Luku 2: Oletukset todellisuuden luonteesta.
Edellinen alaluku: 2.8. Osien vaikutus kokonaisuuteen
Seuraava alaluku: 2.8.2. Materiaalinen subvenienssi
Tämä alaluku pohtii geneettisen tason tuottamaa subvenienssia.
Toisin sanoen: Miten ‘geenit’ vaikuttavat ihmisen olemukseen?
Keskeinen käsite: Geneettinen rakenne
Geneettisellä rakenteella tarkoitan ihmisen käyttäytymistä rajaavia, ohjaavia ja mahdollistavia kognitiivisia ja emotionaalisia taipumuksia, sekä muita fyysis-biologisia ominaisuuksia.
Ihminen on eläin. Kaikki eläimet syntyvät mukanaan geneettinen sanakirja ympäristön ärsykkeiden tulkintaan. Hiiri pelkää vaistomaisesti kissaa, vaikka se olisi kasvanut täysin vailla kontaktia muihin hiiriin tai kissoihin. Ihmisvauvat pelkäävät vaistomaisesti esimerkiksi käärmeitä ja hämähäkkejä (Hoehl et al. 2017). Ihmisellä on mielikieli, aistit, persoonallisuus ja yksilölliset ominaisuudet riippumatta siitä sosiaalisesta järjestelmästä, johon hän syntyy. Ihminen ei ole tyhjä taulu.
Subvenienssillä tarkoitan sitä, että osien olemukset ja ominaisuudet vaikuttavat järjestelmien olemuksiin, ominaisuuksiin ja toimintaan. Alempi kompleksisuuden taso vaikuttaa ylempään.
Määritelmät:
– Ominaisuudet = toiminnan järjestelmän ulkoiset säännönmukaisuudet.
Oletukset:
– Osien ominaisuudet eivät katoa autokatalyyttisessä emergenssissä.
– Osien ominaisuudet rakenteistavat kokonaisuuksien ominaisuuksia.
> Yhteisöillä voi olla uusia ominaisuuksia, jotka yliajavat yksilöiden ominaisuuksia, mutta nekin aiheutuvat yksilöiden ominaisuuksista, niidenkin on noudatettava yksilöiden ‘lakeja’.
Väittämä: Alemman tason geneettisten rakenteiden ominaisuudet vaikuttavat ylemmän tason sosiaalisten rakenteiden ominaisuuksiin.
Päätelmä: Yksilöiden biologiset ominaisuudet rajaavat, ohjaavat ja mahdollistavat, eli rakenteistavat yhteisöjen toimintaa.
Käsite: Geneettinen rakenne
Koska geeneettiset rakenteet vaikuttavat ihmisten olemuksiin ja ominaisuuksiin ne tuottavat subvenienssiä sosiaalisten järjestelmien olemuksiin, ominaisuuksiin ja toimintaan.
Kyberneettinen: itseohjautuva automaattisesti itsesäätyvä järjestelmä. Kybernan = ohjata, kreikaksi.
Kognitiivinen: termiä käytetään viittaamaan tajunnan sisältöön, tiedostukseen tai havainnointiin liittyviin asioihin. Cognoscere, latinaksi: tunnistaa, tajuta, tulla tietoon.
Geenit subvenioivat yksilön ajatuksia
“Jos puu kaatuu metsässä, eikä kukaan ole kuulemassa, päästääkö kaatuminen ääntä?” – George Berkeley
Pinker (1994) puhuu ‘mielikielestä’, kognitiivisen prosessoinnin kielestä. Aivot kääntävät ajatukset mielikielestä puhutuksi kieleksi ja taas puhutun kielen mielikieleksi (ibid). Alamme kokea aistimuksia, joita prosessoimme mielikielellä käsitteiksi jo ennen äidinkielen oppimista.
Äidinkielen oppiminen edellyttää ihmisen kykyä kääntää kokemuksia mielikielelle ja mielikieltä äidinkielelle. Näet omenan, osoitat omenaa, mielessäsi on omenan käsite, isä sanoo sanan ‘omena’, liität äännähdyksen ‘omena’ mielikieliseen käsitteeseesi omenasta. Kieli ei ole suljettu järjestelmä, ilman aistimuksia, jotka antavat mielikielisiä merkityksiä ei voi olla kieltä, jonka sanoilla olisi merkityksiä. “Ihminen syntyy ilman ajatuksia, hän muodostaa ajatuksensa kokemustensa perusteella” (Locke 1689).
“‘Itse’ on vain nippu kokemuksia.” (Hume 1739). Ihmiset kokevat kylmän ja lämmön. Kivun ja nautinnon. Aivot muodostavat syy-yhteyksiä, tuo on hyvää, tuosta tulee maha kipeäksi. Kokemuksista ja niiden syy-yhteyksistä muodostuu mielikielisiä käsitteitä. Ihmisellä on valmiit synnynnäiset taipumukset syy-seuraussuhteiden ymmärtämiseen, esimerkiksi intuitiivinen ymmärrys siitä mihin heitetty kivi osuu ja vierii (Pinker 1998).
Kuuromykkä, joka ei saa sosiaaliselta järjestelmältä mitään kielenkaltaista merkitysjärjestelmää kykenee ajattelemaan, vaikkeivät muisti, abstrakti ajattelu ja tietoisuus omasta itsestä, kehity ‘normaaleiksi’ ilman kielen, esimerkiksi viittomakielen saamista järjestelmältä. Kielen omaksuminen on tärkeää aivojen kehitykselle, mutta ei kielen oppiminen olisi lainkaan mahdollista ilman aivojen synnynnäistä kykyä kieleen. “Ihmisillä on valmiudet kieleen enemmän tai vähemmän samalla tavalla kuin hämähäkillä on valmiudet kutoa verkkoja” (Pinker 1994).
Erikielisten ihmisten ajattelun kaavamaisuudet ovat enemmän samankaltaisia kuin erilaisia puoltaen käsitystä siitä, että ihmisaivot ja niiden ominaisuudet itsessään rakenteistavat ajattelua enemmän kuin kielet. Kielissä on rajaton potentiaalinen varianssi. Puhujien potentiaalinen varianssi on rajallinen.
Merkitysjärjestelmät hallitsevat ajattelua, mutta ajattelu muodostaa merkitysjärjestelmät. Ihminen syntyy monella tapaa tyhjänä astiana, joka tarvitsee sisältöä itsensä ulkopuolelta, mutta astian itsensä ominaisuudet vaikuttavat siihen millä astian voi täyttää. Astia itsessään rakenteistaa sitä miten astian ja sisällön kokonaisuus toimii.
Sosiaalisten järjestelmien ominaisuudet ovat riippuvaisia sen sisältämien ihmisten neokorteksikapasiteetista (Dunbar 1992). Käsitteistö on ajatuksia, jota aivojen kognitiivinen kapasiteetti ja kognitiiviset taipumukset rajaavat, ohjaavat ja mahdollistavat. Ihminen muodostaa juuri niin kehittyneitä merkitysjärjestelmiä kuin mihin hänen aivonsa kykenevät. Albert Einsteinilla ei ollut pelkästään poikkeuksellisia ajatuksia, hänen aivoissaan oli myös poikkeuksellinen päälakilohko (Witelson et al. 1999).
Kausaalinen maailma pommittaa ihmisen aisteja ärsykkeillä. Ihmisen aivot koostavat aistimuksista päätelmiä. Ihmisellä ei ole muuta tietoa kuin aistimuksensa (Hume 1729). Berkeley menee niin pitkälle, että katsoo vain aistimusten olevan olemassa (Berkeley 1710).
Käytännössä ainoa mitä ‘tieto’ käytännössä voi tarkoittaa on nuo aivojen ärsykkeiden perusteella tekemät päätelmät. Tieto on kausaalisten ärsykkeiden aiheuttaman kausaalisen aivoprosessoinnin seuraus. Sosiaalisten järjestelmien omaksumat jaetut merkitysjärjestelmät ovat kausaalinen seuraus järjestelmän osien aivojen prosessoimista ärsykkeistä ja kokemuksista. Jaetut kokemukset muodostavat jaettuja merkityksiä. Sosiaalinen rakenne antaa sanan ‘omena’, geneettinen rakenne antaa aistimuksen, joka antaa sanalle merkityksen.
Sanat saavat ehkä merkityksensä eroistaan toisiin sanoihin, mutta samaan tapaan aistimukset saavat merkityksensä toisilta aistimuksilta.
Erimielisyydet totuudesta johtuvat eroista niissä ärsykkeissä, joille ihmiset ovat altistuneet, sekä eroista ihmisten geneettisesti määräytyneissä kognitiivisissa kyvyissä ja persoonallisuuksissa. Ihminen on kokemuksia käsittelevä orgaaninen logiikkapiiri. Sama kokemus antaa eri logiikkapiirissä eri totuuden ja jokainen logiikkapiiri on geneettisesti ainutlaatuinen.
Kolme sokeaa miestä Indostanista, oppineita yliopiston kammioista.
Menivät katsomaan elefanttia, se sokeilta kysyi kovaa kanttia.
Ensimmäinen saapui, vasten leveää rintaa kaatui.
‘Herra on suuri! Fanttihan on muuri!’
Toinen jalkaa tunnusteli juu, ‘Sehän on puu! Ei voi olla mikään muu!’
Kolmas heiluvan hännän löysi ‘Himskatti tämähän on köysi!’
Ja niin miehet Indostanin kiisteli, raa’asti rajusti riiteli.
Lenteli torneista tutkimuspaperi. Ei ollut kukaan enää kaveri.
Sen oli eläimestä elämöinti tehnyt. Kärsäkkäästä jota kukaan ei nähnyt.
-Intialaista kansantarua mukaillen
Jokaisella on ainutlaatuinen geeniperimä, jokainen kokee ainutlaatuisen kokoelman ympäristön ärsykkeitä ainutlaatuisessa järjestyksessä. Koska jokaisella on ainutlaatuinen perimä ja täten ainutlaatuiset mielikieliset kognitiiviset kyvyt, jokainen tekee ympäristön ärykkeistä omanlaisensa tulkinnat. Koska uudet kokemukset saavat merkityksensä ihmisen aiemmin omaksumalta merkitysjärjestelmältä sama kokemus saa eri ihmisiltä erilaisen tulkinnan. Siinä missä sosiaaliset rakenteet samanlaistavat saman järjestelmän ihmisten tulkintoja todellisuudesta ja täten tuottavat ‘tiedon samanlaisuutta’ geneettiset rakenteet erilaistavat tulkintoja ja tuottavat näkökulmaeroja todellisuuteen. Jokainen on kaunis lumihiutale.
Geenit subvenioivat yksilön olemusta
“Ulkoa olennot katsoivat siasta ihmiseen, ihmisestä sikaan ja siasta uudelleen ihmiseen; mutta jo oli mahdotonta sanoa kumpi oli kumpi.”
– George Orwell, ‘Eläinten vallankumous’
Yli 18,000 psyykkistä piirrettä tai ominaisuutta on tutkittu yli 3000:ssa vertaisarvioidussa tutkimuksessa ja tutkimuksiin on osallistunut yli 15 miljoonaa kaksosparia (Plomin et al. 2017). Kaikissa tutkituissa psykopatologisissa- ja persoonallisuuspiirteissä, sekä kaikissa kognitiivisissa kyvyissä ja ominaisuuksissa on kiistattomasti havaittu voimakas geneettinen määräytyvyys (ibid).
Vakuuttavassa ja nuorena minuun suuren vaikutuksen tehneessä tutkimuksessa Fowler et al. (2008) osoittivat, että n. 62% eroista ihmisten poliittisessa aktiivisuudessa voidaan selittää geeniperimällä. Älykkyys, mutta myös esimerkiksi taipumus uskonnollisuuteen, ruokapreferenssit ja niin edespäin voidaan hämmästyttävän pitkälti palauttamaan geeniperimään.
Geenit vaikuttavat ihmisen itsensä lisäksi myös suurimpaan osaan mitattavista ympäristön vaikutuksista (Plomin et al. 2017). Geneettisesti määräytynyt persoonallisuus muokkaa sitä miten koti, koulu tai työympäristö kohtelee henkilöä ja minkälaisiin ympäristöihin henkilö hakeutuu (ibid). Esimerkiksi ei-identtiset kaksoset eivät suinkaan saa samanlaista kasvatusta, vaan kasvatuksen, joka reagoi kunkin lapsen geneettisesti määräytyneeseen persoonallisuuteen ja psyykkisiin ominaisuuksiin (ibid). Tästä kysymyksestä on julkaistu yli 150 vertaisarvioitua tutkimusta (ibid). Koska lapsen geneettisesti rakentunut persoona vaikuttaa hänen saamaansa kasvatukseen, voitaisiin loogisesti olettaa, että identtiset kaksoset saavat eri perheissä enemmän samanlaista kohtelua kuin eri perheissä kasvatettavat ei-identtiset kaksoset. Lapsi määrittää omaa kasvatustaan.
Vauva adoptoitiin kolmeviikkoisena vuonna 1940. Adoptiovanhemmat antoivat hänelle nimeksi James, mutta kaikki kutsuivat häntä Jimiksi. Lapsena hän halusi koiran ja antoi tälle nimeksi Toy. Hän piti koulussa matematiikasta ja puukäsitöistä, muttei pitänyt äidinkielestä. Hän teki töitä vartijana, ketjupoltti Salem -merkkistä tupakkaa ja ajoi Chevrolet autoja. Hän meni naimisiin Linda -nimisen naisen kanssa. He erosivat. Hän meni uusiin naimisiin Betty -nimisen naisen kanssa. He saivat pojan, jolle he antoivat nimen James Alan Lewis. Hän harrasti puutöitä vapaa-ajallaan.
Toinen vauva adoptoitiin kolmeviikkoisena toiseen perheeseen vuonna 1940. Adoptiovanhemmat antoivat hänelle nimeksi James, mutta kaikki kutsuivat häntä Jimiksi. Lapsena hän halusi koiran ja antoi tälle nimeksi Toy. Hän piti koulussa matematiikasta ja puukäsitöistä, muttei pitänyt äidinkielestä. Hän teki töitä apulaisseriffinä, ketjupoltti Salem -tupakkaa, ajoi Chevrolet autolla. Meni naimisiin Linda -nimisen naisen kanssa. He erosivat. Meni uusiin naimisiin Betty -nimisen naisen kanssa. He saivat pojan, jolle he antoivat nimen James Allan Springer. Hän harrasti puutöitä vapaa-ajallaan.
39 vuotta syntymänsä jälkeen toisiltaan kadoksissa olleet identtiset kaksoset, Jim Lewis ja Jim Springer, tapasivat toisensa. He olivat päätyneet asumaan Ohioon vain 45 mailin päähän toisistaan ja kumpikin oli hankkinut lomaosakkeen tismalleen saman Floridalaisen uimarannan ääreltä. (Jimin ja Jimin, sekä 137 muun toisistaan erillään kasvaneen identtisen kaksosparin tarinat: Segal 2012).
Toki identtiset kaksoset voivat elää myös keskenään hyvin erilaiset elämät, mutta sinäkin voisit elää itsesi kanssa valtavan erilaisia elämiä. Jos saisit yrittää uudelleen ja uudelleen heittelisi kaaos sinua aina uusiin kohtaloihin. Olisit jokaisessa kohtalossa hieman erilaiseksi hioutunut versio samasta geneettisestä itsestäsi ja kaikki mahdolliset kohtalosi jakautuisivat todennäköisesti hämmästyttävällä tavalla jonkinlaiseksi erityisesti juuri sinulle todennäköisten kohtaloiden normaalijakaumaksi.
Yksi osa aivoista suorittaa laskutehtäviä, toinen raivostuu, kolmas säätelee hengitystä. Aivosi ovat kokoelma evoluution hiomia mekanismeja. Kokonainen teollinen automaatiojärjestelmä. Verkosto erillisiä osittain toisistaan riippuvaisia toisinaan harmonisesti, toisinaan ristiriitaisesti toimivia prosessoreita. Paperitehtaan ohjausjärjestelmä on aivoista parempi vertauskuva, kuin yksittäinen tietokone.
Aivot eivät ole yleisprosessori, vaan kokonainen elimistö erillisiä aihekohtaisia prosessoreja, joilla on erilliset tehtävät ja jotka tuottavat ristiriitaisia impulsseja. Ydinjatke tuottaa seksuaalista himoa, jota etulohko yrittää hillitä. Se miten geenit ratkaisevat sen miten ihminen reagoi geenien ja ympäristön vuorovaikutuksessa ilmaantuviin ärsykkeisiin on kompleksinen avoin prosessi.
Vaikka ihmisen toiminta olisi täysin reaktiivista, ärsykkeiden ja geenien määräämää se on kompleksista. Vesipisaran ominaisuuksista käsin on vaikea ennustaa millainen lumikristalli siitä muodostuu sen jäätyessä. Prosessi on kompleksinen. Rakettifysiikka on monimutkaista. Ihmisen toiminta on kompleksista. Se voi silti olla kausaalista.
“Onko ihmisillä vapaa tahto? Jos meillä on vapaa tahto, missä vaiheessa evoluution puuta se kehittyi? Onko sinivihreällä levällä vapaa tahto, vai onko sen käyttäytyminen automaattista ja selitettävissä tieteellisin laein? Onko vain monisoluisilla organismeilla vapaa tahto, vai vain nisäkkäillä?
Saatamme luulla, että simpanssi käyttää vapaata tahtoaan kun se päättää mutustaa banaanin, tai kun kissa päättää repiä sohvan, mutta entä Caenorhabditis elegans – yksikertainen otus jolla on vain 959 solua? Se ei luultavasti ikinä ajattele “olipa maukas bakteeri minkä pääsin illastamaan…” silti silläkin on preferenssit siitä minkä syömisestä se pitää ja joutuu päättämään tyytyykö epäviehättävään ateriaan vai lähteekö etsimään jotain parempaa perustuen viimeaikaisiin kokemuksiin. Onko se vapaan tahdon käyttämistä?
Vaikka meistä tuntuu, että voimme valita mitä teemme, ymmärryksemme biologian molekulaarisesta perustasta osoittaa, että biologisia prosesseja ohjaavat fysiikan ja kemian lait ja siten ne ovat yhtä deterministisiä kuin planeettojen liikkeet. Viimeaikaiset neurotieteen kokeet tukevät näkemystä siitä, että fyysiset aivomme, seuraten tieteen tunnettuja lakeja, jotka määräävät tekomme eikä mikään toimijuus, joka olisi olemassa noiden lakien ulkopuolella.
Esimerkiksi tutkimus potilaista, jotka käyvät läpi hereillä tehtävän aivoleikkauksen havaitsi, että stimuloimalla sähköllä tiettyjä aivojen alueita, voit saada potilaassa aikaan halun liikuttaa kättään, … tai jalkaansa, tai liikuttaa huuliaan ja puhumaan. On vaikea kuvitella miten vapaa tahto voi toimia jos käyttäytymisemme on fysikaalisten lakien määräämä, näin näyttää että emme ole enempää kuin biologisia koneita, ja että vapaa tahto on vain illuusio.” (Hawking & Mlodinow ‘The Grand Design’ 2010 s. 32.)
Jos vapaa tahto on illuusio ja sosiaalinen käyttäytymisemme on biologisen ohjelmointimme määräämää, eikö silloin väistämättä myös kulttuurimme, joka on sosiaalisen käyttäytymisemme tuote, yhtälailla kuin sen määrittäjä, ole väistämättä biologisesti ohjelmoitua?
Bioliginen rakenne on sosiaaliseen nähen välttämättä primitiivinen, eli edeltävä ja siitä riippumattomasti olemassa. Voiko sosiaalinen rakenne aiheutua muusta kuin biologisesta rakenteesta?
Caenorhabditis eleganssilla on 302 samanalaista neuronia kuin ihmiselläkin. Sen geneettisen rakenteen proteiineista 83% löytyy ihmisen genomista (Lai et al. 2000). Caenorhabditis elegans tuntee kipua (Wittenburg & Baumeister 1999). Me ihmiset ja caenorhabditis elegans olemme molemmat samantyyppisiä järjestelmistä koostuvia järjestelmiä. Me olemme eläimiä saman elämän puusta.
Matt Ridley (1999 s.21) kirjoittaa: “Menimmepä mihin tahansa maailmassa ja katsoimmepa mitä tahansa kasvia, eläintä tai ötökkää, kaikki elollinen käyttää samaa sanakirjaa ja samaa koodistoa. Kaikki elämä on yhtä.” Tai Bryson (2003) “Olemme kaikki peräisin samasta sattumasta, joka on periytynyt sukupolvelta toiselle yli kolmen miljardin vuoden ajan jopa siinä määrin, että jos otamme kappaleen ihmisen geneettistä koodia ja ymppäämme sen vaurioituneeseen hiivasoluun, solu ottaa sen käyttöön kuin oman perimänsä. Sitä se pohjimmiltaan onkin.” Ihminen on osa Yhtä.
Samantyyppiset voimat ja mekanismit, jotka liikuttavat caenorhabditis eleganssia ja vaikuttavat sen päätöksiin siitä minkä bakteerin se päättää illastaa liikuttavat myös meitä ihmisiä ja vaikuttavat myös meidän päätöksiimme. Tunne-elämä on kokoelma neuraalimekanismeja (Paanksepp 2013). Jos ravulle annetaan pikkuruisia sähköshokkeja sen ollessa ulkona kolostaan se ahdistuu ja jää koloonsa (Safina 2015). Jos sitten annat ravulle ihmisten ahdistuslääkettä rapu rentoutuu ja tulee ulos kolostaan (ibid). Jos koira kärsii masennuksesta tai pakko-oirehäiriöstä se reagoi ihmisille tarkoitettuihin mielialalääkkeisiin, samoin kuin ihminen niihin reagoi (ibid). Ihimiset ja muut eläimet elävät niin samantyyppistä tunne-elämää, että meille kelpaavat samat psyykelääkkeet.
mutta ihmisen kauneus ylittää luonnon yleisen kauneuden.
Vauvan vaistot on esiohjelmoitu pelkäämään käärmettä (Hoehl et al. 2017). Käärmeen näkeminen käynnistää adrenaliinierityksen, vauva alkaa itkeä. Äiti kuulee itkun, äidin aivoissa automaattisesti aktivoituvat poimut, jotka säätelevät halua tai valmistautumista liikkeeseen, sekä puheen muodostamiseen (Bornstein et al. 2017). Lapsen kosketus vapauttaa opioideja, jotka vapauttavat oksitosiinia, eli rakkautta (Panksepp 2013). Enkä puhu ainoastaan ihmisäideistä. Kana- ja hamsteriäidit erittävät yhtälailla täsmälleen samoja rakkaushormoneja tuntiessaan poikastensa kosketuksen (ibid). Kun vauvan vatsa on tyhjä se pumppaa vereen ghreliniä tehdäkseen aivot nälkäisiksi. Kun vauvan vatsa on täynnä vatsassa asuvat bakteerit hajottavat maidon ravinnoksi ja vatsa vapauttaa leptiiniä, joka kertoo aivoille kylläisyydestä ja saa vauvan lopettamaan imemisen. Kun kehoa väsyttää melatoniinitaso nousee ja aivoja alkaa nukuttaa. Nälkä, uni ja rakkaus ovat ohjelmarutiineja, joita biorobotin automaatiojärjestelmä suorittaa.
Seuraava alaluku:
2.9.2. Materiaalinen subvenienssi
Lähdeluettelo:
Sisällysluettelo:
Johdanto ja sisällys tähän lukuun.
Koko artikkelisarjan sisällys.
AI APPENDIX
Yhteenveto
Tämä artikkeli, "Geneettinen subvenienssi", tutkii, kuinka perimämme vaikuttaa olemukseemme, käyttäytymiseemme ja jopa sosiaalisiin rakenteisiin. Kirjoituksessa esitellään "subvenienssin" käsite, jonka mukaan alemman tason osat, kuten geenit, määrittävät, rajoittavat ja mahdollistavat ylemmän tason järjestelmien, kuten yksilön ja yhteiskunnan, ominaisuuksia. Teksti argumentoi, että ihmiset eivät ole "tyhjiä tauluja", vaan synnynnäiset taipumukset ja geneettiset rakenteet ohjaavat sitä, miten tulkitsemme maailmaa ja muodostamme ajatuksia. Artikkelissa käsitellään myös "mielikielen" käsitettä, identtisten kaksosten tutkimuksia todisteena perimän voimasta sekä pohditaan vapaan tahdon olemassaoloa biologisten prosessien valossa.
Avaintiedot
-
Yli 15 miljoonalla kaksosparilla tehdyissä tutkimuksissa on havaittu voimakas geneettinen määräytyvyys kaikissa tutkituissa psykopatologisissa ja persoonallisuuspiirteissä sekä kognitiivisissa kyvyissä.
Kaikissa tutkituissa psykopatologisissa- ja persoonallisuuspiirteissä, sekä kaikissa kognitiivisissa kyvyissä ja ominaisuuksissa on kiistattomasti havaittu voimakas geneettinen määräytyvyys (ibid).
-
Noin 62 % ihmisten poliittisen aktiivisuuden eroista voidaan selittää geeniperimällä Fowler et al. (2008) -tutkimuksen mukaan.
Fowler et al. (2008) osoittivat, että n. 62% eroista ihmisten poliittisessa aktiivisuudessa voidaan selittää geeniperimällä.
-
Sian potentiaalinen älykkyys on verrattavissa noin 3-vuotiaan ihmisen tasoon.
Sian potentiaalinen älykkyys on noin 3-vuotiaan ihmisen tasolla.
-
Caenorhabditis elegans -sukkulamadon perimästä 83 % sen geneettisen rakenteen proteiineista löytyy myös ihmisen genomista.
Sen geneettisen rakenteen proteiineista 83% löytyy ihmisen genomista (Lai et al. 2000).
-
Identtiset, erilleen adoptoidut kaksoset Jim Lewis ja Jim Springer elivät hämmästyttävän samankaltaiset elämät toisistaan tietämättä 39 vuoden ajan.
39 vuotta syntymänsä jälkeen toisiltaan kadoksissa olleet identtiset kaksoset, Jim Lewis ja Jim Springer, tapasivat toisensa.
Usein kysytyt kysymykset
Mitä Pinker tarkoittaa 'mielikielellä'?
Pinker (1994) viittaa 'mielikielellä' kognitiivisen prosessoinnin kieleen.
Kuinka suuri on geneettinen vaikutus ihmisen psykologisiin ja kognitiivisiin piirteisiin?
Yli 15 miljoonaa kaksosparia käsittäneiden tutkimusten mukaan kaikissa tutkituissa psykopatologisissa ja persoonallisuuden piirteissä sekä kognitiivisissa kyvyissä on voimakas geneettinen määräävyys.
Miten genetiikka vaikuttaa ihmisen ympäristöön ja kasvatukseen?
Geneettisesti määräytynyt persoonallisuus muovaa sitä, miten henkilöä kohdellaan ympäristöissä, kuten kotona, koulussa tai työssä, ja millaisiin ympäristöihin hän hakeutuu. Esimerkiksi ei-identtiset kaksoset saavat erilaisen kasvatuksen, joka reagoi kunkin lapsen geneettisesti määräytyneeseen persoonallisuuteen.
Onko ihmisen vapaa tahto joidenkin tieteellisten näkemysten mukaan illuusio?
Kyllä, Hawking & Mlodinow'n (2010) mukaan ymmärryksemme biologian molekulaarisesta perustasta viittaa siihen, että biologisia prosesseja ohjaavat fysiikan ja kemian lait, mikä tekee niistä deterministisiä. Neurotieteen kokeet tukevat tätä näkemystä, jonka mukaan fyysiset aivomme määräävät tekomme tieteen lakien mukaisesti ja vapaa tahto on vain illuusio.
Mikä todistaa ihmisten ja muiden eläinten tunne-elämän samankaltaisuuksista?
Samankaltaisuuksia havaitaan siinä, miten ihmiset ja eläimet reagoivat emotionaalisiin ärsykkeisiin ja hoitoihin. Esimerkiksi ihmisten ahdistuslääkettä saaneet ravut rentoutuvat, ja masennuksesta tai pakko-oireisesta häiriöstä kärsivät koirat reagoivat ihmisten mielialalääkkeisiin, mikä viittaa siihen, että ne kokevat samankaltaista tunne-elämää ja hyödyntävät samoja psykoaktiivisia lääkkeitä.
Mainitut henkilöt ja käsitteet
Kognitiotieteilijä, jonka mukaan aivot käyttävät "mielikieltä" ajatusten prosessointiin.
Identtiset kaksoset, jotka kasvoivat erillään mutta elivät hämmästyttävän samankaltaisen elämän, toimien esimerkkinä genetiikan vahvasta vaikutuksesta.
Mainitaan esimerkkinä poikkeuksellisista ajatuksista, joiden taustalla saattoi olla myös hänen aivojensa poikkeuksellinen rakenne.
Kirjoittivat teoksen 'The Grand Design', jossa he esittävät, että vapaa tahto on fysiikan lakien määräämä illuusio.
Yksinkertainen sukkulamato, jota käytetään esimerkkinä havainnollistamaan biologisten perusrakenteiden ja jopa kivun tunteen jakamista eri lajien, kuten ihmisen, kanssa.