2.11.2. Materiaaliset rakenteet & muutos

Tämä alaluku pohtii materiaalisten rakenteiden ominaispiirteitä vastatakseen kysymykseen: Miten eri materiaalisten rakenteiden ominaispiirteet rajaavat, ohjaavat ja mahdollistavat yhteiskuntapoliittista kehitystä?

Lukuaika: 6min

Luku 2: Oletukset todellisuuden luonteesta.
Edellinen alaluku: 2.11.1. Geneettiset rakenteet & muutos
Seuraava alaluku: 2.11.3. Sosiaaliset rakenteet & muutos

Sapient paradox

Biologisesti nykyisenkaltainen ihminen on ollut olemassa 315,000 vuotta (Hublin et al. 2017). Sosiokulttuurisesti nykyisenkaltainen ihminen on ollut olemassa ainakin 50,000 vuotta (Skoyles & Sagan 2003). Miksi siis sivilisaation kehittyminen kesti niin kauan? Miksi ihmiskunta oli jumissa esihistoriallisen kehityksen vaiheessa niin pitkään?

Sahlinsin (1968) laskelmien mukaan tämän päivän metsästäjä-keräilijät työskentelevät vain n. 20 tuntia viikossa ruokansa eteen. Kun välittömät tarpeet on tyydytetty ei ole mieltä ponnistella ruokaylijäämien tai tavaroiden tuottamiseksi enempää kuin mitä jaksaa kantaa mukanaan seuraavaan leiripaikkaan.

Verrattuna nykyaikaan paleoliittisen kauden kylmä ilmasto tarkoitti matalaa resurssitiheyttä, eli vähän kasvillisuutta ja eläimistöä per neliökilometri. Tällä vanhalla kivikaudella ruoan hankkimiseksi piti todennäköisesti tehdä töitä paljon pidempään kuin 20 tuntia viikossa.

Luonto rajoittaa ihmisryhmien koon siihen kuinka monta ihmistä päivämatkan säteeltä löytyvä metsästettävä ja keräiltävä ruoka voi elättää. Ihmiset ovat eläneet 315,000 vuotta (Hublin et al. 2017) tyypillisesti noin 50 hengen ryhmissä (Layton & O’Hara 2009).

Matala resurssitiheys pakotti ihmisryhmät pysymään pieninä niin, että ryhmä pystyi elättämään itsensä päivämatkan säteeltä löytyvällä ruoalla. Liian suureksi kasvaneen ryhmän oli pakko jakaantua ja levittäytyä suuremmalle alueelle. Kerättävän ja metsästettävän väheneminen pakotti ryhmät pysymään liikkeessä. Matalan resurssitiheyden pakottama jatkuva ryhmien jakautuminen ja liikkuminen levitti ihmiskunnan kaikille mantereille. Samalla sen vaikutuksesta ihmiskunta ei historiansa ensimmäisen 300,000 vuoden aikana kehittänyt kehittyneitä teknologioita tai korkeakulttuureja.

Neoliittisellä kaudella ilmasto alkoi lämmetä. Vanhan kivikauden, eli paleoliittisen kauden ja uuden kivikauden, eli neoliittisen kauden taitteessa noin 15,000eaa Natufiaanit muodostivat pysyvää asutusta nykyisen Israelin/Palestiinan alueella. He elivät metsästyksellä, kalastuksella ja villeillä viljakasveilla. Natufiaanien pysyvät yhdyskunnat olivat vielä perinteisen n. 50 hengen kokoisia (Coward & Dunbar 2014).

Lämpenemisen aikaansaama korkeampi resurssitiheys, enemmän kasveja ja eläimiä per neliökilometri, mahdollisti paikalleen jäämisen. Paikalleen jääminen mahdollisti ruokaylijäämien keräämisen ja varastoimisen talveksi. Esimerkiksi Yhdysvaltain koillisrannikon (Suttles 1968) ja Kalifornian (Bean & Lawton 1973) metsästäjä-keräilijöiden talous perustuu laajamittaiseen ruuan varastointiin vuodenajasta toiseen.

Ensin n. 300,000 vuotta ihmiskunnan sosiaalisessa rakenteessa ei tapahtunut juuri mitään muutoksia. Yhtäkkiä ihmisten autokatalyyttisen järjestelmän ulkoiset parametrit muuttuivat – lämpötila nousi. Tämä laukaisi ihmisten autokatalyyttisessä järjestelmässä kompleksistumisprosessin, joka on kestänyt nyt 15,000 vuotta eksponentiaalisesti kiihtyen. Ensin 300,000 vuoteen ei tapahtunut juuri mitään. Sitten yhtäkkiä tapahtui lähes koko ihmiskunnan historia.

Liikkuvat metsästäjä-keräilijäryhmät ovat jäsenmäärältään noin 50 hengen kokoisia ja heimon sisällä yksilöt saattoivat vaihtaa ryhmää useasti. Ryhmät itsessään jatkuvasti jakautuivat ja sulautuivat uudelleen. Paikalleen asettuminen pysäytti jatkuvan jakautumisen ja sulautumisen prosessin. Rarempi ruuan saatavuus mahdollisti ryhmien jäsenmäärän kasvun ja niiden kehittymisen yhteisöiksi.

Levantin alueella tehtyjen arkeologisten kaivausten perusteella yhdyskuntien jäsenmäärät kasvoivat neoliittisen kauden aikana hitaasti, mutta merkittävästi.

Havaintojen perusteella (Testart et al. 1982) metsästäjä-keräilijäyhteisöt, joiden paikalliset resurssit ovat mahdollistaneet paikalleen jäämisen ja ruokaylijäämien varastoinnin ovat kehittäneet suuren osan niistä uusista ominaisuuksista, jotka tyypillisesti liitämme maatalouden vallankumoukseen.

Materiaalinen rakenne oli erottava voima

Eri yhteisöt eriytyvät toisistaan, koska ne kohtaavat eri olosuhteissa erilaisia sisäisiä ja ulkoisia jännitteitä. Erilaiset ärsykkeet ohjaavat kohti erilaisia sosiaalisia ja geneettisiä rakenteita. Ne yhteisöt, jotka kohtaavat samanlaisia olosuhteita, saavat samanlaisia sisäisiä ja ulkoisia ärsykkeitä, niissä yleistyvät samanlaiset sosiaaliset ja geneettiset rakenteet.

Alueilla, joilla oli paljon kesytettäviä kotieläimiä ja paljon ravitsevia viljelyyn soveltuvia ruokakasveja, sekä suotuisa ilmasto kuten Itä-Aasiassa, Intiassa, Lähi-Idässä ja Euroopassa väestöntiheys kasvoi nopeasti ja alueilla kehittyi kompleksisia kulttuureja, jotka kehittivät kompleksista teknologiaa (Diamond 1997). Alueilla joilla ei ollut soveltuvia kotieläimiä, eikä runsaasti soveltuvia viljelykasveja ei kehittynyt yhtä tiheitä verkostoja, eivätkä kulttuurit päässeet kiihdyttämään omaa kehitystään yhtä nopeasti (ibid).

Erilaiset materiaaliset olosuhteet tekevät mahdollisiksi erilaiset tavat ratkaista hengissäpysymisen ongelma, ne mahdollistavat eriävät tuotantotavat.

Näen teknologiat ja talouden rakenteet puhtaasti sosiaalisina, ajattelun rakenteina, mutta se mahdollistaako ympäristö ruuan ylijäämät, energian ja metallit vai ei, sillä on ratkaiseva mahdollistava merkitys työnjaon ja työn erikoistumisen muodostumiselle. Yksilöiden väliset tuotantosuhteet ohjaavat yhteisön sosiaalisen rakenteen muodostumista (Marx 1859; 1867).

Alueen ilmastolla, eläimistöllä ja kasvillisuudella on alueen ihmispopulaatioihin ratkaiseva merkitys (Diamond 1997; McNeill & McNeill 2003). Joidenkin teorioiden mukaan perunan saapuminen Amerikasta nosti Pohjois-Euroopan maailmanherruuteen (McNeill 1999). Amerikoista tuodut uudet viljelykasvit, kuten maissi aiheuttivat väestön räjähtävän kasvun myös Afrikassa.

Muinaiset korkeakulttuurit tarvisivat kehittyäkseen hedelmällistä maata, sopivia viljelykasveja, sekä jokia tai sopivia meriä, jotka tekivät mahdolliseksi käydä kauppaa suurissa tavaramäärissä pitkien etäisyyksien yli. Pyramidit olivat Niilin, kikherneen, emmervehnän, sipulin, vihersalaatin, ohran ja linssien rajaamia, ohjaamia ja mahdollistamia.

Maantiede ratkaiseva siinä miten ajatukset, tavarat, teknologiat ja taudit ovat päässeet leviämään ihmisjärjestelmien välisissä verkostoissa (McNeill & McNeill 2003). Euroopassa sisämeret ja suuret joet ovat sitoneet suuria määriä ihmisiä laajoilta alueilta yhteen samoihin ajatusten- ja tavaranvaihdon verkkoihin (ibid). Samalla nämä meret, joet ja vuoristot ovat ehkäisseet sitä, että mikään yksi hierarkia olisi päässyt dominoimaan koko verkostoa niin, että vakaus olisi tukahduttanut kehityksen (ibid). Toisilla alueilla kuten esimerkiksi Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa korkeakulttuurit usein kehittyivät niinikään jokien varsille. Songhai, Sokoto, Ghana, Mali, Kanem-Bornu, Zimbabwe, Kongo, Kush, Aksum, mutta Afrikan korkeakulttuurit kehittyivät kauas toisistaan. Tavaroiden ja ajatusten verkostot ja ennenkaikkea kilpailun verkostot eivät maantieteen takia päässeet Afrikassa kehittymään yhtä tehokkaiksi, hidastaen kehitystä (ibid). Toisilla alueilla kuten Kiinassa maantiede on edesauttanut koko verkon keskittymistä yhdeksi tehokkaaksi verkoksi kiihdyttäen kehitystä, mutta samalla hilliten kilpailua (ibid).

Maata viljelevät orjavaltiot kehittyivät itsenäisesti eri puolilla maailmaa. Niiden uskonnoissa ja hallinnon rakenteissa on paljon samaa. Arojen paimentolaiskulttuurit muistuttavat monelta osin toisiaan, sademetsien metsästäjäkeräilijöissä toistuvat samat piirteet. (Marx 1859; 1867).

Yhteisöillä Amazonilla, Kongossa tai Indonesiassa, joilla on samanlaiset materiaaliset olosuhteet – sademetsä, samanlaiset tuotantovoimat ja tuotantotapa – metsästys ja keräily, on samanlaisia toiminnan kaavamaisuuksia ja ominaispiirteitä. Näillä yhteisöillä on myös selkeitä eroja laajojen tasankojen paimentolaiskulttuureihin, saamelaisiin, touaregeihin, somaleihin, maasaihin, mongoleihin tai cimmerialaisiin, joilla taasen on keskenään luonnonolojensa ja tuotantotapojensa samankaltaisuuksista kumpuavia kulttuurisia ja institutionaalisia samankaltaisuuksia.

Materiaalinen rakenne antaa evolutionäärisen pelilaudan eliöille. Parhaiten materiaalisiin olosuhteisiin sopeutuvat eliöt tuottavat eniten kopioita itsestään ja vievät elintilan muilta eliöiltä. Sosiaalisiin järjestelmiin ja kulttuureihin pätevät samat säännönt. Skyytit tappoivat ja orjuuttivat cimmerialaiset, hunnit tappoivat ja orjuuttivat skyytit, oghuurit tappoivat ja orjuuttivat hunnit, tataarit tappoivat ja orjuuttivat oghuurit. Lopulta slaavit valtasivat alueen tataareilta ja nyt kyseinen alue on osa Venäjää ja Ukrainaa.

Kaikki maa maailmassa on jonkin kansan toiselta ’varastamaa’ maata. Homo Sapiens varasti maailman Homo Erectukselta, sekä Neanderthalin, Denisovan-, Luzonin- ja Floreksen ihmiseltä. Jotka olivat varastaneet maailman aikaisemmilta ihmisversioilta. Evoluutio on kilpailu jossa on voittajia ja hävijäjiä. Nykyinen ihmislaji vei tilan muilta lajeilta. Jokainen nykyinen ihmiskulttuuri vei tilan aiemmilta kulttuureilta. Maan varastaminen on maan tapa.

Materiaalinen rakenne on nyt yhdistävä voima

Sosiaalisten rakenteiden leviäminen globaalisti ja sen seurauksena teknologia, kaupankäynti ja kaupungistuminen, ovat samanlaistaneet materiaalisten rakenteiden vaikutuksia globaalisti, mutta ne eivät ole heikentyneet. Ihmisillä kautta maailman on enenevästi samat teknologiset tuotantovoimat, kaupankäynnin kehittymisen seurauksena heidän saatavillaan on luonnonresurssit, mineraalit, kasvit ja eläimet, kaikkialta maailmasta, he pääasiassa asuvat hyvin samanlaisissa urbaaneissa ympäristöissä. Materiaalinen rakenne samankaltaistuu ja täten samankaltaistaa yhteisöjä. Kulttuurien ’taistelu’ on yhä käynnissä, siihen vain liittyy vähemmän kansanmurhaamista ja enemmän sulautumista.

Edelleen vahvat kulttuurit alistavat heikot. Isäni tuli paljon nykyistä ranskalaisemmasta Ranskasta 80-luvun alussa paljon nykyistä suomalaisempaan Suomeen. Toki suomalaisuus on aina ollut alituiseen muuttuva ja sekin aiemmin tullut Suomen alueelle ulkopuolelta peittäen aiemman suomalaisuuden. Nykyään kulttuurinen muutos on kuitenkin enemmän kuin koskaan samanlaistumisen prosessi.

Kehittyvät sosiaaliset rakenteemme, teknologia, kauppa, koulutus, mahdollistavat ja ohjaavat ihmisiä muokkaamaan ympäristöään. Ympäristön muokkaaminen muokkaa materiaalisten rakenteiden vaikutusta, joka taas rajaa, ohjaa ja mahdollistaa sosiaalisten rakenteiden vastaavaa muutosta.

Koska maailmanlaajuisesti sosiaaliset rakenteet samankaltaistuvat, sen seurauksena myös materiaaliset rakenteet samankaltaistuvat, joka taas vuorostaan mahdollistaa ja ohjaa sosiaalisten rakenteiden samankaltaistumiseen. Käynnissä on samanlaistumisen megatrendi.

Viimeisen 5000 vuoden aikana noin miljoona keskenään valtavan erilaista erillistä sosio-poliittista järjestelmää on sulautunut 24:ään pääasialliseen erilliseen kulttuurijärjestelmään (Taagepera 1997). Nekin alati samankaltaistuvat. Verkottumisen ja yhteensulautumisen prosessit ovat seuranneet kaavamaisuuksia, joiden megatrendejä seuraten maailman yhdistymisen yhdeksi globaaliksi sosio-poliittiseksi järjestelmäksi tulisi tapahtua noin vuonna 4000 (ibid). Kulttuurinen menestyminen mitataan siinä miten kulttuurit peittävät toiset alleen. ”Lopulta voi olla vain yksi” (Highlander 1986). Maailmanhistoria on hidas ihmiskulttuurien sukupuuttoaalto.

Määritelmät:
Materiaalisella rakenteella tarkoitan ihmisen käyttäytymistä rajaavia, ohjaavia ja mahdollistavia paikallisen ympäröivän todellisuuden kasvi- ja eläintieteellisiä, maantieteellisiä, kemiallisia ja fysikaalisia ominaisuuksia.

Oletukset:
– Ympäristön maantieteelliset piirteet, saatavilla olevien mineraalien, eläinten ja kasvien ominaisuudet, rajaavat, ohjaavat ja mahdollistavat ihmisten käyttäytymistä.
– Materiaalinen rakenne on ihmisen muokattavissa. Ihminen voi käydä kauppaa, istuttaa metsiä, rakentaa rautateitä, kaivaa kaivoksia. Materiaalinen rakenne on altis sosiaalisten rakenteiden supervenienssille.

> Materiaalinen rakenne on erilaisuuden lähde erilaisessa ajassa ja paikassa.

1. Väittämä: Ihmisten ympäristön materiaaliset rakenteet tuottavat ihmisten käyttäytymisessä erilaisuutta eri ympäristöissä.

> Materiaalinen rakenne on samanlaisuuden lähde samanlaisessa ajassa ja paikassa.

2. Väittämä: Ihmisten ympäristön materiaaliset rakenteet tuottavat ihmisten käyttäytymisessä samanlaisuutta samanlaisissa ympäristöissä.

Päätelmä: Materiaalinen rakenne on voima, joka on erilaistanut ihmisiä ja yhteisöjä, mutta joka sosiaalisten rakenteiden kehittyessä on alkanut samanlaistaa ihmisiä ja yhteisöjä.

Seuraava alaluku:

2.11.3. Sosiaaliset rakenteet & muutos

Lähdeluettelo:

Lähteet

Sisällysluettelo:

Johdanto ja sisällys tähän lukuun.
Koko artikkelisarjan sisällys.