rautateitä, kaivaa kaivoksia. Materiaalinen rakenne on altis sosiaalisten rakenteiden supervenienssille.
> Materiaalinen rakenne on erilaisuuden lähde erilaisessa ajassa ja paikassa.
1. Väittämä: Ihmisten ympäristön materiaaliset rakenteet tuottavat ihmisten käyttäytymisessä erilaisuutta eri ympäristöissä.
> Materiaalinen rakenne on samanlaisuuden lähde samanlaisessa ajassa ja paikassa.
2. Väittämä: Ihmisten ympäristön materiaaliset rakenteet tuottavat ihmisten käyttäytymisessä samanlaisuutta samanlaisissa ympäristöissä.
Päätelmä: Materiaalinen rakenne on voima, joka on erilaistanut ihmisiä ja yhteisöjä, mutta joka sosiaalisten rakenteiden kehittyessä on alkanut samanlaistaa ihmisiä ja yhteisöjä.
Tämä alaluku pohtii geneettisten rakenteiden ominaispiirteitä vastatakseen kysymykseen: Miten eri geneettisten rakenteiden ominaispiirteet rajaavat, ohjaavat ja mahdollistavat yhteiskuntapoliittista kehitystä?
Geneettinen rakenne sopeutuu erittäin hitaasti muutoksiin. 315,000 vuotta evoluutiota on hionut meidät hyviksi jäseniksi kohtuullisen tasa-arvoisessa, tulonjakoindeksiltään noin nyky-Tanskan tasoisessa (Smith et al. 2010), jäsenmäärältään pienessä metsästäjä-keräilijäryhmässä.
Sosiaaliset rakenteet ovat viimeisen 12,000 vuoden aikana kehittyneet hurjemmin kuin biologinen evoluutio ikinä voisi. Ihminen muuttuu sosiaalisen muutoksen mukana, mutta vain siinä määrin kuin sosiaalisten rakenteiden muutokset vaikuttavat siihen mitkä ominaisuudet edesauttavat yksilön kykyä tuottaa kopioita itsestään.
Tutkijat ovat erimielisiä siitä ovatko nykyiset ihmispopulaatiot riittävän erilaisia keskenään, jotta olisi mielekästä puhua ihmisroduista. Keskustelu hajoaa rodun tekniseen määritelmään ja mittaustekniikoiden vertailuun. Joillain mittareilla eri ihmispopulaatioiden väliset erot ovat niin pieniä, ettei roduista puhuminen ole perusteltua (Esim. Lewontin 1972), toisten mittarien mukaan ihmisrotujen erot ovat yhtä merkittäviä kuin useimpien eläinrotujen erot (Edwards 2003). Synteesini kirjallisuudesta on, että voidaan sanoa ihmisten jakautuvan rotuihin, mutta tyypillinen ihonväriin perustuva rotujako on harhaanjohtava. Sillä mitä kansalaiskeskustelussa tyypillisesti tarkoitetaan ’roduilla’ ei ole geneettistä perustetta.
Värilliset ympyrät kertovat ihmisten saapumisajan tuhansissa vuosisssa eea. Tieto ihmisen muinaishistoriallisista muuttoliikkeistä perustuvat populaatioiden geneettisistä eroista tehtyihin mittauksiin.
Esimerkiksi Australian aboriginaalit saapuivat mantereelleen jo n. 70,000 vuotta sitten ja sekoittuivat matkalla denisovan ihmisiin. He ovat olleet niin pitkään eristyksissä muusta ihmiskunnasta ja myös toisistaan, että Kaakkois- ja Luoteis-Australian aboriginaalipopulaatioiden väliset geneettiset erot ovat suuremmat kuin siperialaisten ja amerikan intiaanien väliset erot (Malaspinas et al. 2016). Eli Australian aboriginaalien keskinäinen geneettinen hajonta on suurempi, kuin Pohjois-Aasian ja Amerikan mantereiden alkuperäiskansojen geneettinen hajonta. Sitten taas Afrikan eri populaatioilla on suurempi geneettinen hajonta kuin koko lopulla ihmiskunnalla yhteensä (Tishkoff 2019). Afrikassa on viisi selkeästi toisistaan geneettisesti erottuvaa populaatiota (Schlebusch & Jakobsson 2018).
Kuvaaja esittää eri populaatioiden välisiä eroja. Afrikkalaiset eroavat huomattavasti kaikista muista populaatioista, sekä myös toisistaan. Euroopan, Lähi-Idän, Intian ja Keski-Aasian asukkaat ovat sukua keskenään. Itä-Aasialaiset ovat läheistä sukua keskenään. Esimerkiksi mongooli ja thaimaalainen ovat tässä kartassa lähempänä toisiaan kuin ranskalainen ja italialainen. Amerikan alkuperäiskansat ovat erittäin läheistä sukua keskenään.
Kuvaaja: Magalhães et al. 2012
Oheisessa kuvassa on eri populaatioiden älykkyysosamäärätuloksien jakaumia. Kyseessä voisi olla minkä tahansa eri populaatioiden mikä tahansa vastaava geneettinen ’fenotyyppi’.
Kuvaaja: WAIS-IV Clinical Use and Interpretation by Weiss LG et al. (2010), Table 4.3, p. 118.
Huomaat, että eri populaatioiden käyrien huiput ovat varsin lähellä toisiaan. Yksikään ihminen tavatessaan toisen ihmisen ei voi päätellä tämän älykkyyttä sillä perusteella, mihin geenipopulaatioon tämä kuuluu, vaikka populaatioiden keskiarvoissa olisi eroja. Jokaisen keskimääräisen älykkään tapaamista ihmisistä todennäköisesti hyvin lähelle puolet ovat häntä älykkäämpiä ja hyvin lähelle puolet häntä vähemmän älykkäitä riippumatta tavattujen ihmisten populaatiojäsenyyksistä.
Huomaat miten kunkin populaation normaalijakaumat ulottuvat ääripäästä toiseen. Maailman älykkäin ihminen voi kuulua populaatioon, jolla on matalin älykkyysosamäärän keskiarvo. Vastaavasti maailman matalin älykkyysosamäärä voi olla henkilöllä, joka kuuluu populaatioon, jonka keskiarvo on korkein. Kussakin ryhmässä keskihajonta on paljon ryhmien keskiarvojen eroja suurempi.
Älykkyysosamäärien keskiarvojen pienet erot tuottavat kuitenkin selviä eroja normaalijakauman äärilaidoilla. Vaikka kahden ryhmän keskiarvon ero olisi pieni, niin toinen ryhmä voi olla merkityksellisesti yliedustettuna normaalijakauman yhdessä ääripäässä ja toinen ryhmä toisessa ääripäässä.
Kun kognitiiviset kyvyt ovat vain 80%:sesti (Plomin & Dreary 2015) geneettisiä ja viidenneksen ratkaisevat ympäristön ärsykkeet kuten koulutus yms. niin on mahdollista, että populaatioiden keskiarvoerot olisivat vielä pienempiä, jos sosioekonomiset ja kulttuuriset erot poistettaisiin. On tukea sillekin, että ympäristön ja kulttuurin tuottamat erot ovat vielä tätäkin suuremmat (Flynn 2009).
Vahva tieteellinen konsensus puoltaa sitä, että populaatiotason analyysissä populaatioiden sisäinen geneettinen keskihajonta on suurempi kuin eri populaatioiden keskiarvojen väliset erot (Esim. Bamshad et al. 2003). Eri populaatioiden geneettiset rakenteet ovat siis keskimäärin lähempänä toisiaan, kuin eri yksilöiden geneettiset rakenteet keskimäärin.
Bernoullin (1713) suurten numeroiden lain mukaan havaintojen määrän kasvu johtaa empiiristen havaintojen keskiarvon ja teoreettisen keskiarvon lähentymiseen. Esim. nopan heitossa numeroilla 1-6 on yhtäläinen todennäköisyys jäädä päällimmäisiksi. Kun heittojen määrä kasvaa kaikkien heitettyjen lukemien keskiarvo vääjäämättä lähestyy lukemaa 3,5. On vaikea ennustaa yhden heiton tulosta. On helppo ennustaa miljoonan heiton keskiarvo. Tämä on suurten numeroiden laki.
Geneettinen rakenne huojuu yksilöiden tasolla
Identtiset kaksoset ovat kopioita toisistaan, mutta eivät kopioita vanhemmistaan. Geenien vaikutukset myös vaimenevat tai vahvistuvat iän myötä hieman erilaisiksi riippuen ympäristön ärsykkeistä. Tätä kutsutaan epigenetiikaksi. Identtiset kaksoset saavat kaoottiselta maailmalta eri ärsykkeet. Ärsykkeet muokkaavat heidän epigenomiaan. Maailma hioo ja muuttaa, yksilöllistää.
Sisarukset syntyvät osaksi saman perheen sosiaalista rakennetta, mutta he saavat eri geenit. Vaikka sisarukset saavat geeninsä samoilta vanhemmilta he saavat näiltä erilaisen geenien yhdistelmän, joka tuottaa heille erilaisen hormoonikoktailin, eri persoonallisuudet ja erilaiset kognitiiviset kyvyt. Lisäksi jokainen ihminen saa 100-200 aivan uutta mutanttigeeniä, eli yhden mutantin per 30 miljoonaa geeniä. Kukin yksilö saa uniikin geneettisen rakenteen. DNA on henkilökohtainen ominaisuus.
Ihmiset joilla on luonnostaan korkeampi dopamiinituotanto ovat riskihalukkaampia, avoimia, optimistisia, uteliaita, energisiä ja luovia. Ihmiset joilla on luonnostaan korkeampi serotoniinitaso ovat rauhallisia, varovaisia, sosiaalisia, lojaaleja ja sovinnaisia. Ihmisen yksilölliset mieltymykset, pelot ja persoonallisuus ovat paljolti hänen yksilöllisen geneettisen koostumuksensa määrittämän hormoonikoktailin seuraus.
Plomin et al. (2017): Mikään ominaisuus ei ole 100% perinnöllinen. Kognitiivisten kykyjen periytyvyys on erittäin voimakas (Ibid.). Esimerkiksi älykkyysosamäärän periytyvyys on n. 80% (Plomin & Dreary 2015) Yleisesti perityvyyskorrelaatio eri persoonallisuus- ja psykopatologioissa on 35-55% luokkaa (Plomin 2017). Ympäristön ärsykkeet tottakai kehittävät ihmistä, mutta geneettinen perimä vaikuttaa siihen miten ihmisen älykkyys tai persoonallisuus reagoi ulkoisiin ärsykkeisiin. Ihmisen älykkyyttä tai persoonallisuutta ei siis voida kokonaan palauttaa yksin geeneihin, vaan persoonallisuus syntyy geenien ja ympäristön ärsykkeiden vuorovaikutuksesta.
Matalaälyisyys aiheuttaa sosioekonomisia ongelmia kuten köyhyyttä, mutta sosioekonomiset ongelmat myös vuorostaan aiheuttavat matalaälyisyyttä vähentämällä ihmisen mahdollisuuksia täyden kognitiivisen potentiaalinsa realisoimisessa (Flynn 2009). Geneettinen taipumus uskonnollisuuteen voi antaa ihmiselle taipumuksen olla dogmaattinen libertariaani, sosialisti, mormoni tai muslimi. Geenit eivät ratkaise mitä tapahtuu. Geenit ratkaisevat sen miten ihmisellä on taipumus reagoida siihen kun jotain tapahtuu.
Ihminen syntyy yksilöllisen geneettisen perusohjelmoinnin ja käyttöjärjestelmän kera, jota epigeneettinen säätely elämän kuluessa muuntaa ympäristötekijöiden perusteella. Geneettisen rakenteen yksilöllisyys ja ulkoisten ärsykkeiden kaaos tekee ihmisestä ainutlaatuisen, ainutkertaisen, lumihiutaleen.
Kuva: Alexey Kljatov. Tämä on aito lumihiutale.
Ihmiset ovat kaikki ainutlaatuisia, mutta erot ihmisten välillä ovat lopulta pieniä suuressa mittakaavassa. Kun kaikki ovat ainutlaatuisia ja meitä on paljon, ainutlaatuisuus menettää merkityksensä. Suurten numeroiden lain mukaisesti suuressa havaintojoukossa samankaltaisuudet vahvistuvat ja erot vesittyvät (Bernoulli 1713). Geneettinen rakenne, joka yksilöllistää meidät, samalla yhdistää meidät kaikkiin muihin ihmisiin läpi ajan, paikan ja kulttuurin. Lumihiutaleet ovat lähikuvassa kauniita ja ainutlaatuisia yksilöitä, mutta hieman kauempaa katsottuna ne ovat yksi sama valkoinen massa.
Kun kaikki ovat ainutlaatuisia, kukaan ei ole erilainen. Kun katsot hiutaleiden paljoutta ainutlaatuisuudet katoavat, hiutaleet katoavat. Tilalle tulee lumi. Siinä korostuvat ne ominaisuudet, jotka ovat kaikille yhteisiä. Hiutale on kaunis valoa heijastava kristalli. Lumi on kylmä valkoinen massa.
Yksilöt, ovat yksilöllisiä ja arvaamattomia. Ihmisjoukot ovat keskiarvoisesti samankaltaisia ja niiden käyttäytymisessä voidaan havaita selkeitä kaavamaisuuksia.
Eri sosiaaliset järjestelmät jakavat siis samankaltaisen keskiarvoisen geneettisen rakenteen. Koska ihmiset jakavat pääpiirteittäin saman geneettisen rakenteen ja geneettinen rakenne muuttuu hyvin hitaasti, näinollen geneettinen rakenne aiheuttaa tunnistettavaa kaavamaisuutta sosiaalisten järjestelmien maailmanhistoriaan läpi ajan, paikan ja kulttuurin.
Määritelmät: Geneettisellä rakenteella tarkoitan ihmisen käyttäytymistä rajaavia, ohjaavia ja mahdollistavia kognitiivisia ja emotionaalisia taipumuksia, sekä muita fyysis-biologisia ominaisuuksia.
Oletukset: – Eri yhteisöjen väliset geneettiset erot ovat pieniä – Eri yksilöiden väliset geneettiset erot ovat suuria – Geneettinen rakenne muuttuu hyvin hitaasti
> Koska yhteisöjen väliset geneettiset erot ovat pienempiä kuin yhteisöjen sisäinen geneettinen hajonta, ja geneettinen rakenne muuttuu hyvin hitaasti, siinä miten geneettinen rakenne ohjaa, rajaa ja mahdollistaa yhteisöjen käyttäytymistä on vähän eroja ajassa, paikassa ja kulttuurissa.
1. Väittämä: Ihmiskunnan jaettu geneettinen rakenne tuottaa suurten ihmismäärien käyttäytymisessä samankaltaisuutta läpi ajan, paikan ja kulttuurin.
> Koska yksilöiden välinen geneettinen hajonta on suurta, siinä miten geneettinen rakenne ohjaa, rajaa ja mahdollistaa yksilöiden käyttäytymistä on paljon eroja.
2. Väittämä: Yksilöiden eriävä geneettinen rakenne tuottaa yksilöiden käyttäytymisessä erilaisuutta läpi ajan, paikan ja kulttuurin.
Päätelmä: Geneettinen rakenne, kolmesta rakenteen tyypistä voimakkaimmin rajaa yhteiskuntapoliittista kehityshorisonttia.
Tämä alaluku pohtii geneettisen tason tuottamaa subvenienssia. Toisin sanoen: Miten ’geenit’ vaikuttavat ihmisen olemukseen?
Keskeinen käsite: Geneettinen rakenne
Geneettisellä rakenteella tarkoitan ihmisen käyttäytymistä rajaavia, ohjaavia ja mahdollistavia kognitiivisia ja emotionaalisia taipumuksia, sekä muita fyysis-biologisia ominaisuuksia.
Ihminen on eläin. Kaikki eläimet syntyvät mukanaan geneettinen sanakirja ympäristön ärsykkeiden tulkintaan. Hiiri pelkää vaistomaisesti kissaa, vaikka se olisi kasvanut täysin vailla kontaktia muihin hiiriin tai kissoihin. Ihmisvauvat pelkäävät vaistomaisesti esimerkiksi käärmeitä ja hämähäkkejä (Hoehl et al. 2017). Ihmisellä on mielikieli, aistit, persoonallisuus ja yksilölliset ominaisuudet riippumatta siitä sosiaalisesta järjestelmästä, johon hän syntyy. Ihminen ei ole tyhjä taulu.
Subvenienssillä tarkoitan sitä, että osien olemukset ja ominaisuudet vaikuttavat järjestelmien olemuksiin, ominaisuuksiin ja toimintaan. Alempi kompleksisuuden taso vaikuttaa ylempään.
Määritelmät: – Ominaisuudet = toiminnan järjestelmän ulkoiset säännönmukaisuudet.
Oletukset: – Osien ominaisuudet eivät katoa autokatalyyttisessä emergenssissä. – Osien ominaisuudet rakenteistavat kokonaisuuksien ominaisuuksia.
> Yhteisöillä voi olla uusia ominaisuuksia, jotka yliajavat yksilöiden ominaisuuksia, mutta nekin aiheutuvat yksilöiden ominaisuuksista, niidenkin on noudatettava yksilöiden ’lakeja’.
Väittämä: Alemman tason geneettisten rakenteiden ominaisuudet vaikuttavat ylemmän tason sosiaalisten rakenteiden ominaisuuksiin.
Päätelmä: Yksilöiden biologiset ominaisuudet rajaavat, ohjaavat ja mahdollistavat, eli rakenteistavat yhteisöjen toimintaa.
Käsite: Geneettinen rakenne
Koska geeneettiset rakenteet vaikuttavat ihmisten olemuksiin ja ominaisuuksiin ne tuottavat subvenienssiä sosiaalisten järjestelmien olemuksiin, ominaisuuksiin ja toimintaan.
Kyberneettinen: itseohjautuva automaattisesti itsesäätyvä järjestelmä. Kybernan = ohjata, kreikaksi.
Kognitiivinen: termiä käytetään viittaamaan tajunnan sisältöön, tiedostukseen tai havainnointiin liittyviin asioihin.Cognoscere, latinaksi: tunnistaa, tajuta, tulla tietoon.
Geenit subvenioivat yksilön ajatuksia
”Jos puu kaatuu metsässä, eikä kukaan ole kuulemassa, päästääkö kaatuminen ääntä?” – George Berkeley
Pinker (1994) puhuu ’mielikielestä’, kognitiivisen prosessoinnin kielestä. Aivot kääntävät ajatukset mielikielestä puhutuksi kieleksi ja taas puhutun kielen mielikieleksi (ibid). Alamme kokea aistimuksia, joita prosessoimme mielikielellä käsitteiksi jo ennen äidinkielen oppimista.
Äidinkielen oppiminen edellyttää ihmisen kykyä kääntää kokemuksia mielikielelle ja mielikieltä äidinkielelle. Näet omenan, osoitat omenaa, mielessäsi on omenan käsite, isä sanoo sanan ’omena’, liität äännähdyksen ’omena’ mielikieliseen käsitteeseesi omenasta. Kieli ei ole suljettu järjestelmä, ilman aistimuksia, jotka antavat mielikielisiä merkityksiä ei voi olla kieltä, jonka sanoilla olisi merkityksiä. ”Ihminen syntyy ilman ajatuksia, hän muodostaa ajatuksensa kokemustensa perusteella” (Locke 1689).
”’Itse’ on vain nippu kokemuksia.” (Hume 1739). Ihmiset kokevat kylmän ja lämmön. Kivun ja nautinnon. Aivot muodostavat syy-yhteyksiä, tuo on hyvää, tuosta tulee maha kipeäksi. Kokemuksista ja niiden syy-yhteyksistä muodostuu mielikielisiä käsitteitä. Ihmisellä on valmiit synnynnäiset taipumukset syy-seuraussuhteiden ymmärtämiseen, esimerkiksi intuitiivinen ymmärrys siitä mihin heitetty kivi osuu ja vierii (Pinker 1998).
Japanissa havaittiin, että paikalliset varikset olivat oppineet käyttämään liikennettä erityisen kovien pähkinöiden aukaisuun. Varis pudottaa pähkinän tielle, jossa autot murskaavat sen. Varis syö murskatun pähkinän punaisten valojen aikana.
Kuuromykkä, joka ei saa sosiaaliselta järjestelmältä mitään kielenkaltaista merkitysjärjestelmää kykenee ajattelemaan, vaikkeivät muisti, abstrakti ajattelu ja tietoisuus omasta itsestä, kehity ’normaaleiksi’ ilman kielen, esimerkiksi viittomakielen saamista järjestelmältä. Kielen omaksuminen on tärkeää aivojen kehitykselle, mutta ei kielen oppiminen olisi lainkaan mahdollista ilman aivojen synnynnäistä kykyä kieleen. ”Ihmisillä on valmiudet kieleen enemmän tai vähemmän samalla tavalla kuin hämähäkillä on valmiudet kutoa verkkoja” (Pinker 1994).
Alempi taso aiheuttaa, rajaa, ohjaa ja mahdollistaa ylemmän.
Erikielisten ihmisten ajattelun kaavamaisuudet ovat enemmän samankaltaisia kuin erilaisia puoltaen käsitystä siitä, että ihmisaivot ja niiden ominaisuudet itsessään rakenteistavat ajattelua enemmän kuin kielet. Kielissä on rajaton potentiaalinen varianssi. Puhujien potentiaalinen varianssi on rajallinen.
Merkitysjärjestelmät hallitsevat ajattelua, mutta ajattelu muodostaa merkitysjärjestelmät. Ihminen syntyy monella tapaa tyhjänä astiana, joka tarvitsee sisältöä itsensä ulkopuolelta, mutta astian itsensä ominaisuudet vaikuttavat siihen millä astian voi täyttää. Astia itsessään rakenteistaa sitä miten astian ja sisällön kokonaisuus toimii.
Sosiaalisten järjestelmien ominaisuudet ovat riippuvaisia sen sisältämien ihmisten neokorteksikapasiteetista (Dunbar 1992). Käsitteistö on ajatuksia, jota aivojen kognitiivinen kapasiteetti ja kognitiiviset taipumukset rajaavat, ohjaavat ja mahdollistavat. Ihminen muodostaa juuri niin kehittyneitä merkitysjärjestelmiä kuin mihin hänen aivonsa kykenevät. Albert Einsteinilla ei ollut pelkästään poikkeuksellisia ajatuksia, hänen aivoissaan oli myös poikkeuksellinen päälakilohko (Witelson et al. 1999).
Kausaalinen maailma pommittaa ihmisen aisteja ärsykkeillä. Ihmisen aivot koostavat aistimuksista päätelmiä. Ihmisellä ei ole muuta tietoa kuin aistimuksensa (Hume 1729). Berkeley menee niin pitkälle, että katsoo vain aistimusten olevan olemassa (Berkeley 1710).
Käytännössä ainoa mitä ’tieto’ käytännössä voi tarkoittaa on nuo aivojen ärsykkeiden perusteella tekemät päätelmät. Tieto on kausaalisten ärsykkeiden aiheuttaman kausaalisen aivoprosessoinnin seuraus. Sosiaalisten järjestelmien omaksumat jaetut merkitysjärjestelmät ovat kausaalinen seuraus järjestelmän osien aivojen prosessoimista ärsykkeistä ja kokemuksista. Jaetut kokemukset muodostavat jaettuja merkityksiä. Sosiaalinen rakenne antaa sanan ’omena’, geneettinen rakenne antaa aistimuksen, joka antaa sanalle merkityksen.
Sanat saavat ehkä merkityksensä eroistaan toisiin sanoihin, mutta samaan tapaan aistimukset saavat merkityksensä toisilta aistimuksilta.
Erimielisyydet totuudesta johtuvat eroista niissä ärsykkeissä, joille ihmiset ovat altistuneet, sekä eroista ihmisten geneettisesti määräytyneissä kognitiivisissa kyvyissä ja persoonallisuuksissa. Ihminen on kokemuksia käsittelevä orgaaninen logiikkapiiri. Sama kokemus antaa eri logiikkapiirissä eri totuuden ja jokainen logiikkapiiri on geneettisesti ainutlaatuinen.
10 vuotta sitten kirjoitin ’runon Kuhnin esiparadigmaattisesta vaiheesta’, olkaa hyvät: Kolme sokeaa miestä Indostanista, oppineita yliopiston kammioista. Menivät katsomaan elefanttia, se sokeilta kysyi kovaa kanttia. Ensimmäinen saapui, vasten leveää rintaa kaatui. ‘Herra on suuri! Fanttihan on muuri!’ Toinen jalkaa tunnusteli juu, ‘Sehän on puu! Ei voi olla mikään muu!’ Kolmas heiluvan hännän löysi ‘Himskatti tämähän on köysi!’ Ja niin miehet Indostanin kiisteli, raa’asti rajusti riiteli. Lenteli torneista tutkimuspaperi. Ei ollut kukaan enää kaveri. Sen oli eläimestä elämöinti tehnyt. Kärsäkkäästä jota kukaan ei nähnyt. -Intialaista kansantarua mukaillen
Jokaisella on ainutlaatuinen geeniperimä, jokainen kokee ainutlaatuisen kokoelman ympäristön ärsykkeitä ainutlaatuisessa järjestyksessä. Koska jokaisella on ainutlaatuinen perimä ja täten ainutlaatuiset mielikieliset kognitiiviset kyvyt, jokainen tekee ympäristön ärykkeistä omanlaisensa tulkinnat. Koska uudet kokemukset saavat merkityksensä ihmisen aiemmin omaksumalta merkitysjärjestelmältä sama kokemus saa eri ihmisiltä erilaisen tulkinnan. Siinä missä sosiaaliset rakenteet samanlaistavat saman järjestelmän ihmisten tulkintoja todellisuudesta ja täten tuottavat ’tiedon samanlaisuutta’ geneettiset rakenteet erilaistavat tulkintoja ja tuottavat näkökulmaeroja todellisuuteen. Jokainen on kaunis lumihiutale.
Geenit subvenioivat yksilön olemusta
“Ulkoa olennot katsoivat siasta ihmiseen, ihmisestä sikaan ja siasta uudelleen ihmiseen; mutta jo oli mahdotonta sanoa kumpi oli kumpi.” – George Orwell, ’Eläinten vallankumous’
Lucy, maailman kuuluisin australophitecus. H. Lorren Au Jr/ZUMA Press/Corbis
Yli 18,000 psyykkistä piirrettä tai ominaisuutta on tutkittu yli 3000:ssa vertaisarvioidussa tutkimuksessa ja tutkimuksiin on osallistunut yli 15 miljoonaa kaksosparia (Plomin et al. 2017). Kaikissa tutkituissa psykopatologisissa- ja persoonallisuuspiirteissä, sekä kaikissa kognitiivisissa kyvyissä ja ominaisuuksissa on kiistattomasti havaittu voimakas geneettinen määräytyvyys (ibid).
Vakuuttavassa ja nuorena minuun suuren vaikutuksen tehneessä tutkimuksessa Fowler et al. (2008) osoittivat, että n. 62% eroista ihmisten poliittisessa aktiivisuudessa voidaan selittää geeniperimällä. Älykkyys, mutta myös esimerkiksi taipumus uskonnollisuuteen, ruokapreferenssit ja niin edespäin voidaan hämmästyttävän pitkälti palauttamaan geeniperimään.
Geenit vaikuttavat ihmisen itsensä lisäksi myös suurimpaan osaan mitattavista ympäristön vaikutuksista (Plomin et al. 2017). Geneettisesti määräytynyt persoonallisuus muokkaa sitä miten koti, koulu tai työympäristö kohtelee henkilöä ja minkälaisiin ympäristöihin henkilö hakeutuu (ibid). Esimerkiksi ei-identtiset kaksoset eivät suinkaan saa samanlaista kasvatusta, vaan kasvatuksen, joka reagoi kunkin lapsen geneettisesti määräytyneeseen persoonallisuuteen ja psyykkisiin ominaisuuksiin (ibid). Tästä kysymyksestä on julkaistu yli 150 vertaisarvioitua tutkimusta (ibid). Koska lapsen geneettisesti rakentunut persoona vaikuttaa hänen saamaansa kasvatukseen, voitaisiin loogisesti olettaa, että identtiset kaksoset saavat eri perheissä enemmän samanlaista kohtelua kuin eri perheissä kasvatettavat ei-identtiset kaksoset. Lapsi määrittää omaa kasvatustaan.
Identtiset kaksoset ovat kaksi erilaisiksi hioutunutta versiota geneettisesti samasta ihmisestä.
Vauva adoptoitiin kolmeviikkoisena vuonna 1940. Adoptiovanhemmat antoivat hänelle nimeksi James, mutta kaikki kutsuivat häntä Jimiksi. Lapsena hän halusi koiran ja antoi tälle nimeksi Toy. Hän piti koulussa matematiikasta ja puukäsitöistä, muttei pitänyt äidinkielestä. Hän teki töitä vartijana, ketjupoltti Salem -merkkistä tupakkaa ja ajoi Chevrolet autoja. Hän meni naimisiin Linda -nimisen naisen kanssa. He erosivat. Hän meni uusiin naimisiin Betty -nimisen naisen kanssa. He saivat pojan, jolle he antoivat nimen James Alan Lewis. Hän harrasti puutöitä vapaa-ajallaan.
Toinen vauva adoptoitiin kolmeviikkoisena toiseen perheeseen vuonna 1940. Adoptiovanhemmat antoivat hänelle nimeksi James, mutta kaikki kutsuivat häntä Jimiksi. Lapsena hän halusi koiran ja antoi tälle nimeksi Toy. Hän piti koulussa matematiikasta ja puukäsitöistä, muttei pitänyt äidinkielestä. Hän teki töitä apulaisseriffinä, ketjupoltti Salem -tupakkaa, ajoi Chevrolet autolla. Meni naimisiin Linda -nimisen naisen kanssa. He erosivat. Meni uusiin naimisiin Betty -nimisen naisen kanssa. He saivat pojan, jolle he antoivat nimen James Allan Springer. Hän harrasti puutöitä vapaa-ajallaan.
39 vuotta syntymänsä jälkeen toisiltaan kadoksissa olleet identtiset kaksoset, Jim Lewis ja Jim Springer, tapasivat toisensa. He olivat päätyneet asumaan Ohioon vain 45 mailin päähän toisistaan ja kumpikin oli hankkinut lomaosakkeen tismalleen saman Floridalaisen uimarannan ääreltä. (Jimin ja Jimin, sekä 137 muun toisistaan erillään kasvaneen identtisen kaksosparin tarinat: Segal 2012).
Toki identtiset kaksoset voivat elää myös keskenään hyvin erilaiset elämät, mutta sinäkin voisit elää itsesi kanssa valtavan erilaisia elämiä. Jos saisit yrittää uudelleen ja uudelleen heittelisi kaaos sinua aina uusiin kohtaloihin. Olisit jokaisessa kohtalossa hieman erilaiseksi hioutunut versio samasta geneettisestä itsestäsi ja kaikki mahdolliset kohtalosi jakautuisivat todennäköisesti hämmästyttävällä tavalla jonkinlaiseksi erityisesti juuri sinulle todennäköisten kohtaloiden normaalijakaumaksi.
Ihmiset ovat biorobotteja
Yksi osa aivoista suorittaa laskutehtäviä, toinen raivostuu, kolmas säätelee hengitystä. Aivosi ovat kokoelma evoluution hiomia mekanismeja. Kokonainen teollinen automaatiojärjestelmä. Verkosto erillisiä osittain toisistaan riippuvaisia toisinaan harmonisesti, toisinaan ristiriitaisesti toimivia prosessoreita. Paperitehtaan ohjausjärjestelmä on aivoista parempi vertauskuva, kuin yksittäinen tietokone.
Aivot eivät ole yleisprosessori, vaan kokonainen elimistö erillisiä aihekohtaisia prosessoreja, joilla on erilliset tehtävät ja jotka tuottavat ristiriitaisia impulsseja. Ydinjatke tuottaa seksuaalista himoa, jota etulohko yrittää hillitä. Se miten geenit ratkaisevat sen miten ihminen reagoi geenien ja ympäristön vuorovaikutuksessa ilmaantuviin ärsykkeisiin on kompleksinen avoin prosessi.
Vaikka ihmisen toiminta olisi täysin reaktiivista, ärsykkeiden ja geenien määräämää se on kompleksista. Vesipisaran ominaisuuksista käsin on vaikea ennustaa millainen lumikristalli siitä muodostuu sen jäätyessä. Prosessi on kompleksinen. Rakettifysiikka on monimutkaista. Ihmisen toiminta on kompleksista. Se voi silti olla kausaalista.
“Onko ihmisillä vapaa tahto? Jos meillä on vapaa tahto, missä vaiheessa evoluution puuta se kehittyi? Onko sinivihreällä levällä vapaa tahto, vai onko sen käyttäytyminen automaattista ja selitettävissä tieteellisin laein? Onko vain monisoluisilla organismeilla vapaa tahto, vai vain nisäkkäillä?
Saatamme luulla, että simpanssi käyttää vapaata tahtoaan kun se päättää mutustaa banaanin, tai kun kissa päättää repiä sohvan, mutta entä Caenorhabditis elegans – yksikertainen otus jolla on vain 959 solua? Se ei luultavasti ikinä ajattele “olipa maukas bakteeri minkä pääsin illastamaan…” silti silläkin on preferenssit siitä minkä syömisestä se pitää ja joutuu päättämään tyytyykö epäviehättävään ateriaan vai lähteekö etsimään jotain parempaa perustuen viimeaikaisiin kokemuksiin. Onko se vapaan tahdon käyttämistä?
Vaikka meistä tuntuu, että voimme valita mitä teemme, ymmärryksemme biologian molekulaarisesta perustasta osoittaa, että biologisia prosesseja ohjaavat fysiikan ja kemian lait ja siten ne ovat yhtä deterministisiä kuin planeettojen liikkeet. Viimeaikaiset neurotieteen kokeet tukevät näkemystä siitä, että fyysiset aivomme, seuraten tieteen tunnettuja lakeja, jotka määräävät tekomme eikä mikään toimijuus, joka olisi olemassa noiden lakien ulkopuolella.
Esimerkiksi tutkimus potilaista, jotka käyvät läpi hereillä tehtävän aivoleikkauksen havaitsi, että stimuloimalla sähköllä tiettyjä aivojen alueita, voit saada potilaassa aikaan halun liikuttaa kättään, … tai jalkaansa, tai liikuttaa huuliaan ja puhumaan. On vaikea kuvitella miten vapaa tahto voi toimia jos käyttäytymisemme on fysikaalisten lakien määräämä, näin näyttää että emme ole enempää kuin biologisia koneita, ja että vapaa tahto on vain illuusio.” (Hawking & Mlodinow ‘The Grand Design’ 2010 s. 32.)
Jos vapaa tahto on illuusio ja sosiaalinen käyttäytymisemme on biologisen ohjelmointimme määräämää, eikö silloin väistämättä myös kulttuurimme, joka on sosiaalisen käyttäytymisemme tuote, yhtälailla kuin sen määrittäjä, ole väistämättä biologisesti ohjelmoitua?
Bioliginen rakenne on sosiaaliseen nähen välttämättä primitiivinen, eli edeltävä ja siitä riippumattomasti olemassa. Voiko sosiaalinen rakenne aiheutua muusta kuin biologisesta rakenteesta?
Caenorhabditis eleganssilla on 302 samanalaista neuronia kuin ihmiselläkin. Sen geneettisen rakenteen proteiineista 83% löytyy ihmisen genomista (Lai et al. 2000). Caenorhabditis elegans tuntee kipua (Wittenburg & Baumeister 1999). Me ihmiset ja caenorhabditis elegans olemme molemmat samantyyppisiä järjestelmistä koostuvia järjestelmiä. Me olemme eläimiä saman elämän puusta.
Matt Ridley (1999 s.21) kirjoittaa: “Menimmepä mihin tahansa maailmassa ja katsoimmepa mitä tahansa kasvia, eläintä tai ötökkää, kaikki elollinen käyttää samaa sanakirjaa ja samaa koodistoa. Kaikki elämä on yhtä.” Tai Bryson (2003) “Olemme kaikki peräisin samasta sattumasta, joka on periytynyt sukupolvelta toiselle yli kolmen miljardin vuoden ajan jopa siinä määrin, että jos otamme kappaleen ihmisen geneettistä koodia ja ymppäämme sen vaurioituneeseen hiivasoluun, solu ottaa sen käyttöön kuin oman perimänsä. Sitä se pohjimmiltaan onkin.” Ihminen on osa Yhtä.
Samantyyppiset voimat ja mekanismit, jotka liikuttavat caenorhabditis eleganssia ja vaikuttavat sen päätöksiin siitä minkä bakteerin se päättää illastaa liikuttavat myös meitä ihmisiä ja vaikuttavat myös meidän päätöksiimme. Tunne-elämä on kokoelma neuraalimekanismeja (Paanksepp 2013). Jos ravulle annetaan pikkuruisia sähköshokkeja sen ollessa ulkona kolostaan se ahdistuu ja jää koloonsa (Safina 2015). Jos sitten annat ravulle ihmisten ahdistuslääkettä rapu rentoutuu ja tulee ulos kolostaan (ibid). Jos koira kärsii masennuksesta tai pakko-oirehäiriöstä se reagoi ihmisille tarkoitettuihin mielialalääkkeisiin, samoin kuin ihminen niihin reagoi (ibid). Ihimiset ja muut eläimet elävät niin samantyyppistä tunne-elämää, että meille kelpaavat samat psyykelääkkeet.
Sika on paljon älykkäämpi kuin koira tai kissa. Silti niitä kasvatetaan koirien ja kissojen ruoaksi. Sian potentiaalinen älykkyys on noin 3-vuotiaan ihmisen tasolla. Kuvassa on tavallaan keskitysleiri lapsille. Ihmisen julmuus on luonnon yleisen julmuuden tasolla, mutta ihmisen kauneus ylittää luonnon yleisen kauneuden.
Vauvan vaistot on esiohjelmoitu pelkäämään käärmettä (Hoehl et al. 2017). Käärmeen näkeminen käynnistää adrenaliinierityksen, vauva alkaa itkeä. Äiti kuulee itkun, äidin aivoissa automaattisesti aktivoituvat poimut, jotka säätelevät halua tai valmistautumista liikkeeseen, sekä puheen muodostamiseen (Bornstein et al. 2017). Lapsen kosketus vapauttaa opioideja, jotka vapauttavat oksitosiinia, eli rakkautta (Panksepp 2013). Enkä puhu ainoastaan ihmisäideistä. Kana- ja hamsteriäidit erittävät yhtälailla täsmälleen samoja rakkaushormoneja tuntiessaan poikastensa kosketuksen (ibid). Kun vauvan vatsa on tyhjä se pumppaa vereen ghreliniä tehdäkseen aivot nälkäisiksi. Kun vauvan vatsa on täynnä vatsassa asuvat bakteerit hajottavat maidon ravinnoksi ja vatsa vapauttaa leptiiniä, joka kertoo aivoille kylläisyydestä ja saa vauvan lopettamaan imemisen. Kun kehoa väsyttää melatoniinitaso nousee ja aivoja alkaa nukuttaa. Nälkä, uni ja rakkaus ovat ohjelmarutiineja, joita biorobotin automaatiojärjestelmä suorittaa.
Ympäristön materiaaliset ominaisuudet ohjaavat, rajaavat ja mahdollistavat yksilöiden geneettisten ja yhteisöjen sosiaalisten rakenteiden säännönmukaisuuksia.
Tämä alaluku pohtii materiaalisen tason tuottamaa subvenienssia. Toisin sanoen: Miten ’ympäristö’ vaikuttaa ihmisen olemukseen?
Keskeinen käsite: Materiaalinen rakenne
“Tiedät, että elämme materiaalisessa maailmassa, ja minä olen materiaalinen tyttö.” – Madonna (1984)
Me olemme vettä ja hiiltä.
Materiaalisella rakenteella tarkoitan sitä miten ihmisen käyttäytymistä ohjaa, rajaa ja mahdollistaa ihmisestä riippumaton todellisuus. Maan vetovoima, maapallon eri alueiden lämpötilat, vuodenajat ja pinnanmuodot. Puun, öljyn, uraanin esiintyminen. Kasvit ja muut eläimet.
Määritelmät: – Ominaisuudet = toiminnan järjestelmän ulkoiset säännönmukaisuudet.
Oletukset: – Osien ominaisuudet eivät katoa autokatalyyttisessä emergenssissä. – Osien ominaisuudet rakenteistavat kokonaisuuksien ominaisuuksia.
> Yhteisöillä ja yksilöillä voi olla uusia ominaisuuksia, jotka yliajavat materiaalisia ominaisuuksia, mutta nekin aiheutuvat materiaalisista ominaisuuksista, niidenkin on noudatettava materiaalisia ’lakeja’.
Väittämä: Alemman tason materiaalisten rakenteiden ominaisuudet vaikuttavat ylemmän tason geneettisten ja sosiaalisten rakenteiden ominaisuuksiin.
Päätelmä: Ympäristön materiaaliset ominaisuudet rajaavat, ohjaavat ja mahdollistavat, eli rakenteistavat yksilöiden ja yhteisöjen toimintaa.
Käsite: Materiaalinen rakenne
Materiaalisen rakenteen elementeillä (materiaalisilla faktoilla hommage à Durkheim 1894) tarkoitan esimerkiksi väestötieteellisiä muuttujia, kuten väestön määrää tai keski-ikää, tauteja, jokia ja meriä, lämpötilaa, vuodenaikoja, kasveja, eläimiä, öljyesiintymiä, painovoimaa ja planeettojen liikkeitä. Asioita, jotka ovat riippumattomia niihin liittyvistä ajatuksistamme.
Noin 12,000eea (Bocquet-Appel 2011) maailman lämpötilan nousu teki maanviljelyn mahdolliseksi, mutta vain siellä, missä oli viljelyyn sopivia kasveja. Maanviljelyksen vallankumous oli materiaalisen maailman ohjaama, rajaama ja mahdollistama muutos ihmisen toiminnassa, joka kehittyi näiden rakenteellisten muutosten ajamana samanaikaisesti eripuolilla maailmaa. Ihminen on eläin, joka kamppailee ympäristönsä kanssa pitääkseen itsensä hengissä. Ympäristön ominaisuudet rakenteistavat ihmisen kamppailua.
Ympäristö subvenioi ajatuksia
”Totuus on mikä toimii” – William James
Conan Barbaari (1982)
”Sinun on opittava sen arvoitus, Conan. Sinun on opittava sen kuri/tiede [ei ole varmasti sattumaa, että sana ’discipline’ viittaa sekä kuriin, että tieteenhaaraan, sillä ei voi olla tiedettä ilman omien impulssien hallintaa]. Sillä kehekään, kehenkään tässä maailmassa et voi luottaa. Et miehiin. Et naisiin. Et eläimiin… Mutta tähän. Tähän voit luottaa.”
Näin sanoo Conanin isä Conanille elokuvan avauskohtauksessa. Hän saattelee poikansa elämän matkalle. Totuuden ymmärtämisen matkalle. Puhdas luotettava totuus on meistä riippumattomassa ulkoisessa maailmassa, eikä missään muualla. Et voi luottaa tulkintoihisi. Et aisteihisi. Mutta teräkseen. Teräkseen voi luottaa.
Conanin kansan, cimmerialaisten, uskonnossa palvotaan Crom-jumalaa ja etsitään vastausta teräksen arvoitukseen. Teräs on symboli. Kova materiaalinen rakenne. Riippumaton totuus. Se on olemassa, mutta ei välttämättä meidän kuolevaisten käsitettävissä. Silti pyhin matka on ihmisen matka läpi valheiden verhon ja käsityskyvyn rajojen kohti totuutta.
Tämä tekstisarja on kurkotus kohti teräksen arvoitusta.
Vaikka Gödel (1931) osoitti, että matematiikka tarvitsee lähtöoletukset, joita matematiikka itse ei voi todistaa matemaatikot jatkoivat kuitenkin laskemista siitä syystä, että matematiikka mahdollisti sellaisten siltojen rakentamisen, jotka eivät romahda. Matematiikkaa käytetään, koska se toimii. Matematiikka on riittävän ’totta’ koska se todistaa itsensä arkikäytännössä. Matematiikka ei voi itse todistaa itseään, mutta arkikäytäntö todistaa matemattisia päättelyitä joka päivä. Ihmisen ulkopuolella on riippumaton totuus, fakta, jota vasten ihminen voi testata omia fiktioitaan. Vaikka lujuuslaskelma olisi välttämättä fiktio, se romahtaako silta vai ei on välttämättä fakta.
Ajatukset ovat fiktiivisiä tarinoita faktuaalisesta ympäristöstä.
Materiaalinen rakenne ratkaisee miten NASA:n fiktiiviset ajatukset suhteutuvat faktoihin.
NASA/Bill Ingals
Väittämät, jotka eivät tarkoita mitään materiaalisessa maailmassa ovat merkityksettömiä (Wittgenstein 1921). Kielikään ei kykene perustelemaan omaa loogista järjestelmäänsä (ibid). Se mitä kieli ei voi sanoa, täytyy voida näyttää (ibid), ja jotta jotain voidaan ylipäänsä sanoa, jotain täytyy ensin nähdä.
Sanat ovat ikäänkuin kuvia asioista, mutta kun vaikkapa tekoälyä yritetään opettaa näyttämällä sille kuvia, se ei pelkistä kuvista ymmärrä mitään. Sille on syvällisesti selitettävä jonkin kuvan olemus vertaamalla sen eroja ja yhtäläisyyksiä johonkin muuhun, ja vasta sitten se voi muodostaa tietoa kuvasta suhteuttamalla sitä muihin kuviin. Eikä ihminen voi yrittää opettaa tekoälylle kuvaa kivestä, ellei ihmisellä ensin itse ole kokemusta kivestä. Faktan on kuljettava fiktion edellä.
Sosiaalinen järjestelmä antaa meille kielen, mutta kielikin yksinään on vain logiikkarakennelma, joka ei itsessään sano mitään. Sanat ehkä saavat merkityksensä toisilta sanoilta (de Saussure 1916), mutta kuten matematiikan, on sanojen järjestelmän saatava peruslähtökohtaiset merkityksensä itsensä ulkopuolelta.
Kiven olemus ja merkitys eivät käy selväksi kiven kuvasta tai sanasta ’kivi’. Sen sijaan kiven kuva ja sana saavat merkityksensä kiven kokemuksesta. Kiven kokemus, sen ulkonäkö, tuntuma ja paino, saavat sisältönsä kiven todelliselta olemukselta. Kiven riippumattomalta totuudelta.
Jotta sanat voivat antaa merkityksiä toisille sanoille kieli tarvitsee ensin kokemuksellisesti näytetyt peruslähtökohdat. Vasta kun puhujalla on kokemus kivestä on sanoja, joilla on merkityksiä. Vasta kiven kokemuksesta käsin voidaan rakentaa sanoja, jotka saavat merkityksensä kivestä. Kivi, pinta, kova, paino, karhea, väri. Höyhen on kevyempi, pehmeämpi, valkoisempi ja vähemmän karhea kuin kivi. Sana höyhen voi saada merkityksensä eroistaan sanaan kivi, vasta kun sanalla kivi on totuuteen perustuva merkitys. Matematiikka tarvitsee kaksi todellista havainnoitavaa asiaa, jotta käsitteellä 1+1=2 on merkitys.
Jos olisit elänyt koko elämäsi sidottuna pönttöön pienessä ikkunattomassa ja hiljaisessa huoneessa, et osaisi liittää tähän kuvaan mitään merkityksiä. Mitä ’kuva’ edes tarkoittaa?
Minkä tahansa merkitysjärjestelmän, ollakseen Wittgensteinilaisessa (1921) mielessä merkityksellinen on väistämättä nojattava joihinkin peruslähtökohtaisiin merkityksiin, jotka sen on saatava oman merkitysjärjestelmänsä, ja siten sen järjestelmän sisäisen todistelukyvyn ulkopuolelta. Oli kyse sitten matematiikasta, makedoniasta, tai marxismista. ”Ei mikään filosofia voi todistaa totuutta, sillä jokainen filosofia lähtee olettamuksesta.” (von Wright 1945). Kaikkien merkitysjärejstelmien lähtökohta on sen itsensä ulkopuolella materiaalisesta totuudesta tehdyssä havainnossa. Mikään järjestelmä ei ole suljettu. Kaikki järjestelmät sisältävät lopulta kaikki järjestelmät.
Tyhjentävän selityksen mistään osajärjestelmästä on sisällytettävä koko universumi, koska kaikki on Yksi prosessien struktuuri. Millään ei voi olla merkitystä irrallaan kaikesta, koska todellisuus ei ole irrallisia asioita vaan Yksi perustavanlaatuinen asia. Mikä tahansa järjestelmä, myös ajatusten merkitysjärjestelmä rakentuu autokatalyyttisenä järjestelmänä alemmantasoisen järjestelmän synnyttämän syötteen ympärille. Ollakseen olemassa asian on oltava osa Yhtä. Fiktiokaan ei voi olla olemassa ilman yhteyttä Yhteen. Aidosti ’suljettu järjestelmä’ on, joko mahdoton tai merkityksetön.
Asiat näyttävät erillisiltä, mutta todellisuudessa ne ovat yhtä. Kuvassa Thulsa Doomin versio Ouroboros-käärmeestä. Elokuva ’Conan Barbaari’ oli lapsenvahtini, nyt se on maailmankatsomukseni kulmakivi.
Ilman ajatuksista riippumatonta todellisuutta ajattelu ei voi saada merkityksiä, joiden kautta muodostaa ajatuksia. Tieto ei ehkä vastaa totuutta, mutta ilman totuutta ei voi olla edes väärää tietoa, sillä vääränkin tiedon muodostaminen tarvitsee merkityksiä. Ilman ihmisestä riippumatonta todellisuutta ajattelun tilalla on vain tyhjyys.
Geneettisesti kehittyneet aistimme ovat nekin materiaalisen totuuden rakenteistamat. Tiikeri heinikossa on todellinen materiaalinen fakta. Ei tulkinnanvarainen, ei riippuvainen käsityskyvystämme. Näkökykymme on niin hyvä kuin se on, koska evoluutio on syöttänyt tiikereille ne, jotka näkivät totuuden huonommin. Aistimme ovat olemassa, koska totuus on olemassa ja aistimme ovat juuri niin hyvät kuin miten hyödylliset ne ovat olleet totuuden havaitsemisessa ja miten ne ovat parantaneet esi-isiemme kykyä luoda kopioita itsestään.
Havaintomme elefantista voivat johtaa meitä harhaan. Se ei tee elefantista yhtään vähemmän totta. Ilman totuutta elefantista ei voisi olla edes väärin tulkittuja havaintoja elefantista.
Totuus ohjaa, rajaa ja mahdollistaa ajattelua. Totuudet rakenteistavat ajatuksia. Materiaalinen rakenne rajaa ohjaa ja mahdollistaa ajattelua.
Materia subvenioi ihmisen olemusta
”Sama maa ei voi tuottaa sekä makeita hedelmiä, että kovia miehiä. Joko asetumme viljaville tasangoille ja tulemme muiden hallitsemiksi, tai asetumme karuun maahan ja nousemme hallitsemaan muita.” – Kyyros, persialaisten kuningas (Viitattu: Herodotus 430eea)
Mongolit tappoivat n. 11% maailman väestöstä 1200-luvulla. Paimentolaiskansa karusta maasta nousi hallitsemaan maailmanhistorian suurinta yhtenäistä valtakuntaa. Frankit soilta, hunnit aroilta, arabit aavikoilta, persialaiset vuorilta, viikingit vuonoilta. Kova maa kasvattaa julmia ylisuoriutujia.
Conanin kansa, cimmerialaiset, olivat kotoisin samoilta karuilta seuduilta, jotka tuottivat useita muitakin hurjia kansoja. Esimerkiksi skyytit, hunnit, oghuurit ja tataarit.
Rousseau (1762) kirjoitti ”ihminen syntyy vapaana, mutta kaikkialla mihin katsot hän on kahleissa”. Se ei ole totta. Ihminen kaikkialla syntyy kahleissa. Ihminen syntyy oman olemassaolonsa orjaksi.
Jos emme yhdessä tee työtä pitääksemme ruumiitamme lämpiminä ja kylläisinä ruumiimme materiaaliset vaatimukset tappavat meidät. Jos sinä et tee työtä ruokkiaksesi, vaatettaaksesi, lämmittääksesi itsesi, silloin joko tuotat jotain muuta vaihtaaksesi sen siihen, että muut ihmiset vapaaehtoisesti ruokkivat, vaatettavat ja lämmittävät sinut, tai sitten elät orjuuttamalla, tai sitten kuolet. Alastomana synnymme kylmälle planeetalle, jossa mitään ei ole ilmaiseksi annettu, vaan kaikki on jonkun tekemän työn tulosta.
Perustasolla ihmisen, kuten madon tai varpusen, kukan tai sienen toiminta on hänen ympäristönsä pakottamaa. Siinä miten ihminen muokkaa ympäristöään ympäristö muokkaa häntä. Pelto ja kuokkija kuokkivat toinen toisiaan. Ihmiset muokkaavat peltojen ominaisuuksia ja pellot ihmisten ominaisuuksia.
Muokkaavatko viljelijät köyhää moreenimaata, jolla raskas huhtakaski oli ainoa käyttökelpoinen viljelytekniikka, vai muokkaako Pohjois-Savo itselleen sopivia sitkeitä hengissä sinnittelijöitä? Maalauksessa Pohjois-Savo ja Johanna Kokkonen toinen toistaan luovat omaksi kuvakseen.
Aivan alussa oli vain materiaalinen rakenne. Pelikenttä ja sen ominaisuudet. Materiaalisen rakenteen subvenientistä kompleksistumisesta ilmaantui ensimmäinen biologinen järjestelmä. Syanobakteeri. Elämä on omaa kehitystään kiihdyttävä kompleksinen järjestelmä, joka kehittyy reaktioina sen ympäristöön. Kaikki elämänmuodot ovat olemassa vain koska niiden edeltäjät ovat onnistuneet tehokkaasti tuottamaan kopioita itsestään, koska ne ovat menestyneet pelikentällä, pelikentän ehdoilla.
Pelikentän ominaisuuksien subvenienssi jalostaa pelaajien ominaisuudet ja myös pelin ominaisuudet. Materiaalinen rakenne on pelikenttä. Geneettinen rakenne on palaajien ominaisuudet. Sosiaalinen rakenne on pelin ominaisuudet. Materiaaliset rakenteet rajaavat, ohjaavat ja mahdollistavat geneettisiä ja sosiaalisia rakenteita.
Ihminen on 3800 miljoonaa vuotta kestäneen pelaamisen tulos (Mojzsis et al. 1996). Materiaalinen todellisuus on ollut ennen elämää, ennen geneettistä rakennetta. Se on myös ollut ennen yhteisöjä, ennen sosiaalista rakennetta. Materiaalinen rakenne on syy ja kaikki muu on seurausta siitä ja toisistaan. Kaikkien muiden asioiden ominaisuudet ovat reaktioita materiaalisten rakenteiden ominaisuuksiin ja reaktioita toinen toistensa ominaisuuksiin.
Pelto on aiheuttanut kuokkijan, kuokan ja kuokinnan. Pelto ohjaa, rajaa ja mahdollistaa kuokkijan olemusta ja toimintaa.
Kaivinkoneen ominaisuudet ovat enemmän kaivettavan maan kuin kaivajan määrittämiä. Ihminen itse on kaivettavan maan luomusta.
Ihmisessä ovat vahvistuneet ne geneettiset ominaisuudet, jotka onnistuneesti tuottavat kopioita itsestään materiaalisen rakenteen ehdoilla pelattavassa pelissä. Ihmiset ovat syntymästä saakka luonnostaan räikeän itsekkäitä (White 1995; Dawkins 1976), koska itsekkyydestä on ollut hyötyä geeneille (Dawkins 1976). Ihminen on valmis kuolemaan sukulaistensa puolesta, koska siitä on ollut hyötyä geeneille (Dawkins 1979; Hamilton 1964). Ihmiset rakastuvat, suuttuvat, filosofoivat, murhaavat, auttavat, hymyilevät hymyilevät ja lyövät, koska siitä on ollut hyötyä geeneille – niiden pisteenlaskusääntöjen mukaan, jotka pelikenttä on organismille asettanut.
Ihmiset rakentavat kanootteja ja lähtevät niillä merille. Niitä kanootteja, jotka palaavat, jotka havaitaan hyviksi kanooteiksi, kopioidaan, parannellaan, sukupolvi sukupolvelta. Kumpi lopulta on se insinööri, joka suunnittelee kanootin ja määrää sen ominaisuudet? Ihminen vai meri? (Lainaus tarinasta, jonka lähdettä en muista.)
Sellaiset evolutionääriset käyttäytymisen kaavamaisuudet, jotka tuottavat lisääntymishyötyjä yksilölle voivat olla haitallisia yhteisölle. Sosiaaliset järjestelmät kehittävät jatkuvasti uusia rakenteita reaktioina kohtaamiinsa ärsykkeisiin ja ne rakenteet, jotka tuottavat järjestelmille hyötyjä yleistyvät (Marx & Engels 1818; James 1880; Dawkins 1993; Lynch 1996; Lenski 2005).
Samaan tapaan kuin Darwinia innostaneet Galapagossaarten sirkkulajit kehittävät erilaisia nokkarakenteita erikoistuakseen erilaisten ruokien syömiseen, valtahierarkiat kehittävät erilaisia kulttuurirakenteita järjestelmien hallintaan erilaisissa oloissa.
Sosiokulttuurinen evoluutio on ihmisten muodostamien superorganismien evolutiivista luonnonvalintaa. Ne kulttuuriset kaavamaisuudet yleistyvät, jotka onnistuvat tuottamaan kopioita itsestään. Hyötyjä tuottavat ajatukset leviävät sosiaalisessa verkostossa kuin virukset (Lynch 1996). Otetaan käyttöön uusina hyödyllisinä kontrollin muotoina, joilla hallita alamaisia (Althusser 1970). Valtarakenteet itsessään ovat kehittyneet, koska ne ovat tuottaneet hyötyä sosiaalisten järjestelmien selviytymisessä ja leviämisessä materiaalisen rakenteen rakenteistamassa pelissä.
Ihmiskunta on verkottunut superorganismi, jossa muutokset toiminnan kaavamaisuuksissa leviävät mutaatioina vuorovaikutusjärjestelmän evolutiivisesti stabiiliin strategiaan (Maynard Smith 1982).
Pandat saavat yleensä kaksi pentua, mutta äiti imettää vain vahvempaa ja antaa heikomman kuolla nälkään. Delfiiniuros saattaa tappaa naaraan vieraat poikaset, jotta naaras tulisi uudelleen kiimaan ja uros pääsisi parittelemaan tämän kanssa. Leijonaurokset toimivat samoin. Onko tämä geneettistä vai kulttuurista? Yhtäkaikki se on evolutionääristä eikä evoluutio jaa moraalisuudesta tyylipisteitä.
Ihminen ja koira ovat eläimiä. Ihmiset ’jalostavat’ koiria, koska materiaalinen rakenne on ’jalostanut’ meistä ja kulttuuristamme sellaisia, että ’jalostamme’ koiria. Samalla vuorovaikutuksemme koirien kanssa ’jalostaa’ meitä itseämme siinä miten koirat ovat vaikuttaneet ihmisten geneettiseen ja kulttuuriseen kehitykseen kamppailussa materiaalisessa todellisuudessa.
Emme pelkästään jalosta koirien biologisia ominaisuuksia. Ihmiset ovat tuhansia vuosia tavoitteellisesti muokanneet kotieläinten persoonallisuuksia (Loehlin 2009). ”Bretagnenbassetit ovat älykkäitä ja muodostavat voimakkaita kiintymyssuhteita” (https://dogtime.com). ”Bostoninterrierit ovat ystävällisiä lapsia ja muita koiria kohtaan” (Ibid).
”Pohjanmaalaiset ovat tarmokkaita, urhoollisia, tulisia ja kerskailevaisia” (Hänninen 1927). Mikä osuus stereotyyppisen pohjalaisen persoonallisuudesta johtuu Pohjanmaasta itsestään? Viljavat lakeudet houkuttelivat viljelijät luokseen ja mahdollisti yhdelle kyntäjälle muuhun Suomeen verraten isot tilakoot. Lakeudet houkuttelivat isovihan ja orjakauppiaat heidän perässään.
Muovailisko Pohjanmaa kenestä tahansa pikkuhiljaa Pohjanmaalaisen?
Materiaalinen rakenne on pelilauta. Pelilauta on totta ja olemassa riippumatta pelistä tai pelaajista. Ilman pelilautaa ei ole ihmistä, ei yhteisöä, ei tietoa, ei ajatuksia. Pelilauta on se syöte, jonka ympärille pelaamisen autokatalyyttinen järjestelmä on kehittynyt. Pelilauta rakenteistaa, sekä pelaajia että peliä.
Yhteisön sosiaaliset ominaisuudet ohjaavat, rajaavat ja mahdollistavat niiden yksilöiden käyttäytymisen säännönmukaisuuksia, joista yhteisöt koostuvat.
Tämä alaluku pohtii sosiaalisen tason tuottamaa supervenienssia. Toisin sanoen: Miten ’kulttuuri’ vaikuttaa ihmisen olemukseen?
Keskeinen käsite: Sosiaalinen rakenne
Hobbesin Leviathanin (1651) kansikuvassa on yhteiskunnan valtias, jonka vartalo muodostuu ihmisten kokonaisuudesta.
Rakenteet rajaavat, ohjaavat ja mahdollistavat toimintaa. Rakenne on voima, joka tuottaa säännönmukaisuutta käyttäytymiseen.
Sosiaaliset rakenteet ovat ihmisten sosiaalisessa kanssakäymisessä ilmaantuneet jaetusti ymmärretyt käsitteet, merkitykset ja toimintakäytännöt. Kieli, kulttuuri, etiikka, yms. Kokonaisuuden ominaisuuksia, jotka vaikuttavat sen osien käyttäytymisen säännönmukaisuuksiin.
Oletukset: – Autokatalyyttinen emergenssi
> Sosiaalisten järjestelmäkokonaisuuksien toiminnan säännönmukaisuudet ohjaavat, rajaavat ja mahdollistavat, eli rakenteistavat, osajärjestelmien toimintaa.
Väittämä: Supervenienssi, eli yhteisöjen ominaisuudet ja toiminta rakenteistavat yksilöiden ominaisuuksia ja toimintaa.
Päätelmä: Yhteisöjen toiminta/ominaisuudet rajaavat, ohjaavat ja mahdollistavat niiden yksilöiden toimintaa/ominaisuuksia, joista ne muodostuvat.
Käsite: Sosiaalinen rakenne
Émile Durkheimin (1894) mukaan ihmiset ovat aina olleet osana yhteisöjä ja kaikki yhteisöt ovat syntyneet toisista yhteisöistä. Ikinä historiassa ihmiset eivät ole voineet yhdessä päättäen luoda niitä sosiaalisia rakenteita, jotka heitä sääntelevät (ibid). Ihmiset syntyvät, sosiaalistuvat rakenteisiin ja kasvavat uusintamaan niitä.
Descartes (1637), voi sanoa, että ”ajattelen, siis olen”, mutta hän ei voi olla olemassa minään muuna kuin sen kulttuurin tuotteena, joka rajaa ohjaa ja mahdollistaa sitä minkälainen hän on, sekä miten hän ajattelee.
Sosiaaliset rakenteet ovat ihmisistä ilmaantunutta uutta emergenssiä. Kompleksisen järjestelmän supervenienssiä osiinsa nähden. Supervenienssillä tarkoitan sitä, että järjestelmän ominaisuudet ja olemus vaikuttaa niiden osien ominaisuuksiin ja olemuksiin, sekä siihen toimintaan, josta järjestelmä itsessään kumpuaa.
Sosiaalisen rakenteen elementeiksi (sosiaalisiksi faktoiksi hommage à Durkheim 1894), kutsun esimerkiksi instituutioita, kuten demokratiaa, tapoja ja käytänteitä, kuten kättelyä, näkemyksiä ja uskomuksia, kuten moraalisääntöjä tai rationalismia, mutta myös teknologioita, kuten vaikkapa konekivääriä. Mitä muuta on konekivääri, kuin ajatusten struktuuri? Kerros kerrokselta metallurgisia, mekaanisia, fysikaalisia, kemiallisia ja sotilaallisia ajatuksia.
Huomio:
Esitän tässä tekstissä argumentin sosiaalisen rakenteen ensisijaisuudesta sen äärimmäisessä muodossa. Heti seuraavassa tekstissä esitän samaan tapaan tämän tekstin kanssa vastakkaisen argumentin geneettisten ja materiaalisten rakenteiden ensisijaisuudesta.
Yhteisö supervenioi yksilön ajatuksia
”Sana on maailman valo” – Ludwig Feuerbach
Kieltä ja sen ominaisuuksia ei voida palauttaa sen puhujiin tai puhujien ominaisuuksiin. Kieli, sen käsitteet ja merkitysjärjestelmät, eivät ole yksilön ominaisuus. Kieli on supervenienssia ihmisten järjestelmästä. Kieli on koknaisuuden, ei osien ominaisuus.
Ihminen ajattelee kielellisten käsitteiden kautta, jotka ovat sosiaalisen järjestelmän hänelle antamia (Derrida 1979). Ajattelu nojaa merkitysjärjestelmään, joka on sosiaalisen järjestelmän ominaisuus. Ei yksilön itsensä ominaisuus.
Sosiaalinen järjestelmän antama käsitteistö rajaa, ohjaa ja mahdollistaa sitä mitä ajatuksia ihminen voi muodostaa. Täten sosiaalisen järjestelmän olemus ja ominaisuudet rakenteistavat sen sisältämien ihmisten ajattelua.
Musiikkielokuvasta: Pink Floyd: The Wall.
Pirahã-heimon jäsenillä ei ole sanoja numeroille, eikä sanoja menneisyydelle tai tulevaisuudelle (Everett 2005). Pirahã-heimon jäsenet eivät osaa laskea (Everett 2005), esimerkiksi tehtävä jossa kahteen eri kasaan pitäisi pinota sama määrä nuolia on ylivoimainen (Gordon 2004). Pirahãt eivät kerro tarinoita, eivät luo taidetta, eivät muista isovanhempiensa nimiä (Everett 2005). Pirahã-kansa ei elä geneettisesti eristyksissä, eikä näinollen ole syytä epäillä puutteita kognitiivisessa kapasiteetissa, silti Everett ei onnistunut 8 kuukauden yrittämisestä huolimatta opettamaan ketään laskemaan kymmeneen (Everett 2005).
Orwellin romaanin 1984 uuden kielen, ’newspeakin’, tarkoituksellisesti kutistuva sanasto oli työkalu, jolla Isoveli pyrki rajoittamaan sitä mitä ajatuksia ihmiset ylipäänsä kykenivät muodostamaan.
Saksalaisia sosiaalistumassa sosiaalisen järjestelmänsä käsitteistöön 1935.
Mitä kaikkea emme kykene ajattelemaan, koska meillä ei ole ajatusten muodostamiseen tarvittavia käsitteitä? ”Tunnemme itsemme vapaiksi, koska meiltä puuttuu kieli, jolla artikuloida epävapautemme” -Žižek (2001).
Meillä ei ole muuta todellisuutta, kuin sosiaalisen järjestelmän meihin istuttama fantasia. ”Ihmiset syntyvät perheisiin, heille annetaan kansalaisuus ja koulutus, valitsivat he sitä tai eivät” (Durkheim 1894). Ihmiset sosiaalistuvat sääntöihin spontaanisti uusinten niitä (Westby 1991 s. 257). ”Ideologia ei ole illuusio, joka peittäisi todellisuuden, se on (alitajuinen) fantasia, joka rakentaa todellisuuden itsensä” (Žižek 1989).
Järjestelmä supervenioi yksilön olemusta
”Ihmisyhteiskunta on aivopesukone, joka luo sosiaalisen robotin.” – Robert Wilson, Prometheus Rising, 1983.
Ihmisen omaidentiteetti syntyy ihmisen eroista ja yhtäläisyyksistä muihin ihmisiin ja ihmisen ominaisuuksien suhteista muiden ihmisten omaksumiin käsitteisiin.
Charles Horton Cooley sanoi ”En ole se, jonka sinä ajattelet minun olevan. En ole se, jonka ajattelen itse olevani. Olen se, jonka ajattelen sinun ajattelevan minun olevan”. Itse lisäisin: ’haluan olla sellainen, jonka voisin ajatella haluavani sinun ajattelevan minun olevan’.
Sosiaalinen järjestelmä määrittelee sinut etkä kykene vastustamaan sen määritelmää itsestäsi. Et kykene edes määrittelemään itseäsi järjestelmän rakenteiden ulkopuolelta. Voit ylipäätään ajatella itseäsi vain sosiaalisen järjestelmän toiseuden kautta ja vain sen käsitteistön avulla, jonka se antaa sinulle.
’Ole oma itsesi’ tarkoittaa olla sellainen, jonka sosiaalinen järjestelmä kertoo, että sinun tulisi olla, koska mitä muutakaan oma itsesi voi pitää sisällään? Olla oma itsesi on yrittää jäljitellä sitä heijastusta, jonka maailma heijastaa peiliisi. Valo ja sen avulla heijastuva kuvajainen eivät ole sinusta lähtöisin. Valo tulee maailmasta ja kuvajaisessa näkyy maailma suhteessa sinuun.
”Ihminen on moraalinen olento, vain koska hän elää sosiaalisessa yhteisössä. Anna sosiaalisen elämän kadota ja moraalisuus katoaa sen mukana” – Émil Durkheim. Ei ole hyvää tai pahaa ilman sosiaalista järjestelmää. Yksilö omaksuu käsityksen mikä on hyvää ja mikä pahaa, itsensä ulkopuolelta. Saat itsesi ulkopuolelta oman käsityksesi siitä mikä sinussa itsessäsi on hyvää ja mikä pahaa.
Koska saat sosiaaliselta järjestelmältä käsitteistön ja merkitysjärjestelmän sille mikä on hyvää/huonoa, merityksetöntä/merkityksellistä, kunnioitettavaa/halveksittavaa, huomioitavaa/näkymätöntä, sosiaalinen järjestelmä ei pelkästään määrittele sitä kuka olet, vaan myös sen kuka haluaisit olla. Halusi olla parempi oma itsesi perustuu sosiaaliseen vertailuun, jonka teet itsesi ja muiden välillä.
Et pysty pakenemaan sosiaalista järjestelmää, koska et pysty ajattelemaan sen ulkopuolelta. Žižekiä (2001) mukaillen tunnet olevasi vapaa vain, koska sinulta puuttuvat käsitteet, joilla artikuloida epävapautesi.
Sinä olet kuvajainen sosiaalisesta järjestelmästä.
Emme sano: ’silmät ovat ikkuna sieluun’, vaan: ’silmät ovat sielun peili’, koska alitajuisesti ymmärrämme sielumme heijastuvan meihin itsemme ulkopuolelta. Silmät heijastavat ulkoisen maailman. Eivät sisäistä maailmaa. Ihminen ei ole itsensä. Ihminen on maailma.
“Yksilöt ovat paljon voimakkaammin yhteiselämän tuotteita kuin sen määrittäjiä” (Durkheim 1893 [2007 s. 338]). Koska sosiaaliset rakenteet, antavat ihmiselle käsitteistön ajattelua ja havaintojen tulkitsemista varten silloin ihmisen sisäistämä kulttuuri rakenteistaa sitä miten ihminen tulkitsee maailmaa.
Koska sosiaalinen järjestelmä antaa ihmiselle käsityksen itsestään suhteessa tulkittavaan havaintoon, sekä merkitysjärjestelmän hyvästä, hyödystä, pahasta ja haitasta, silloin sosiaalinen järjestelmä rakenteistaa myös sitä miten ihminen reagoi tekemäänsä havaintoon.
Koska järjestelmä rakenteistaa tulkinnan, itseäymmärryksen ja reaktion, silloin järjestelmä rakenteistaa ihmisen toiminnan. Toisin kuin Wilson (1983) tekstin alun sitaatissa sanoo yhteiskunta ei ole aivopesukone, joka tyhjentää ihmisen mielen ja tekee hänestä sosiaalisen robotin, katsos aivoissa ei ole mitään pestävää. Yhteiskunta on aivokone, joka luo sosiaalisen robotin. Täyttää tyhjän kovalevyn.
Kasvojen alta kuultaa pohjaton tyhjyys.
Maailma rakentaa ihmisen peiliksi, josta maailma näkee itsensä ja kun kaksi ihmistä kohtaa toisensa he tuijottavat kasvojen alta kuultavien vastakkainasetettujen peilien synnyttämää loputtomuusefektiä. Ihmisten katsoessa toisiinsa kasvojen alta kuultavat peilit, joiden takana ammottaa tyhjyys. Sosiaalisen järjestelmän merkitysjärjestelmää ts. ideologiaa on mahdoton paeta (Althusser 1970). Sen ulkopuolelta on mahdoton ajatella (Žižek 2001). ”Ihmiset eivät käytä valtaa, valta käyttää ihmisiä” (Gramschi 1971). Ihmisiä ei ole. On vain järjestelmä.
Mikä tahansa yritys muka-kapinoida on lopulta vain omalle fiktiiviselle itsellesi näyteltävä performanssi, jonka merkityksellisyydet ja symbolit, koko käsikirjoitus, on sosiaalisen järjestelmän sinulle antama. Mikään ei voi olla suljettu järjestelmä, etkä sinä ole poikkeus. Olet prosessi osana Yhtä prosessien struktuuria, jossa pisteitä ei ole, vain niitä yhdistävät viivat.
American Psycho (2000).
”On olemassa idea Patrick Batemanista, mutta ei ole olemassa todellista minää. Vain entiteetti jostain illusorisesta. Vaikka voin piilottaa kylmän katseeni ja voit puristaa kättäni ja tuntea lihan tarttuvan sinun lihaasi ja voit ehkä ajatella elämäntyyliemme jotenkin vastaavan toisiaan, minä yksinkertaisesti en ole siinä.”
Järjestelmässä, jossa yksilöt ovat yhteydessä toisiinsa syntyy sosiaalisia identiteettejä (Kts. Sosiaalisen identiteetin teoria: Tajfel & Turner 1979; 1986; Tajfel 2010; 1981; 1978; Turner 1987). Sosiaaliset identiteetit yhdistävät ja erottavat ihmisiä. ’Hei, meillä on saman väriset hiukset! Hänkin on kukkakauppias, toisin kuin nuo rumat telakkatyöläiset.’ Jos olisi olemassa vain tummatukkaisia ei hiusten väri erottaisi tai yhdäisi ketää. Se ei olisi sosiaalinen identiteettinimittäjä. Telakkatyöläisyys yhdistää telakkatyöläisiä vain, koska se samalla erottaa heidät muista ihmisistä.
Jaetuista identiteettinimittäjistä muodostuu sosiaalisessa kanssakäymisessä ryhmäidentiteettejä, kuten ’puolalainen’ tai ’telakkatyöläinen’. Muut ihmiset liittävät ’puolalaisiin’ mielikuvia sitä kautta mitä mielikuvia liittävät omiin ryhmäidentiteetteihinsä. Sekä puolalaisten, että ei-puolalaisten mielikuvat puolalaisuudesta ovat eroja mielikuviin muista kansallisuusidentiteeteistä. Puolalaiset itse liittävät itseensä puolalaisina ja muihin kanssapuolalaisiinsa mielikuvia osin itsemäärittelyn kautta ja osin sen kautta miten he kokevat muiden ei-puolalaisten määrittelevän heitä. Puolalaisuudella ja telakkatyöläisyydellä identiteettinimittäjinä on sosiaalista merkityksellisyyttä, vain jos, sekä ryhmä itse että sen ulkopuoliset tunnistavat sen merkitykselliseksi. Transsukupuolinen ei voi toteuttaa transitiotaan uuteen sukupuoleen (gender), jollei yhteiskunta tunnusta hänen sukupuoltaan viittaamalla häneen uudella sukupuolipronominilla. Samoin ei puolalainen voisi olla merkityksellisesti puolalainen elleivät muut liittäisi puolalaisuuteen mitään mielikuvia.
Identiteettiryhmien rakentumisen prosessista löytyy seikkaperäinen esittely Hoggilta ja Williamsilta (2000). Kimberlé Crenshaw (1991) jatkaa intersektionaliteetin käsitteellä. Olla tummaihoinen ja nainen on identiteettinä enemmän kuin naisen identiteetin ja tummaihoisen identiteetin summa. Se luo erillisen identiteettikategorian: ’tummaihoinen nainen’. Sosiaalisten identiteettien intersektiot, risteämät, tulee siis nähdä itsessään uusina identiteettinimittäjinä.
Itseluokittelut, eli yksilön jäsenyydet erilaisissa identiteettiryhmissä ovat olemassa hierarkkisena luokittelujärjestelmänä (Turner 1987). Kontekstin muut ryhmät määräävät miten yksilön sosiaalinen identiteetti muodostuu. Turussa olen auralainen, Helsingissä turkulainen, Ruotsissa suomalainen, Espanjassa pohjoismaalainen, Yhdysvalloissa eurooppalainen, Aasiassa länsimaalainen, Afrikassa valkoinen ja Marsin pinnalla ihminen.
Oxana Malayan alkoholistivanhemmat laiminlöivät lastaan, joka kasvoi koirakennelissä. Oxana huostaanotettiin vasta 8 vuotiaana. Hän kulki nelinkontin, haukkui ja näytti hampaitaan. Hän ei ollut omaksunut ukrainalaisten, vaan koirien sosiaaliset rakenteet. Oxana oli älyllisesti jälkeenjäänyt lopun elämäänsä. Meistä tulee niiden koirien kaltaisia, joiden järjestelmässä kasvamme. Sitä on ihmisyys.
Oxana Malaya
Saman yhdyskunnan ihmiset ovat samaa lajia, sosiaalistuvat samoihin sosiaalisiin rakenteisiin, saavat saman kielen, saman käsitteistön, samat moraalisäännöt. He oppivat kulttuurinsa tavat tulkita ja todistella totuuksia. Sosiaalisella järjestelmällä on yksi merkitysjärjestelmien struktuuri, jonka se ohjelmoi jäseniinsä. Jos ihminen ei sosiaalistu sosiaaliseen järjestelmään, häneltä jää puuttumaan ihmisyydelle keskeiset piirteet. Ihmisyyden olemus on ulkoa annettu. Ihmisen olemus on järjestelmän supervenienssiä. Ihmisyyden olemus on sosiaalisen järjestelmän olemusta.
Satunnaisuuden, kaaoksen ja kompleksisuuden käsitteet, joista tämä teksti kertoo ovat tärkeitä vapauden myöhemmässä käsitteistämisessä.
Kysymys: Onko todellisuuden kehitys ennalta määrätty?
Vastaus: Todellisuus sisältää olennaista satunnaisuutta. Esiintyy ilmiöitä jotka ovat luonteeltaan niin epävakaita, että pikkuriikkinenkin muutos lähtötilassa voi aiheuttaa totaalisen muutoksen lopputilassa. Koska koko todellisuus on Yksi yhteenkietoutunut kausaalinen prosessi voi pikkuriikkinenkin satunnaisuus aiheuttaa järjestelmäkokonaisuuksien kaoottisuuden takia aidosti satunnaisia ilmiöitä kaikilla kompleksisuuden tasoilla. Todellisuuden tulevaisuutta on mahdoton tyhjentävästi ennustaa. Todellisuuudella ei ole kohtaloa, vaan avoin evoluutiohorisontti.
Väittämä: Asioiden kehitys, on avoinna satunnaisille mutaatioille, kaoottiselle evoluutiolle. Pienimmilläkin asioilla voi olla suurimpia vaikutuksia.
Laplacen demoni: ”Äly, joka tietyllä hetkellä tietäisi kaikki voimat, jotka aiheuttavat todellisuuden liikkeet, kaikkien asioiden kaikki sijainnit, joista todellisuus muodostuu, jos tämä äly olisi riittävän voimakas käsittämään ja analysoimaan kaiken tämän tiedon, se voisi yhdistää niin suurimpien kappaleiden kuin pienimpien atomien liikkeet yhteen yhtälöön; Sille älylle mikään ei olisi epävarmaa ja tulevaisuus, kuten menneisyyskin, olisi nykyhetkeä sen silmien alla” (Laplace 1814).
Descartesin ja Malebranchen mielestä eläimet ovat koneita ja vain ihmiset kykenevät ajattelemaan (Malebranche 1680 s.394). Puiden päätökset kasvattaa oksansa tietynlaisiksi on onnistuttu palauttamaan ennustettaviin sääntöihin (Mandelbrot 1980). Aasit ovat toistaiseksi pitäneet salaisuutensa.
Buridanin aasi seisoo puolivälissä kahta identtistä heinäpaalia (Viitattu: Rescher 2005). Aasi ei osaa päättää kahden identtisen ratkaisun välillä ja kuolee nälkään (ibid). Tällä Jean Buridan kritisoi ajatusta, että aasi olisi kone ja argumentoi aasin vapaan tahdon puolesta.
Voiko syyn ja seurauksen lain perusteella Laplacen demoni, joka tietää täydellisesti Buridanin aasin aivojen lähtötilan, ennustaa kumman täysin identtisen vaihtoehdon aasi valitsee?
Kvanttimekaniikka on epävarmaa (Heisenberg 1927; Schrödinger 1926). Kvanttitasolla sama syy voi aiheuttaa useita erilaisia seurauksia, sama seuraus voi aiheutua useista erilaisista syistä. Tismalleen sama lähtötilanne voi johtaa erilaisiin lopputilanteisiin.
Terminator 2: Tuomion Päivä (1991)
Bellin teoreeman mukaan kvanttiaallon luhistuminen luo aidosti satunnaista informaatiota (Bell 1964). Informaatiota, jota ei voida palauttaa mihinkään aiheuttajaan, eikä ennustaa minkään aiheuttajan ominaisuuksista käsin. Informaatiota, jota Laplacen demoni ei voi ennustaa, vaikka tietäisi lähtötilanteen täydellisesti. Kyse ei ole uudesta asiasta, joka nyhjäistäisiin tyhjästä. Kyse on energia-aalloista, joiden ominaisuudet muuttuvat toistaisen parhaan tiedon perusteella aidon satunnaisesti.
Kaikki asiat ovat energiaa, kaikki asiat ovat toiminnan järjestelmiä. Toiminnan järjestelmiä, jotka olennaisesti kätkevät sisäänsä satunnaisuutta.
Kompleksisuus on paljon enemmän kuin monimutkaisuutta. Kompleksinen järjestelmä ilmaantuu monien vuorovaikutteisten osien yhtäaikaisesta, yhteenkietoituneesta ja keskinäisesti palautteellisesta yhteisvaikutuksesta.
Kaaos tarkoittaa kompleksisen järjestelmän arvaamatonta käyttäytymistä. Prosessin sisäinen palautteellisuus luo suuren herkkyyden pikkuriikkisille muutoksille. Järjestelmän epävakaus tekee sen herkäksi satunnaisuudelle.
Kolmen identtisen kappaleen painovoimakenttä on kaoottinen järjestelmä. Se ei millään löydä kaavamaista tasapainoa ja pikkuriikkinenkin muutos lähtötilassa johtaa täysin erilaiseen ’liikeratojen historiaan’.
Universumin tyypillinen taipumus ratkaista tämä nk. ’kolmen kappaleen ongelma’ on löytää vakaus sinkoamalla kolmas kappale avaruuteen.
”Anna minulle yksi ihminen, niin näytän pyhimyksen, anna kaksi vertaista ja he rakastuvat, anna kolme niin näytän murhan” – Tuntematon.
Kvanttimekaanisen tason sisältämä satunnaisuus ei suoraan johda satunnaisuuteen korkeammilla kompleksisuuden tasoilla. Pääasiassa käsitteellisesti eroteltavissa olevat asiat ovat toimintakokonaisuuksien ei-kaoottisia tasapainotiloja. Esimerkiksi vedyn, hapen tai veden ominaisuudet eivät satunnaisesti vaihtele. Ne ovat toiminnan tasapainotilassa, jossa kaaos on kurissa ja siksi vedyn, hapen tai veden ’ilmiö’ jatkuu ylläpitäen samat ominaisuudet.
Vedyn, hapen tai veden ei-kaoottinen kokonaisuus supervenioi kaoottisia osiaan luoden kaavamaisuutta pysyäkseen olemassa, jos se ei tekisi näin, kokonaisuus hajoaisi. Tämä pätee niin molekyyliin, moottoriin kuin Moldovaan. Ne tarvitsevat toiminnan kaavamaisuutta, vakautta ja ennakoitavuutta pysyäkseen koossa. Pääasiassa olemassa olevat, olemassa pysyvät, asiat eivät ole kaoottisia. Juuri siksi ne ovat olemassa.
Välitila on tuskin hetkeäkään olemassa. Alku- ja lopputilat ovat.
Kvanttimekaaninen satunnaisuus saa aikaan suurta satunnaisuutta hyvin pienissä toiminnan kokonaisuuksissa, esimerkiksi fotonien, eli valohiukkasten ominaisuuksissa. Valohiukkaset ovat satunnaisia ja kaoottisia yksittäin, mutta suuret määrät valohiukkasia, esimerkiksi auringonpaiste ja sen ominaisuudet, ovat varsin vakaita ja ennakoitavia. Tämä johtuu suurten numeroiden laista.
Suurten numeroiden laki tarkoittaa, että yhden nopanheiton tulos voi olla täysin ennakoimattomasti mitä vain välillä 1-6, mutta heittomäärän kasvaessa ennustettavuus kasvaa ja heittojen mitattu keskiarvo väistämättä lähestyy teoreettista keskiarvoa (Bernouilli 1713).
Eli jos esimerkiksi yksittäisellä fotonilla on täysin satunnaisesti määräytyvä 50% todennäköisyys läpäistä tietynlainen kalvo on kuitenkin kohtuullisen varmaa ja ennakoitavaa, että miljardista fotonista noin puolet läpäisevät kalvon. Suurten numeroiden laki tekee suuresta määrästä satunnaisuuksia ja epävakaisuuksia kokonaisuuden tasolla ennakoitavan ja vakaan.
Suuret kokonaisuudet voivat olla suurten numeroiden lain ansiosta vakaita, vaikka niiden osat olisivat epävakaita. Sama on kuitenkin totta myös päinvastoin. Kokonaisuudet voivat olla kaoottisia, vaikka osat eivät olisi epävakaita, esimerkkinä edellä esitetty kolmen identtisen kappaleen painovoimakenttä. Kappaleiden ominaisuudet ovat vakaita, mutta järjestelmän liikeradat ovat silti kaoottisia.
Säätiö on laskenut kaikelle määrätyn radan. Mutta tapahtuu sattuma. Mutaatio. Syntyy muuli. Perhosen siiven lehahdus sotkee suunnitelmat. (Asimov 1951)
Avaruusraketin lentorata toiselle planeetalle on monimutkaista, ihmiset onnistuvat sen ennustamisessa hyvin. Sään ennustaminen on kompleksista, ihmiset onnistuvat sen ennustamisessa huonosti. ’Sää’ on kompleksinen kaoottinen ilmiö. Avaruusfysiikka on monimutkaista ja ennakoitavaa, sosiologia on kompleksista ja kaoottista.
Kuuluisan vertauksen mukaan perhosen siiven lehahdus Brasiliassa voi aiheuttaa tornadon Texasissa (Lorenz 1963). Tätä on kaaos. Pikkuriikkinen muutos ilmiön lähtötilassa voi aiheuttaa valtavan suuren muutoksen lopputilassa. Pikkuriikkistä muutosta, joka johtaa kaoottisessa järjestelmässä valtavan suureen muutokseen kutsutaan perhosvaikutukseksi.
Jerusalemin traditio maailmasta mysteerinä ja tiedosta uskon asiana toteutui maailmanhistoriassa uudelleen ja uudelleen, mutta Ateenan traditio puhkesi kukkaan yksittäisenä sattumana. Kun ensin ihmiskunta oli polkenut paikallaan kymmeniä tuhansia vuosia yhtäkkiä kehitys ampaisi hurjaan laukkaan. Pieni sattuma. Ratkaiseva vaikutus.
Murphyn lain mukaan jos teet asian äärettömän monta kertaa pienimmätkin todennäköisyydet toteutuvat vuorenvarmasti (Bloch 1977). Kansanomaisemmin jos jokin voi mennä pieleen, se menee ennenpitkää varmasti pieleen toistojen määrän kasvaessa. Jos noppaa heitetään äärettömän monta kertaa tulee väistämättä eteen se kerta kun heittäjä heittää kuutosen miljoona kertaa putkeen.
Murphyn laki (Bloch 1977) voimistaa todellisuuden kaoottisuutta. Laskar ja Gastineau ajoivat kaksi tuhatta simulaatiota aurinkokuntamme planeettojen liikkeistä viisi miljardia vuotta eteenpäin niin, että jokaiseen simulaatioon oli muutettu merkuriuksen etäisyyttä auringosta yhdellä metrillä. (Laskar & Gastineau 2009). Noin 200 simulaatiossa merkurius joko törmäsi venukseen tai syöksyi aurinkoon (ibid). Yhdessä simulaatiossa kahdestatuhannesta koko aurinkokunta tuli epävakaaksi ja kaikki planeetat, joko syöksyivät aurinkoon tai lensivät kiertoradoiltaan ulkoavaruuteen (ibid). Vain vakaat järjestelmät ovat edelleen olemassa. Vain pikkuruiset muutokset joskus riittävät epävakauteen.
On mahdollista, että Gavrilo Princip ei olisi ampunutkaan Franz Ferdinadia. On mahdollista, että maapalloa ei olisi lainkaan olemassa. On mahdollista, että olisi enämmän tai vähemmän kuin neljä ulottuvuutta.
On mahdollista, että muutama odottamattoman satunnaisesti samalla tavoin varautunutta fotonia iskeytyy molekyyliin ja juuri ja juuri ylittää molekyylin sidosteen kestokyvyn. Yhdiste odottamattoman satunnaisesti purkautuu erillisiksi molekyyleiksi, jotka vuorostaan liittyvät toisiin yhdisteisiin, jotka vapauttavat uudet molekyylit, jotka liittyvät toisiin yhdisteisiin. Fotonien satunnaisuuden aiheuttama perhosvaikutus käynnistää ketjureaktion, joka levitessään saa aikaan pienen kutinan, johon perhonen Brasiliassa reagoi lehahduttamalla siipeään. Vuotta myöhemmin Texasiin iskee satunnainen ja ennakoimaton tornado. Tornado tappaa ihmisen, joka olisi muuten kehittänyt tietoisen tietokoneen, ’jumalan koneesta’.
Elokuvassa Terminator 2 (1991) vastarintaliike lähettää menneisyyteen ’tuhoajan’ pelastamaan vastarintaliikkeen tulevan johtajan ja tappamaan Miles Dysonin (kuvassa) Skynetin kehittäjän.
Alkuräjähdyksen alkuhetket olivat ainutlaatuisen kaoottisia ja pikkuriikkisillä satunnaisuuksilla oli totaalinen vaikutus. Herää mielenkiintoinen kysymys. ’Jumalan’ puhaltaessa energian tyhjyyteen, tiesikö hän mitä oli tekemässä?
Koska kaikki järjestelmät ovat avoimia. Koska todellisuus on Yksi lomittuneiden kausaaliketjujen vyyhti tästä hetkestä takaisin absoluuttiseen alkupisteeseen. Koska todellisuus on Yksi kaoottinen kompleksinen järjestelmäkokonaisuus, pienimmänkin satunnaisuuden olemassaolo riittää tekemään todellisuuden tulevaisuudesta kokonaan ennakoimattoman.
Oletukset: – Todellisuus sisältää satunnaisuutta. – Todellisuus sisältää kaoottisia järjestelmiä. – Jos jokin voi tapahtua, se ennenpitkää tapahtuu toistojen määrän kasvaessa. – Kaikki järjestelmät ovat avoimia. Kaikki kytkeytyy kaikkeen.
> Pienikin satunnaisuus väistämättä tuottaa suurta satunnaisuutta.
Väittämä: Tulevaisuus ei ole määrätty. Kohtaloa ei ole olemassa.
Päätelmä: Ilmiöitä, siten ajatuksia, siten tekoja, siten historiaa ei voi ennustaa, eikä niitä ole sidottu tiettyyn tulokseen.
Terminator 2: Tuomion päivä (1991)
Digitaaliportti on sähkömekaaninen laite, joka muuntaa vaihtelevan sähköjännitteen, joko nollaksi tai ykköseksi. Välillä on hetkiä kun jännite on juuri puolivälissä, eikä tulos ole nolla eikä yksi. Jännitteen luontainen epävakaus kuitenkin vain nanosekunneissa päättää välitilan. On mahdollista, että tuossa herkkääkin herkemmässä epävakauden tilassa pienistäkin pienin aito satunnaisuus kanttimekaanisissa sähkömagneettikentissä tuottaa aiheutuvaan päätökseen aitoa satunnaisuutta.
Aasin ajatuksen muodostuminen on neuronien kompleksisessa kaoottisessa vuorovaikutusverkossa ilmaantuva sähkökemiallinen ilmiö. Aasin on mahdollista valita satunnaisesti kumpi tahansa heinäpaali ja vaikka jumala olisi kaikkitetävä, hänkään ei välttämättä kykene nykyhetken perusteella ennustamaan aasin valintaa.
Päätelmä: ’Laplacen demoni’ ei osaa ennustaa kummasta heinäpaalista ’Buridanin aasi’syö.
Vaikka todellisuuden ilmiöistä vain miljardisosa määräytyisi satunnaisesti, kaaoksen voima ja historian pituus tekisi historian lopputuloksen ennustamisen väistämättä mahdottomaksi.
Satunnaisuus on suurinta toisaalta hyvin pienissä ja toisaalta hyvin suurissa kokonaisuuksisa. Lähes aina keskikokoisia kokonaisuuksia voidaan ennakoida, mutta mitä suuremmista ja kompleksisemmista kokonaisuuksista on kysymys, sitä enemmän tulevaisuuspolussa on risteyksiä, joissa hyvin pienet tönäisyt riittävät muuttamaan suurten järjestelmien tulevaisuuden suunnan.
Todellisuusmyrsky. Eteenpäinjylisevien kausaaliketjujen vyyhti. On avoinna mutaatioille, kaoottiselle evoluutiolle.
:max_bytes(150000):strip_icc()/marginal-cost-of-production-4193224-FINAL-1c530f2a6d1846cdaf442aff7b8d66eb.png)
:max_bytes(150000):strip_icc()/dotdash_INV_final_Are_Marginal_Costs_Fixed_or_Variable_Costs_Jan_2021-01-f835f4a7ad1c4a6a8f7959bd70275d2f.jpg)
/https://static.texastribune.org/media/images/2016/06/20/DemsGOP-Agree.jpg)
.jpg)
Abraxas 