2.3. Uuden ilmaantuminen

’Autokatalyyttinen emergenssi’, josta tämä teksti kertoo on yksi tekstisarjan peruskivistä. Käsitteestä myöhemmin rakennan vastausta ns. ’mikro-makro -linkin’ ongelmaan.

Kysymys: Miten uudet ’asiat’ kehittyvät vanhoista asioista?

Vastaus: Yksi vanha asia + yksi vanha asia on enemmän kuin kaksi vanhaa asiaa. Se sisältää kahden asian välisen uuden vuorovaikutuksen, jota asiat yksin eivät sisältäneet. Kaikki asiat ovat toisten asioiden vuorovaikutuksen säännönmukaisuuksia.

Väittämä: Vuorovaikutussvyyhtien struktuurien välinen vuorovaikutus kehittää kokonaan uudenlaisia vuorovaikutusvyyhtien struktuureja.

Lukuaika: 5min.

Luku 2: Oletukset todellisuuden luonteesta.
Edellinen alaluku: 2.2. Todellisuus on liikettä
Seuraava alaluku: 2.3.1. Identiteetti

Autokatalyysi

Alussa oli vain yksi yhdenlainen asia – energia. Miten on mahdollista, että todellisuudessa on nyt havaittavissa useita käsitteellisesti eroteltavia asioita?

Asiat ovat toiminnan järjestelmiä. Asian ominaisuudet, ovat järjestelmien toiminnan säännönmukaisuuksia.

Toiminnan järjestelmät voivat alkaa keskinäiseen vuorovaikutukseen tavalla, joka muuttaa niiden toimintaa. Kahden vaikutusjärjestelmän välille ilmaantuva vuorovaikutus on ’uutta’. Voi alkaa uudenlainen tanssi.

Yksi osa järjestelmästä saa aikaan muutoksen toisessa osassa, joka vuorostaan saa aikaan muutoksen yhdessä, joka saa aikaan uuden muutoksen toisessa ja niin edespäin. Kahden tai useamman yhdenlaisen ’asian’ vuorovaikutteinen yhteenliittymä on alkuperäisiin ’asioihin’ nähden uusi, uudenlainen ’asia’.

Kokonaisuus on osiinsa nähden erilaista ’uutta’, sillä kokonaisuus sisältää osien välistä käyttäytymistä, jota osat itse yksinään eivät sisältäneet. Kahden tanssijoiden muodostelman yhteenliittyminen ilmaannuttaa uudenlaisen tanssin.

Kokonaisuuksien ominaisuudet ovat enemmän kuin osiensa ominaisuuksien summia. Kaksi samanlaista ’asiaa’, voivat synnyttää ’autokatalyyttisen’ järjestelmän. Kaksi samanlaista ’asiaa’ yhteisesti aiheuttavat keskinäisen vuorovaikutuksen, jota kahden toiminnan järjestelmästä muodostuva vuorovaikutteinen ’järjestelmien järjestelmä’ kiihdyttää ja ylläpitää.

Kaikki ’asiat’, energiaa lukuunottamatta, ovat järjestelmistä koostuvia järjestelmiä, jotka luovat toinen toisensa keskinäisestä vuorovaikutussuhteestaan.

Iteratiivisen prosessin evolutiivisessa kausaatiossa ’asiat’ ovat toinen toistensa syitä ja seurauksia. Ne saavat olemuksensa, merkityksensä, ominaisuutensa toinen toisiltaan. ’Asiat’ syntyvät keskinäisestä vuorovaikutuksestaan.

Elektroni-positroni, protoni-antiprotoni, materia-antimateria, fuusio-fissio.

Partikkelin kvanttimekaaninen tila on riippuvainen muiden samaan järjestelmään kuuluvien partikkeleiden kvanttimekaanisista tiloista. Jos yhden järjestelmän hiukkasen pyörimisnopeus, sijainti, polarisaatio, nopeus tai muu ominaisuus muuttuu, muidenkin hiukkasten ominaisuudet muuttuvat. Hiukkaset olennaisesti ovat keskinäinen vuorovaikutuksensa. Ne saavat ominaisuutensa keskinäiseltä vuorovaikutukseltaan.

Yhtä kvanttimekaanisen järjestelmän osaa mittaamalla saadaan tietoa muista osista riippumatta hiukkasten etäisyydestä. “Johtuen kvanttiteorian epäpaikallisista ominaisuuksista [tyhjentävän] selityksen mistään osajärjestelmästä täytyy lopulta sisällyttää koko universumi” (Joos 2006 s.226-227). ”[…] keskeinen opetus on, että koko universumin on oltava voimakkaan lomittunut” (Zeh 2004 s.115). Kaikki vuorovaikuttaa kaikkeen. Kaikki asiat ovat ’avoimia järjestelmiä’.

Hiukkaset syntyvät energiapyörteiden vuorovaikutuksesta, kuten ajatukset syntyvät neuronien vuorovaikutuksesta.

Merkitykset ovat asioiden suhteita tarkoittavia kuvia tai sanoja, ajatukset ovat merkityksisen suhteista koostuvia ’lauseita’.

Kun vaikkapa tekoälyä yritetään opettaa katsomaan kuvia, se ei pelkistä kuvista ymmärrä mitään. Kuva on sille merkityksetön kollaasi erivärisiä pikseleitä. Todella ymmärtääkseen mitä kuvassa on siitä on tunnistettava eri ’asiat’. Käsitteelliset asiat saavat merkityksensä suhteistaan toisiin käsitteellisiin asioihin (de Saussure 1916; Derrida 1978).

Samaan tapaan ihmisen ajatukset eivät voi tarkoittaa mitään ilman suhdetta maailmaan, joka antaa merkitykset, joista muodostaa ajatuksia. Ajattelu on mahdottomuus ilman kokemuksia. Ajatusten on lomituttava muuhun todellisuuteen, jotta ne voivat olla olemassa ja jotta ne voivat tarkoittaa mitään.

Vasta kun puhujalla on kokemus kivestä, kokemuksen voi purkaa erilaisiin merkityksiin: Paino, kovuus, vaaleus, sileys. Kokemus kivestä voidaan purkaa merkityksiin, joista voi muodostaa uusia ajatuksia. Kiven kokemuksen tuottamista merkityksistä käsin voidaan tuottaa myös uusia ajatuksia. Ajatus höyhenestä, voidaan tuottaa myös ilman kokemusta höyhenestä, kunhan ensin on kokemus kivestä. Höyhen on tällöin ajatus jostain, joka on kevyempi, pehmeämpi, valkoisempi ja vähemmän karhea kuin kivi. Ajatus höyhenestä määrittyy sen eroista kiven ajatukseen.

Merkitykset ovat ikäänkuin sanoja ja ajatukset ikäänkuin lauseita. ”Sanat saavat merkityksensä eroistaan toisiin sanoihin” (de Saussure 1916). Merkitykset saavat merkityksensä eroistaan toisiin merkityksiin. Ajatus on käsitteiden välisten erojen (différance) järjestelmä (Derrida 1971; 1978).

Ajatukset ovat asioita, jotka saavat merkityksensä, olemassaolonsa, vuorovaikutuksestaan toisiin ajatuksiin, kokemuksiin, toisiin asioihin. Ajatukset syntyvät suhteista toisiin asioihin. Irrallaan muista asioista, mikään asia ei voi olla olemassa. Positiivinen ja negatiivinen energia. Höyhen ja kiven kokemus.

Ajatukset ovat järjestelmiä. Ajatukset kehittyvät autokatalyysissä eroistaan toisiin ajatuksiin, joiden kanssa ne tulevat vuorovaikutukseen. Ajatukset ja atomit syntyvät ja kuolevat samassa todellisuudessa.

Koko todellisuus koostuu asioiden välisistä vuorovaikutussuhteista. Kaikkien asioiden on oltava yhtä ja samaa aiheutumisen ja aiheuttamisen oksistoista struktuuria. Yhtä ja samaa kausaaliketjujen vyyhtiä.

Samoin me ihmiset olennaisesti ilmaannumme keskinäisestä vuorovaikutuksestamme. Ilmaannumme solujemme vuorovaikutuksesta. Samoin me ihmiset olennaisesti olemme vuorovaikutuksemme toisiimme ja maailmaan.

Määritelmä:
’Autokatalyysi’ Toiminnan järjestelmien välisen vuorovaikutuksen itseään kiihdyttävä luonne. Yhden järjestelmän osan muutos toisessa osassa, aiheuttaa muutoksen toisessa, aiheuttaa muutoksen yhdessä… Itseäänkatalysoiva reaktio on reaktio, jossa ainakin yksi reaktion tuottama tuote katalysoi, eli edistää itse reaktiota itseään. Osat kehittävät toisiaan. Vuorovaikutusjärjestelmä aikaansaa kehittymistä itse itsessään.

Oletukset:
– Kaikki asiat ovat toiminnan järjestelmiä.
– Kaksi samanlaista toiminnan järjestelmää, voivat aiheuttaa vuorovaikutteisesti muutoksia toinen toistensa toiminnassa, jotka kiihdyttävät ja ylläpitävät järjestelmien välistä vuorovaikutusta.

> Yhden aiheuttama muutos toisessa, aiheuttaa muutoksen yhdessä, aiheuttaa muutoksen toisessa…

Väittämä: Kahden yhdenlaisen toiminnan järjestelmän välisestä vuorovaikutussuhteesta, voi ilmaantua uudenlainen toiminnan järjestelmä.

Päätelmä: Kaikki asiat ilmaantuvat asioiden välisistä suhteista.

Käsite: Autokatalyysi

Kuvassa on kasvaimen aineenvaihduntaverkosto (Manipur 2020). Se voisi yhtä hyvin olla kuva sosiaalisen median ’ystäväverkoista’. Erehdyttävän samanlainen kuin kaikki muutkin kompleksiset järjestelmät. Mukaanlukien ihmisten muodostamat sosiaaliset järjestelmät.

Koko todellisuus on epätasaisesti klusteroituva myrskyävä vuorovaikutusverkosto. Itseasiassa ’asiat’ ovat vain viivojen risteyksiä, vuorovaikutuksen kasautumia. Viivat luovat pisteet, ei toisin päin. Itseasiassa, kun riittävästi syvennytään huomaamme, että olemassa on vain viivoja. Ei lainkaan pisteitä.

Kaikki asiat ovat vuorovaikutusverkostoja, jotka ovat keskinäisessä vuorovaikutuksessa kaikkien muiden vuorovaikutusverkostojen kanssa. Kaikki asiat ovat ’avoimia järjestelmiä’. Koko todellisuus on Yksi vuorovaikutteinen lomittunut kokonaisuus. Koko todellisuus on lopulta Yksi asia ja kaikki muu sen ’osa-asioita’.

Autokatalyysin käsitteen olen muokaten omaksunut Hordjikin et al. aihetta käsittelevästä työstä (Steel 2000; Hordijk and Steel 2004, 2012a, 2012b, 2013; Mossel and Steel 2005; Hordijk et al. 2011, 2012; Steel et al. 2013; Hordijk et al. 2014; Smith et al. 2014; Hordijk et al. 2010; Hordijk 2013, 2013;).

Tyypillisesti autokatalyyttisellä järjestelmällä tarkoitetaan esimerkiksi molekyylijoukkoa, jossa tapahtuu reaktioita, jotka kiihdyttävät aina uusia reaktioita. Hordjik, Kauffmann ja Steelin (2012) matemaattisessa mallinnoksessa osoitettiin autokatalyyttisten järjestelmien kykenevän spontaanisti luomaan kokonaan uusia ja uudenlaisia, uusilla tavoilla käyttäytyviä reaktiojärjestelmiä (ibid). Autokatalyysi on selitys todellisuuden kehittyvälle luonteelle.

Seuraava alaluku:

2.4.1. Identiteetti

Lähdeluettelo:

Lähteet

Sisällysluettelo:

Johdanto ja sisällys tähän lukuun.
Koko artikkelisarjan sisällys.