Luku 2: Oletukset todellisuuden luonteesta.
Edellinen alaluku: 2.9. Mutaatio
Seuraava alaluku: 2.11. Kehityshorisontti

On the origin of things
Sovellan autokatalyysin, emergenssin, S-käyrän, subvenienssin ja supervenienssin ‘asioiden’ kehittymisen mekanismeja kuvaavia käsitteitä, myös osien ja kokonaisuuden toinen toistaan kehittävän vuorovaikutuksen ymmärtämiseen.
Autokatalyyttinen vuorovaikutus synnyttää ‘mutaatioita‘ käyttäytymisen kaavamaisuuksissa. ‘Mutaatioita’ vuorovaikutteisten järjestelmien ominaisuuksissa. Autokatalyysissä osan muutos yhdessä osassa aiheuttaa osan muutoksen toisessa osassa, aiheuttaa muutoksen yhdessä, aiheuttaa muutoksen toisessa… Osien muutokset aiheuttavat muutoksia kokonaisuuden emergenteissä ominaisuuksissa, jotka aiheuttavat muutoksia osissa, aiheuttavat muutoksia kokonaisuuden emergenteissä ominaisuuksissa, jotka aiheuttavat uusia muutoksia osissa…
Esimerkiksi meklareiden toiminta aiheuttaa muutoksen pörssihinnassa, aiheuttaa muutoksen meklareiden toiminnassa, aiheuttaa muutoksen pörssihinnassa ja niin edelleen. Osat ja kokonaisuus, ovat autokatalyyttisessä uutta emergenssiä kehittävässä suhteessa toisiinsa.
S-käyrän käsite kuvaa mekanismia, jonka ansiosta maailmassa on ei-ääretön joukko erilaisia asioita. Vain tietyt järjestelmät saavuttavat tasapainotiloja ympäristössään. Ne järjestelmät, jotka eivät saavuta tietyssä ympäristössä tasapainoja hajoavat. Ne jotka saavuttavat, yleistyvät. Tasapainon saavuttaneet asiat jatkavat eteenpäin muodostaen alati kompleksisempia uusia emergenttejä kokonaisuuksia. Tämä on asioiden ‘luonnonvalintaa‘.
Autokatalyysi tuottaa pitkien emergenttien muutosten ketjuja. Tapahtuu kokonaan uudenlaisten ominaisuuksien ilmaantumista. Tietyissä ympäristöissä kehittää täysin uudenlaisia vuorovaikutteisia kokonaisuuksia. Atomit muodostuvat, molekyylit, solut, ihmiset, valtiot. Syntyy kokonaan uudenlaisia emergenssin kerroksia, jotka ilmaannuttavat kokonaan uusia käyttäytymisen/ominaisuuksien ‘lajeja‘. Kokonaan uusia asioita kokonaan uusilla kompleksisuuden tasoilla.
Autokatalyysi = Uusien asioiden ilmaantuminen = Mutaatio
Emergenssi = Erilaisten asioiden ilmaantuminen = Lajien eriytyminen
S-käyrä = Asioiden vakaiden luokkien ilmaantuminen = Luonnonvalinta
Mutaatiot, luonnonvalinta, lajien eriytyminen. Nämä kolme mekanismia ovat evoluutioteorian kolme perusprosessia (Darwin 1859).
Atomien kokonaisuutena rakentuu aurinko. Autokatalyysi.
Atomit rajaavat, ohjaavat ja mahdollistavat auringon käyttäytymistä. Subvenienssi.
Atomien kokonaisuus fuusioi atomiytimiä kokonaan uudenlaisiksi kemiallisiksi yhdisteiksi. Emergenssi.
Edelleenmuokkaamalla yhdisteitä uusiin muotoihin aurinko muuttaa omaa atomirakennettaan. Supervenienssi.
Auringon itse aiheuttamat muutokset niissä osissa joista se rakentuu muuttavat auringon itsensä ominaisuuksia, jotka aiheuttavat uusia muutoksia sen osissa, jotka tuottavat uusia emergenttejä ominaisuuksia auringossa ja näin edelleen. Aurinkojen evoluutio
Atomien taso rajaa, ohjaa ja mahdollistaa auringon käyttäytymistä. Aurigon käyttäytyminen muokkaa molekyylien tasoa. Molekyylien taso muokkaa atomien tasoa.

Me olemme koko Yhden todellisuuden evoluution tulosta. Aika, atomit, ahmat, ovat saman kausaalisten prosessien struktuurin tuotteita.
Ilman ulottuvuuksia, vakaita atomirakenteita, molekuläärisidoksia, jotka pitävät meidät kasassa, aikaa ja painovoimaa, me emme olisi alkuunkaan mahdollisia. Mikään näistä asioista ei ollut olemassa alkuräjähdyksen hetkellä. Nämä kaikki ovat seurausta asioiden vuorovaikutteisesta kehityksestä. Me eläimet olemme yhtälailla fysikaalisen kuin biologisen evoluution tuotteita.

Ihmiset ovat tulosta biologisesta evoluutiosta, joka on tulos kemiallisesta evoluutiosta, joka on tulos fysikaalisesta evoluutiosta, joka on tulos kvanttimekaanisesta evoluutiosta, joka on tulos energian evoluutiosta. Samalla biologinen evoluutio tapahtuu jatkuvassa vuorovaikutuksessa kemiallisten, fysikaalisten, kvanttimekaanisten ja energisten tasojen kanssa olematta hetkeäkään niistä irrallaan. Todellisuus on myrsky, jossa kaikki on Yhtä lomittunutta vuorovaikutteista kokonaisuutta.

Todellisuuden tulevaisuuden evoluutio ilmaannuttaa alati uusia kompleksisuuden tasoja.
Majavien ympäristö ohjaa, rajaa ja mahdollistaa majavien käyttäytymistä. Käyttäytyminen muokkaa ympäristöä. Ympäristön ja käyttäytymisen vuorovaikutus vaikuttaa luonnonvalintaan ja muokkaa majavien biologisia ominaisuuksia. Muuttuvat biologiset ominaisuudet puolestaan muuttavat käyttäytymistä ja sitä kautta ympäristöä.
Pelkkä soljuvan joen ääni riittää aktivoimaan padon rakentamisen vaiston myös sellaisella majavalla, joka on kasvatettu kokonaan erillään muista majavista. Patoamisvaistoa ei aiheuta fysikaaliskemiallinen joki, biopsykologiset aivorakenteet, eikä sosiaalinen oppiminen, vaan kaikkien näiden evolutiivinen vuorovaikutus.

“Oletus, että vain geenit olisivat evoluution tuotteita heijastaa yleistä harhaluuloa siitä miten luonnonvalinta toimii. Geenit ovat niinkutsuttuja valinnan yksikköjä, jotka peritään, valitaan tai eliminoidaan ja niin ne ovat todellakin jotain evolutiivista. Mutta joka kerta kun yksi geeni valikoituu toisen sijaan, myös yksi kehityssuunta on valikoitunut toisen sijaan; rakenteensa johdosta juuri tämä kehityssuunta vuorovaikuttaa jonkin ympäristön ominaisuuden kanssa eikä jokin toinen. Joten askel askeleelta, luonnonvalinnan rakentaessa lajin geenistöä (valikoi ilmaantuvista mutaatioista) se samalla rakentaa lajin kehityksen kannalta relevanttia ympäristöä (valikoi maailman kaikista ympäristöistä). Joten sekä geenit, että kehityksen kannalta relevantti ympäristö ovat molemmat evoluution tuotteita” (Barkow et al. 1992 s. 84)
Aggressio on evolutionäärinen sopeutuma (Buss & Schackelford 1997). Biologiset ajurit reagoivat ulkoiseen ärsykkeeseen. Dopamiini, serotoniini, kortisoli, testosteroni. Ihminen suuttuu ja haluaa lyödä.
Materiaalinen ympäristö on palkinnut yhteistyöstä (Axelrod 1984; Axelrod & Hamilton 1981). Yhteistyö on palkinnut itsehillintään kykeneviä ja muokannut ihmisistä vähemmän aggressiivisia (Hare 2017) ja jopa ystävällisemmän näköisiä (Cieri et al. 2014).
Sosiaalinen ympäristö vaikuttaa yksilön menestykseen suvunjatkamisessa aivan yhtälailla kuin, ehkä voimakkaamminkin kuin, materiaalinen ympäristö.
Materiaalisen ja sosiaalisen ympäristön vuorovaikutuksessa biologinen taso tuottaa lyömisimpulssin, mutta myös yhteistyöimpulssin. Ihmisten vuorovaikutuksen kehittyessä sosiaalinen taso vuorovaikutuksessa biologisen ja materiaalisen tason kanssa tuottaa väkivallattomuuskasvatusta, terapeutteja, lääkkeitä, poliisin, tuomioistuimet, vankeinhoitolaitoksen.
“Organismin geenien vaikutukset riippuvat organismin ympäristöstä aivan yhtälailla kuin organismin ympäristön vaikutukset riippuvat sen geeneistä” (Zuk & Spencer 2020).
‘Poliisiasema’ on evolutionäärisen prosessin tuote samoin kuin majavan rakentama ‘pato’ tai ‘neutronitähti’.

Niinkuin horisontaalisessa, osien välisessä kausaatiossa.
Niin myös vertikaalisessa, tasojen välisessä kausaatiossa.
Oletukset:
– Autokatalyysi
– Emergenssi
– S-käyrä
– Subvenienssi
– Supervenienssi
> Osat ja kokonaisuudet rakenteistavat toinen toisiaan.
Väittämä: Kaikkien järjestelmien kehitys on evolutiivista.
Päätelmä: Kaikki ‘asiat’, vesimolekyyli, meri, ajatus merestä, ovat kaikki alati jatkuvan evoluution perusprosessien tuotteita. Koko todellisuus bosoneista, kiviin, musiikkiin ja filosofioihin, kehittyy evolutiivisesti.
Käsite: Evoluutio
Lähdeluettelo:
Sisällysluettelo:
Johdanto ja sisällys tähän lukuun.
Koko artikkelisarjan sisällys.
AI APPENDIX
Yhteenveto
Tämä artikkeli käsittelee kehitystä yleisenä evolutiivisena prosessina. Se hyödyntää käsitteitä kuten autokatalyysi, emergenssi, S-käyrä, subvenienssi ja supervenienssi selittääkseen, kuinka osien ja kokonaisuuksien välinen vuorovaikutus synnyttää jatkuvasti uutta kompleksisuutta. Teksti rinnastaa nämä prosessit evoluutioteorian peruspilareihin – mutaatioon, lajien eriytymiseen ja luonnonvalintaan – ja havainnollistaa niitä monipuolisilla esimerkeillä, kuten aurinkojen evoluutiolla, majavien patoamisvaistolla ja ihmisten sosiaalisten rakenteiden, kuten poliisiasemien, synnyllä. Keskeinen viesti on, että koko todellisuus on yhtä, toisiinsa kietoutunutta ja jatkuvasti kehittyvää kokonaisuutta.
Keskeiset väittämät
-
Evoluutioteorian kolme perusprosessia ovat mutaatiot, luonnonvalinta ja lajien eriytyminen.
Mutaatiot, luonnonvalinta, lajien eriytyminen. Nämä kolme mekanismia ovat evoluutioteorian kolme perusprosessia (Darwin 1859).
-
Kaikkien järjestelmien kehitys on evolutiivista.
Väittämä: Kaikkien järjestelmien kehitys on evolutiivista.
-
Sekä geenit että kehityksen kannalta merkityksellinen ympäristö ovat molemmat evoluution tuotteita.
Joten sekä geenit, että kehityksen kannalta relevantti ympäristö ovat molemmat evoluution tuotteita
-
Sosiaaliset rakenteet, kuten 'poliisiasema', ovat evolutionäärisen prosessin tuotteita siinä missä majavan 'pato' tai 'neutronitähti'.
'Poliisiasema' on evolutionäärisen prosessin tuote samoin kuin majavan rakentama 'pato' tai 'neutronitähti'.
Usein kysytyt kysymykset
Mitä käsitteitä sovelletaan asioiden kehittymisen mekanismien ymmärtämiseen?
Asioiden kehittymisen mekanismeja kuvataan autokatalyysin, emergenssin, S-käyrän, subvenienssin ja supervenienssin käsitteillä.
Miten autokatalyysi edistää kehitystä?
Autokatalyyttinen vuorovaikutus luo 'mutaatioita' ja uusia ominaisuuksia järjestelmiin. Tässä prosessissa yhden osan muutos laukaisee muutoksen toisessa, mikä johtaa muutoksiin koko kokonaisuuden emergenteissä ominaisuuksissa.
Mitkä ovat tekstin mukaan evoluutioteorian kolme perusprosessia?
Tekstissä evoluutioteorian kolmeksi perusprosessiksi mainitaan mutaatiot, luonnonvalinta ja lajien eriytyminen.
Miten evoluution eri tasot kietoutuvat yhteen?
Tekstin mukaan ihmiset ovat biologisen evoluution tulosta, joka pohjautuu kemialliseen, fysikaaliseen ja kvanttimekaaniseen evoluutioon. Kaikki nämä tasot ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään.
Mikä on tekstin pääväittämä kaikkien järjestelmien kehityksestä?
Pääväittämä on, että kaikkien järjestelmien kehitys on luonteeltaan evolutiivista.