2.8.2 Materiaalinen subvenienssi

Ympäristön materiaaliset ominaisuudet ohjaavat, rajaavat ja mahdollistavat yksilöiden geneettisten ja yhteisöjen sosiaalisten rakenteiden säännönmukaisuuksia.

Lukuaika: 15min.

Luku 2: Oletukset todellisuuden luonteesta.
Edellinen alaluku: 2.8.1. Geneettinen subvenienssi
Seuraava alaluku: 2.9. Mutaatio

Tämä alaluku pohtii materiaalisen tason tuottamaa subvenienssia.
Toisin sanoen: Miten ’ympäristö’ vaikuttaa ihmisen olemukseen?

Keskeinen käsite: Materiaalinen rakenne

“Tiedät, että elämme materiaalisessa maailmassa, ja minä olen materiaalinen tyttö.” – Madonna (1984)

Materiaalisella rakenteella tarkoitan sitä miten ihmisen käyttäytymistä ohjaa, rajaa ja mahdollistaa ihmisestä riippumaton todellisuus. Maan vetovoima, maapallon eri alueiden lämpötilat, vuodenajat ja pinnanmuodot. Puun, öljyn, uraanin esiintyminen. Kasvit ja muut eläimet.

Määritelmät:
– Ominaisuudet = toiminnan järjestelmän ulkoiset säännönmukaisuudet.

Oletukset:
– Osien ominaisuudet eivät katoa autokatalyyttisessä emergenssissä.
– Osien ominaisuudet rakenteistavat kokonaisuuksien ominaisuuksia.

> Yhteisöillä ja yksilöillä voi olla uusia ominaisuuksia, jotka yliajavat materiaalisia ominaisuuksia, mutta nekin aiheutuvat materiaalisista ominaisuuksista, niidenkin on noudatettava materiaalisia ’lakeja’.

Väittämä: Alemman tason materiaalisten rakenteiden ominaisuudet vaikuttavat ylemmän tason geneettisten ja sosiaalisten rakenteiden ominaisuuksiin.

Päätelmä: Ympäristön materiaaliset ominaisuudet rajaavat, ohjaavat ja mahdollistavat, eli rakenteistavat yksilöiden ja yhteisöjen toimintaa.

Käsite: Materiaalinen rakenne

Materiaalisen rakenteen elementeillä (materiaalisilla faktoilla hommage à Durkheim 1894) tarkoitan esimerkiksi väestötieteellisiä muuttujia, kuten väestön määrää tai keski-ikää, tauteja, jokia ja meriä, lämpötilaa, vuodenaikoja, kasveja, eläimiä, öljyesiintymiä, painovoimaa ja planeettojen liikkeitä. Asioita, jotka ovat riippumattomia niihin liittyvistä ajatuksistamme.

Noin 12,000eea (Bocquet-Appel 2011) maailman lämpötilan nousu teki maanviljelyn mahdolliseksi, mutta vain siellä, missä oli viljelyyn sopivia kasveja. Maanviljelyksen vallankumous oli materiaalisen maailman ohjaama, rajaama ja mahdollistama muutos ihmisen toiminnassa, joka kehittyi näiden rakenteellisten muutosten ajamana samanaikaisesti eripuolilla maailmaa. Ihminen on eläin, joka kamppailee ympäristönsä kanssa pitääkseen itsensä hengissä. Ympäristön ominaisuudet rakenteistavat ihmisen kamppailua.

Ympäristö subvenioi ajatuksia

”Totuus on mikä toimii” – William James

Vaikka Gödel (1931) osoitti, että matematiikka tarvitsee lähtöoletukset, joita matematiikka itse ei voi todistaa matemaatikot jatkoivat kuitenkin laskemista siitä syystä, että matematiikka mahdollisti sellaisten siltojen rakentamisen, jotka eivät romahda. Matematiikkaa käytetään, koska se toimii. Matematiikka on riittävän ’totta’ koska se todistaa itsensä arkikäytännössä. Matematiikka ei voi itse todistaa itseään, mutta arkikäytäntö todistaa matemattisia päättelyitä joka päivä. Ihmisen ulkopuolella on riippumaton totuus, fakta, jota vasten ihminen voi testata omia fiktioitaan. Vaikka lujuuslaskelma olisi välttämättä fiktio, se romahtaako silta vai ei on välttämättä fakta.

Ajatukset ovat fiktiivisiä tarinoita faktuaalisesta ympäristöstä.

Väittämät, jotka eivät tarkoita mitään materiaalisessa maailmassa ovat merkityksettömiä (Wittgenstein 1921). Kielikään ei kykene perustelemaan omaa loogista järjestelmäänsä (ibid). Se mitä kieli ei voi sanoa, täytyy voida näyttää (ibid), ja jotta jotain voidaan ylipäänsä sanoa, jotain täytyy ensin nähdä.

Sanat ovat ikäänkuin kuvia asioista, mutta kun vaikkapa tekoälyä yritetään opettaa näyttämällä sille kuvia, se ei pelkistä kuvista ymmärrä mitään. Sille on syvällisesti selitettävä jonkin kuvan olemus vertaamalla sen eroja ja yhtäläisyyksiä johonkin muuhun, ja vasta sitten se voi muodostaa tietoa kuvasta suhteuttamalla sitä muihin kuviin. Eikä ihminen voi yrittää opettaa tekoälylle kuvaa kivestä, ellei ihmisellä ensin itse ole kokemusta kivestä. Faktan on kuljettava fiktion edellä.

Sosiaalinen järjestelmä antaa meille kielen, mutta kielikin yksinään on vain logiikkarakennelma, joka ei itsessään sano mitään. Sanat ehkä saavat merkityksensä toisilta sanoilta (de Saussure 1916), mutta kuten matematiikan, on sanojen järjestelmän saatava peruslähtökohtaiset merkityksensä itsensä ulkopuolelta.

Kiven olemus ja merkitys eivät käy selväksi kiven kuvasta tai sanasta ’kivi’. Sen sijaan kiven kuva ja sana saavat merkityksensä kiven kokemuksesta. Kiven kokemus, sen ulkonäkö, tuntuma ja paino, saavat sisältönsä kiven todelliselta olemukselta. Kiven riippumattomalta totuudelta.

Jotta sanat voivat antaa merkityksiä toisille sanoille kieli tarvitsee ensin kokemuksellisesti näytetyt peruslähtökohdat. Vasta kun puhujalla on kokemus kivestä on sanoja, joilla on merkityksiä. Vasta kiven kokemuksesta käsin voidaan rakentaa sanoja, jotka saavat merkityksensä kivestä. Kivi, pinta, kova, paino, karhea, väri. Höyhen on kevyempi, pehmeämpi, valkoisempi ja vähemmän karhea kuin kivi. Sana höyhen voi saada merkityksensä eroistaan sanaan kivi, vasta kun sanalla kivi on totuuteen perustuva merkitys. Matematiikka tarvitsee kaksi todellista havainnoitavaa asiaa, jotta käsitteellä 1+1=2 on merkitys.

Minkä tahansa merkitysjärjestelmän, ollakseen Wittgensteinilaisessa (1921) mielessä merkityksellinen on väistämättä nojattava joihinkin peruslähtökohtaisiin merkityksiin, jotka sen on saatava oman merkitysjärjestelmänsä, ja siten sen järjestelmän sisäisen todistelukyvyn ulkopuolelta. Oli kyse sitten matematiikasta, makedoniasta, tai marxismista. ”Ei mikään filosofia voi todistaa totuutta, sillä jokainen filosofia lähtee olettamuksesta.” (von Wright 1945). Kaikkien merkitysjärejstelmien lähtökohta on sen itsensä ulkopuolella materiaalisesta totuudesta tehdyssä havainnossa. Mikään järjestelmä ei ole suljettu. Kaikki järjestelmät sisältävät lopulta kaikki järjestelmät.

Tyhjentävän selityksen mistään osajärjestelmästä on sisällytettävä koko universumi, koska kaikki on Yksi prosessien struktuuri. Millään ei voi olla merkitystä irrallaan kaikesta, koska todellisuus ei ole irrallisia asioita vaan Yksi perustavanlaatuinen asia. Mikä tahansa järjestelmä, myös ajatusten merkitysjärjestelmä rakentuu autokatalyyttisenä järjestelmänä alemmantasoisen järjestelmän synnyttämän syötteen ympärille. Ollakseen olemassa asian on oltava osa Yhtä. Fiktiokaan ei voi olla olemassa ilman yhteyttä Yhteen. Aidosti ’suljettu järjestelmä’ on, joko mahdoton tai merkityksetön.

Ilman ajatuksista riippumatonta todellisuutta ajattelu ei voi saada merkityksiä, joiden kautta muodostaa ajatuksia. Tieto ei ehkä vastaa totuutta, mutta ilman totuutta ei voi olla edes väärää tietoa, sillä vääränkin tiedon muodostaminen tarvitsee merkityksiä. Ilman ihmisestä riippumatonta todellisuutta ajattelun tilalla on vain tyhjyys.

Geneettisesti kehittyneet aistimme ovat nekin materiaalisen totuuden rakenteistamat. Tiikeri heinikossa on todellinen materiaalinen fakta. Ei tulkinnanvarainen, ei riippuvainen käsityskyvystämme. Näkökykymme on niin hyvä kuin se on, koska evoluutio on syöttänyt tiikereille ne, jotka näkivät totuuden huonommin. Aistimme ovat olemassa, koska totuus on olemassa ja aistimme ovat juuri niin hyvät kuin miten hyödylliset ne ovat olleet totuuden havaitsemisessa ja miten ne ovat parantaneet esi-isiemme kykyä luoda kopioita itsestään.

Totuus ohjaa, rajaa ja mahdollistaa ajattelua. Totuudet rakenteistavat ajatuksia. Materiaalinen rakenne rajaa ohjaa ja mahdollistaa ajattelua.

Materia subvenioi ihmisen olemusta

”Sama maa ei voi tuottaa sekä makeita hedelmiä, että kovia miehiä. Joko asetumme viljaville tasangoille ja tulemme muiden hallitsemiksi, tai asetumme karuun maahan ja nousemme hallitsemaan muita.”
– Kyyros, persialaisten kuningas (Viitattu: Herodotus 430eea)

Rousseau (1762) kirjoitti ”ihminen syntyy vapaana, mutta kaikkialla mihin katsot hän on kahleissa”. Se ei ole totta. Ihminen kaikkialla syntyy kahleissa. Ihminen syntyy oman olemassaolonsa orjaksi.

Jos emme yhdessä tee työtä pitääksemme ruumiitamme lämpiminä ja kylläisinä ruumiimme materiaaliset vaatimukset tappavat meidät. Jos sinä et tee työtä ruokkiaksesi, vaatettaaksesi, lämmittääksesi itsesi, silloin joko tuotat jotain muuta vaihtaaksesi sen siihen, että muut ihmiset vapaaehtoisesti ruokkivat, vaatettavat ja lämmittävät sinut, tai sitten elät orjuuttamalla, tai sitten kuolet. Alastomana synnymme kylmälle planeetalle, jossa mitään ei ole ilmaiseksi annettu, vaan kaikki on jonkun tekemän työn tulosta.

Perustasolla ihmisen, kuten madon tai varpusen, kukan tai sienen toiminta on hänen ympäristönsä pakottamaa. Siinä miten ihminen muokkaa ympäristöään ympäristö muokkaa häntä. Pelto ja kuokkija kuokkivat toinen toisiaan. Ihmiset muokkaavat peltojen ominaisuuksia ja pellot ihmisten ominaisuuksia.

Aivan alussa oli vain materiaalinen rakenne. Pelikenttä ja sen ominaisuudet. Materiaalisen rakenteen subvenientistä kompleksistumisesta ilmaantui ensimmäinen biologinen järjestelmä. Syanobakteeri. Elämä on omaa kehitystään kiihdyttävä kompleksinen järjestelmä, joka kehittyy reaktioina sen ympäristöön. Kaikki elämänmuodot ovat olemassa vain koska niiden edeltäjät ovat onnistuneet tehokkaasti tuottamaan kopioita itsestään, koska ne ovat menestyneet pelikentällä, pelikentän ehdoilla.

Pelikentän ominaisuuksien subvenienssi jalostaa pelaajien ominaisuudet ja myös pelin ominaisuudet. Materiaalinen rakenne on pelikenttä. Geneettinen rakenne on palaajien ominaisuudet. Sosiaalinen rakenne on pelin ominaisuudet. Materiaaliset rakenteet rajaavat, ohjaavat ja mahdollistavat geneettisiä ja sosiaalisia rakenteita.

Ihminen on 3800 miljoonaa vuotta kestäneen pelaamisen tulos (Mojzsis et al. 1996). Materiaalinen todellisuus on ollut ennen elämää, ennen geneettistä rakennetta. Se on myös ollut ennen yhteisöjä, ennen sosiaalista rakennetta. Materiaalinen rakenne on syy ja kaikki muu on seurausta siitä ja toisistaan. Kaikkien muiden asioiden ominaisuudet ovat reaktioita materiaalisten rakenteiden ominaisuuksiin ja reaktioita toinen toistensa ominaisuuksiin.

Pelto on aiheuttanut kuokkijan, kuokan ja kuokinnan. Pelto ohjaa, rajaa ja mahdollistaa kuokkijan olemusta ja toimintaa.

Ihmisessä ovat vahvistuneet ne geneettiset ominaisuudet, jotka onnistuneesti tuottavat kopioita itsestään materiaalisen rakenteen ehdoilla pelattavassa pelissä. Ihmiset ovat syntymästä saakka luonnostaan räikeän itsekkäitä (White 1995; Dawkins 1976), koska itsekkyydestä on ollut hyötyä geeneille (Dawkins 1976). Ihminen on valmis kuolemaan sukulaistensa puolesta, koska siitä on ollut hyötyä geeneille (Dawkins 1979; Hamilton 1964). Ihmiset rakastuvat, suuttuvat, filosofoivat, murhaavat, auttavat, hymyilevät hymyilevät ja lyövät, koska siitä on ollut hyötyä geeneille – niiden pisteenlaskusääntöjen mukaan, jotka pelikenttä on organismille asettanut.

Ihmiset rakentavat kanootteja ja lähtevät niillä merille. Niitä kanootteja, jotka palaavat, jotka havaitaan hyviksi kanooteiksi, kopioidaan, parannellaan, sukupolvi sukupolvelta. Kumpi lopulta on se insinööri, joka suunnittelee kanootin ja määrää sen ominaisuudet? Ihminen vai meri? (Lainaus tarinasta, jonka lähdettä en muista.)

Sellaiset evolutionääriset käyttäytymisen kaavamaisuudet, jotka tuottavat lisääntymishyötyjä yksilölle voivat olla haitallisia yhteisölle. Sosiaaliset järjestelmät kehittävät jatkuvasti uusia rakenteita reaktioina kohtaamiinsa ärsykkeisiin ja ne rakenteet, jotka tuottavat järjestelmille hyötyjä yleistyvät (Marx & Engels 1818; James 1880; Dawkins 1993; Lynch 1996; Lenski 2005).

Samaan tapaan kuin Darwinia innostaneet Galapagossaarten sirkkulajit kehittävät erilaisia nokkarakenteita erikoistuakseen erilaisten ruokien syömiseen, valtahierarkiat kehittävät erilaisia kulttuurirakenteita järjestelmien hallintaan erilaisissa oloissa.

Sosiokulttuurinen evoluutio on ihmisten muodostamien superorganismien evolutiivista luonnonvalintaa. Ne kulttuuriset kaavamaisuudet yleistyvät, jotka onnistuvat tuottamaan kopioita itsestään. Hyötyjä tuottavat ajatukset leviävät sosiaalisessa verkostossa kuin virukset (Lynch 1996). Otetaan käyttöön uusina hyödyllisinä kontrollin muotoina, joilla hallita alamaisia (Althusser 1970). Valtarakenteet itsessään ovat kehittyneet, koska ne ovat tuottaneet hyötyä sosiaalisten järjestelmien selviytymisessä ja leviämisessä materiaalisen rakenteen rakenteistamassa pelissä.

Pandat saavat yleensä kaksi pentua, mutta äiti imettää vain vahvempaa ja antaa heikomman kuolla nälkään. Delfiiniuros saattaa tappaa naaraan vieraat poikaset, jotta naaras tulisi uudelleen kiimaan ja uros pääsisi parittelemaan tämän kanssa. Leijonaurokset toimivat samoin. Onko tämä geneettistä vai kulttuurista? Yhtäkaikki se on evolutionääristä eikä evoluutio jaa moraalisuudesta tyylipisteitä.

Ihminen ja koira ovat eläimiä. Ihmiset ’jalostavat’ koiria, koska materiaalinen rakenne on ’jalostanut’ meistä ja kulttuuristamme sellaisia, että ’jalostamme’ koiria. Samalla vuorovaikutuksemme koirien kanssa ’jalostaa’ meitä itseämme siinä miten koirat ovat vaikuttaneet ihmisten geneettiseen ja kulttuuriseen kehitykseen kamppailussa materiaalisessa todellisuudessa.

Emme pelkästään jalosta koirien biologisia ominaisuuksia. Ihmiset ovat tuhansia vuosia tavoitteellisesti muokanneet kotieläinten persoonallisuuksia (Loehlin 2009). ”Bretagnenbassetit ovat älykkäitä ja muodostavat voimakkaita kiintymyssuhteita” (https://dogtime.com). ”Bostoninterrierit ovat ystävällisiä lapsia ja muita koiria kohtaan” (Ibid).

”Pohjanmaalaiset ovat tarmokkaita, urhoollisia, tulisia ja kerskailevaisia” (Hänninen 1927). Mikä osuus stereotyyppisen pohjalaisen persoonallisuudesta johtuu Pohjanmaasta itsestään? Viljavat lakeudet houkuttelivat viljelijät luokseen ja mahdollisti yhdelle kyntäjälle muuhun Suomeen verraten isot tilakoot. Lakeudet houkuttelivat isovihan ja orjakauppiaat heidän perässään.

Materiaalinen rakenne on pelilauta. Pelilauta on totta ja olemassa riippumatta pelistä tai pelaajista. Ilman pelilautaa ei ole ihmistä, ei yhteisöä, ei tietoa, ei ajatuksia. Pelilauta on se syöte, jonka ympärille pelaamisen autokatalyyttinen järjestelmä on kehittynyt. Pelilauta rakenteistaa, sekä pelaajia että peliä.

Seuraava alaluku:

2.10. Kehittyminen

Lähdeluettelo:

Lähteet

Sisällysluettelo:

Johdanto ja sisällys tähän lukuun.
Koko artikkelisarjan sisällys.