1.2. Mitä Kirjoitan

Tämä teksti on sisällysluettelo ja yleisjohdanto koko tekstisarjaan.

Kysymys: Mitä aion kirjoittaa?

Vastaus: Yleisoletukseni sosiaalisesta todellisuudesta. Alkaen alkuräjähdyksestä ja päättyen siihen minkälainen olisi paras mahdollinen yhteiskunta.

Lukuaika: 10min.

HUOM! Tämä teksti on pysyvästi keskeneräinen. Voit silmäillä hahmottuvaa tarinan kaarta. Hahmotan sitä tähän tekstiin sitä mukaa kun se hahmottuu.

Luku 1. Johdanto.
Edellinen alaluku: 1.1. Miksi kirjoitan
Seuraava alaluku: 2.0. Todellisuus

https://pbs.twimg.com/media/E4iAWXsVoAAPRnO.jpg
Conan Barbaari (1982)

2. Todellisuus

Tässä luvussa kirjoitan auki oletukseni todellisuuden luonteesta. Mistä todellisuus on tupsahtanut? Millainen todellisuus on? Miten se toimii? Mikä on todellisuuden tarkoitus?

Elokuvan alkutekstien taustalla Conanin vanhemmat valmistavat miekkaa. Tuo miekka on symboli Conanille itselleen. Hänen vanhempiensa rakkaus valmistaa hänet. Vanhemmat valavat, takovat, karkaisevat, sitovat nahkaan ja teroittavat. Ihminen, miekka, kaikki asiat syntyvät monivaiheisen toiminnan prosessin seurauksina.

Miekka syntyy pehmeänä sulana teräksenä. Epäjärjestyneenä massana. Elämän ahjo ja pajavasara takoo häntä, maailman kylmyys karkaisee häntä, hänestä tulee luja ja joustava teräs. Teräs, kuten Conan itse, saavat voimansa itseensä kohdistuvilta iskuilta. Liikkeen voima luo kaikki asiat.

Aivan alussa on alasin, jota vasten sosiaalinen todellisuus taotaan. Ne voimat, jota vasten valmistetaan ihminen ja maailma. Aloitamme alasimesta.

https://i.gyazo.com/b744e42369376fb0867ebcad8cbb24d2.png
Conan Barbaari (1982)

Luku aloittaa hetkestä ennen alkuräjähdystä ja käsittelee mekanismeja, jotka pätevät kaikkeen todellisuuteen.

Oletan kaikkien asioiden aina valosta valtioihin ja atomeista ajatuksiin olevan tietyllä tavalla kehittyviä vuorovaikutusjärjestelmiä. Oletan vapaan tahdon olevan mahdollinen. Lopulta otan kantaa siihen mikä on todellisuuden tarkoitus.

2.0 Todellisuus

Esitän, että todellisuus on Yksi yhtenäinen lomittunut kokonaisuus.
Esitän, että todellisuus kehittyy evolutiivisesti.
Esitän, että todellisuus on vapaa luomaan minkä tahansa tulevaisuuden.
Esitä, että todellisuuden tarkoitus on kehittyä, kohti suurempaa kompleksisuutta.

3. Tieto

Tässä luvussa kirjoitan auki oletukseni tiedosta ja tietämisestä. Missä määrin kykenemme käsittämään totuutta? Miten ja missä määrin meidän pitäisi yrittää? Mitä on hyvä ja paha? Mikä on tiedon tarkoitus?

Elokuvan ensimmäisessä kohtauksessa Conanin isä kertoo Conanille legendan ‘teräksen arvoituksesta’.

“Teräksen salaisuus on aina kantanut mukanaan mysteeriä. Sinun on opittava sen arvoitus, Conan, sinun on opittava sen kuri/tiede [discipline] Sillä kehenkään, et kehenkään tässä maailmassa voi luottaa.” – Conanin isä (Conan Barbaari 1982).

Teräs on kova totuus, olemassa sinusta riippumatta. Jollet huomioi totuutta, jollet jatkuvasti tee itseäsi tietoiseksi siitä, haavoitat itsesi sen teräviin reunoihin.

Teräs on käsittämätön totuus. Et voi luottaa kenenkään tietoon totuudesta, edes omaasi. Teräkseen on suhtauduttava nöyryydellä ja epävarmuudella. Juuri sinun on opittava. Juuri sinä et voi luottaa, et muihin, et itseesi.

Teräs on tieto, joka vahvistuu koettelemuksista, jokaisesta pajavasaran iskusta, ahjon kuumuudesta ja veden kylmyydestä. Teräs on ymmärrys sinussa itsessäsi. Sinun on lyötävä sitä, poltettava ja palellutettava sitä. Kokeiltava ymmärrystäsi maailmaa vasten.

Teräs on valta. Joka oppii käyttämään terästä kykenee saavuttamaan tavoitteensa ja raivaamaan esteet tieltään. Tavoitteelliset teot ovat mahdottomia ilman tietoa tekojen seurauksista. Teräs antaa vallan. Tieto antaa vallan. Valta antaa vapauden tavoitteelliseen toimintaan.

Tämä tekstisarja on teräksen arvoituksen etsintää. Muistakaamme Conanin isän sanat: “Kehenkään tässä maailmassa et voi luottaa, et miehiin, et naisiin, et eläimiin, mutta tähän [teräkseen] voit luottaa.” (ibid). Emme voi luottaa kykyymme käsittää totuutta. Meidänkin on aloitettava oletuksiemme kyseenalaistaminen ja tiedostaminen epäilemällä omaa kykyämme tietää totuutta. Kykyämme ymmärtää teräksen arvoitusta.

https://i.pinimg.com/originals/08/c2/9d/08c29dcde26142ee13415c027eec749d.jpg
Conan Barbaari (1982)

Luku aloittaa ajatuksesta. Luku käsittelee sitä mitä ihminen voi tietää, mitä tieto on, miten oletuksia tiedosta voidaan tehdä ja miten tiedon totuudenkaltaisuutta pitäisi arvioida.

Keskeiset peräänkuulutettavat asiat ovat: Bayesilainen rohkeus oletusten tekemisessä (Bayes 1763). Popperilainen nöyryys vaatimuksissa oletusten tekemiselle (Popper 1935). Bhaskarilainen luottamus suhteessa totuuden olemassaoloon ja epäilys suhteessa tietoon totuudesta (Bhaskar 1975).

Ajatusprosessin seurauksena nousee periaate ‘erehtyvyydestä’. Aivan tekstisarjan lopussa rakennan koko käytännöllisen yhteiskuntafilosofiani tämän ‘erehtyvyyden’ oletuksen päälle.

Lopuksi sukellamme kahteen keskeiseen kysymykseen: Mitä on tieto hyvästä ja pahasta, sekä mikä on tietämisen tarkoitus.

3.0.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on image-11.png
Bhaskarin triquetraa mukaillen

Subjektiiviset tulkinnat ~ sosiaalinen rakenne
Järkeilevä havainnointi ~ biologinen rakenne
Riippumaton totuus ~ materiaalinen rakenne

4. Ihminen

Tässä luvussa kirjoitan auki oletukseni ihmisyyden luonteesta. Mitkä voimat rajaavat, ohjaavat ja mahdollistavat meitä ja toimintaamme? Missä määrin kykenemme vastarintaan niitä vastaan? Mikä on elämän tarkoitus?

Ihmisluonto

Thulsa Doom saapuu kylään ja tappaa aikuiset, Conanin vanhemmat mukaanlukien. Thulsa Doom anastaa Conania symboloivan miekan ja myy lapset orjuuteen. Vastaavasti me siirrymme arvioimaan omaa orjuuttamme. Niitä kahleita, jotka vetävät meitä, ohjaavat meitä, rajaavat ja mahdollistavat meitä. Niitä voimia, jotka samalla ovat ominaisuutemme, että luovat ne.

https://i.gyazo.com/28bfd81f2da0ef86c0fd8e2589a3aff6.gif
Conan Barbaari (1982)

Missä kulkevat sosiaalisten ja biologisten vaikutusten, luonnon ja hoivan rajapinnat? Mitkä ovat ihmisen ominaisuudet, missä määrin ne ovat muovattavissa?

4.0.0.

Superego – Sosiaalinen rakenne
Id – biologinen rakenne
Naturae – materiaaalinen rakenne
Ego – tietoisuus

Freudia mukaillen.
Ihmisen motiivit

Conan myydään lapsena myllärille ja hän kasvaa aikuiseksi pyörittäessään ‘kivun pyörää’. Hänet ostaa mies, joka kantaa kaaoksen merkkiä. Uusi isäntä tekee Conanista gladiaattorin ja soturin. Uusi isäntä antaa Conanille mahdollisuuden siihen mitä ihminen kaikkein syvimmin haluaa.

“Vain jotta yleisö olisi siellä tervehtimässä häntä himon ja kiihkon huudoilla. Hän alkoi löytää itsearvostuksensa… hänellä oli merkitystä. Ajan kuluessa hänen voittojaan ei enää helposti voitu laskea…” – Akiro (Conan Barbaari 1982).

Conan Barbaari (1982)

Miten identiteetti rakentuu? Mitkä motiivit selittävät ihmisen tekoja?

4.1.0

Ideaaliminä on sosiaalisesti rakentunut kuva hyvästä ja pahasta.
Ihmisen biologinen olemus on vajavainen impulsiivinen eläin.
Todellinen minä on puute. Todellinen minä on ideaaliminän ja olemuksen välinen suhde.

Lacania mukaillen.
Ihmisen sosiaalinen identiteetti

Conanin omistaja eräänä yönä yllättäen vapauttaa hänet orjuudesta ilman selityksiä. Kaaos. Conan pakenee ja tapaa matkallaan Subotain. Conan on cimmerialainen, Subotai on hyrkanialainen. He kumartavat eri jumalia. Yhdessä he matkaavat Zamoraan. Siellä he kohtaavat uuden itselleen vieraan kulttuurin.

https://i.gyazo.com/1b451b12d16089906f6375ab84fc960d.gif
Conan Barbaari (1982)

Ihmiset ymmärtävät itsensä ja toisensa erojen ja yhtäläisyyksien kautta.

4.2.0

Sosiaaliset järjestelmät ovat järjestelmien järjestelmiä.
Ihmiset muodostavat alajärjestelmiä, jokta muodostavat yläjärjestelmiä, jotka muodostavat…
Ihmisen, valta ja vapaus

Conan löytää onnen, hyväksynnän, vaurauden, ystävyyden ja rakkauden. Hänen sydämessän kytee kuitenkin liekki. Koston liekki. Conania ei lopulta luonut hänen vanhempansa. Se mitä Conanista on tullut on Thulsa Doomin luomusta. Thulsa Doom on hänen passionsa. Thulsa Doom, vei häneltä kaiken, vei hänen vanhempiensa miekan ja myi hänet orjuuteen.

Conan jättää kaiken ja matkustaa Thulsa Doomin luo vallan vuorelle. Matka vie Conanilta uudelleen kaiken. Hän menettää onnen ja rakkauden. Hän tuhoaa itse itsensä. Hän katkaisee vanhempiensa miekan. Miekan, joka symboloi Conania itseään. Miekan, jonka Conanin isä ja äiti valoivat, takoivat, karkaisivat, sitoivat nahkaan ja teroittivat. Juuri tuolla katkenneella miekalla hän tappaa Thulsa Doomin, jonka varaan Conanin koko identiteetti rakentuu.

Elokuvan lopussa hän polttaa kaiken. Polttaa itsensä omassa liekissään. Elokuvassa kerrotaan, että Conanista tulisi vielä kuningas omien kättensä kautta. Conan valaa, takoo, karkaisee, sitoo nahkaan ja teroittaa oman itsensä. Kaiken menettämisen jälkeen hän loisi itse itsensä uudelleen. Aikuisuus, vapaus. Kuninkuus omien kättensä kautta.

Conan Barbaari (1982)

Ihminen kykenee ottamaan vallan ja olemaan vapaa. On paljon syitä miksi ihminen ei halua olla vapaa. Tässä alaluvussa veistän kuvan ihmisluonnosta. Otan lopuksi vielä kantaa ihmisen elämän tarkoitukseen.

4.3.0.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on image-27.png
Ego kykenee ohjelmoimaan omaa superegoaan.

Tiedon avulla ihminen saa vallan itseensä.
Käyttämällä valtaa ihminen saavuttaa vapauden.

5. Sosiaalinen

Tässä luvussa kirjoitan auki oletukseni sosiaalisen todellisuuden luonteesta. Mitkä voimat rajaavat, ohjaavat ja mahdollistavat sosiaalista toimintaa? Miten sosiaalisen toiminnan säännönmukaisuudet ilmaantuvat ja muuttuvat? Mikä on yksilön suhde sosiaaliseen järjestelmään? Mikä on sosiaalisen järjestelmän tarkoitus?

Sosiaalinen muutos

Elokuvan taustalla oleva maailma kuohuu. Uusi ajatusten järjestelmä leviää. Kääntää nuoret vallanpitäjiä vastaan. Kutsuu heidät kohti tyhjyyttä. Vanhat auktoriteetit ovat peloissaan muutoksen edessä.

“Ainoat käärmeet jotka minä tiedän ovat Setin ja hänen kirotut torninsa. Niiden pahuus on levinnyt jokaiseen kaupunkiin. Kaksi kolme vuotta sitten se oli vain yksi käärmekultti, nyt ne ovat kaikkialla…” – Katukauppias (Conan Barbaari 1982).

Conan Barbaari (1982)


Teen oletuksia siitä miten sosiaalisen järjestelmän luonne on ‘Nashin tasapaino’ (Maynard Smith 1982). Teen taustaoletuksia sosiaaliselle muutokselle. Mitkä voimat ohjaavat, rajaavat ja mahdollistavat sosiaalista toimintaa. Mitkä rakenteelliset voimat edistävät tai vastustavat muutosta.

5.1.0.

Yhteisöllinen toiminta

“Thulsa Doom: Puhdistus on viimein käsillä. Tuomion päivä on täällä. Kaikki mikä on pahaa, kaikki heidän liittolaisensa, teidän vanhempanne, teidän johtajanne, ne jotka kutsuisivat itseään teidän tuomareiksenne; ne jotka ovat valehdelleet ja turmelleet maan, heidät kaikki puhdistetaan.

Tuomion lapset: Tuomio!

Thulsa Doom: Te, lapseni, olette vesi joka pesee pois kaiken joka on ollut ennen. Käsissänne, te kannatte minun valoani, kiiltoa Setin silmässä. Liekkiä, joka polttaa pois pimeyden, polttaa tien paratiisiin!” – (Conan Barbaari 1982)

Conan Barbaari (1982)

Määrittelen miten yhteisöllinen toiminta on enemmän ja erilaista kuin yksilöiden toiminnan kasautuma. Miten lopulta yhteisö on kaikkien sen sisältämien yksilöiden vallan yläpuolella. Tunnistan kolme tapaa tuottaa muutos: 1. tekojen harmonia, 2. teoilla äänestäminen, 3. ääni joukon kokemuksen edellä.

5.2.0

Sosiaalisen suhde yksilölliseen

“He kutsuvat tätä ‘käärmeen hampaiksi’. Juuri tämän tässä työnsi poika isänsä sydämeen. Minun oma tyttäreni on pudonnut Thulsa Doomin loitsun alle. Kantaako hän kädessään tällaista tikaria minua varten? Tyttäreni seuraa Thulsa Doomia orjan lailla. Etsien sielunsa totuutta. Ikäänkuin minä en voisi antaa sitä hänelle. Nytkin puhuessamme hän matkustaa itään kohti Thulsa Doomia ja vallan vuorta. Ollakseen hänen. […]
Tulee aika, varas, kun jalokivet menettävät kimalluksensa, kun kulta menettää loisteensa, kun valtaistuinsalista tulee vankila ja kaikki mitä on jäljellä on isän rakkaus lapseensa” – Kuningas Osric (Conan Barbaari 1982).


Teen oletuksia johtajan suhteesta johdettuihin, äänen suhteesta joukon kokemukseen. Siitä missä määrin yksilö voi olla vapaa suhteessa yhteisöön. Missä määrin yksilöllä voi olla valtaa suhteessa yhteisöön.

5.3.0.

Ryhmä

Ryhmien kehityksen historia. Sosiaalinen järjestäytyminen käytännössä metsästäjä-keräilijöistä tähän päivään.

Conan Barbaari (1982)


Esitän, että ryhmissä ihmisillä on paljon valtaa, mutta vähän vapautta.

5.4.0.

Yhteisö

Yhteisöjen kehittymisen historia. Sosiaalinen järjestäytyminen käytännössä holoseenikaudelta tähän päivään.


Esitän, että yhteisöissä ihmisillä on keskimääräisesti valtaa ja keskimääräisesti vapautta.

5.6.0.

Yhteiskunta

Yhteiskuntien kehittymisen historia. Sosiaalinen järjestäytyminen Sargon Akkadilaisesta tähän päivään.

Conan Barbaari (1982)

Esitän, että yhteiskunnissa ihmisillä on vähän valtaa, mutta paljon vapautta.

5.7.0.

Sosiaalisen tarkoitus

“Ottakaamme se minkä voimme kun vielä elämme. Minulla ei ole koskaan ollut niin paljoa kuin nyt. Koko elämäni olen ollut yksin. Monta kertaa olen kohdannut kuolemani ilman ketään siitä tietämässä. Katsoin muiden majoihin ja telttoihin kylmimmästä pimeydestä ja näin hahmoja syleilemässä toisiaan yössä. Ja aina kuljin ohi. Sinulla ja minulla on lämpöä. Sitä on niin vaikea löytää tässä maailmassa. Rukoilen. Anna jonkun muun kulkea ohitsemme yössä. Ottakaamme maailmaa kurkusta ja pakottakaamme se antamaan meille sen mitä me haluamme” – Valeria (Conan Barbaari 1982). Ja aamulla Conan oli mennyt.

Conan Barbaari (1982)


Monikasvoinen ihminen. Janus. Abraxas. Monikasvoinen sosiaalinen järjestelmä. Hyvän ja pahan, vallan ja vapauden keskinäisriippuvainen jännitteinen moninaisuus. Sosiaalisen järjestelmän pyrkimykset ovat tekojen harmoniaa, teoilla äänestämistä, ääniä joukon kokemusten edellä. Halua vakauteen, halua tuhoon, halua kehitykseen ja kadotukseen. Silti sosiaalisella järjestelmällä on yksi selkeä looginen tarkoitus.

5.8.0.

6. Kohti parempaa maailmaa

Tässä koskaan päättymättömässä luvussa kirjoitan auki oletuksiani nykyihmisen olosuhteiden ongelmista ja ratkaisuista niihin, oletuksiani siitä millainen olisi parempi maailma ja miten se voitaisiin rakentaa.

“Ja niin Conan palautti kuningas Osricin huikennelleen tyttären kotiinsa. Ilman muuta asiaa Conan ja kumppaninsa etsivät seikkailua Lännestä. Monta sotaa ja vihanpitoa Conan taisteli. Kunniaa ja mainetta kasautui hänen nimelleen ja ajallaan hänestä tuli kuningas omien kättensä kautta. Myös tämä tarina kerrotaan” – Akiro (Conan Barbaari 1982).

https://www.syfy.com/sites/syfy/files/wire/legacy/king-conan.jpg

6.0.

Lähdeluettelo:

Lähteet

1.1. Miksi kirjoitan

Tämä teksti kertoo motiiveista, jotka ajoivat minut kirjoittamaan tätä tekstisarjaa.

Kysymys: Miksi kirjoitan?

Vastaus: 1. jotta elämäni olisi tarkoituksellisempaa, 2. koska haluan kertoa inspiroivan tarinan, 3. koska yhteiskuntatieteiden eri teoriat eivät tarjoile minulle valmiita yhtenäisiä käsitteistyksiä sosiaalisesta todellisuudesta, jotka viehättäisivät minua.

Lisäksi haluan saavuttaa ymmärryksen, joka ohjaisi minut valitsemaan teot, joilla voittaa kärsimykseni.

Lukuaika: 10min.

Luku 1. Johdanto.
Edellinen alaluku: 1.0. Esipuhe: Valta ja Vapaus
Seuraava alaluku: 1.2. Mitä kirjoitan

Miksi kirjoitan

Neljä syytä: Tarkoituksellinen, tarinallinen, tieteellinen ja kulttuurinen syy.

1. Tarkoituksellinen syy: Ihminen erottuu eläimistä siten, että hän maalaa luolien seinille, muuttaa maailmaa mielensä jatkeeksi (Stiegler 1994). Tämä tekstisarja on keinoni olla ihminen.

Itseni ulkopuolelle jättämieni jälkien kautta tulen kuolemattomaksi (Archer 1995). Digitaalinen luolamaalaus jälkipolville. Sanojen kuiskuttelua lastenlasten…lapsille haudan tuolta puolen. Hermann Hessen unelma tulla yhtä kuolemattomaksi kuin Goethe.

Conan Barbaari (1982)

Teksti puhuu sittenkin kun ihminen vaikenee.

Teksti on elämäni tekemistä merkitykselliseksi ja tarkoitukselliseksi (Heidegger 1927). Tapani olla ‘homo faber’ (Arendt 1958).

2. Tarinallinen syy: Spinozan elämänohje on pyrkiä ulos sekavista maailmankäsityksistä kohti asioiden todellisten syiden ymmärtämistä (Spinoza 1677).

Syiden ymmärrys tuo vallan valita tekoja, joilla saada aikaan tietoisesti valittuja seurauksia. Pyrkimys ymmärrykseen hämmennyksestä on pyrkimys vankeudesta kohti valtaa.

Asioiden todellisten syiden ymmärtämisen tuottaman vallan avulla voimme siirtyä passiivisesta kärsijästä aktiiviseksi toimijaksi. Tie hämmennyksistä valtaan on tie passiivisesta kärsimyksestä tietoiseen toimintaan. Spinozan aktion ja passion tarina on tie kohti valtaa ja vapautta.

Haluan tekstisarjalla kertoa tarinan, joka vie hämmennyksestä kohti valtaa, kärsimyksestä kohti vapautta.

Ymmärrys “Sitä on voima, poikani, sitä on valta!” – Thulsa Doom

Conan barbaari (1982)


3. Tieteellinen syy: Yhteiskuntatieteet eivät ole mielestäni tuottaneet järkevää ‘alhaalta asti’ mallia sosiaalisesta todellisuudesta. Me kaikki kuitenkin elämme ikäänkuin meillä alitajuisesti olisi tälläinen malli. Yritän tekstisarjalla tietoisesti hahmottaa omaa malliani. Mihin uskon, ovatko uskomukseni ristiriidassa keskenään?

Luonnostelen tekstisarjassa sen minkä luulen olevan mahdollisimman totuudenkaltainen, järkevä ja ristiriidaton yleiskuva sosiaalisesta todellisuudesta. Jäsennellessäni sitä tekstiksi, toivon ajatteluni tulevan tietoisemmaksi oletuksistani, helpottuvan, kehittyvän ja ennen kaikkea vapautuvan.

Taustalla ovat maailmanpolitiikan opintoni. Kyseisen tieteenalan työkalupakki on hajanainen kokoelma usein ristiriitaisia todellisuusmalleja. Yhtenäiseen käsitykseen sosiaalisen todellisuuden luonteesta ei olla päästy ja se on johtanut ”tieteenalan fragmentoitumiseen [kilpailevien] metateorioiden jakolinjoja pitkin” (Monteiro&Ruby 2009 s.17).

Metateoria tarkoittaa ‘teoriaa teoriasta’, tässä yhteydessä tarkoitetaan yleiskäsitystä sosiaalisen todellisuuden luonteesta.

Viittaan kilpailevilla ‘metateorioilla’ erityisesti neorealismiin (mm. Waltz 1978), sosiaaliseen konstruktivismiin (mm. Wendt 1999), neoliberalismiin (mm. Keohane 1984; Keohane & Nye 1989), marxismiin (mm. Marx 1867) ja kriittiseen teoriaan (mm. Horkheimer 1982; Marcuse 1964).


“Ihmiset eivät ymmärrä mitä tekevät” – Thulsa Doom

Conan Barbaari (1982)


“[Maailmanpolitiikan] teoretisointi on kroonisen epistemologisen, normatiivisen, metodologisen ja ontologisen kiistelyn tilassa” (Wesley, 2001, p.453). Yhteiskuntatieteiden tieteenfilosofia ei kykene antamaan ”perustuksia joille [maailmanpolitiikan] tieteenalan voisi perustaa” (Monteiro&Ruby 2009 s.16). Tutkijoiden reaktio ‘sosiaalisen todellisuuden yleismallin’ puuttumiseen on ollut kuten Daly (2008 s. 57) toteaa: ”ankara filosofian välttämisen strategia” maailmanpolitiikan tutkimuksessa.

https://64.media.tumblr.com/137a0b40f1a7a4a7488313c8fde7a4e4/tumblr_osfb8cDL8F1u2ragso1_500.gif
“Harkitse tätä murheen puussa” – Thulsa Doom

Conan Barbaari (1982)

En koe kykeneväni itselleni rehelliseen yhteiskunnalliseen ajatteluun ennen kuin olen kirjoittanut auki ja hyväksynyt omat äänettömät oletukseni, joiden pohjalta ajatukseni ajattelen. Tarvitsen kehyksen, johon ajatukset ripustaa.

Tarvitaan ”vakaa filosofinen perustus joka kykenee lopullisesti vastaamaan tieteenalan fundamentaalisimpiin kysymyksiin” (Monteiro&Ruby 2009 s. 22).

En kuvittele, että tämä on se tekstisarja, joka antaa ‘lopullisen’ tai edes hyväksyttävän vastauksen yhteiskuntatieteiden perustavanlaatuisimpiin kysymyksiin, mutta oppiakseni minun on yritettävä ja erehdyttävä ja yritettävä uudelleen. Ennemmin pyrin oppimiseen kuin oikeassa olemiseen.

Haluan tehdä selkeitä virheitä poistaakseni hämmennykseni siitä miten ajatusteni vasara on rikki ja miten se ei ole. “Totuus tulee herkemmin ilmi virheistä kuin hämmennyksestä” – Francis Bacon (Spedding et al. 1896 s.210). Lopulta ainoa tapa testata vasaraa on lyödä nauloja.

Conan Barbaari (1982)

4. Kulttuurinen syy: Olemme masentuneempia kuin koskaan, ahdistuneempia kuin koskaan, henkisesti hauraampia kuin koskaan. Kulttuurimme ei tarpeeksi arvosta tarkoituksellisuutta, vaan mielihyvää sen sijaan. Kulttuurimme ei tarpeeksi arvosta totuutta, valtaa ja vapautta.

Ihmisellä on Franklin (1959) mukaan kaksi pyrkimystä: Freudilainen (1923) pyrkimys onneen ja mielihyvään ja Adlerilainen (1916) pyrkimys tarkoituksellisuuteen.

Kierkegaardin (1843b) kirjassa Joko/Tai ihmisen on tehtävä valinta. Joko valitsee esteettisen hedonistin onnea etsivän elämän. Aristoteleen filosofiaa välttelevän elämän. Arendtin ‘Vita Activan’ (Arendt 1958). Elämän, joka täyttää arkensa asioiden paljoudella ja väistää ahdistavia kysymyksiä. Hukkuu elämän ketjun yksittäisiin lenkkeihin, kertakäyttöisiin kokemuksiin. Haluaa helpon valheen vaikean totuuden sijaan.

Tai valitsee eettisen järjellisen ja sitoutuneen tarkoitusta kohti pyrkivän elämän. Aristoteleen filosofisen elämän. Arendtin ‘Vita Contemplativan’ (Ibid.), elämän, joka täyttää arkensa pyrkimyksellä tietoisesti valittuja päämääriä kohti. Tarttuu tietoisesti yksittäiset hetket yhdistävään ketjuun. Ei käännä katsettaan totuuden auringosta, vaan syleilee ahdistavia kysymyksiä.

Kierkegaardin mukaan vain ‘uskon hyppy’ uskonnollisuuteen voi pelastaa epätoivolta. Arendt ja Aristoteles kehottavat hyppyyn kohti Totuutta tienä pelastukseen.

Hannah Arendt, Aristoteles ja Søren Kierkegaard tietysti sanovat, että esteettinen mielihyvää jahtaava elämä johtaa epätoivoon ja eettinen tarkoitusta jahtaava elämä vapauteen. Näinhän he itse valitsivat. Mutta se oli ennen kuin tapoimme totuuden.


Modernissa valistuksen vallankumouksessa tapoimme Jumalan. Postmodernissa vallankumouksessa tapoimme Totuuden.

[Totuus] on kuollut. [Totuus] pysyy kuolleena. Ja me tapoimme hänet. Miten lohduttaisimme itseämme, suurimmat murhaajat kaikista murhaajista? Mikä oli pyhin ja mahtavin kaikesta mitä maailma koskaan omisti vuosi kuiviin veitsiemme alla: kuka pesee veren meistä? Mikä vesi meidät puhdistaisi? Mitä katumuksen festivaaleja, mitä pyhiä pelejä meidän on keksittävä? Eikö tämän teon suuruus ole liian suurta meille? Eikö meidän ole muututtava Jumaliksi vain ollaksemme tekomme arvoisia?” – Nietzsche 1882

Kulttuurissamme totuutta ei ole ja siksi tarkoituksellinen elämä on vailla järkeä. Kaikki on hämmennystä ja ymmärrys vain mielipidettä. Yksilön valta omaan itseensä mahdotonta. Yksilön vapaus lastuna häntä suurempien voimien laineilla. Rikos, rikkaus, rakkaus, kaikki näkymättömien rakenteiden aiheuttamaa. Yksilö uhri tai arpajaisten voittaja. Ei valintojaan elävä toimija.

Aktio & Passio

Miliuksen elokuva Conan Barbaari (1982) on lapsuuteni klassikko. Katsoin sen uudelleen ja uudelleen TV:stä nauhoitetulta VHS-kasetilta satoja kertoja. Conanin tarina on Nietzschen ‘metamorfoosin’ tarina (Nietzsche 1883).

Conanin perhe tapetaan, hänet viedään orjuuteen, koulutetaan soturiksi, gladiaattoriksi. Olemalla sitä mitä muut haluavat hänen olevan hän saa muiden suosion.

Vapautuakseen muiden luomasta minuudestaan Conan tuhoaa itsensä. Jättää löytämänsä onnen ja lähtee matkalle, joka vie häneltä uudelleen kaiken mitä hänellä on. Matka tuhoaa hänen identiteettinsä. Matka tappaa hänen rakkautensa. Matka naulitsee hänet kärsimyksen puuhun.

Matkan syvetessä Conanista tulee voimakkaampi, rauhallisempi. Matkan jälkeen hänestä tulee kuningas omien kättensä kautta. Oman itsensä hallitsija.

https://www.looper.com/img/gallery/king-conan-arnold-schwarzenegger-on-why-sequel-hasnt-happened/intro-1551733174.jpg
Conan Barbaari (1982)

Nietzsche kirjoitti filosofiansa tehdessään hidasta ja kivuliasta kuolemaa aivokasvaimeen yksin pienessä alppimökissä. Conan Barbaari alkaa sanoilla: “se mikä ei tapa vahvistaa” (Nietzsche 1888). Viisaus, joka 2020-luvulla koetaan loukkaavana. Heikkoutta syyllistävänä.

Kärsimys, passio, on aina ollut olennaista ihmisyydessä. Nyky-ihmiset saattavat kuitenkin usein elää elämiään pitkälle ennen kuin kohtaavat kärsimyksen, joka on riittävän voimakas pakottamaan ihmisen ajattelemaan.

Kautta lajimme historian, ikäiseni ihminen olisi teini-iästä alkaen saanut lapsia ja voimatonna seurannut vierestä useimpien pienten rakkauksiensa kuolemaa. Olemme onnekkaita tänä aikana kun ehkäisyvälineiden ansiosta lasten saaminen on enemmän valinta kuin koskaan aiemmin ja lapsikuolleisuus on vain yksi kahdessadasosa siitä mitä se on tyypillisesti ollut lajimme 315,000 vuotisen historian ajan.

Ihminen yleensä kärsii hiljaa niin kauan kuin pienet kärsimykset ovat siedettävissä. Täyttää arkensa asioiden paljoudella, jotka kääntävät huomion elämästä (Kierkegaard 1843). Ihminen syttyy aktioon usein vasta kun passion voima tekee vallan ja vapauden puutteen sietämisen mahdottomaksi. Kun kärsimys on niin voimakas, että mikään asioiden paljous ei riitä kääntämään huomiota elämästä.

Isäni sai aivovamman ollessani 9 vuotias ja hänen ollessaan 34 vuotias, täsmälleen saman ikäinen kuin minä nyt aloittaessani kirjoittamaan tätä tekstiä. Hän sortui hiljalleen. Seurasin läheltä hänen kärsimystään, sitä miten hän etsi merkitystä kärsimykselleen ja tarkoitusta elämälleen. Vasta kärsimys todella ‘tuomitsi hänet vapauteen’ (Sartre 1943).

Vammautuminen tuhoaa sen ihmisen, jonka muut ovat hänestä muovanneet. Ihminen katkeaa. Katkenneen ihmisen on itse keräiltävä itsensä palaset, koottava itsensä uudelleen. Tiedostettava itsensä.

Tässä kohtauksessa Conan katkaisee juuri sen miekan, joka vietiin Conanin vanhemmilta. Jonka vanhemmat alkukohtauksessa rakkaudella takoivat. Conanin itsensä symboli. Maailma, vanhemmat, muut ihmiset muovaavat ja takovat Conanin. Tullakseen vapaaksi Conanin on ajauduttava katkaisemaan vanha itsensä.

Vasta kaiken menetettyään, kaiken vanhan tuhottuaan, Conan todella on tuomittu vapauteen.

https://i.gyazo.com/781a61e28f9eb92aa1b34385b5d30103.gif
Conan Barbaari (1982)

Conan katkaisee sen itsensä, jonka hänen vanhempansa vaivalla ja rakkaudella loivat.
Aikuistumisen hetki. Individuaation hetki. Lopulta harva todella aikuistuu.
Joutuu oppimaan luomaan itsensä itse.


Conan Barbaarin tarina on ‘arkkityyppi’ (Jung 1919). Myytti, joka heijastelee osia kaikkien niiden satojen, tuhansien, miljoonien ihmisten tarinoista, jotka heijastelevat Conanin tarinaa.

Conanin ‘kärsimyksessä kasvaneen voiman tarina’, on nykykulttuurille monella tapaa käsittämätön. Olemme unohtaneet teräksen taonnan.

Kulttuurissamme iskut luovat traumoja, uhriutta ja elinikäisiä vammoja, työkyvyttymyyseläkettä ja stressihäiriöitä. Kulttuurissamme vahvaa ja vapaata on se mitä on suojeltu iskuita, pahoilta sanoilta, epämiellyttäviltä kokemuksilta. Vahvaa ja vapaata on olla etuoikeutettu. Vahvaa ja vapaata on olla koskaan joutumatta kohtaamaan kärsimystä. Olla sulaa metallia, vailla iskujen jälkiä. Tämä on valhe. Vasta taottu teräs on vahvaa. Vasta iskut kääntävät huomion asioiden paljoudesta elämään itseensä. Vasta menetys tuomitsee vapauteen.

Minä haluan kertoa uudelleen Conanin tarinaa. Nietzschen tarinaa. Isäni tarinaa. Tarinaa erilaisesta voimasta, erilaisesta vapaudesta. Siitä voimasta ja vapaudesta, joka ei synny suojelusta, vaan vasaran iskuista pehmeään metalliin.

Sinun täytyy olla valmis polttamaan itsesi omassa liekissäsi, sillä miten voit nousta uutena, jollet ensin ole tullut tuhkaksi?” (Nietzsche 1883).

Conan Barbaari (1982)


Kärsimys ohjaa kohti tarkoituksellisuuden kysymystä, jota ihmisen luontainen halu orjuuteen ajaa väistämään. Vasta vastaus tarkoituksellisuuden kysymykseen mahdollistaa vallan muuttamisen vapaudeksi.

Jotta ihminen voi syntyä uudelleen sellaiseksi, joka kestää elää oman kärsimyksensä kanssa, jotta ihminen voi muuttua teräkseksi, ihmisen on löydettävä tarkoitus. Kun ihmisellä on tarkoitus kärsimykselleen, hän kestää melkein minkä tahansa kärsimyksen. “Kun ihmisellä on vahva ‘miksi’, hän kestää minkä tahansa ‘miten'” (Nietzsche 1888).

Ymmärrys on pääsylippu hämmennyksestä syiden ymmärtämiseen. Ymmärrys on valta. Vastaus tarkoituksellisuuden kysymykseen on haluta itse eikä vain seurata niitä haluja, joita ulkoinen maailma on aiheuttanut. Tarkoituksellisuus on itsenäisyys. Tarkoituksellisuus on vapaus. Tie ‘passiosta aktioon’ (Spinoza 1677), kärsimyksestä vapauteen, käy tarkoituksellisuuden ymmärryksen kautta.

Tarkoituksellisuuden kysymys on muiden rakentaman itsesi version hylkäämistä. Tarkoituksellisuuden kysymys on kysymys siitä ‘millaiseksi sinä itse haluat itse itsesi rakentaa?’. Olla olematta se, jollaiseksi olet muiden tekojen vaikutuksesta, passion vaikutuksesta, tullut. Alkaa olla se, jollaiseksi haluat omien tekojesi kautta, aktion kautta, tulla.

Matka ‘passiosta aktioon’ on ymmärryksen tuottaman vallan avulla tulla itsesi kuninkaaksi omien kättesi kautta.

Ihminen on sula metalli. Kärsimys on vasara, joka iskee. Tarkoitus on vesi, joka karkaisee ja saa kestämään iskut. Valta on saada oma kätensä vasaralle. Vapaus on kyky muotoilla itsensä itse.

https://karlails.files.wordpress.com/2012/09/conan_el_barbaro_1982_8.jpg
Conan Barbaari (1982)

Kirjoittajan korruptio

‘Eletyllä kokemuksellani’ (Given 2008) on tähän tekstisarjaan ja todellisuuskäsitykseeni myrkyllinen vaikutus, kuten aina ja kaikilla. Älä koskaan kyseenalaistamatta ota kokemusasiantuntijan sanaa järjellisenä yleisenä käsitteistyksenä mistään osasta todellisuutta. Suhtaudu samoin itseesi ja sitä mitä kuvittelet omaksi tiedoksesi.

Sinä et kykene lukemaan sitä tekstiä, jota minä olen kirjoittanut, vaan vain oman tulkintasi tekstistä (Derrida 1978). Tulkinnastasi heijastuvat omat kasvosi, eivät minun. En voi kirjoittaa tähän auki sinua, enkä niitä lähtöoletuksia, joiden kautta sinä luet tätä tekstiä. Sinun täytyy muistaa itse tiedostaa itsesi lukiessasi. Ole se itsellesi velkaa.

Eletty kokemykseni vääristää ymmärrystäni, joten lukijan on hyvä ymmärtää näitä kokemuksia. Kerron kahdesta vaikuttimesta, joiden voimasta tekstini on yksilöllisten kokemusteni aiheuttaman puolueellisuuden myrkyttämää. Kerro sinä itsellesi omat vaikuttimesi joiden voima ohjaa omaa tulkintaasi.

Ensinnäkin arvolatautunut rakkaus yksilöön ja epäluulo yhteisöä kohtaan.

Yksilönrakkaus ja yhteisöepäluuloni kai kumpuaa tavanomaisista ulossuljetuksi tulemisen kokemuksista.

Conan kasvoi pyörittäen kivun pyörää, ulkopuolisena, vailla itsearvostusta, janoten hyväksyntää. “Hän ei välittänyt enää… elämä ja kuolema… samantekevää. Kunhan vain väkijoukko tervehtisi häntä huudoillaan…” – Akiro (Conan Barbaari 1982).

https://i.gyazo.com/de6931f7273649cc57a194c90aef783a.gif
(Conan Barbaari 1982)

Pienestä päiväkodista siirryin pieneen maaseutukouluun. Kaikki olivat muodollisesti samanlaisia. Samaa luokkaa, samaa etnisyyttä, samoin pukeutuvia, samaa uskonnollista taustaa, samaa samaa. Yhteisössä vallitsi tiukka sosiaalinen hierarkia, kuten kaikissa yhteisöissä. Ihmiset löytävät toisistaan eroja ja samankaltaisuuksia, muodostavat sisäryhmiä ja ulkoryhmiä, meitä ja muita.

Haluaisin ajatella, että ajatteluni yksilökeskeisyys on rationaalista, mutta minun on hyväksyttävä myös sen osittainen tunteellisuus. Olen aina rakastanut yksilöitä ja pelännyt ryhmiä. Ehkä siksi pidän Nietszchestä ja elokuvasta Conan Barbaari, molemmat kertovat tarinaa yksilöllisyyden sodasta yhteisöllisyyttä vastaan.

Ulkopuolisuus seurasi yläasteelle, mutta rippikoulu oli käännekohta. Toisenlainen näytelmä. Näytelmä, jossa suoritukseni sai aplodeja. Minä löysin itsearvostuksen rippikoululaisena, Conan löysi sen gladiaattorina väkijoukon tervehtiessä häntä huudoillaan.

“Vain jotta yleisö olisi siellä tervehtimässä häntä himon ja kiihkon huudoilla. Hän alkoi löytää itsearvostuksensa… hänellä oli merkitystä. Ajan kuluessa hänen voittojaan ei enää helposti voitu laskea…” – Akiro (Conan Barbaari 1982).

https://i.gyazo.com/9e4e3d20d6c314c6ab41d0c0b8a6138e.gif
Conan Barbaari (1982)

Jatkossa pyrin liioittelemaan erilaisuuttani. Mitä kauemmas normista pyrin sitä enemmän tunsin paineen höltyvän. Hiljattain luin, että kyynikko Diogenes käveli aina takaperin teatteriin ärsyttääkseen tungeksijoita. Ymmärsin heti mistä oli kyse, olin itse tehnyt samankaltaista

“On arveltu, mahdollisesti, herrani oli tullut kuin villeläimeksi, jota oli pidetty liian pitkään. Mahdollisesti, mutta yhtäkaikki… vapaus… niin pitkään unohduksissa ollut uni, oli hänen.” – Akiro (Conan Barbaari 1982).

https://i.gyazo.com/568fde21338cd1ee7d27734f8477e4cd.gif
Conan Barbaari (1982)

En sano, että erilaisuuteni kokemus olisi koskaan ollut erityislaatuista tai ulkopuolisuuteni kokemus sen todellisempaa tai poikkeuksellisempaa kuin kenellä tahansa muulla. Dostojevskin sanoin “jokaisella on sielussaan jotain itkevää”.

Minä, monikasvoinen ja muuntuva. Ulossuljettu ja hyväksytty. Vapaa ja alistunut. Itsenäinen ja riippuvainen. Hyvä ja paha. Eri näytelmissä erilainen. Epäjohdonmukainen heijastus ympäristöstäni.

Toisekseen näkemys ihmisestä monikasvoisena, peilimäisenä ja muuntuvana.
Janus – monikasvoinen jumala.

Nietzsche (1872) paikantaa näytelmätaiteen ytimen kahden jumalan väliseen jännitteeseen. Apollo, joka edustaa järjestystä, harmoniaa, edistystä, selkeyttä, loogisuutta ja yksilöllistymistä. Dionysos epäjärjestystä, humaltumista, tunteellisuutta, ekstaasia ja yhteisöllisyyttä.

Ihminen on monikasvoinen. Ei hyvää tai pahaa, ei pelkoa tai rakkautta, vaan liikettä ja muuntumista. Ei Dionysosta tai Apolloa, vaan monikasvoinen Janus.

Janus. Alkamisen ja loppumisen, liikkeen, muutoksen, ajan, siltojen ja risteysten jumaluus. Tuntematon Abraxas hyvän ja pahan keskinäisriippuvaisuuden jumaluus. Sillä sitä on ihminen ja todellisuus: keskinäisriippuvaista, vuorovaikutteista, alati muuntuvaa liikettä.

https://cdnb.artstation.com/p/assets/images/images/008/296/311/large/erwann-trebaol-thulsa.jpg
Thulsa Doomin symboli on kaksipäinen käärme, jossa aurinko ja kuu, jossa kaikki ovat yhtä.
Monikasvoisuus. Valo ja pimeys. Teesi-antiteesi-synteesi. Abraxas!

Conan Barbaari (1982)

Siirryttäessä pienestä suurempaan, tiiviimmästä löyhempään muutuin. Muut kanssani muuttuivat suhteessa minuun. Hyväksynnän syventyessä minusta tuli vähemmän oma itseni. Hyväksyntää saadessaan sitä janoaa lisää ja lisää. Kun saa luvan olla tavallinen siihen ahnaasti tarttuu ja muokkaa itsensä odotuksiin. Käpertyy lauman lämpöön.

“Vauraus voi olla ihanaa, mutta tiedät, menestyminen voi koetella ihmisen lujuutta yhtä varmasti kuin voimakkain vastustaja. – Akiro (Conan Barbaari 1982)

https://i.gyazo.com/ab7ae087b8041ba497839312ebe95206.gif
Conan Barbaari (1982)

Conan kohtaa Subotain ja Valerian. Löytää hyväksynnän ja rakkauden muiden vertaisena. Sosiaalistuu uudelleen. Silti kokee levottomuutta. Hän ei tyydy lämpöön ja elämään Valerian kanssa. Hän matkustaa kohti liekkiä. Kohti vallan vuorta. Kohti Thulsa Doomia.

Tämäkin teksti omaan kuolevaisuuteensa heränneen perheenisän räpiköintiä kohti tarkoituksellisuutta. Joku söi lepakon tai päästi taudin laboratoriosta ja antoi minulle aikaa. Näpyttelen kirjaimia, kuin askelia kohti vallan vuorta. Kohti Thulsa Doomia. Kohti uutta vapautta.

https://i.gyazo.com/71c55d8d76dd771ae7804ba098d032fb.gif
Conan Barbaari (1982)
Lähdeluettelo:

Lähteet

Sisällysluettelo:

Sisällys

Valta ja vapaus – Lähdeluettelo:

Kaikki lähteet kaikkiin tekstisarjan teksteihin.

Abrahamson, Shirley (1999): ‘Genes and Justice: The Growing Impact of the New Genetics on the Courts’ Judicature November-December 1999 Vol 83 (3).

Abrams, Philip (1988): ‘Notes on the Diffculty of Studying the State’ Journal of Historical Sociology 1 (1): 58-89. 1988.

Adler, Alfred (1916): ‘The neurotic constitution: Outlines of a comparative individualistic psychology and psychotherapy’ (B. Glueck & J. E. Lind, Trans.). Moffat & Yard

Adler, Emanuel (1997): ‘Seizing the Middle Ground: Constructivism in World Politics’ European Journal of International Relations 3(3):319–363. 1997.

Alexander, P; Schlegel, A; Sinnott-Armstrong, W; Roskies, AL; Wheatley, T; (2016): ‘Readiness potentials driven by non-motoric processes‘, Consciousness and Cognition 39, 38–47.

Alexander, G.M.; Hines, M. (2002). “Sex differences in response to children’s toys in nonhuman primates (Cercopithecus aethiops sabaeus)”. Evolution & Human Behavior. 23 (6): 467–479.

Almond, Gabriel (1988): ‘The Return to the State’ American Political Science Review 82 (3): 853-874

Althusser, Louis (1970): ‘Idéologie et appareils idéologiques d’État (Notes pour une recherche)’. La Pensée 151.

Anbinder, Tyler (2016): ‘City of Dreams: The 400-Year Epic History of Immigrant New York’ Boston: Houghton Mifflin Harcourt, 2016, pp. 174–175, 178, 356, 358;

Anderson, Phil (1972): ‘More is Different: Broken Symmetry and the Nature of the Hierarchical Structure of Science’, Science 177 (4047): 393–396

Apicella, Coren & Marlowe, Frank & Fowler, James & Christakis, Nicholas. (2012): ‘Social Networks and Cooperation in Hunter-Gatherers‘ Nature. 481. 497-501. 10.1038/nature10736.

Archer, Margaret (1985): ‘Structuration versus Morphogenesis’ Kirjassa: ‘Macrosociological Theory’ Toim: Eisenstad S. N. ja Helle H. London: Sage. 1985.

Archer, Margaret (1995): ‘Realist Social Theory: The Morphogenetic Approach’ Cambridge: Cambridge University Press. 1995.

Archer, Margaret; Bhaskar, Roy; Collier, Andrew; Lawson, Tony; Norrie, Alan (1998): ‘Critical Realism: Essential Readings’ London: Routledge. 1988.

Archer, Margaret (2000): ‘Being Human: The Problem of Agency’ Cambridge: Cambridge University Press. 2000.

Aristoteles (~300eea): ‘Ta meta ta fusika‘, ‘Metafysiikka‘ Suomentaneet Tuija Jatakari, Kati Näätsaari, Petri Pohjanlehto. Selitykset laatinut Simo Knuuttila. Teokset VI. Helsinki: Gaudeamus, 1990.

Ayer, A. J. (1952): ‘Language, Truth and Logic’ New York: Dover Books, 1952.

Auyeung, Bonnie; Baron-Cohen, Simon; Ashwin, Emma; Knickmeyer, Rebecca; Taylor, Kevin; Hackett, Gerald; Hines, Melissa (2009): ‘Fetal testosterone predicts sexually differentiated childhood behavior in girls and in boys’ Psychol. Sci20 (2): 144–148.

Axelrod, Robert; Hamilton, William; (1981): ‘The Evolution of Cooperation’ Science, New Series, Vol. 211, No. 4489 pp. 1390-1396

Axelrod, Robert (1984): ‘The Evolution of Cooperation’ New York: Basic Books, 1984

Axelrod, Robert; Keohane, Robert; (1985): ‘Achieving Cooperation under Anarchy: Strategies and Institutions’ World Politics, Vol. 38, No. 1. (Oct., 1985), pp. 226-254

Axelrod, Robert; Dion, Douglas (1988): ‘The Further Evolution of Cooperation’ Science, New Series, Vol. 242, No. 4884 pp. 1385-1390

Arendt, Hannah (1958): ‘The Human Condition’ Chicago: University of Chicago Press. 1958.

Baily, Samuel (1983): ‘The Adjustment of Italian Immigrants in Buenos Aires and New York, 1870–1914,’ American Historical Review, April 1983, p. 291;

Bales, Kevin. (2006): ‘Testing a Theory of Modern Slavery‘ University of Nottingham. Haettu 30.12.2020: https://www.researchgate.net/publication/265263904_Testing_a_Theory_of_Modern_Slavery

Balter, Michael; Gibbons, Anne; (2000): ‘Paleoanthropology. A glimpse of humans first journey out of Africa’ Science. 2000 May 12; 288 (5468): 948-50.

Bamshad, Michael; Wooding, Stephen; Watkins, Scott; Ostler, Christopher; Batzer, Mark; Jorde, Lynn (2003): ‘Human population genetic structure and inference of group membership‘ American Journal of Human Genetics. 2003 Mar;72(3):578-89.

Bargh, J. A., Chaiken, S., Raymond, P., & Hymes, C. (1996A): ‘The automatic evaluation effect: Unconditionally automatic attitude activation with a pronunciation task‘ Journal of Experimental Social Psychology, 32, 104-128

Bargh JA, Chen M, Burrows L. (1996B): ‘Automaticity of social behavior: direct effects of trait construct and stereotype-activation on action‘ Journal of Personality and Social Psychology 1996 Aug;71(2):230-44.

Barkow, L; Tooby, J; Cosmides, L; (1992): ‘The adapted mind: Evolutionary psychology and the generation of culture’ New York: Oxford University Press. 1992.

Barrett, Lisa Feldman (2006): “Solving the emotion paradox: Categorization and the experience of emotion“. Personality and Social Psychology Review. 10 (1): 20–46. 

Barrett, Lisa Feldman (2017): ‘How Emotions are Made: The Secret Life of the Brain‘ Boston: Houghton Mifflin Harcourt. 2017.

Basu, Sanjoy (1977): ‘Investment Performance of Common Stocks in Relation to
Their Price-Earnings Ratios: A test of the Efficient Markets Hypothesis
’ Journal of
Finance 32:663-682.

Baudrillard, Jean (1968): ‘Le systèm des objets’, ‘The System of Objects‘ Kääntänyt: James Benedict, London: Verso, 2002.

Bayes, Thomas (1763): ‘An Essay towards solving a Problem in the Doctrine of Chances’ London: Philosophical Transactions of the Royal Society of London. 1763.

Bean, L. J.; Lawton H. (1973): ‘”Some explanations for the rise of cultural complexity in native California with comments on proto-agriculture and agriculture” in Patterns of Indian burning in California: Ecology and ethnohistory‘ Edited by H. T. Lewis. Ramona: Ballena Press. 1973.

Bedau, Mark (2002): ‘Downward causation and the autonomy of weak emergence.’ Principia 6:5–50. Esiintyy myös kirjassa: ‘Philosophical Perspectives: Mind, Causation and World’ Sivut: 375-399 Toim: J. Tomberlin, Vol. 11 Malden: Blacwell. 1997.

Beilhartz, R. G; Cox David (1967): ‘Social dominance in swine‘ Anim Behav. 1967 Jan;15(1):117-22.

Bell, John (1964): ‘On the Einstein Podolsky Rosen Paradox‘ Physics Physique Физика. 1 (3): 195–200.

Berenhaut, K.S., Barr, P.S., Kogel, A.M. (2018): ‘Cluster-based network proximities for arbitrary nodal subsets’ Sci Rep 8, 14371 (2018).

Berkeley, George (1713): ‘A treatise concerning the principles of human knowledge‘ Indianapolis: Hackett Publishing Company, 1982.

Bernoulli, Jakob (1713): ‘Pars Quarta tradens Usum & Applicationem Praecedentis Doctrinae in Civilibus, Moralibus & Oeconomicis’ Kirjassa: ‘On the Law of Large Numbers’ Kääntänyt: Oscar Sheynin Berlin, http://www.sheynin.de/download/bernoulli.pdf. Ladattu 6.1.2014

Berta, Philippe; Hawkins, J. Ross; Sinclair, Andrew; Taylor, Anne; Griffiths, Beatrice; Goodfellow, Peter, Fellous, Marc (1990): ‘Genetic evidence equating SRY and the testis-determining factor’ Nature348 (6300): 448–50.

Bhaskar, Roy (1975) ‘A Realist Theory of Science’ New York: Verso Classics. 1997.

Bhaskar, Roy (1979) ‘The Possibility of Naturalism’ New York: Routledge. 1998.

Bhaskar, Roy (1982): ‘Emergence, Explanation, and Emancipation’ Kirjassa: ‘Explaining Human Behavior: Consciousness, Human Action and Social Structure’ Sivut: 275-310. Toim: Paul F. Secord. Beverly Hills: Sage. 1982.

Bifulco, Antonia; Brown, George; Harris, Tirril; (1987): ‘Childhood loss of parent, lack of adequate parental care and adult depression: a replication’ Journal of Affective Disorders Volume 12, Issue 2, March–April 1987, 115–128

Birmingham, Stephen (1984): ‘The Rest of Us”: The Rise of America’s Eastern European Jews’ Boston: Little, Brown, 1984, pp. 12–24. 4.

Bizman, Aharon; Yinon, Yoel; (2001): ‘Intergroup and Interpersonal Threats as Determinants of Prejudice: The Moderating Role of In-Group Identification’ Basic and Applied Social Psychology 23 (3): 191–196.

Bloch, Arthur (1977): ‘Murphyn laki ja muita syitä miksi asiat menevät pieleen!‘ Helsinki: Rastor, 1978.

Block, Ned (2003): ‘Do Causal Powers Drain Away?’ Philosophy and Phenomenological Research LXVII, 1, July 2003

Blomstedt, Patric; Harritz, Marwan; Lees, Andrew; Silberstein, Paul; Limousin, Patricia; Yelnik, Jérôme, Agid, Yves; (2008): ‘Acute severe depression induced by intraoperative stimulation of the substantia nigra: a case report‘ Parkinsonism Relat Disord. 2008;14(3):253-6.

Bonevac (2013): Lecture 35, Postmodernism, of UGS 303, Ideas of the Twentieth Century, University of Texas at Austin, Fall 2013 https://youtu.be/we6cwmzhbBE?t=1328 Haettu 13.1.2021

Boone, James (1988): ‘Parental investment, social subordination, and population processes among the 15th and 16th century Portuguese nobility’ Kirjassa: ‘Human Reproductive Behavior’ Toim: L. Betzig, M. Borgerhoff Mulder ja P. Turke Cambridge: Cambridge University Press. 1988.

Bornstein, Marc H.; Putnick, Diane L.; Rigo, Paola; Esposito, Gianluca; Swain, James E.; Suwalsky, Joan T. D.; Su, Xueyun; Du, Xiaoxia; Zhang, Kaihua; Cote, Linda R.; De Pisapia, Nicola; Venuti, Paola (2017): “Neurobiology of culturally common maternal responses to infant cry“. Proceedings of the National Academy of Sciences. 114 (45): E9465–E9473.

Boudon, Raymond (1971): ‘The uses of structuralism’ London: Heinemann. 1971.

Bourne Randolph (1918): ‘War is the health of the state’ Essee kirjassa: ‘The State’ Tucson: See Sharp Press. 1919.

Bourguignon, François; Morrisson, Christian (2002): ‘Inequality Among World Citizens: 1820-1992 .’ American Economic Review, 92 (4): 727-744.

Boydston E. E; Morelli T.L; Holekamp K.E. (2001): ‘Sex differences in territorial behavior exhibited by the spotted hyena’ (Hyaenidae, Crocuta crocuta). Ethology 107:369–385.

Braidwood, Robert J. (1960): ‘The Agricultural Revolution‘ Scientific American, vol. 203, no. 3, 1960, pp. 130–152.

Brand C.O; Mesoudi A. (2019): ‘Prestige and dominance-based hierarchies exist in naturally occurring human groups, but are unrelated to task-specific knowledgeRoyal Society. open science 6181621 http://doi.org/10.1098/rsos.181621

Braungart, Richard G. (1984): ‘Historical and Generational Patterns of Youth Movements: A Global Perspective’ Social Research 7:3–62.

Brett, Rachel; Specht, Irma; (2004): ‘Young Soldiers: Why They Choose to Fight’ Boulder: Lynne Rienner. 2004.

Bryson, Bill (2003): ‘A Short History of Nearly Everything’ Kääntänyt: Päkkilä, Markku ‘Lyhyt historia lähes kaikesta’ Helsinki: WSOY. 2005.

Brown, Donald (1991) ‘Human universals‘ New York: McGraw-Hill. 1991.

Bull, Hedley (1997): ‘The Anarchical Society: A Study of Order in World Politics’ New York: Columbia University Press. 1997.

Bunge, Mario (1998): ‘Social science under debate: A philosophical perspective’ Toronto: Toronto University Press. 1998.

Buss, David; Shackelford, Todd; (1997): ‘Human aggression in evolutionary psychological perspective’ Clinical Psychology Review. 17: 605-619.

Butler, Judith. (1990): ‘Gender Trouble: Feminism and the Subversion of Identity‘ New York: Routledge, 1999.

Buzan, Barry (1984): ‘Economic structure and international security: the limits of the liberal Case’ International Organization Volume Issue 04. Autumn 1984. 597-624

Cafazzo, Simona, Lazzaroni, M, & Marshall-Pescini, S. (2016): ‘Dominance relationships in a family pack of captive arctic wolves (Canis lupus arctos): the influence of competition for food, age and sex‘ PeerJ, 4, e2707. https://doi.org/10.7717/peerj.2707

Camus, Albert (1942): ‘The Myth of Sisyphus’ Kirjassa: ‘The Myth of Sisyphus and Other Essays’ London: H. Hamilton, 1965.

Carlneas, Walter; Simmons, Beth; Risse, Thomas; (2002): ‘Handbook of International Relations’ London: Sage Press. 2002.

Carnap, Rudolph (1959): ‘The Elimination of Metaphysics through Logical Analysis of Language’ Sivut 60–81 Kirjassa: Logical Positivism, Toim: A. J. Ayer. New York: Macmillan. 1959.

Carneiro, Robert (1967): ‘On The Relationship Between Size of Population and Complexity of Social Organization’ Southwestern Journal of Anthropology,Vol. 23, pp. 234-243. 1967.

Carothers, Thomas. (2002): ‘The end of the transition paradigm’ Journal of Democracy 13(1), 5-21. 72

Cartledge, Paul (2001) ‘Sparta and Lakonia: A Regional History 1300-362 BC
2nd Edition, Routledge, 2001

Catlin, George (1964): Johdanto kirjassa: Durkheim, Émile: ‘The Rules of Sociological Method’ Kääntänyt: S.S. Soloway ja J.H. Mueller. Toim: George Catlin, New York, London: The Free Press. 1964.

Cederman, Lars-Erik (1997): ‘Emergent actors in world politics: How states and nations develop and dissolve’ Princeton: Princeton University Press.

Chagnon, Napoleon A. (1992): ‘Yanomamo‘. New York: Holt, Rinehart, and Winston 1992.

Charlton, Bruce (1997): ‘The Inequity of Inequality: Egalitarian Instincts and Evolutionary Psychology‘ Journal of Health Psychology. 1997;2(3):413-425.

Chen, Keith (2013): ‘The Effect of Language on Economic Behavior: Evidence from Savings Rates, Health Behaviors, and Retirement Assets’ American Economic Review 2013, 103(2): 690-731

Choucri, Nazli (1974): ‘Population Dynamics and International Violence: Propositions, Insights and Evidence’ Lexington: Lexington. 1974.

Choucri, Nazli; North, Robert; (1975): ‘Nations in Conflict’ San Francisco: W.H. Freeman. 1975.

Cieri, Robert; Churchill, Steven; Franciscus, Robert; Tan, Jingzhi; Hare, and Brian (2014) ‘Craniofacial Feminization, Social Tolerance, and the Origins of Behavioral Modernity‘ Current Anthropology Vol. 55, No. 4 (August 2014), pp. 419-443 (25 pages) Chicago: The University of Chicago Press

Cincotta, Richard; Engelman, Robert; Anastasion, Daniele; (2003): ‘Security Demographic: Population and Civil Conflict After the Cold War’ Washington: Population Action International. 2003.

Cincotta Richard; Mesquida, Christian; (2007): ‘Authoritarianism as a Form of Sustained Low-Intensity Civil Conflict: Does Age Structure Provide Insights into the Democratic Transition?’ presented at the Population Association of America Meeting held New York, March 30, 2007. http:// paa2007.princeton.edu/papers/70909 Ladattu 13.1.2014.

Cincotta, Richard (2008): ‘Half a Chance: Youth Bulges and Transitions to Liberal Democracy’ Environmental Change and Security Project Report, 13: 10-18.

Cinel, Dino (1982): ‘From Italy to San Francisco: The Immigrant Experience’ Stanford: Stanford University Press, 1982, pp. 28, 117–120;

Clastres, Pierre (1974): ‘Société contre l’État’ Paris: Minuit, 1974

Colapinto, John (2000): ‘As Nature Made Him: The Boy Who Was Raised as a Girl‘ New York: HarperCollins. 2000.

Colinvaux, Paul (1980): ‘The Fates of Nations: A Biological Theory of History’ New York: Simon and Schuster. 1980.

Collier, Paul (2000): ‘Doing Well Out of War: An Economic Perspective. In Greed & Grievance: Agendas in Civil Wars’ Toim: Mats Berdal ja David M. Malone. Boulder: Lynne Rienner.

Collier, Paul; Elliott, Lani; Hegre, Håvard; Hoeffler, Anke; Reynal-Querol, Marta; Sambanis, Nicholas; (2003): ‘The Conflict Trap: Civil War and Development Policy’ Oxford: Oxford University Press. 2003.

Collier, Paul; Hoeffler, Anke; (2004): ‘Greed and Grievance in Civil War’ Economic Papers 56:563–595.

Cordain, Loren & Eaton, Stanley & Brand-Miller, Jennie & Mann, Neil & Hill, Kim. (2002): ‘The paradoxical nature of hunter-gatherer diets: Meat-based, yet non-atherogenic‘ European journal of clinical nutrition. 56 Suppl 1. S42-52.

Corning, Peter (2002): ‘The Re-Emergence of “Emergence: A Venerable Concept in Search of a Theory’ Complexity 7 (6): 18–30,

Costa, Paul; Terracciano, Antonio; McCrae, Robert (2001): ‘Gender differences in personality traits across cultures: Robust and surprising findings’ Journal of Personality and Social Psychology81 (2): 322–31.

Coward, Fiona; Dunbar, Robin (2014): ‘Lucy to Language: the Benchmark Papers’ (pp.380-405) Luku: ‘Communities on the Edge of Civilization’ Julkaisija: Oxford University Press

Creel S; Creel N. M. (2002): ‘The African wild dog: behavior, ecology, and conservation’ Princeton: Princeton University Press. 2002.

Crenshaw, Kimberlé (1991): ‘Mapping the Margins: Intersectionality, Identity Politics, and Violence against Women of Color’ Stanford Law Review, Vol. 43, No. 6 (Jul., 1991), pp. 1241-1299

Crosby, Faye (1976): ‘A Model of Egotisical Relative Deprivation’ Psychological Review 83 (2): 85–113. March 1976.

Cusanus, Nikolaus (1462): ‘De venatione sapientiae‘ Kääntänyt: Duclow, Donald. “Cusanus’s Philosophical Testament: De venatione sapientiae (The Hunt of Wisdom) (1462)”. Kirjassa: ‘Inventing Modernity in Medieval European Thought, ca. 1100–ca. 1550′, Toimittanut: Cary J. Nedermann and Bettina Koch, Berlin, Boston: Medieval Institute Publications, 2019, pp. 137-154.

Cutler, Irving (1995): ‘The Jews of Chicago: From Shetl to Suburb’ Kirjassa: ‘Ethnic Chicago: A Multicultural Portrait’, 4. painos, Toimittanut: Melvin G. Holli and Peter d’A. Jones Grand Rapids, Michigan: William B. Eerdmans Publishing Company, 1995, pp. 127–129, 134–135, 143–144.

Daly, Glyn. (2008): ‘Ology Schmology: A Post-structuralist Approach’ Politics, 28:57–60.

Darwin, Charles (1859): ‘On the Origin of Species by Means of Natural Selection,
or the Preservation of Favoured Races in the Struggle for Life’
2. Painos. London:
John Murray. 1960.

Dawkins, Richard (1976): ‘The selfish gene’ ‘Geenin itsekkyys’ Kääntänyt: Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Art House, 1993.

Dawkins, Richard (1979): ‘Twelve misunderstandings of kin selection’ Zeitschrift für Tierpsychologie 51(2):184–200.

Dawkins, Richard (1982): ‘The Extended Phenotype’ Oxford: Oxford University Press. 1982.

Dawkins, Richard (1993) ‘Viruses of the Mind’ Kirjassa: ‘Dennett and His Critics’ Sivut: 13-27. Toim: B. Dahlbohm. Oxford: Basil Blackwell. 1993.

De Marchi, Scott (2005): ‘Computational and Mathematical Modeling in the Social Sciences’ New York: Cambridge University Press. 2005.

Dennett, Daniel (1991): ‘Consciousness Explained’ London: The Penguin Press. 1991.

Dennett, Daniel (2017): ‘From Bacteria to Bach and Back: The Evolution of Minds’ New York: WW Norton & Company, Inc, 2017.

Derrida, Jacques (1976): ‘Of Grammatology’ London: The John Hopkins University Press. 1976.

Derrida, Jacques (1978):‘Writing and Difference’ Kääntänyt: Alan Bass Chicago: University of Chicago Press, 1978.

Descartes, Réne (1637): ‘Discourse on the Method’ In J. Cottingham, R. Stoothoff, D. Murdoch, & A. Kenny (Eds.), Descartes: Selected Philosophical Writings Cambridge: Cambridge University Press. 1988.

Descartes, Réne (1644): ‘Principles of philosophy’ Dordrecht, Holland: Reidel. 1983.

D’Espagnat, Bernard (1979): ‘A la Recherche du Reél – Le regard d’un phycisien’
Paris: Bordas. 1981.

De Landa, Manuel (2006): ‘A New Philosophy of Society: Assemblage Theory And Social Complexity’ London: Continuum, 2006.

Del Giudice, Marco (2015): ‘Gender Differences in Personality and Social Behavior’ International Encyclopedia of the Social & Behavioral Sciences. pp. 750–756.

Dewey, John (1893): ‘Psychology’ New York: Harper & Brothers. 1893.

Diamond, Larry (1996): ‘Is the third wave over?’ Journal of Democracy 7(3), 20-37.

Diamond, Jared (1997): ‘Guns, Germs, and Steel: The Fates of Human Societies’ NYC: W.W. Norton & Company, Inc., 1997.

DiAngelo, Robin (2018): ‘White Fragility: Why It’s So Hard for White People to Talk About Racism’ Boston: Beacon Press. 2018.

Đilas, Milovan (1957): ‘The New Class: An Analysis of the Communist System‘ (paperback ed.). San Diego: Harcourt Brace Jovanovich. 1983.

Dobzhansky, Theodosius (1946): ‘The genetic nature of differences among men’ Kirjassa: Evolutionary Thought in America Sivut: 86-155. Toim: S.Persons New Haven: Yale University Press. 1950.

Dostojevski, Feodor (1864): ‘Kirjoituksia kellarista’ Suomennos: Esa Adrian. Helsinki: Gummerus Kustannus. 1973.

Drummond, Henry (1883): ‘Natural Law in the Spiritual World’ London:
Hodder and Stoughton. 1888.

Dunbar, Robin (1992): ‘Neocortex size as a constraint on group size in primates‘ Journal of Human Evolution22 (6): 469–493.

Dunne, Timothy (1998): ‘Inventing International Society: a History of the English School’ Basingstoke: Macmillan. 1998.

Durham, W.H. (1976): ‘Resource competition and human aggression’ The Quarterly Review of Biology 51:385-415,

Durkheim, Émile (1893): ‘De la division du travail social’ Pariisi: PUF. 2007.

Durkheim, Émil (1895): ‘Rules of the Sociological Method’ New York: The Free Press. Kääntänyt: Halls W.D. Toim: Lukes, Steven. 1982.

Durkheim, Émile (1912): ‘Les formes élémentaires de la vie religieuse’ Viides painos. Paris: Presses Universitaires de France. 2003.

Douady, Adrien; Hubbard, John; (1985): ‘On the dynamics of polynomial-like mappings’ Annales scientifiques de l’École Normale Supérieure 18.2 (1985): 287-343.

Downs, Anthony (1957): ‘An Economic Theory of Democracy’ New York: Harper Collins.

Easterlin, Richard (1987): ‘Easterlin Hypothesis’ Kirjassa: ‘The New Palgrave: A Dictionary of Economics’ Vol. 2, Toim: John Eatwell, Murray Millgate ja Peter Newman. New York: Stockton. 1987.

Drucker, Pamela. (1965): ‘Cultures of the North Pacific coast’ San Francisco: Chandler

Easton, David (1965): ‘A Systems Analysis of Political Life’ Wiley. New York.

Easton, David (1981) ‘The Political System Besieged by the State’ Political Theory 9 (3): 303-325

Edwards AW (August 2003): ‘Human genetic diversity: Lewontin’s fallacy’ BioEssays25 (8): 798–801.

Ehrlich, Paul; Ehrlich, Anne; Holden, John; (1977): ‘Ecoscience: Population, Resources, Environment’ San Francisco: W.H. Freeman. 1977.

Eia, Harald; Ihle, Ole; (2010) ‘Hjaernevask’ Oslo: NRK1. 2010.

Einstein, Albert (1905): ‘Relativity: the special and general theory‘ Kääntänyt: Robert W. Lawson. New York: Holt. 1921.

El-Hani, Charbel; Pereira, Antonio; (2000): ‘Higher-level descriptions: why should we preserve them?’ Sivut: 118-142 Kirjassa: ‘Downward Causation: Minds, Bodies and Matter’ Toim: Andersen, P. B.; Emmeche, C.; Finnemann, N. O.; Christiansen, P. V. Aarhus: Aarhus University Press. 2000.

Ember, Melvin (1963): ‘The relationship between economic and political development in nonindustrial societies’ Ethnology 2, 228-248.

Emmeche, Claus; Køppe, Simo; Stjernfelt, Fredrik; (2000): ‘Levels, Emergence, and Three Versions of Downward Causation’ Sivut: 13-34 Kirjassa: ‘Downward Causation: Minds, Bodies and Matter’ Toim: Andersen, P. B.; Emmeche, C.; Finnemann, N. O.; Christiansen, P. V. Aarhus: Aarhus University Press. 2000.

Engels, Friedrich (1873): ‘Auktoriteetista’  Julkaistu alunperin joulukuussa 1873 kokoelmassa Almanacco Republicano per l’anno 1874. Uudelleenjulkaistu suomennettuna teoksessa Marx–Engels. Valitut teokset (6 osaa). 5. osa, s. 112–116. Kustannusliike Edistys, Moskova (1979).

Engels, Friedrich (1882): ‘The Origin of the Family, Private Property and the State‘ Kääntänyt englanniksi: Ernest Untermann. Chicago: Charles H. Kerr & Co., 1902;

Fama, Eugene (1965): ‘The Behavior of Stock Market Prices’ Journal of Business 38 (1): 34–105.

Fanon, Frantz (1961): ‘Sorron yöstä‘, Pystykorva, 1970, Alkuteos: ‘Les Damnés de la terre’ (Éditions Maspero, 1961), Kääntäjä: Hilkka Mäki

Farganis, James (2000): ‘Readings in Social Theory’ Toim: James Faraganis. Burr Ridge: McGraw-Hill Higher Education. 2000.

Fearon, James; Laitin, David; (2003): ‘Ethnicity, Insurgency, and Civil War’ American Political Review 97:75–90.

Ferguson, Yale; Mansbach, Richard; (1988): ‘The Elusive Quest’ Columbia: University of South Carolina Press. 1988.

Fischer, David; Boes, A; Demertzi, A; Evrard, H; Laureys, S; Edlow, B; Liu, H; Saper, C; Pascual-Leone, A; Fox, M; Geerling, J; (2016): ‘A human brain network derived from coma-causing brainstem lesions.’ Neurology vol. 87,23 (2016): 2427-2434.

Fichte, Johann Gottlieb (1796): ‘Foundations of Natural Right’ Kääntänyt: Michael Baur. Toim: Frederick Neuhouser (Translation of ‘Grundlage des Naturrechts‘ 1796/97). Cambridge: Cambridge University Press, 2000.

Fitch, Tecumseh (2008): ‘Nano-intentionality: a defense of intrinsic intentionality’ Biology & Philosophy, 23(2), 157–177.

Flynn, James R. (2009): ‘What Is Intelligence: Beyond the Flynn Effect‘ (expanded paperback ed.). Cambridge: Cambridge University Press.

Fukuyama, Francis (1992): ‘Historian loppu ja viimeinen ihminen’ ‘The end of history and the last man’ Kääntänyt: Heikki Eskelinen. Helsinki: WSOY. 1992.

Forest MG, Lecoq A, Salle B, Bertrand J. (1984): ‘Does neonatal phenobarbital treatment affect testicular and adrenal functions and steroid binding in plasma
in infancy?
‘ Journal of Clinical Endocrinology and Metabolism 1981;52:103–10

Foucault, Michel (1966): ‘The Order of Things’ New York: Vintage Books. 1994.

Foucault, Michel (1969): ‘L’archéologie du savoir’ Paris: Éditions Gallimard. 1969.

Foucault, Michel (1975): ‘Discipline and punish : the birth of the prison’ New York : Pantheon Books, 1977.

Foucault, Michel (1972): ‘POWER/KNOWLEDGE, Selected Interviews and Other Writings 1972-1977‘ Edited by Colin Gordon Translated by Colin Gordon, Leo Marshall, John Mepham, Kate Soper. New York: Pantheon Books 1980

Fowler, James; Baker, Laura; Dawes, Christopher; (2008): ‘Genetic variation in political participation’ The American Political Science Review. May 2008: Volume 102, No 2.

Frangipane, Marcella (2007): ‘Different types of egalitarian societies and the development of inequality in early Mesopotamia’, World Archaeology, 39:2, 151-176,

Frank, Mark; Gilovich, Thomas; (1988): ‘The dark side of self and social perception: Black uniforms and aggression in professional sports’ Journal of Personality and Social Psychology, 54, 74-83

Frankl, Viktor (1959): ‘Man’s Search for Meaning’ Boston, Massachusetts: Beacon Press; also, Seidner, Stanley S. (June 10, 2009) “A Trojan Horse: Logotherapeutic Transcendence and its Secular Implications for Theology”. Mater Dei Institute. pp 10–12.

Freire, Paulo (1968): ‘Pedagogy of the Oppressed‘, Penguin Classics, 2017.

Freud, Sigmund (1923): ‘The Standard Edition of the Complete Psychological Works of Sigmund Freud. Volume XIX (1923–26) The Ego and the Id and Other Works‘. Strachey, James., Freud, Anna, 1895–1982, Rothgeb, Carrie Lee, Richards, Angela., Scientific Literature Corporation. London: Hogarth Press. 1973. p. 19.

Fried, Itzhak; Katz, Amiram; McCarthy, Gregory; Sass, Kimberlee; Williamson, Peter; Spencer, Susan; Spencer, Dennis (1991): ‘Functional organization of human supplementary motor cortex studied by electrical stimulation‘ Journal of Neuroscience 1 November 1991, 11 (11) 3656-3666;

Friedman, Jeffrey (1995): ‘The rational choice controversy: economic models of politics reconsidered’ Yale University Press. New Haven. 1995.

Gates, Scott (2002): ‘Recruitment and Allegiance: The Microfoundations of Rebellion’ Journal of Resolution 46:111–130.

Gauss, Carl Friedrich (1809): ‘Theoria motvs corporvm coelestivm in sectionibvs conicis Solem ambientivm’, ’Theory of the Motion of the Heavenly Bodies Moving about the Sun in Conic Sections: A Translation of Gauss’s ‘Theoria Motus. With an Appendix’ Kääntäjä: Charles Henry Davis. Boston: Little, Brown and Company. 1857.

Giddens, Anthony (1984): ‘The Constitution of Society: Outline of the Theory of Structuration’ Cambridge: Polity Press. 1984.

Giddens, Anthony (1991): ‘Modernity and self-identity: Self and society in the late modern age’ Cambridge: Polity Press. 1991.

Giddens, Anthony (1993): ‘New rules of sociological method: A positive critique
of interpretative sociologies
’ Stanford: Stanford University Press.

Gilpin, Robert (1975): ‘U.S. Power and the Multinational Corporation: The Political Economy of Foreign Direct Investment’ New York: Basic Books. 1975.

Gilpin, Robert (1981): ‘War and Change in World Politics’ New York: Cambridge University Press

Goldstone, Jack (1991): ‘Rebellion in the Early Modern World’ Berkeley: University of California Press. 1991.

Goldstone, Jack (1999): ‘Youth Bulges, Youth Cohorts, and their Contribution to Periods of Rebellion and Revolution’ Davis: University of California. Viitattu: Urdal 2004.

Goldstone, Jack (2001) ‘Demography, Environment, and Security’ Luku 5 Kirjassa: ‘Environmental Conflict’ Toim: Paul F. Diehl ja Nils Petter Gleditsch. Boulder: Westview. 2001.

Goodenough, Ursula.; Heitman, Joseph. (2014): ‘Origins of Eukaryotic Sexual Reproduction‘ Cold Spring Harbor Perspectives in Biology. 2014 Mar 1;6(3):a016154. doi: 10.1101/cshperspect.a016154. 

Gordon, Peter (2004): ‘Numerical cognition without words: evidence from Amazonia‘ Science (New York, N.Y.). 2004 Oct;306(5695):496-499.

Gottier, Richard F. (1968): ‘The Dominance-Submission Hierarchy in the Social Behavior of the Domestic Chicken’ The Journal of Genetic Psychology, 112:2, 205-226, DOI: 10.1080/00221325.1968.10533796

Gottesman, Isaac (2016): ‘The Critical Turn in Education: From Marxist Critique to Poststructuralist Feminism to Critical Theories of Race’ New York: Routledge, 2016.

Graeber, David (2001): ‘Toward an Anthropological Theory of Value: The False Coin of our own Dreams‘. New York: Palgrave. 2001.

Gramsci, Antonio (1947): ‘Selections from the Prison Notebooks‘ New York : International Publishers, 1971

Green, Donald P; Shapiro, Ian; (1994): ‘Pathologies of rational choice theory: A critique of applications in political science’ New Haven: Yale University Press. 1994

Grinnell J, Packer C; Pusey A. E. (1995): ‘Cooperation in male lions: kinship, reciprocity or mutualism?’ Animal Behaviour 49:95–105.

Gurr, Ted (1970): ‘Why Men Rebel’ Princeton: Princeton University Press. 1970.

Gödel, Kurt (1931) Collected Works I. Publications 1929–1936, S. Feferman et al. (eds.), Oxford: Oxford University Press. 1986

Götz K.G. (1980): ‘Visual guidance in Drosophila‘ Basic Life Sci. 16: 391-407)

Hamilton, William Donald (1964): ‘The genetical evolution of social behaviour‘ Journal of Theoretical Biology 7:1–16, 17–52.

Haney, C., Banks, W. C., & Zimbardo, P. G. (1973): ‘A study of prisoners and guards in a simulated prison’ Naval Research Review, 30, 4-17.

Harari, Yuval Noah (2011) ‘Sapiens: A Brief History of Humankind’ Suomennos Jaana Iso-Markku 2018: ‘Sapiens: Ihmisen lyhyt historia’ Helsinki: Bazar 2018.

Hare, Brian (2017) ‘Survival of the friendliest: Homo sapiens evolved via selection for prosociality‘ Annual Review of Psychology, 68, 155–186.

Harland, Richard (1987): ‘Superstructuralism: the Philosophy of Structuralism and Post-Structuralism’ London: Methuen. 1987.

Harju-Seppänen, Mika (2008): ‘XXX XX XXXX‘ Kirjassa: ‘Tieteenteoriat ja kansainvälisten suhteiden oppialan kehitys’, ‘Theories of Science and the Development of International Relations Theory’ Toim: Hakovirta, Harto & Vuori, Juha A. Acta Politica Aboensia, A2. Department of Political Science, University of Turku. 2008.

Harris, Sam (2010): ‘The Moral Landscape: How Science Can Determine Human Values‘ New York: Free Press. 2010.

Hartmann, Nicolai (1938): ‘Möglichkeit und Wirklichkeit’ Ontologie, 4 osaa: I: Zur
Grundlegung der Ontologie (1935), II: Möglichkeit und Wirklichkeit (1938), III:
Der Aufbau der realen Welt: Grundriß der allgemeinen Kategorienlehre (1940), IV Philosophie der Natur: Abriß der speziellen Kategorienlehre (1950), Berlin-Leipzig: de Gruyter.

Haslam, Alexander; Reicher, Stephen; Platow, Michael; (2001): ‘Psychology in Organizations’ London: SAGE Publications. 2001.

Haslam, Alexander; Platow, Michael; Reicher, Steve; (2006): ‘The new psychology of leadership: Identity, influence and power’ New York: Psychology Press. 2011.

Hassett, J.M.; Siebert, E.R.; Wallen, K. (2008): ‘Sex differences in rhesus monkey toy preferences parallel those of children‘ Hormones and Behavior54 (3): 359–364.

Hawking, Stephen; Mlodinow, Leonard (2010): ‘The Grand Design’ New York:
Bantam Books. 2010.

Hawking, Stephen; Hartle, James (1983): ‘Wave function of the universe’ Phys. Rev. D 28, 2960 – Published 15 December 1983

Hawking, Stephen (2018): ‘Brief answers to big questions’ Kääntänyt Markus Hotakainen: ‘Lyhyet vastaukset suuriin kysymyksiin’ Helsinki: WSOY. 2019.

Healy, Kieran (1998): ‘Conceptualising constraint:
Mouzelis, Archer and the concept
of social structure’ Sociology 32:509–22.

Hegel, Georg Wilhelm Friedrich (1807): ‘Phänomenologie des Geistes‘, ‘Phenomenology of Spirit’ Kääntänyt: A. V. Miller. Analyysin ja esipuheen kirjoittanut J. N. Findlay. Oxford: Clarendon Press. 1977.

Hegel, Georg Wilhelm Friedrich (1816): ‘Science of Logic‘, ‘Wissenschaft der Logik’ Kääntänyt: A. V. Miller. Analyysin ja esipuheen kirjoittanut J. N. Findlay. London: G. Allen & Unwin, 1969.

Hegel, Georg Wilhelm Friedrich (1837): ‘The
philosophy of history’ New York, NY: Cosimo.
2007

Heidegger, Martin (1927): ‘Oleminen ja aika‘ (Sein und Zeit, 1927.) Suom. Reijo Kupiainen. Tampere: Vastapaino, 2000.

Heisenberg, Werner (1927): ‘Über den anschaulichen Inhalt der quantentheoretischen Kinematik und Mechanik‘ Zeitschrift für Physik (in German), 43 (3–4): 172–198,

Herodotus (430eea): ‘Histories’ Digital version in Perseus Digital Library online: A.D. Godley (ed.), Herodotus, Loeb Classical Library, London; New York, 1921.

Hesse, Hermann (1919): ‘Demian’ Lontoo: Penguin Classics, 2017.

Hesse, Hermann (1922) ‘Siddhartha‘ New York: New Directions, 1951.

Hirshleifer, Jack (1985): ‘The Expanding Domain of Economics’ American Economic Review, American Economic Association, vol. 75(6), pages 53-68, December.

Hitler, Adolf (1925): ‘Mein Kampf’ Boston: Houghton Mifflin, 1999.

Hobbes, Thomas (1651): ‘Leviathan, eli, Kirkollisen ja valtiollisen yhteiskunnan aines, muoto ja valta‘ Suomentanut Tuomo Aho. Tampere: Vastapaino, 1999

Hobson, John (2000): ‘State & International
Relations’ Port Chester: Cambridge University
Press. 2000.

Hobson, Art (2013): ‘There are no particles, there are only fields’ American Journal of Physics, 81(3), 211–223.

Hoehl, Stefanie; Hellmer, Kahl; Johansson, Maria; Gredebäck, Gustaf (2017). “Itsy Bitsy Spider…: Infants React with Increased Arousal to Spiders and Snakes”. Frontiers in Psychology. 8: 1710. 

Hogg, Michael; Williams, Kipling; (2000):
‘From I to we: Social identity and the collective
self’ Group Dynamics: Theory, Research,
and Practice 4 (1): 81–97. 1 January
2000.

Hogg, Michael; (2001): ‘A social identity theory
of leadership’ Personality and Social
Psychology Review 5 (3): 184–200.

Hogg, Michael; Terry, Deborah; (2000): ‘Social
identity and self-categorization processes
in organizational contexts’ Academy
of Management Review 25 (1):
121–140.

Hollis, Martin; Smith, Steve (1991): ‘Explaining
and Understanding International Relations’
Cary: Oxford University Press USA.
1991.

Holsti, Kalevi (2000): ‘Hindrances to Understanding in International Relations’ Kirjassa: ‘The Art of the Feud: Reconceptualizing International Relations’ Toim: Ciprut J.V. Westport: Praeger. 2000.

Homer-Dixon, Thomas; Boutwell, Jeffrey;
Rathjens, George (1993): ‘Environmental
change and violent conflict’
Scientific
American 268:38-45.

Hordijk, Wim Mike Steel and Stuart Kauffman
(2012): The structure of autocatalytic
sets: Evolvability, enablement, and emergence
Acta Biotheoretica 60(4):379-392,
2012.

Horkheimer, Max (1982): ‘Critical Theory Selected Essays‘ New York: Continuum Publishing. 1982.

Howarth, David (2000): ‘Discourse’ Buckingham:
Open University Press. 2000.

Hublin, Jean-Jacques & Ben-Ncer, Abdelouahed & Bailey, Shara & Freidline, Sarah & Neubauer, Simon & Skinner, Matthew & Bergmann, Inga & Cabec, Adeline & Benazzi, Stefano & Harvati, Katerina & Gunz, Philipp. (2017): ‘New fossils from Jebel Irhoud, Morocco and the pan-African origin of Homo sapiens’ Nature. 546. 289-292. 10.1038/nature22336.

Hudson, Valerie; Den Boer, Andrea (2004): ‘Bare Branches: The Security Implications of Asia’s Surplus Male Population’ Cambridge: MIT Press.

Huntington, Samuel (1996): ‘The clash of civilizations: Remaking of world order’, ‘Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys’ Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra cognita, 2003.

Husserl, Edmund (1900) ‘Logical Investigations‘. Vols. One and Two, Trans. J. N. Findlay. Ed. with translation corrections and with a new Introduction by Dermot Moran. With a new Preface by Michael Dummett. A new and revised edition of the original English translation by J. N. Findlay. London: Routledge & Kegan Paul, 1970. From the Second Edition of the German. First edition, 1900–01; second edition, 1913, 1920. London and New York: Routledge. 2001

Hänninen, Kaarlo (1927): ‘Kansakoulun maantieto ja kotiseutu-oppi : yksiopettajaisia kouluja varten‘ Helsinki: Valistus. 1927

Jackson, Patrick (2004a): ‘Forum Introduction: Is the state a person? Why should we care?’ Review of International Studies, Volume 30, Issue 02, April 2004, pp 255-258

Jackson, Patrick (2004b): ‘Hegel’s House, or “People are states too”’ Review of International Studies, Volume 30, Issue 02, April 2004, pp 281-287

James, William (1880): ‘Great Men, Great Thoughts, and the Environment’ Lecture delivered before the Harvard Natural History Society. The Atlantic Monthly, October, 46(267):441-459.

Jervis, Robert (1978a) ‘Cooperation under the Security Dilemma’ World Politics vol. 30, no.2 (January 1978), pp. 167–174;

Jervis, Robert (1978b): ‘Perception and Misperception in International Politics’
Princeton: Princeton University Press. 1978.

Jervis, Robert (1997): ‘System Effects: Complexity in Political and Social Life’ Princeton: Princeton University Press. 1997.

Johansen, Dorothy O. (1967): ‘Empire of the Columbia: A History of the Pacific Northwest‘, 2nd ed., Sivut: 7-8, New York: Harper & Row. 1967.

Johnson, Gregory (1982): ‘Organizational Structure and Scalar Stress’ Kirjassa: ‘Theory and Explanation in Archaeology: the Southhampton Conference’ Sivut 389- Toim: Colin Renfrew et al. Academic Press, New York. 1982.

Joos, Erich (2006): ‘Decoherence and the Transition from Quantum Physics to Classical Physics’ Sivut: 203–233 Kirjassa: ‘Entangled World’ Toim: Jürgen Audretsch, Berlin: Wiley-VCH. 2006.

Juarrero, Alicia (1999): ‘Dynamics in Action. Intentional Behavior as a Complex System‘ Cambridge, MA: MIT Press. 1999.

Jung, Carl Gustav (1919): ‘The Archetypes and the Collective Unconscious‘ Princeton, N.J:Princeton University Press, 1980.

Just, Marcel; Pan, Lisa; Cherkassky, Vladimir; McMakin, Dana; , Cha, Christine; Nock, Matthew; Brent, David; (2017): ‘Machine learning of neural representations of suicide and emotion concepts identifies suicidal youth’ Nature Human Behaviour. 1, pages 911–919 (December 2017)

Kahneman, Daniel; Tversky, Amos; (1979): ‘Prospect Theory: An Analysis of Decision under Risk’ Econometrica (The Econometric Society) 47 (2): 263–291

Kahneman, Daniel; Tversky, Amos (1983): ‘Extension versus intuitive reasoning: The conjunction fallacy in probability judgment’Psychological Review90 (4): 293–315

Kahneman, Daniel (2011) ‘Thinking, Fast and Slow‘ 8th edn. New York: Farrar, Straus and Giroux. 2011.

Kalberg, Stephen (1994): ‘Max Weber’s
Comparative Historical Sociology’ Chicago:
The University of Chicago Press.
1994.

Kant, Immanuel. (1781): ‘Critique of Pure Reason’ (The Cambridge Edition of the Works of Immanuel Kant) (P. Guyer & A. Wood, Eds.). Cambridge: Cambridge University Press. 1998. doi:10.1017/CBO9780511804649

Kant, Immanuel; (1785): ‘Grounding for the Metaphysics of Morals’ Kääntänyt James W. Ellington. Kolmas painos. Cambridge: Hackett. 1993.

Kennedy SE, Koeppe RA, Young EA, Zubieta J. (2006): ‘Dysregulation of Endogenous Opioid Emotion Regulation Circuitry in Major Depression in Women’ Arch Gen Psychiatry. 2006;63(11):1199–1208.

Keohane, Robert, O. (1984): ‘After hegemony:
Cooperation and discord in the world
political economy’ Princeton: Princeton
University Press, 1984.

Keohane, Robert (1989): ‘International Institutions
and State Power: Essays in International
Relations Theory’ Boulder: Westview.
1989.

Keohane, Robert; Nye, Joseph (1989): ‘Power
and Interdependence: World Politics in
Transition’ Boston: Little, Brown and Company.
1989.

Kierkegaard, Søren (1843a): ‘Pelko ja vavistus: dialektista lyriikkaa‘ Helsinki: WSOY, 2001.

Kierkegaard, Søren (1843b): ‘Either/or’ Garden City, New York: Doubleday, 1959.

Kierkegaard, Søren (1846): ‘Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus filosofian muruihin. Miimis-pateettis-dialektinen kehitelmä, eksistentiaalinen kirjoitelma‘ Kirjoittanut: Johannes Climacus (yksi Kierkegaardin salanimistä) Julkaissut: S. Kierkegaard. Teoksessa: ‘Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus‘ Suomentanut Torsti Lehtinen. Helsinki: WSOY, 1992.

King, Anthony (1999): ‘The Impossibility of Naturalism: The Antinomies of Bhaskar’s Realism’ Journal for the Theory of Social Behavior 29:267-88.

Kite, Bernard; Whitley, Mary; (2010): ‘The psychology
of prejudice and discrimination’
(2nd ed. ed.). Belmont: Wadsworth Cengage
Learning. 2010.

Korenman, Sanders; Neumark, David; (1997):
‘Cohort Crowding and Youth Labor Markets:
A Cross Analysis’ Working Pape Cambridge: National Bureau of
Economic Research. 1997.

Kornhauser, William (1959): ‘The Politics of
Mass Society’ New York: Free Press. 1959.

Krasner, Stephen (1976): ‘State power and
the structure of international trade’ World
Politics 28 (3), 317-347

Krasner, Stephen (1978): ‘Defending the
National Interest: Raw Materials Investments’
US Foreign Policy Paper Princeton:
Princeton University Press. 1978.

Kuhn, Thomas (1970): ‘The structure of scientific
revolutions’ Toinen laajennettu painos.
Chicago: University of Chicago Press.
1970.

Kuntz S, Poeck B, Strauss R. (2017): ‘Visual Working Memory Requires Permissive and Instructive NO/cGMP Signaling at Presynapses in the Drosophila Central Brain‘ Curr Biol. 2017 Mar 6;27(5):613-623. doi: 10.1016/j.cub.2016.12.056.

Lacan, Jacques (1960): ‘The Ethics of Psychoanalysis 1959-1960’ Kääntänyt: Miller, Jacques-Alain. Abingdon, Oxon: Routledge. 2013.

Lacan, Jacques (1966): ‘Ecrits’ London: Tavistock,
1977.

Lacan, Jacques (1964): ‘The Four Fondamental Concepts of Psycho-analysis’ London: Hogarth Press, 1977.

Lai CH, Chou CY, Ch’ang LY, Liu CS, Lin W. (2000): ‘Identification of novel human genes evolutionarily conserved in Caenorhabditis elegans by comparative proteomics‘ Genome Res 10: 703–713, 2000.

Lakatos, Imre (1976): ‘Proofs and Refutations’ Cambridge: Cambridge University Press, 1976.

Laplace, Pierre (1814): ‘Essai philosophique sur les probabilités. Paris: Mme. Ve. Courcier.

Laskar, Jacques; Gastineau, Mickael (2009): ‘Existence of collisional trajectories of Mercury, Mars and Venus with the Earth’ Nature. 459. 817-9. 10.1038/nature08096.

Lee, Jae Hyuk; Wulff, Michael; Bratos, Savo; Petersen, Jakob; Guerin, Laurent; Leicknam, Jean-Claude; Cammarata, Marco; Kong, Qingyu; Kim, Jeongho; Møller, Klaus B.; Ihee, Hyotcherl (2013): ‘Filming the Birth of Molecules and Accompanying Solvent Rearrangement‘ Journal of the American Chemical Society 2013 135 (8), 3255-3261

Leibniz, Gottfried Wilhelm (1686): ‘Brevis demonstration erroris memorabilis Cartesii et aliorum circa legem naturalem, secundum quam volunt a Deo eandem semper quantitatem motus conservari, qua et in re mechanica abuntur‘ Acta Eruditorum, 3, 161-163.

Lenski, Gerhard (2005): ‘Ecological-Evolutionary theory: principles and applications‘ Boulder, Colorado: Paradigm Publishers. 2005.

Letunic, I; Bork, P (2011): ‘Interactive Tree of Life v2: Online annotation and display of phylogenetic trees made easy’ Nucleic Acids Research39 (Web Server issue): W475–8.

Levay, Simon (1991): ‘A Difference in Hypothalmic Structure Between Heterosexual and Homosexual Men’ Science (New York, N.Y.). 253. 1034-7. 10.1126/science.1887219.

Levinas, Emmanuel (1972): ‘Humanism de l’autre homme’ Montpellier: Fata Morgana. 1972.

Levinas, Emmanuel (1974): ‘Autrement qu’être ou au-delà de l’essence’, ‘Otherwise than Being or Beyond Essence’ Paris: LGF, Le Livre de poche, collection “Biblioessais”, 1990.

Lewontin, Richard (1972). ‘The Apportionment of Human Diversity’. Evolutionary Biology. 6. pp. 381–398.

Libet B. (1985): ‘Unconscious cerebral initiative and the role of conscious will involuntary action‘ Behav. Brain Sci. 8, 529–566.

Libet B. (2004): ‘Mind Time: The Temporal Factor in Consciousness‘ Cambridge, MA: Harvard University Press.

Lindsay, James (2022): ‘Marxification of education‘, Orlando, Florida : New Discourses, LLC, 2022., ©2022

Little, Richard (2007): ‘The Balance of Power in International Relations. Metaphors, Myths and Models’ Cambridge: Cambridge University Press, 2007.

Locke, John (1689): ‘An essay on human understanding‘ Oxford: Oxford University Press. 2008.

Locke, John (1689): ‘Tutkielma hallitusvallasta: Tutkimus poliittisen vallan oikeasta alkuperästä, laajuudesta ja tarkoituksesta’, ‘Second treatise of government: An essay concerning the true original, extent, and end of civil government’ Suomennos ja esipuhe: Mikko Yrjönsuuri. Helsinki: Gaudeamus, 1995.

Loehlin JC (2009): ‘History of behavior genetics’ Kim Y (ed.). Handbook of behavior genetics (1 ed.). New York, NY: Springer. pp. 3–11. 

Lorenz, Edward (1963): ‘Deterministic non periodic flow‘ Journal of Atmospheric Science, Vol. 20, ss. 130-141.

Lovejoy, Arthur (1923): ‘The Supposed Primitivism of Rousseau’s ‘Discourse on Inequality.’ Modern Philology, vol. 21, no. 2, 1923, pp. 165–86.

Luhmann, N. (1986) “The Autopoiesis of Social Systems.” Sivut: 172-92 Kirjassa: ‘Sociocybernetic Paradoxes: Observation, Control and Evolution of Self-Steering Systems’ Toim: F. Geyer ja J. Van d. Zeuwen. London: Sage. 1986.

Lynch, Aaron (1996): ‘Thought Contagion:
How Belief Spreads through Society’ New
York, NY: Basic Books. 1996

Lynn-Jones, S.M. (1995): ‘Offense-Defense
Theory and Its Critics’ Security Studies vol.
4, no. 4 (Summer 1995): 660–691 (Published
by Frank Cass, London)

Machiavelli, Niccolò (1531): ‘The Discourses’
Kääntänyt: Leslie J. ja Walker, S.J, Toim:
Brian Richardson. London: Penguin Books.
2003.

Machunovich, Diane (2000): ‘Relative Cohort
Size: Source of a Unifying Theory of
Global Fertility Transition?’ Development
Review 26:235–261.

MacKinlay, Craig; (1988): ‘Stock market prices
do not follow random walks: evidence
from a simple specification test’ Review
of Financial Studies 1 (1): 41–66

Madonna (1984): ‘Material Girl’ Minong Publishing
Company BMI. Frankford/Wayne:
Sire Records Company, 1984.

Maffesoli, Michel (1996): ‘The Time of the
Tribes: The Decline of Individualism in
Mass Society’ London: Sage. 1996.

Magalhães, Tiago; Casey, Jillian; Conroy, Judith; Regan, Regina; Fitzpatrick, Darren; Shah, Naisha; Sobral, João; Ennis, Sean; (2012): ‘HGDP and HapMap Analysis by Ancestry Mapper Reveals Local and Global Population Relationships’ PLoS ONE 7(11): e49438.

Malebranche, Nicolas (1680): ‘Oeuvres complètes’ Toimittanut Rodis-Lewis. Paris: J. Vrin. 1958.

Mandelbrot, Benoît (1980): ‘Fractal aspects of the iteration of z\mapsto\lambda z(1-z) for complex \lambda, z,’ Annals New York Academy of Sciences 357, 249/259. 1980.

Mann, John (1999): ‘Role of the Serotonergic System in the Pathogenesis of Major Depression and Suicidal Behavior’ Neuropsychopharmacology
(1999) 21, 99S–105S.

Manipur, I., Granata, I., Maddalena, L. (2020): ‘Clustering analysis of tumor metabolic networks’ BMC Bioinformatics 21, 349 (2020).

Malaspinas, Anna-Sapfo; Michael C. Westaway, Craig Muller, Vitor C. Sousa, Oscar Lao, Isabel Alves, Anders Bergström, Georgios Athanasiadis, Jade Y. Cheng, Jacob E. Crawford, Tim H. Heupink, Enrico Macholdt, Stephan Peischl, Simon Rasmussen, Stephan Schiffels, Sankar Subramanian, Joanne L. Wright, Anders Albrechtsen, Chiara Barbieri, Isabelle Dupanloup, Anders Eriksson, Ashot Margaryan, Ida Moltke, Irina Pugach, Thorfinn S. Korneliussen, Ivan P. Levkivskyi, J. Víctor Moreno-Mayar, Shengyu Ni, Fernando Racimo, Martin Sikora, Yali Xue, Farhang A. Aghakhanian, Nicolas Brucato, Søren Brunak, Paula F. Campos, Warren Clark, Sturla Ellingvåg, Gudjugudju Fourmile, Pascale Gerbault, Darren Injie, George Koki, Matthew Leavesley, Betty Logan, Aubrey Lynch, Elizabeth A. Matisoo-Smith, Peter J. McAllister, Alexander J. Mentzer, Mait Metspalu, Andrea B. Migliano, Les Murgha, Maude E. Phipps, William Pomat, Doc Reynolds, Francois-Xavier Ricaut, Peter Siba, Mark G. Thomas, Thomas Wales, Colleen Ma’run Wall, Stephen J. Oppenheimer, Chris Tyler-Smith, Richard Durbin, Joe Dortch, Andrea Manica, Mikkel H. Schierup, Robert A. Foley, Marta Mirazón Lahr, Claire Bowern, Jeffrey D. Wall, Thomas Mailund, Mark Stoneking, Rasmus Nielsen, Manjinder S. Sandhu, Laurent Excoffier, David M. Lambert & Eske Willerslev (2016): ‘A genomic history of Aboriginal Australia’ Nature 538, 207–214 (2016).

Maldacena, Juan (1998): ‘The Large-N Limit of Superconformal Field Theories and Supergravity’ International Journal of Theoretical Physics 38, 1113–1133 (1999).

Marcuse, Herbert (1958): ‘Soviet Marxism: A Critical Analysis‘ New York: Columbia University Press. 1958.

Marcuse, Herbert (1964): ‘One Dimensional Man; Studies in the Ideology of Advanced Industrial Society‘ Boston: Beacon Press, 1964.

Marcuse, Herbert (1965): ‘Repressive Tolerance‘ Essee kirjassa: Wolff & Moore &

Marcuse (1965): ‘A Critique of Pure Tolerance’ London: Fontana, 1968.

Marx, Karl; Engels, Friedrich ( 1818): ‘The Communist manifesto. London, Chicago: Pluto Press, 1996

Marx, Karl; Engels, Friedrich (1844): ‘The Holy Family, or Critique of Critical Criticism. Against Bruno Bauer, and Company’ 2nd. Edition. Moscow: Progress Publishers. 1975

Marx, Karl; Engels, Friedrich (1895): ‘Selected Correspondence 1846–1895’ Kääntänyt: Dona Torr. New York: International Publishers, 1942, p. 476.

Marx, Karl (1859): ‘Preface to A Contribution to the Critique of Political Economy’ Moscow: Progress Publishers, 1859

Marx, Karl (1867): ‘Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. Osa 1: Pääoman tuotantoprosessi‘ (Das Kapital. Kritik der politischen Ökonomie: Erster Band: Der Produktionsprozeß des Kapitals, 1867.) Valmistanut painoon Friedrich Engels. Suomennos O. V. Louhivuori, T. Lehén, M. Ryömä. Moskova: Edistys, 1974.

Marx, Karl (1893): ‘Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. Osa 2: Pääoman kiertokulkuprosessi‘ (Das Kapital. Kritik der politischen Ökonomie: Zweiter Band: Der Zirkulationsprozeß des Kapitals, 1893.) Valmistanut painoon Friedrich Engels. Suomennos Mauri Ryömä. Moskova: Edistys, 1974.

Marx, Karl (1894): ‘Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. Osa 3: Kapitalistisen tuotannon kokonaisprosess‘. (Das Kapital. Kritik der politischen Ökonomie: Dritter Band: Der Gesamtprozeß der kapitalistischen Produktion, 1894.) Valmistanut painoon F. Engels. Suomentanut Antero Tiusanen. Moskova: Edistys, 1976.

Maslow, Abraham (1943): ‘Theory of Human Motivation’ Psychological Review 50(4) (1943):370-96.

Maudlin, Tim (1998) ‘Part and Whole in Quantum
Mechanics’ Kirjassa: ‘In Interpreting
Bodies: Classical and Quantum Objects
in Modern Physics’ Sivut: 46-60 Toim: Elena
Castellani, Princeton: Princeton University
Press. 1998.

Maynard Smith, John (1972): ‘Game Theory
and The Evolution of Fighting’ On Evolution.
Edinburgh University Press. 1972.

Maynard Smith, John (1982) ‘Evolution and
the Theory of Games’ Cambridge University
Press. 1982.

McNeill, William (1963): ‘The Rise of the West’ Chicago: University of Chicago Press. 1963.

McNeill, William (1983): ‘The Pursuit of Power: Technology, Armed Force and Society since A.D. 1000’ Oxford: Basil Blackwell. 1983.

McNeill, William; McNeill, John; (2003): ‘Verkottunut ihmiskunta’ Tampere: Vastapaino. 2005.

McNeill, William (1999): ‘How the Potato Changed the World’s History’ Social Research, 66(1), 67-83.

McPherson, Miller; Smith-Lovin, Lynn; Cook, James (2001): ‘Birds of a Feather: Homophily in Social Networks’ Annual Review of Sociology Vol. 27, (2001), pp. 415- 444

Mech L. D; Boitani L. (2003): ‘Wolves: behavior, ecology and conservation’ Chicago: University of Chicago Press. 2003.

Mearsheimer, John (1995): ‘The False Promise of International Institutions’ International Security, Vol. 19, No. 3 (Winter 1994/1995), pp. 5-49. Reprinted in Michael E. Brown et al., eds., ‘The Perils of Anarchy: Contemporary Realism and International Security‘ Cambridge: MIT Press, 1995.

Mearsheimer, John (2001): ‘The Tragedy of Great Power Politics’ New York: Norton. 2001.

Mencken, Henry Louis (1920): Kolumni lehdessä: Baltimore Evening Sun, Heinäkuu 26, 1920.

Mendel, Gregor (1865): ‘Versuche über Pflanzenhybriden’ Leipzig: Verlag von
Wilhelm Engelmann. 1911.

Merleau-Ponty, Maurice (1962): ‘Phenomenology of Perception’ London: Routledge & Kegan Paul. 1962.

Milgram, Stanley (1974): ‘Obedience to Authority: An Experimental View‘ London: Tavistock Publications. 1974

Mill, John Stuart (1843): ‘A system of logic, ratiocinative and inductive: Being a
connected view of the principles of evidence, and the methods of scientific investigation’
London: J. W. Parker. 1843.

Mill, John Stuart (1859) ‘On liberty‘ London: John W. Parker and Son, West Strand.

Millett, Kate (2000): ‘Sexual politics‘ Urbana: University of Illinois Press.

Miller, Daniel (2004): ‘Effects of Intergroup Contact and Political Predispositions on Prejudice: Role of Intergroup Emotions’ Group Processes & Intergroup Relations 7 (3): 221–237.

Miller, Peter (2010): ‘The Smart Swarm: How understanding flocks, schools, and colonies can make us better at communicating, decision making, and getting things done’ New York: Avery. 2010.

Mirowsky, John; Ross, Cahterine; (1949): ‘Social causes of psychological distress’ New York: Aldine de Gruyter. 2003.

Von Mises, Ludwig (1920): ‘Economic calculation in the socialist commonwealth’ Auburn, Alabama: Ludwig Von Mises Institute, Auburn University, 1990.

Mis, Rachel (2010): ‘The Evolution of Intergroup Aggression in Humans’ The connexions project. Licenced under the Creative Commons Attribution. http://
cnx.org/content/m34750/1.3/ Ladattu 15.5.2010.

Mojzsis, S. J. Arrhenius, G. McKeegan, K, D, Harrison, T. M. Nutman, A. P. Friend, C. R. L. (1996): ‘Evidence for life on earth before 3,800 million years ago’ Nature 384, 55–59 11/1996

Moller, Herbert (1968): ‘Youth as a Force in the Modern World’ Comparative Studies in Society and History 10:238–260.

Money, John; Ehrhardt, Anke (1972): ‘Man & woman, boy & girl: the differentiation and dimorphism of gender identity from conception to maturity‘ Baltimore [Md.]: Johns Hopkins University Press.

Monteiro, Nuno; Ruby, Keven; (2009): ‘IR and the false promise of philosophical foundations’ International Theory, 1, pp 15-48. 79

Moravcik, Andrew (1998) ‘The Choice for Europe: Social Purpose and State Power from Messina to Maastricht’ European edition with London: Routledge/UCL Press, 1998.

Morgan, Thomas (1915): ‘The Mechanism of Mendelian Heredity’ with A.H. Sturtevant, H.J. Mueller and C.B. Bridges New York: Henry Holt, 1915. Julkaistu uudelleen 1923.

Morowitz, Harold J. (2002): ‘The Emergence of Everything’ Oxford: Oxford University Press, 2002,

Morgan, Michael; Carrier, David; (2013): ‘Protective buttressing of the human fist and the evolution of hominin hands‘ Michael H. Morgan, David R. Carrier Journal of Experimental Biology 2013 216: 236-244; doi: 10.1242/jeb.075713

Naroll, Raoul (1956): ‘A Preliminary Index of Social Development’ American Anthropologist Volume 58, Issue 4, pages 687– 715, August 1956

Neisser, Ulrich; Boodoo, Gwyneth; Bouchard, Thomas. J. Jr; Boykin, A. Wade; Brody, Nathan; Ceci, Stephen. J; Urbina, Susana; (1996): ‘Intelligence: Knowns and unknowns’ American Psychologist, 51(2)

Neuman, Yair; Nave, Ophir (2010): ‘Why the brain needs language in order to be self-conscious‘, New Ideas in Psychology, Volume 28, Issue 1, 2010, s. 37-48,

Neumann, Iver (2004): ‘Beware of organicism: the narrative self of the state’ Review of International Studies, Volume 30, Issue 02, April 2004, pp 259-267

Neurath, Otto (1931): ‘Radical Physicalism and the Real World’ In: ‘Philosophical Papers. 1913-1946’, Vienna Circle Collection Volume 16 s.100-114, 1983

Newton-Fisher, Nicholas. (2004): ‘Hierarchy and social status in Budongo chimpanzees‘ Primates; journal of primatology. 45. 81-7. 10.1007/s10329-003-0064-6.

Nicholson, Francis (1968): ‘Price-Earnings Ratios in Relation to Investment Results’ Financial Analysts Journal. Jan/Feb 1968:105-109.

Nietzsche, Friedrich (1882): ‘Iloinen tiede‘ Suom. J.A. Hollo. (‘La gaya scienza’). Otava 1963

Nietzsche, Friedrich (1888): ‘Epäjumalten hämärä‘ Suom. Markku Saarinen. Hämeenlinna: Karisto Oy. 1995.

Nietzsche, Friedrich (1886a): ‘Hyvän ja pahan tuolla puolen‘ Suom. J.A. Hollo. Helsinki: Otava. 1984.

Nietzsche, Friedrich (1886b): ‘Moraalin alkuperästä‘ Suom. J.A. Hollo. Helsinki: Otava. 1969

Nietzsche, Friedrich (1883): ‘Näin puhui Zarathustra‘ Suom. J.A. Hollo. Keuruu: Otava. 2001

Nietzsche, Friedrich (1895): ‘Antikristus‘ Suomentanut Aarni Kouta. Täydennetty näköispainos (Antikristus: Arvostelukoe kristinopista. Helsinki: Vihtori Kosonen, 1908). 3. painos. Helsinki: Esoterica Publishing, 2001. 

Niou E; Ordeshook P. C; (1994): ‘The Prospects for a New International Order
based on Collective Security Collective Security beyond the Cold War
’ Toim:
George W. Downs. Ann Arbor: University of Michigan Press, 1994.

Olsen, Mancur (1965): ‘The Logic of Collective Action: Public Goods and the Theory of Groups’, Toinen painos. Cambridge: Harvard University Press 1971.

Oppenheimer, Franz (1926): ‘The State: Its History and Development Viewed Sociologically‘ New York: Vanguard Press, 1926

Paanksepp, Jaak (2013): ‘The science of emotions‘ https://www.youtube.com/watch?v=65e2qScV_K8
This talk was given November 9, 2013 in Seattle at TEDxRainier

Panksepp, J., and Davis, K. (2018). The Emotional Foundations of Personality: A Neurobiological and Evolutionary Approach. New York: W. W. Norton & Company.

Papayoanou, Paul; (1999): ‘Power Ties: Economic Interdependence, Balancing, and War’ Ann Arbor: University of Michigan Press, 1999.

Parfrey, Laura; Lahr, Daniel (2013): ‘Multicellularity arose several times in the evolution of eukaryotes’ BioEssays. 35 (4): 339–347. 

Penrose, Roger; Hawking, Stephen (1996): ‘The Nature of Space and Time‘ Princeton: Princeton University Press. 1996.

Penrose, Roger (2006): ‘Before the Big Bang: An Outrageous New Perspective and its Implications for Particle Physics’ Proceedings of the EPAC 2006, Edinburgh, Scotland: 2759–2762. 2006.

Penzias, Arno; Wilson, Robert; (1965): ‘A Measurement of Excess Antenna Temperature at 4080 Mc/s‘. The Astrophysical Journal. 142 (1): 419–421.

Pinker, Steven. (1994): ‘The Language Instinct’ New York, NY: Harper Perennial Modern Classics. 2007.

Pinker, S. (1997). ‘How the Mind Works’ New York, NY: W. W. Norton & Company. 2009.

Pinker, Steven (2002): ‘The Blank Slate‘ New York: Viking Press 2002

Pitman, Jena & DasGupta, Shamik & Krashes, Michael & Leung, Benjamin & Perrat, Paola & Waddell, Scott. (2009): ‘There are many ways to train a fly’ Fly. 3. 3-9. 10.4161/fly.3.1.7726.

Planck, Max (1900): “Über eine Verbesserung der Wienschen Spektralgleichung“. Verhandlungen der Deutschen Physikalischen Gesellschaft. 2: 202–204. Translated in ter Haar, D. (1967). “On an Improvement of Wien’s Equation for the Spectrum” (PDF). ‘The Old Quantum Theory’. Pergamon Press. pp. 79–81.

Plato (359 eea): ‘Theaetetus, Sophist’ Kääntäjä: Harold N. Fowler. Boston: Loeb Classical Library 123. Harvard University Press, 1921.

Platon (360 eea): ‘Philebus’, ‘Philebus by Plato’ Kääntänyt: Benjamin Jowett. Philadelphia: Pennsylvania State University Electronic Classics Series, 2002. http:// www2.hn.psu.edu/faculty/jmanis/plato/
Philebus.pdf Ladattu 13.1.2014.

Platon (370eea): ‘Politeia‘, ‘Plato’s Republic’ Äänikirja Kertoja Ray Childs. Bookbeat 2016

Platon (385eea): ‘Meno‘, Meno, in a collection of Plato’s Dialogues at Standard Ebooks

Polland, Annie; Soyer, Daniel (2012): ‘Emerging Metropolis: New York Jews in the Age of Immigration, 1840–1920‘ New York: New York University Press, 2012, p. 31;

Popper, Karl (1935): ‘Logik der Forschung’ Wien: Verlag von Julius Springer. 1935.

Popper, Karl (1976): ‘Unended Quest. An Intellectual Autobiography’ LaSalle: Open Court. 1976

Popper, Karl (1978): ‘Natural Selection and the Emergence of Mind‘, Dialectica, vol. 32, no. 3-4, 1978, pp. 339-355

Pran, Dith (1997): ‘Children of Cambodia’s Killing Fields, Memoirs by Survivors‘ New Haven: Yale University Press 1997.

Price, Charles A. (1963): ‘Southern Europeans in Australia’ Melbourne: Oxford University Press, 1963, p. 162;

Rahman, Q (2005). ‘The neurodevelopment of human sexual orientation‘. Neuroscience & Biobehavioral Reviews29 (7): 1057–66.

Rantala, Markus J; Luoto, Severi; Borráz-León, Javier I.; Krams, Indrikis; (2021): ‘Bipolar disorder: An evolutionary psychoneuroimmunological approach’ Neuroscience & Biobehavioral Reviews, Volume 122, 2021, Pages 28-37,

Renedo M, Arce I, Rodríguez A, Carretero M, Lanier LL, López-Botet M, Fernández-Ruiz E. (1997): ‘The human natural killer gene complex is located on chromosome 12p12-p13’ Immunogenetics. 1997;46(4):307-11.

Rescher, Nicholas (2005): ‘Cosmos and Logos: Studies in Greek Philosophy‘ Berlin-Leipzig: De Guyter. 2005. s. 93–99.

Ricardo, David (1817): ‘On the Principles of Political Economy and Taxation’ London: John Murray. 1921.

Ridley, Matt (1999): ‘Perimä: Ihmisen historia 23 kappaleessa’ (Genome: The autobiography of a species in 23 chapters, 1999.) Suomentanut Osmo Saarinen. Helsinki: Art House, 2000.

Riketta, Michael; Sacramento, Claudia; (2008): ‘Perceived distributions of the
characteristics of in-group and out-group members: Empirical evidence and a
computer simulation
’ Group Processes & Intergroup Relations 11 (1): 115–131.

Rischin, Moses (1962): ‘The Promised City: New York’s Jews 1870–1914’ Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press, 1962, pp. 76, 85–108, 238–239;

Rosenberg B, Reid K, Lanstein R. (1985): ‘Persuasive
Evidence of Market Inefficiency’
Journal of Portfolio Management 13:9-17.

Rousseau, Jean Jacques (1755): ‘Discours sur l’origine et les fondements de l’inégalite parmi les hommes‘, Kääntänyt Ville Keynäs: ‘Tutkielma ihmisten välisen eriarvoisuuden alkuperästä ja perusteista‘ Tampere: Vastapaino, 2000.

Rousseau, Jean Jacques (1762a): ‘Du contrat social ou principes du droit politique‘, Kääntänyt J.V. Lehtonen: ‘Yhteiskuntasopimuksesta’, Hämeenlinna: Karisto. 1996.

Rousseau, Jean Jacques (1762b): ‘Émile, ou de l’éducation‘, Kääntänyt Jalmari Hahl: ‘Émile eli kasvatuksesta‘, Werner Söderström osakeyhtiö, Porvoo–Helsinki 1933

Rubin, Mark; Hewstone, Miles (1989): ‘The Social Identity Theory’s Self-Esteem Hypothesis: A Review and Some Suggestions for Clarification’ Personality and Social Psychology Review 1998. Vol. 2. N0.1. 40-62

Russell, Bertrand (1985): ‘The Philosophy of Logical Atomism‘ Toim: David Pears. La Salle: Open Court, 1985.

Safina, Carl. (2015) ‘Beyond Words: What Animals Think and Feel‘ First edition. New York: Henry Holt and Company, 2015.

Sambanis, Nicholas. (2002) ‘A Review of Recent
Advances and Future Directions in
the Quantitative Literature on Civil War

and Peace Economics 13:215–143.

Sandemose, Aksel (1933): ‘Pakolainen ylittää jälkensä’ Suomennos Rauno Ekholm Helsinki: Gummerus 1997

Sartre, Jean-Paul (1943): ‘Being and Nothingness’
translated by Hazel E. Barnes [1958]
(2003). . Routledge. London.

Sartre, Jean-Paul (1946): ‘Existentialism Is a Humanism’ Translated by Carol Macomber, Yale University Press, 2007.

Sartre, Jean-Paul. (1983). Between Existentialism
and Marxism. Toimittanut ja kääntänyt:
John Matthews. London: Verso

de Saussure, Ferdinand (1916): ‘Course in
General Linguistics’
Kääntänyt: W. Baskin.
New York: McGraw-Hill. 1960.

Sawyer, R. Keith (2001): ‘Emergence in Sociology:
Contemporary Philosophy of Mind
and Some Implications for Sociological
Theory’
American Joumal of Sociology
Vol. 107 No. 3 (Marraskuu 2001): 551-85

Sawyer, R. Keith (2005): ‘Social emergence :
societies as complex systems’
New York:
Cambridge University Press, 2005

Schaffer, Jonathan (2010): ‘Monism: The Priority
of The Whole’
Philosophical Review,
Vol. 119, No. 1, 2010

Schlebusch, Carina; Jakobsson, Mattias (2018): ‘Tales of Human Migration, Admixture, and Selection in Africa‘. Annual Review of Genomics and Human Genetics. 19: 405–428.

Schopenhauer, Arthur (19851): ‘Parerga and Paralipomena’, trans. Payne, E. F. J., 2 vols. Oxford: Clarendon Press, 1974

Schrödinger, Erwin (1926): “An Undulatory Theory of the Mechanics of Atoms and Molecules” Physical Review28 (6): 1049–1070. 

Searle, John (1990): ‘Collective Intentions and Actions’ Kirjassa: ‘Intentions in Communication’ Sivut: 401-416. Toim: J. M. P. R. Cohen, & ja E. Pollack. Cambridge: MIT Press. 1990.

Searle, John (1995): ‘The Construction of Social Reality’ New York: The Free Press, 1995.

Searle, John (2010): ‘Making the social world: The structure of human civilization’ Oxford: Oxford University Press, 2010.

Segal, Nancy L. (2012): ‘Born together – Reared Apart’ Boston: Harvard University Press 2012

Sheehan, Michael (2000): ‘The Balance of
Power: History and Theory’ London: Routledge,
2000.

Simon, Herbert (1982): ‘Models of Bounded
Rationality’ Vols. 1 and 2. Cambridge: MIT
Press. 1982.

Singer, David (1961): ‘The Level-of-Analysis
Problem in International Relations’ World
Politics, Vol. 14, No. 1, The International
System: Theoretical Essays. (Oct., 1961),
pp. 77-92.

Skoyles, J. R. Sagan, D. (2003): Il drago nello
specchio. Levoluzione dell’intelligenza
umana dal big bang al terzo millenio.
Sironi, Milan

Smith, Adam (1776): ‘Kansojen varallisuus:
Tutkimus sen olemuksesta ja tekijöistä’ Ensimmäinen
nide. (An inquiry into the nature
and causes of the wealth of nations,
1776.) Suomentanut sekä Adam Smithin
elämäkerralla ynnä E. Cannanin mukaan
selityksillä varustanut Toivo T. Kaila. Sivistys
ja tiede 93. Porvoo: WSOY. 1933.

Smith, Eric Alden, Kim Hill, Frank W. Marlowe, David Nolin, Polly Wiessner, Michael Gurven, Samuel Bowles, Monique Borgerhoff Mulder, Tom Hertz, ja Adrian Bell. (2010): ‘Wealth transmission and inequality among hunter-gatherers.’ Current Anthropology 51, no. 1 (2010): 19-34.

Solms, Mark (2021): ‘The Hidden Spring: A journey to the source of consciousness’ London: Profile Books. 2021.

Somers, M.J; Nel, J.A.J. (1998): ‘Dominance and population structure of
freshwater crabs (Potamonautes perlatus Milne Edwards)’ South African Journal of Zoology, 33:1, 31-36, DOI: 10.1080/02541858.1998.11448450

Soon, Chun Siong; Brass, Marcel; Heinze, Hans-Jochen; Haynes, John-Dylan (2008). “Unconscious determinants of free decisions in the human brain”. Nature Neuroscience11 (5): 543–5.

Spencer, Herbert (1896) ‘The Study of Sociology’ New York: Appleton, 1896.

Sperber, Dan (1996): ‘La Contagion des Idées’ Paris: Odile Jacob. 1996.

Sperry, Roger (1980): ‘Mind-brain interaction: Mentalism, yes; dualism, no.’ Neuroscience 5:195–206.

Sperry, Roger (1987): ‘Consciousness and causality’ Sivut:164-166, Kirjassa: The Oxford Companion to the Mind. Toim: R. L. Gregory. Oxford: Oxford University Press. 1987.

Stephan, Walter; Stephan, Cookie; (1996): ‘Predicting prejudice’ International Journal of Intercultural Relations 20 (3-4): 409– 426.

de Spinoza, Benedictus (1674): ‘Selected Correspondence: Letter 62 (58) Spinoza to G. H. Schaller: [Spinoza gives his opinions on liberty and necessity.’ (The Hague.]. [Online]http://www.faculty.umb.edu/gary_zabel/Courses/Spinoza/Texts/Spinoza/let6258.htm haettu 10.2.2021.

de Spinoza, Benedictus (1677): ‘Ethics’ E. M. Curley, and Stuart Hampshire. London: Peguin books. 1996.

Stephan, Walter; Ybarra, Oscar; Martinez, Carmen; Schwarzwald, Joseph; Tur-Kaspa, Michal; (1998): ‘Prejudice toward immigrants to Spain and Israel: An integrated threat theory analysis’ International Journal of Intercultural Relations 29 (4): 559–576.

Sterling-Folker, Jennifer (1997): ‘Realist Environment, Liberal Process, and Domestic-Level Variables’ International Studies Quarterly, vol. 41 (March 1997): 1-25.

Stiegler, Bernard (1994): ‘Technics and Time, 1: The Fault of Epimetheus’ Translated by Richard Beardsworth & George Collins. Stanford, CA: Stanford University Press 1998.

Suchting, Wal (1992): ‘Reflections upon Roy
Bhaskar’s ‘Critical Realism’
Radical Philosophy
61:23-31.

Suttles, W. 1968. ‘Coping with abundance: Subsistence on the Northwest Coast,’ in Symposium on Man the Hunter, Richard B. Lee, Irven DeVore, and Jill Nash-Mitchell. 1968. ‘Man the hunter‘ Chicago, Illinois: Aldine Publishing Company.

Susskind, Leonard (1995): ‘The World as a Hologram’ Journal of Mathematical Physics. 36 (11): 6377–6396

Swaab, Dick (2004): ‘Sexual differentiation of the human brain: relevance for gender identity, transsexualism and sexual orientation’ Gynecological Endocrinology19 (6): 301–12.

Taagepera, Rein (1997): ‘Expansion and Contraction Patterns of Large Polities: Context for Russia’ International Studies Quarterly 41, no. 3 (1997): 475-504.

Tajfel, Henri; Turner, John, C. (1979): ‘Differentiation between social groups: Studies in the social psychology of intergroup relations’ Lontoo ja New York: Published in cooperation with European Association of Experimental Social Psychology by Academic Press. 1979.

Tajfel, Henri (1981): ‘Human groups and social categories’ Cambridge: Cambridge University Press. 1981.

Tajfel, Henri; Turner, John. C. (1986): ‘The social identity theory of intergroup behaviour’ Kirjassa: ‘Psychology of intergroup relations’ Sivut: 7-24. Toim: S. Worchel & W. G. Austin Chicago: Nelson-Hall. 1986.

Tajfel, Henri (2010): ‘Social identity and intergroup relations’ Cambridge: Cambridge University Press. 2010.

Taylor, James (1978): ‘The relationship between the contact variable and racial
stereotyping in school-aged children’
University of South Carolina, Dissertation Abstracts International, Vol 39(3-B), Sep 1978, 1550.

Taylor, Philip (1971): ‘The Distant Magnet: European Emigration to the USA’ New York: Harper & Row, 1971, pp. 210, 211;

Tennessen JA, Bigham AW, O’Connor TD, Fu W, Kenny EE, Gravel S, McGee S, Do R, Liu X, Jun G, Kang HM, Jordan D, Leal SM, Gabriel S, Rieder MJ, Abecasis G, Altshuler D, Nickerson DA, Boerwinkle E, Sunyaev S, Bustamante CD, Bamshad MJ, Akey JM; Broad GO; Seattle GO; (2012): ‘NHLBI Exome Sequencing Project. Evolution and functional impact of rare coding variation from deep sequencing of human exomes.’ Science. 2012 Jul 6;337(6090):64-9.

Testart, A., Forbis, R. G., Hayden, B., Ingold, T., Perlman, S. M., Pokotylo, D. L., … Stuart, D. E. (1982) ‘The Significance of Food Storage Among Hunter-Gatherers: Residence Patterns, Population Densities, and Social Inequalities [and Comments and Reply]’ Current Anthropology, 23(5), 523–537. doi:10.1086/202894 

Thiel, Udo (2002): ‘Locke: Epistemology and Metaphysics’ Aldershot: Ashgate. 2002.

‘t Hooft, Gerard (1993): ‘Dimensional Reduction in Quantum Gravity’ In Salamfestschrift: a collection of talks, World Scientific Series in 20th Century Physics, vol. 4, ed. A. Ali, J. Ellis and S. Randjbar-Daemi (World Scientific, 1993)

Tishkoff, Sarah; Reed, Floyd; Friedlaender, Françoise; Ehret, Christopher; Ranciaro, Alessia; Froment, Alain; Hirbo, Jibril; Awomoyi, Agnes; Bodo, Jean-Marie; Doumbo, Ogobara; Ibrahim, Muntaser; Juma, Abdalla;  Kotze, Maritha; Lema, Godfrey; Moore, Jason;  Mortensen, Holly; Nyambo, Thomas; Omar, Sabah; Powell, Kweli; Pretorius, Gideon; Smith, Michael; Thera, Mahamadou;  Wambebe, Charles; Weber, James; Williams, Scott; (2009): ‘The Genetic Structure and History of Africans and African Americans’ Science 324, 1035 (2009);

Turner, John C. (1987): ‘Rediscovering the social group: self-categorization theory
Oxford: B. Blackwell. 1987.

Trompenaars, Fons. (2018): ‘Did The Pedestrian Die? Ethics Across Cultures’ Journal of Intercultural Management and Ethics. 1. 5-10.

Tönnies, Ferdinand (1887): ‘Gemeinschaft und Gesellschaft’ Darmstadt: Wissenschaftliche Buchgesellschaft. 2005.

Urdal, Henrik, 2004. ‘The Devil in the Demographics: The Effect of Youth Bulges on Domestic Armed Conflict, 1950-2000’. Social Development Papers: Conflict Prevention & Reconstruction Paper No. 14 Washington DC: Conflict Prevention and Reconstruction Unit, World Bank.

Urem-Kotsou, Dushka (2017): ‘Storage of food in the Neolithic communities of northern Greece‘ World Archaeology: Volume 49, 2017 -Issue 1.

Van Schaik, Carel; Pandit, Sagar; Vogel, Erin; (2004): ‘A model for within-group coalitionary aggression among males’ Behavioral Ecology Sociobiology 57: 101-109.

Varela, Charles; Harre, Rom; (1996): ‘Conflicting Varieties of Realism: Causal Powers and the Problems of Social Structure’ Journal for the Theory of Social Behavior 26:313-25.

Vayda, A.P. (1976): ‘War in Ecological Perspective’ New York: Plenum. 1976.

Vierkant T., Kiverstein J., Clark A. (2013): ‘“Decomposing the will: meeting the zombie challenge,” in Decomposing the Will‘, eds Clark A., Kiverstein J., Vierkant T. (New York: Oxford University Press; ), 1–30.

Vohs, Kathleen D; Schooler, Jonathan W; (2008): ‘The Value of Believing in Free Will: Encouraging a Belief in Determinism Increases Cheating‘ Psychological Science. 2008;19(1):49-54. doi:10.1111/j.1467-9280.2008.02045.x

Wallerstein, Immanuel (1974): ‘The Modern World-System’ New York: Academic
Press. 1974.

Walter H. (2001): ‘Neurophilosophy of Free Will: From Libertarian Illusion to a Concept of Natural Autonomy‘ Cambridge, MA: The MIT Press. 

Waltz, Kenneth (1959): ‘Man, the State, and War’ New York: Columbia University Press. 1959.

Waltz, Kenneth (1979): ‘Theory of International Politics’ New York: McGraw-Hill. 1979.

Weber, Max (1922): ‘Economy and society; an outline of interpretive sociology’ Toim: G. Roth ja C. Wittick, Kääntänyt: E. Fischoff et al. New York: Bedminster Press, 1968.

Weber, Max; Julkaissut: Weber, Marianne
(1922): ‘Economy and Society: An Outline
of Interpretive Sociology’ Berkeley,
Los Angeles and London: University of
California Press. 1978.

Weber, Max (1946): ‘Politics as a Vocation’
Kirjassa: From Max Weber: Essays in Sociology
Toim: H.H. Gerth ja C. Wright Mills.
Oxford: Oxford University Press. 1946.
82

Weber, Max (1958a): ‘From Max Weber; Essays
in Sociology’ Kääntänyt ja toimittanut:
H.H. Gerth ja C.Wright Mills, New
York: Oxford University, Press. 1958.

Weber, Max.(1958b): ‘The Protestant Ethic
and the Spirit of Capitalism’ Kääntänyt:
Talcott Parsons, New York: Scribner. 1958.
Weber, Max (1994): ‘Political Writings’ Edited
by Lassman, Peter; Speirs, Ronald. Cambridge:
Cambridge University Press. 1994.

Weiss, Lawrence G; Saklofske, Don; Coalson, Diane; Raiford, Susan (2010): WAIS-IV Clinical Use and Interpretation. 10.1016/C2009-0-01910-2.

Westby, David (1991). ‘The Growth of Sociological
Theory: Human Nature, Knowledge,
and Social Change’ New Jersey:
Prentice Hall. 1991.

Whitehouse, Mary; Jaffe, Klaus; (1996): ‘Ant
wars: combat strategies, territory and
nest defence in the leaf-cutting ant Atta
laevigata’ Animal Behaviour Volume 51,
Issue 6, June 1996, Pages 1207–1217

Wight, Colin (2004): ‘State agency: social
action without human activity?’ Review
of International Studies, Volume 30, Issue
02, April 2004, pp 269-280

Wight, Colin (2006): ‘Agents, Structures and
International Relations, Politics as Ontology’
New York: Cambridge University
Press. 2006.

Wilson, Michael; Wallauer, William; Pusey, Anne; (2004): ‘New Cases of Intergroup Violence Among Chimpanzees in Gombe National Park, Tanzania’ International Journal of Primatology, Vol. 25, No. 3, June 2004

Wilson, Robert (1983): ‘Prometheus Rising‘ Tempe, Arizona: New Falcon 1983.

Wirth, Louis (1956): ‘The Ghetto’ Chicago: University of Chicago Press, 1956, pp. 182–184;

Witelson, S. F., Kigar, D. L., & Harvey, T. (1999): ‘The exceptional brain of Albert Einstein’ The Lancet, 353(9170), 2149–2153. doi:10.1016/s0140-6736(98)10327-6 

Wittenburg, N., & Baumeister, R. (1999). Thermal avoidance in Caenorhabditis elegans: an approach to the study of nociception. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America96(18), 10477–10482.

Wendt, Alexander (1987): ‘Agent-Structure
Problem in International Relations Theory’
International Organization 41(3):335–370
Wendt, Alexander (1991): ‘Bridging the theory/
metatheory gap in international relations’,
Review of International Studies.
Volume 17. Issue 04. lokakuu 1991, pp
383 – 392

Wendt, Alexander; Daniel Friedheim; (1995):
‘Hierarchy under Anarchy: Informal Empire
and the East German State’ International
Organization 49(4):689–722

Wendt, Alexander (1999) ‘Social Theory of
International Politics’ Cambridge: Cambridge
University Press

Wendt, Alexander (2004): ‘The state as person
in international theory’ Review of International
Studies, Volume 30, Issue 02,
April 2004, pp 289-316

Woolf, Virginia (1929): ‘Oma huone. (A room
of one’s own, 1929.)’ Alkusanat, selitykset
ja suomennokset: Kirsti Simonsuuri. 4.
painos 2001. Helsinki: Tammi, 1980.

Wrangham, Richard W. (1999): ‘Evolution of
Coalitionary Killing’ Yearbook of Physical
Anthropology. 42: 1-30.

von Wright, Georg Henrik (1945): ‘Looginen empirismi : eräs nykyinen filosofian pääsuunta’ Helsinki: Otava. 1945

Xenos, Peter; Kabamalan, Midea; (2005):
‘A Comparative History of Age Structure
and Social Transitions Among Asian
Youth’ Springer Series on International
Studies in Population. In: ‘Resources and
Development: Riding the Age Waves’
Vol 1, Toimittanut: Shripad Tuljapulkar, Ian
Pool ja Vipan Prachuabmoh. New York:
Springer. 2005.

Xue Y, Wang Q, Long Q, Ng BL, Swerdlow H, Burton J, Skuce C, Taylor R, Abdellah Z, Zhao Y; Asan, MacArthur DG, Quail MA, Carter NP, Yang H, Tyler-Smith C. (2009): ‘Human Y chromosome base-substitution mutation rate measured by direct sequencing in a deep-rooting pedigree‘ Curr Biol. 2009 Sep 15;19(17):1453-7. doi: 10.1016/j.cub.2009.07.032.

Young, Oran (1983): ‘Regime Dynamics:
The Rise and Fall of International Regimes’
Kirjassa: ‘International Regimes’ Toimittanut:
Stephen Krasner. Ithaca: Cornell University
Press. 1983

Zel’dovich, Yakov; Starobinskii, Alexander (1984): ‘Vselennaya s netrivial’noi topologiei i vozmozhnost’ ee kvantovogo rozhdeniya‘, Pis’ma v Astron. zh., 10 (5), 323-328 (1984) [Ya.B. Zel’dovich, A.A. Starobinskii, Quantum creation of a universe with nontrivial topology, Soviet Astronomic Letters, 10(3), 135-137 (1984)],

Zeh, H. D. (2003): ‘There Is No ‘First’ Quantization’
Physics Letters A309: 329–34.

Zeh, H. D. (2004): ‘TheWave Function: It or
Bit?’ Kirjassa: ‘Science and Ultimate Reality:
Quantum Theory, Cosmology and
Complexity’ Toim: John D. Barrow, Paul
C. W. Davies ja Charles L. Harper, Jr., Sivut:
103–20. Cambridge: Cambridge University
Press. 2004.

Zey, Mary (1998): ‘Rational Choice theory
and organizational theory, A Critique

London: Sage Publishing. 1998.

Žižek, Slavoj (2001) ‘Welcome to the Desert of the Real: Five Essays on September 11 and Related Dates‘ London: Verso 2002.

Žižek, Slavoj (1989): ‘The Sublime Object of Ideology‘ New York: Verso 1989.

ŽIŽEK, Slavoj (2012): ‘Less than nothing: Hegel and the shadow of dialectical materialism‘ London: Verso. 2012.

Zucchi, John E. (1988): ‘Italians in Toronto: Development of a National Identity, 1875–1935’ Kingston, Ontario: McGill-Queen’s University Press, 1988, pp. 41, 53–55, 58.

Zuk, Marlene; Spencer, Hamish; (2020): ‘Killing the Behavioral Zombie: Genes, Evolution, and Why Behavior Isn’t Special’BioScience, Volume 70, Issue 6, June 2020, Pages 515–520,

Luettavaa:

Emergent Evolution: Qualitative Novelty and the Levels of Reality
Evolving Hierarchical Systems: Their Structure and Representation
Downward Causation: Minds, Bodies and Matter
Lenski, Gerhard (2005): ‘Ecological-Evolutionary theory: principles and applications‘ Boulder, Colorado: Paradigm Publishers. 2005.
Maailma, minä ja kulttuuri : emergentin materialismin näkökulma

1. Valta ja Vapaus

Esipuhe tekstisarjalle.

Vastaa kysymykseen:
Miksi lukea tätä tekstisarjaa?

Lukuaika 4min + 3min video.

Luku 1: Johdanto.
Seuraava alaluku: 1.1. Miksi kirjoitan

Saavuttaaksemme vapautta meidän tulee ymmärtää syyt meille tapahtuvien asioiden takana ja tämän tiedon avulla lisätä valtaamme itse valita mahdollisimman monet meille tapahtuvista asioista.

Spinozan tie ‘passiosta’ ‘aktioon’, eli kärsimyksestä toimintaan on pyrkimys ulos sekavista maailmankäsityksistä kohti tiedon tuottamaa valtaa elää järjellistä vapaata elämää. (Spinoza 1677).

“Sanon meidän toimivan silloin, kun meissä tai meidän ulkopuolellamme tapahtuu jotain, jonka riittävänä aiheuttajana olemme me itse [oma järkemme], sitä vastoin sanon meidän kärsivän, kun meissä tapahtuu tai meidän luonnostamme seuraa jotakin, jonka syynä emme ole kuin osittain” (Ibid).

Vain tiedon kautta hankitun vallan avulla voimme vapahtaa itsemme kärsimyksestä kohti toiminnan vapautta. Mutta miten tietää, mitkä toiminnan halumme ovat meidän järkemme omia, ollessamme tietämättömiä halujamme ohjaavista voimista? Kaikki järkeilymme perustuvat aina oletuksiin maailmasta, jotka suurelta osin ovat ulkopuoleltamme ilmaantuneita. Minkä toimintaamme ohjaavien oletuksiemme riittävinä aiheuttajina olemme me itse?

Ollaksesi totuuden etsijä, on tarpeen, että edes kerran elämässäsi epäilisit, niin pitkälle kuin mahdollista, kaikkia asioita” (Descartes 1644).

Tämä tekstisarja on niiden taustaoletustemme pohdintaa, joiden pohjalta teemme päätöksemme. Taustaoletustemme, jotka hallitsevat sitä miten elämme elämiämme. Tämä tekstisarja on oma pyrkimykseni kohti vapautta.

Vien sinut, kuvittelemani lukijan, matkalle aivan taustaoletusteni alkuun. Rakennan pala palalta, teksti tekstiltä, oletus kerrallaan kuvaa siitä miten yksilö on vapaa ja miten hänellä on valtaa toteuttaa vapauttaan. Vapauden ja vallan kautta rakentuu kuva yksilön ja yhteisön suhteesta, sosiaalisesta todellisuudesta.

Väistämättä tulen antaneeksi mielipiteeni myös siihen millainen on hyvä yhteiskunta ja mikä on elämän tarkoitus. Mutta, rakas lukija, tarkoitukseni ei ole vakuuttaa sinua omaksumaan minun ajatuksiani.

Esitän oletuksia, joita vastustaessasi järjestät omassa mielessäsi omia oletuksiasi. Kun tiedostat ja prosessoit oletuksiasi, niistä tulee vähemmän alitajuisia, vähemmän pureksimatta nieltyjä. Oletuksistasi tulee enemmän sinun itsesi järkeilemiä. Sinusta tulee enemmän yksilö. Sinä saat enemmän valtaa omaan elämääsi. Sinä kuljet kohti suurempaa vapautta. Siitä tässä tekstisarjassa on kyse. Vallasta ja vapaudesta.

Kirjoitan tämän tekstisarjan, koska haluan tehdä itsestäni enemmän ‘oman itseni’ ja sinusta enemmän ‘sinut’. Meistä molemmista vähemmän orjia niille olettamuksille, jotka olemme purematta nielleet.

https://d3i6fh83elv35t.cloudfront.net/newshour/app/uploads/2014/06/SARAJEWO_Attentat-901×1024.jpg
Oletko tajunnut eläväsi maailmassa, jossa kuka tahansa voi koska tahansa ampua Franz Ferdinandin?


Aloittakaamme.

On ajatus, että meillä tavallisilla yksilöillä ei ole tarkoitusta, vapautta tai valtaa maailmaan. Ei valtaa ilmastonmuutokseen, maailmanpolitiikkaan, kulttuurivirtauksiin, pörssiin, joskus edes omiin elämiimme.

Ennen ajatusta on oltava olettamus.

Jokainen ajatus, ääneen tai äänettä, tietoisesti tai tiedostamatta, ennaltaolettaa käsityksen maailmasta, johon ajatus perustuu.

Marxismi, suomen kieli, islam, tai matematiikka ovat sisäisesti loogisia ajatusjärjestelmiä, joista voidaan johtaa päätelmiä moniin aiheisiin.

Ajatusjärjestelmistä johdettavat loogiset päätelmät ovat välillisiä seurauksia niistä eriävistä lähtöoletuksista, joihin kyseiset ajatusjärjestelmät perustuvat.

Ajatusjärjestelmät itse eivät voi perustella lähtöoletuksiaan. Niiden lähtöoletusten, joiden varaan ajatusjärjestelmät perustuvat, on aina tultava ajatusjärjestelmän sisäisen logiikan ulkopuolelta. Matematiikkakin tarvitsee lähtöoletukset, joita matematiikan logiikka itse ei voi todistaa (Gödel 1931), sama pätee kieleen (Wittgenstein 1921).

Tässä ‘kirjallisessa projektissa’ yritän vakuuttaa itselleni ja sinulle, että yksilöllä on tarkoitus, he ovat vapaita ja heillä on valtaa. Esitän väittämän ja yritän vakuuttua siitä, että väittämässä on riittävästi totuudenkaltaisuutta, jotta sallisin itseni pitää väittämääni tietona.

Ajatusjärjestelmät itse eivät sisäisellä logiikallaan voi koskaan todistaa itseään. “Ei mikään filosofia voi todistaa totuutta, sillä jokainen filosofia lähtee olettamuksesta.” (von Wright 1945). Päätelmien totuudenkaltaisuus ei ole useimmiten kiinni sen ajatusjärjestelmän sisäisestä loogisuudesta, johon se perustuu. Sen sijaan päätelmien totuudenkaltaisuuden todennäköisyys nousee ja kaatuu niiden lähtöoletusten totuudenkaltaisuuden mukana, johon koko ajatusjärjestelmä perustuu.

Lähtöoletukset välillisesti aiheuttavat päätelmät.


Väittämäni yksilöiden vallasta ja vapaudesta väistämättä rakentuu taustaoletusteni varaan. Kyetäkseni arvioimaan väittämäni totuudenkaltaisuutta minun on ensin tiedostettava lähtöletukseni ja vakuututtava niiden totuudenkaltaisuudesta.

Heidegger käyttää termiä ‘Zuhandenheit‘ kuvaamaan sitä miten nauloja vasaroiva menettää käsityksensä vasarasta (1927). Tunti tunnilta vasarasta tulee huomaamattomampi, ikäänkuin käden jatke. Vasaroija näkee enää vain naulat.

Olen olemassa, olen ihminen, elän yhteiskunnassa, käsitykset niistä ovat minulle ‘Zu hand‘. Oletuksia, jotka ovat muuttuneet jatkuvassa käytössä minulta näkymättömiksi. Käyttäydyn omaksumani maailmanymmärryksen mukaan, vaikken ole itseasiassa koskaan tietoisesti yrittänyt ymmärtää niitä oletuksia, joiden varaan ymmärrykseni rakentuu. Mitä on? Mitä on olla ihminen? Mitä on yhteiskunta? Miten olla vapaa?

Synnyn tähän maailmaan mielen työkalupakki tyhjänä, vailla käsitteitä. Omaksun ne yksi kerrallaan itseni ulkopuolelta, yleensä alitajuisesti, yleensä lapsena tai nuorena, yleensä kyseenalaistamatta. Kuin jatkuvasti vasaroivan vasaroijan vasara oletukset tulevat minulta näkymättömiksi, elleivät ne sitä jo alunperin olleet.

Tiedostamaton, kyseenalaistamaton, alitajuinen, ulkopuolelta omaksuttu vasara antaa merkitykset, jotka ohjaavat tulkintojani, joiden kautta teen päätökseni, joiden kautta elän elämäni. Elämäni päätösperusteiden totuudenkaltaisuus nousee ja kaatuu minulle itselleni hämärän vasaran totuudenkaltaisuuden mukana.

Ovatko oletukseni sellaisia, joihin omalla itsenäisellä tietoisella järkeilylläni lopulta päätyisin mikäli yrittäisin tyhjästä itse perustella oletukseni itselleni? Elänkö todeksi oman tietoisuuteni, vai joidenkin muiden minuun istuttaman?

https://thediwire.com/wp-content/uploads/2018/02/Hand-about-to-bang-gavel-on-sounding-block-537971779_2122x1415.jpeg

Kysyn kysymykset itseltäni. Kaivelen mieleni työkalupakkia. Kaadan kaiken maahan ja etsin vastauksia. Tutut käsitejärjestelmät joiden läpi tulkitsen maailmaa, jotka muokkaavat ja vääristävät kaiken minkä näen ovat yhtäkkiä vieraat, ristiriitaiset ja epätäydelliset. Haluanko minä sitä mitä luulen haluavani? Mikä ‘minä’ oikein on?

Vasaroija katsoo vasaraansa. Yhtäkkiä vasara nousee tajuntaan alitajunnan hämärästä. Vasaroija epäilee vasaran olevan rikki. Katsoo nauloja. Istahtaa ällistyneenä. Mistä edes tietää onko vasara rikki vai ei? Aloitan alusta, kysymys kysymykseltä. Käyn vasarani läpi. Kahva, varsi, liitos, pää. Mistä äänettömistä taustaoletuksista ilmaantuu käsitejärjestelmä, jolla käsitän mitä on?

Olen valinnut sankarini Conanin oppaaksemme vallan ja vapauden jäljille. Osin humoristisista, osin filosofisista syistä. Tämä tekstisarja on paitsi ‘regressiivinen analyysi’ sosiaalisesta todellisuudesta, se on samalla analyysi elokuvasta Conan Barbaari (1982).

Conan Barbaari (1982) – traileri – 3min 21s


Lämpimästi tervetuloa mukaan retkelle allekirjoittaneen ja Conan Barbaarin kanssa!

Lähdeluettelo:

Lähteet

Sisällysluettelo:

Seuraava teksti

Sisällys

Parempi sosialismi?

Tarvitsemme uuden, vähemmän murhanhimoisen, vähemmän itsevarman, vähemmän apokalyptisen tieteellisen sosialismin.

Lukuaika 30min.

Kaikkien tähän asti olemassaolleiden yhteiskuntien historia on luokkataistelun historiaa. Kansalainen ja orja, patriisi ja plebeji, ylhäisö ja maaorja, kiltamestari ja kisälli, sanalla sanoen sortaja ja sorrettu, seisoivat jatkuvassa vastakkainasettelussa, jatkoivat keskeytymätöntä, joskus piilotettua, joskus avointa konfliktia. Konfliktia joka kullakin kerralla loppui, joko koko yhteiskunnan vallankumoukselliseen uudelleenmuodostumiseen tai taistelevien luokkien yhteiseen turmioon.

Moderni porvarisyhteiskunta ei ole päättänyt luokkataistelua, se on vain luonut uudet luokat, uudet sorron olosuhteet, uudet konfliktin muodot vanhojen tilalle.
” – Karl Marx, Kommunistinen manifesti, 1818.

Kommunistinen yhteiskunta ei päättänyt luokkataistelua. Se vain loi uudet luokat (Đilas 1957), poliittisen ‘punaisen porvariston’. Uudet sorron olosuhteet, puolueen tyrannian. Uudet konfliktin muodot vanhojen tilalle, totalitäärisen kontrollin, massamurhat, pakkotyön, uudelleenkoulutusleirit. Kapitalismin sorron ja epäoikeudenmukaisuuden tilalle, kommunismin sorto ja epäoikeudenmukaisuus.

Suuri opetus amerikkalaisille radikaaleille ja neuvostoliiton sympatiseeraajille, on että heidän tulee uudelleenharkita ne keinot, joilla aikaansaada sosiaalinen muutos uudelleenharkita aidon demokraattiset keinot aikaansaada sosiaalista edistystä. Proletariaatin diktatuuri on johtanut, ja olen vakuuttunut sen aina välttämättä johtavan, diktatuuriin, joka alistaa proletariaatin ja puolueen. En näe mitään syytä olla, uskomatta etteikö niin tapahtuisi jokaisessa maassa, jossa implementoidaan kommunistinen hallinto” – John Dewey 1937

Viitaten George Orwellin kirjaan 1984. Viimeinen aito kommunismi, Pohjois-Korea on organisoitunut jotenkin näin. Tosin pyramidin alapäässä ovat vielä n. 10% osuus poliittisista syistä orjuuteen alistettuja.


Mikä sosialismissa johti epäonnistumiseen utopian ilmaannuttamisessa? Miten sosialismia tulisi korjata, jotta sen hyviä puolia voitaisiin soveltaa ilman, että sen brutaalit tendenssit ottaisivat vallan?

Sosialismi on talous- ja yhteiskuntateoria, joka tähtää tuotantovälineiden yhteisomistukseen. Tässä tekstissä kritisoin Marxismia, josta on valitettavasti muodostunut sosialismin pääsuuntaus.

Marxismin mukaan kapitalismin ongelmat, vääjäämättä aiheuttaisivat luokkasodan, joka johtaisi sosialismiin ja luokattomaan yhteiskuntaan. Sosialismi taasen johtaisi kommunismiin, jossa ihmiset jakaisivat kaiken ilman konflikteja ja eripuraa. Kärsimys ja puute voitettaisiin antamalla kaikilta kykyjensä mukaan kaikille tarpeidensa mukaan. Harmoniassa elävät ihmiset eivät tarvitsisi enää edes rajoja tai valtiota. Yltäkylläisyys, hyvä tahto ja rauha maan päälle.

Marxismi on parempi kapitalismin kritiikkinä kuin reseptinä paremman järjestelmän luomiseen. On aina helpompi polttaa kuin rakentaa. En ota tässä tekstissä kantaa Marxismin taloustieteellisiin tai sosiaalipsykologisiin ongelmiin. Yritän tunnistaa sen miten sosialismia tulisi muuttaa, jotta se vapautuisi taipumuksestaan murhata ihmisiä. Käsittelen tätä ensimmäiset seitsemän lukua.

Viimeisessä luvussa hahmottelen lyhyesti uuden paremman sosialismin ääriviivoja. Peräänkuulutan uutta starttia Fourierin, Saint-Simonin, Owenin, Blancin, Proudhonin ja Cabetin ‘utopistisesta’ perinteestä käsin. Tarvitsemme Marxismin tilalle uuden tämän vuosisadan sosialismin, sosialismin joka uudelleenharkitsee narratiivinsa maailmasta, sekä keinonsa sosiaalisen muutoksen ilmaannuttamiseen.

Lukuaika 30 minuuttia.

Mielenosoituksesta Lontoossa.

1/8 Johdanto

Onko Marxismi erityisen penseä yksilönvapauksia kohtaan? Riippuu mihin verrataan. Mongolit tappoivat 11% maailman väestöstä. Ihmiskunnan historia on karmeuksien historiaa. Kapitalismilla on oma karmea historiansa. Itä-Intian kauppakomppania aiheutti Bengalin nälänhädän, jossa kuoli kymmenen miljoonaa intialaista. Belgian Kongossa jopa kuusi miljoonaa tapettiin suuremman kumituotannon vuoksi. Marxismilla ei ole yksinoikeutta kauheuksiin.

Ehkä kommunismi vain sattui puhkeamaan erityisen epävakaissa yhteiskunnissa, joissa oli valmiiksi jännitteitä ja nälänhätäriskejä. Ehkä 1900-luku vain sattui olemaan veristä ja mullistavaa aikaa. Ehkä tämän päivän Suomessa uusi Marxismi suhtautuisi porvareidenkin ihmisarvoon myönteisemmin. Ehkä ideologia on viaton ja se vain sattui puhkeamaan väärässä paikassa väärään aikaan ja ajautui huonoon seuraan.

Tämä puolustus ei ole täysin vailla pohjaa. 1900-luvun aikana maailman väestö nelinkertaistui ja maailmantalous nelikymmenkertaistui. Vuosisata näki 93 vallankumousta, 114 diktatuuria ja 23 kansanmurhaa. Vuosisadan kuluessa valtiot organisoidusti ampuivat, näännyttivät, jäädyttivät, kiduttivat, kaasuttivat, hautasivat elävältä tai hakkasivat hengiltä noin 151 miljoonaa omaa kansalaistaan (Rummel 1994).

1900-luvulla yhteensä 32 valtiolla oli Marxilainen hallinto. Yhteensä 151 miljoonasta valtionsa tappamasta ihmisestä nämä 32 Marxistista hallintoa tappoivat 107 miljoonaa (ibid.). Yhteensä natsistiset ja kommunistiset valtiot tuottivat 84% kaikista vuosisadan aikana omien valtioidensa uhreiksi joutuneista.

File:Killing Tree against which babies were executed (14250895124).jpg
Sylivauvat teloitettiin Choeung Ekissä lyömällä niitä tätä puuta vasten ennen kuin vauvat heitettiin kuoppaan. Puuhun on kiinnitetty buddhalaisia rukousnauhoja. Paikalla on myös muistomerkki johon on kerätty 5000 pääkalloa.


Sinänsä proletariaatin diktatuurit eivät tehneet mitään poikkeuksellista. Ne vain tekivät sitä intensiivisemmin. Viidestätoista valtiosta, jotka vuosisadan aikana tappoivat suurimman suhteellisen osuuden kansalaisistaan lyhimmässä ajassa vain kaksi ovat muita kuin Marxistisia valtioita. Turkissa nuorturkkilaisten puhdistukset, joista kärsivät kreikkalaiset, armenialaiset ja muut vähemmistöt, sekä Meksikon vallankumous/sisällissota vuosisadan alussa. (Rummel 1994) Natsitkin tappoivat pääasiassa muiden valtioiden kansalaisia.

Mikä tuo Marxistisiin ja natsistisiin valtioihin sen intensiteetin, joka tavanomaisemmilta diktatuureilta puuttuu? Fasistidiktaattorit Franco, Mussolini, Peron, Salazar eivät massamurhanneet. Hitler massamurhasi. Mikä erotti natsismin fasismista?

Paikannan, sekä natsismin että Marxismin poikkeuksellisen intensiivisen murhataipumuksen seuraaviin tekijöihin: Moraalirelativismi, tieteellinen hybris, vallan keskittäminen, katkeruuden ylevöittäminen, apokalyptinen tarina ja maailmanselityksen rakentaminen vihollisen varaan.

2/8 Vallan keskittäminen

Organisoituminen tarkoittaa hierarkoiden muodostamista. Suurten ihmisjoukkojen on mahdotonta tehdä sujuvaa yhteistyötä ilman hierarkioita. Siirtyminen kapitalismista kommunismiin ei muuta tätä. Kun taloudelliset, kulttuuriset ja uskonnolliset hierarkiat kaadetaan seurauksena kaikki valta kasautuu poliittiselle hierarkialle. Demokraattinen tai ei, se on silti hierarkia. Aito yhdenvertaisuus on mahdottomuus. ‘Oligarkian rautaisen lain’ mukaisesti missä tahansa organisaatiossa ihmiset jakautuvat vähemmistöön, jolla on paljon valtaa ja enemmistöön, jolla on vähän valtaa (Michels 1911).

Suurten ihmisjoukkojen yhteistoiminta tuottaa väistämättä hierarkioita.


Valta turmelee. Lordi Actonin sanoin absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti. Kun Marxismi keskittää taloudellisen, uskonnollisen ja kulttuurisen vallan kaikkivoipaistuvalle sosialistiselle demokraattiselle hierarkialle, se saa absoluuttisen vallan. Myös vallan sabotoida demokratiaa.

Johtaviin asemiin hakeutuvilla on taipumus haalia ja haluta käyttää valtaa. Nuori tasavaltalainen Napoleon sanoi “rakastan valtaa, kuten muusikko rakastaa musiikkia“, myöhemmin hän kruunasi itsensä keisariksi. Nuori jakobiini Jean Baptiste Bernadotte, otti legendan mukaan tatuoinnin, jossa luki ‘Mort aux rois!’ kuolema kuninkaille! Vanhana Ruotsin kuninkaana hän viskoi liian kriittisiä Aftonbladetin journalisteja vankilaan. Robespierre, joka nuorena juristina vastusti kiivaasti kuolemantuomiota, valtaan päästyään tuomitsi kymmeniä tuhansia giljotiiniin. Albanian Enver Hoxhasta sanottiin, että hän nousi johtoon vain koska oli valmis murhaamaan jopa sukulaisensa päästäkseen johtajaksi. Kilpakumppanit eivät olleet. Valta ei ajaudu parhaalle johtajalle, vaan sille, joka voittaa kamppailun vallasta.

Proletariaatti vaihtaa vallankumouksessa kapitalistin tilalle puolueen politrukin. Ehkä demokraattisesti valitun johtajan, mutta johtajan yhtäkaikki. Uudella johtajalla on työläisiinsä paljon kapitalistia suurempi valta. Paetessaan porvarillisten taloudellisten, uskonnollisten ja kulttuuristen hierarkioiden sortoa proletariaatti jäi joka kerta rakentamansa poliittisen hierarkian orjuuttamaksi.

Mutta vaikka demokraattinen hierarkia pysyisi demokraattisena, jopa suorana demokratiana, olisiko niin suuren vallan keskittäminen siltikään toivottavaa?
Yleinen mielipide harvoin olettaa omaa erheytyvyyttään. Niin varmoja oli yleinen mielipide ja kansan demokraattiset edustajat erehtymättömyydestään, että tuomitsivat Sokrateen kuolemaan jumalanpilkasta ja nuorison turmelemisesta.

Hierarkian demokraattisuus ei takaa vapautta, eikä varsinkaan edistystä. Enemmistön tyrannia voi loukata vähemmistöjen ja yksilöiden vapautta yhtälailla kuin monarkin mielivalta. Tämän voi jokainen yhteisössään kiusatuksi joutunut kertoa.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on Soviet-propaganda-poster.jpg
V.B. Koretsky, 1981


Euroopan teknologinen, kulttuurinen, taloudellinen ja filosofinen edistys on paljolti vallan hajautumisen ansiota. Manner on tiiviisti verkottunut suurien jokien ja lyhyiden meriteiden ansiosta niin, että ajatukset ja tekniikat leviävät tehokkaasti. Mutta maantiede on niin vuoristojen ja merien rikkoma, ettei kukaan ole onnistunut pitkäksi aikaa alistamaan koko tiivistä järjestelmää.

Kehitys vaatii kilpailun. Euroopan historia verrattuna esimerkiksi Kiinan historiaan on tarina siitä miten Euroopassa valta on pysynyt fragmentoituneena, kun Kiinassa sillä on ollut taipumus keskittyä. Euroopassa kehitys, Kiinassa stagnaatio. Valtahierarkiat Euroopassa keskittyivät kilpailuun. Kiinassa vakauden ylläpitoon. Vakaus ja kehitys ovat toistensa viholliset.

Valistus mursi vallan keskittymisen kuninkaalle ja kirkolle. Monopolin murtumista seurasivat poliittiset, kulttuuriset, uskonnolliset ja taloudelliset yksilönvapaudet. Vallan hajautuminen mursi vakauden ja vapautti kehityksen.

Valistuksen ansiosta kapitalismi ja sosiaalidemokratia ovat yhdessä nostaneet maailman köyhyydestä, kärsimyksestä, nälästä, lapsikuolleisuudesta, orjuudesta ja äärimmäisestä eriarvoisuudesta.


Taloudesta tuli valtataistelu. Yritysten kesken, valtioiden kesken, työläisten kesken, sekä yritysten, valtion ja työläisten välillä. Taistelu jossa työläiset Marxin aikana eivät pärjänneet, mutta jossa syntyi kilpailun seurauksena kiihtyvästi uutta aineellista hyvinvointia ja uusia taloustieteellisiä teorioita. Esimerkiksi Marxismi on valistuksen tuottaman ajattelun moninaisuuden tuote.

Politiikasta tuli valtataistelu. Siellä työläiset pärjäsivät paremmin ja seuraavan vuosisadan loppuun mennessä käyttämällä poliittista valtaa työläiset paransivat asemiaan myös taistelussa tulonjaosta.

Euroopan turvallisuuspolitiikka perustui 1000 vuotta valtatasapainon vaalimiseen. Jos Ranskasta, Venäjästä, Itävallasta, Espanjasta, Saksasta tai Turkista tuli liian voimakas, muut liittoutuivat sitä vastaan. Poliittinen valta yhteiskunnan sisällä tarvitsee saman valtatasapainon.

Paras tae vapaudelle ja edistykselle on erilaisten hierarkioiden moninaisuus niin, ettei valta keskity millekään organisaatiolle. Vapaudelle pahinta on valtataistelun päättyminen. Vapaus tarvitsee tasapainon, ettei mikään ryhmä nouse liiaksi dominoimaan muita ryhmiä.

Keskittynyt valta, ei-hyvä kehitykselle ja yksilönvapauksille.
Hajautunut valta, hyvä kehitykselle ja yksilönvapauksille.


Marxismi pyrkii keskittämään valtaa. Ensin on väkivaltaisen vallankumouksen keinoin vallattava valtiokoneisto ja vallankumouksellisen terrorin avulla korvattava hierarkinoiden moninaisuus proletariaatin diktatuurilla. Kapitalistien omaisuus takavarikoidaan, kirkot suljetaan, kulttuuri puhdistetaan. Valta keskitetään demokraattiselle hierarkialla, joka tuhoaa vanhan ja ajaa sisään uuden yhteiskunnan. On vaikea estää, ettei vallan totaalinen keskittäminen johtaisi kehityksen pysähtymiseen, sortoon ja ajattelun kahleisiin.

Vallankumous on epäilemättä niin auktoritatiivinen asia kuin yleensä olla voi. Vallankumous on teko, jolla osa väestöstä sanelee tahtonsa väestön toiselle osalle kiväärien, pistimien ja tykkien, siis sangen auktoritatiivisten välineiden avulla. Ja ellei voittanut puolue tahdo menettää voimainponnistustensa hedelmiä, se joutuu välttämättömyyden pakosta pitämään yllä herruuttaan sen pelon avulla, jota sen aseet aiheuttavat taantumuksellisissa.” – Engels (1873)

http://thatt-shirtshop.co.uk/wp-content/uploads/2016/08/rs_T508-MPH-Kill-the-rich.jpg

Mitä tapahtuu jos vallankumouksen jälkeen kapitalistisen yhteiskunnan eripuraa ei yhtäkkiä korvaakkaan neuvostoihmisten harmoninen yksimielisyys? Entä jos koko maailma ei yhdykkään vallankumoukseen? Silloin proletariaatti ei pääse laskemaan aseitaan ennenkuin kaikki lopulta on alistettu ja ajatuspoliisi saa ylläpidettyä harmoniaa ilman aseita.

3/8 Tieteellinen hybris

Filosofi Wilfrid Sellars jakoi maailman “tieteelliseen kuvaan” ja “manifestoituvaan kuvaan” (1963). Tieteellinen kuva on asioiden takana olevat syyt, jotka on meiltä näkymättömissä. Manifestoituvassa kuvassa havaitsemme ilmiöt, mutta emme näe syitä niiden takana.

Näemme liikkeen möykyn ulkokuoressa “manifestoituva kuva”. Tiede yrittää ymmärtää syy-seuraussuhteita möykyn sisällä, jotka aikaansaavat ulkokuoren muutokset “tieteellinen kuva”.
(Kuva: Gillett 2016)


Tieteellisestä kuvasta Marx löysi ihmisten väliset tuotantosuhteet, eli kapitalismin. Kapitalismi on “tieteellinen kuva” sosiaalisen todellisuuden “manifestoituvan kuvan” takana. Marxismissa kaikki sosiaaliset ilmiöt voidaan palauttaa toteamuksiksi kapitalismista. Kapitalismi määrittää poliittisen, kulttuurisen, uskonnollisen ja taloudellisen todellisuuden. Kaikki on osa kapitalismin hegemoniaa, sanoisi Antonio Gramschi (1971).

Sota, rikollisuus, sorto ja kärsimys johtuvat kapitalismista. Ihmisen käyttäytyminen kokonaisuudessaan kumpuaa kapitalismista. Manipuloimalla tuotantosuhteita, siirtymällä kapitalismista sosialismiin kaikki tämä muuttuisi.
Ei sotaa, ei rikollisuutta, ei sortoa, ei kärsimystä. Muovaamalla tuotantosuhteita, voitaisiin jopa muovata ihmisen ominaisuuksia. Sosialistinen tuotantojärjestelmä loisi uuden itsettömän, hyveellisen, neuvostoihmisen.

Alin, tuotantovoimien taso, tarkoittaa esim. olemassa olevia resursseja. Hiiltä, rautaa, viljelysmaata. Se määrittää rajoitteet ja mahdollisuudet ylemmälle tasolle. Tälle tasolle emme voi mitään.
Keskimmäinen, tuotantotavan taso, tarkoittaa ihmisten välisiä tuotantosuhteita. kapitalismia. Se määrittää rajoitteet ja mahdollisuudet ylimmälle tasolle. Ylin taso on kaikki muu sosiaalinen todellisuus. Kulttuuri, rikollisuus, sota, kärsimys. Muuttamalla alempia tasoja muutamme ylempiä.


‘Ei sosialistinen tiede’ ja sen totuudet ovat osa kapitalismin superstruktuuria. Vaikka jokin olisi totta kapitalismissa, se ei välttämättä enää päde sosialismiin. Sosialismi jättää vanhan ja tuo uuden superstruktuurin. Uuden hegemonian.

Esimerkiksi ‘muu tiede’ usein väittää, että jos kaikille annetaan tarpeidensa mukaan kaikilta kykyjensä mukaan, katoavat kannustimet tehdä töitä. Kaikkien kannattaa yrittää olla vapaamatkustaja. Ottaa minkä pystyvät ja antaa mahdollisimman vähän. Tämä kritiikki ei ole Marxismin näkökulmasta relevantti. Marxistit uskoivat, että uudessa järjestelmässä ei tarvittaisi mitään porvarillisia yksilöllisiä kannustimia. Oman edun tavoittelun kulttuuri on kapitalismin tuote. Sosialismin mukana kokonaan uusi ihminen. Uusien tuotantosuhteiden mukana uusi superstruktuuri.

r/ModernPropaganda - Finnish Anti-Capitalist poster [31st December last year]


Marxismista siinneet kriittiset teoriat samoin kuin monet postmodernistit, mm. Foucault ja Lyotard, hahmottavat maailman Sellarsin dikotomian kautta ikäänkuin Freudilaisittain. Mitä ihmiset tekevät tai sanovat ei ole oikeasti se mitä he tarkoittavat. Vasta kun ymmärrät tieteellisen kuvan osaat tulkita kaiken oikein. Marxistien mielestä kaikki kumpuaa kapitalismista. Kriittisten teorioiden näkökulmasta kaikki kumpuaa patriarkaatista, valkoisesta ylivallasta tai muusta vallan ja sorron järjestelmästä. Freudin mielestä kaikki kumpuaa ihmisten halusta rakastella vanhempiaan.

Teorian kritisointi merkitsee haluaa suojella valtajärjestelmää. Teoria ennustikin, että kritisoisit toriaa. Kritiikkisi osoittaa teorian paikkansapitävyyden. Freudilaisittain potilaan suuttumus diagnoosista vahvistaa sen todenperäisyyden. Potilas suuttuu, koska haluaa rakastella vanhempaansa erityisen paljon eikä halua myöntää sitä itselleen.

Teorian kritisointi on merkki siitä, että kritisoija hyötyy olemassaolevasta valtajärjestelmästä. Tunnistamalla kritisoijat tunnistat viholliset. Olet misogyyninen jos kritisoit kriittistä feminismiä, transfobinen jos kritisoit queer-tutkimusta, rasistinen jos kritisoit kriittistä rotuteoriaa ja kapitalisti jos kritisoit Marxismia. Joko olet meidän puolellamme tai meitä vastaan. Jokainen itäblokissa asunut voi kertoa miten käy Marxistisen teorian kritisoijalle.

Hegelin mestari-orja dialektiikkaa seuraten sortava luokka ei voi ymmärtää sortoa. Vain sorrettu voi ymmärtää sorron. Proletariaatin on arjesta selviytyäkseen ymmärrettävä itsensä lisäksi kapitalisteja, koska proletariaatti on kaikessa riippuvainen kapitalisteista. Kapitalistin ei tarvitse ymmärtää sorrettuja selviytyäkseen. Ainoastaan sorrettu proletariaatti kykenee havainnoimaan yhteiskuntaa ottaen kaiken huomioon. Miten kapitalistinen tiede porvarillisesta näkökulmastaan voisikaan ymmärtää sosialismia?

Tänä päivänä kriittisiin teorioihin nojaava aktivismi toimii tästä näkökulmaepistemologiasta käsin. Ainoastaan kaikkein sorretuimmat voivat tehdä valideja havaintoja maailmasta.

Tämä mestarin ja orjan dialektiikka ei tietysti koskenut Marxia. Hän ymmärsi yhteiskuntaa ja kykeni puhumaan proletariaatin puolesta, vaikka itse kuului vankasti porvarisluokkaan. Hänen isänsä oli lakimies, joka omisti useita viinitiloja. Hänen äitinsä rikkaasta Philipsin kauppiassuvusta, jota nimeä kantaa edelleen eräs tunnettu elektroniikkayhtiö. Marx ei kokenut ‘palkkaorjuutta’. Elantonsa hän sai kirjoittamalla, tai ystävältään Friedrich Engelsiltä, joka sai rahaa rikkaalta isältään.

Tieteen sotkeminen sosiaalisten ryhmien väliseen vastakkainasetteluun ja poliittiseen aktivismiin tekee tieteestä dogmaattisen. Dogmaattisuus johtaa sokeuteen ja sokeus suuriin virheisiin.

Funland] - Norodom Sihanouk và Campuchia | Page 12 | OTOFUN | CỘNG ĐỒNG OTO  XE MÁY VIỆT NAM
Tohtori Khieu Samphan


Virkamiehen poika Khieu Samphan pääsi valtion stipendillä Pariisiin opiskelemaan. Siellä hän kiinnostui politiikasta ja innostui Vietnamin Marxilaisesta itsenäisyysliikkeestä. 24 vuotiaana nuoriherra vieraili myös Helsingin 1955 rauhankokouksessa. Hän oli aktiivinen jäsen Pariisin Marxilaisintelligentsiaa ja väitteli tohtoriksi 1959 aiheenaan Marxilaisen taloustieteen soveltaminen Kamputsean talouden ongelmiin. Sorbonnessa läntiset Marxismin oppineet vertaisarvioivat hänen ajatuksensa ja nimittivät hänet tohtoriksi. Hänen väitöskirjansa argumentoi, että virkamiesten, kauppiaiden, pankkiirien yms. tekemä työ oli tuottamatonta ja he elivät kamputsean maatalouden tuottamasta lisäarvosta, riistivät maalaisia ja hidastivat Kamputsean kehitystä. “Nämä toiminnan haarat eivät yhteiskunnan kokonaisuuden näkökulmasta tuota lisäarvoa, vaan hyötyvät arvon siirtämisestä pois talouden tuottavilta osilta (maatalous, teollisuus, käsityö). Arvon siirto ei millään tavalla kasvata yhteiskunnan nauttiman tuotannon arvoa.” (Samphan 1959)

Kommunistisen manifestin (1848) julkaisemisesta oli 127 vuotta. Paljon aikaa kehittää ja parantaa teoriaa. Marxisteilla oli kaikki tieto Neuvostoliiton, Kiinan, Kuuban, Vietnamin ja Pohjois-Korean ongelmista. Solzenitshyn oli jo julkaissut vankileirien saariston 1973. Nyt Kamputseassa Non Lolin hallinto oli kaatumassa. Marxismi saisi aiemmista virheistään viisastuneena vielä kerran yrittää.

1975 Khieu Samphan nimitettiin uuden hallinnon nimelliseksi johtajaksi. Tuotantosuhteet uudelleenjärjestettiin totaalisesti. Raha lopetettiin, kaikki käteinen ja kaikki velkakirjat poltettiin. Pankit, koulut, jopa sairaalat suljettiin. Vain muutamassa päivässä kaikki jotka asuivat kaupungeissa pakotettiin jättämään kotinsa. Väestö suunnitelmallisesti siirrettiin maaseudulle ja laitettiin maataloustöihin. Koska syynä kehitysmaiden ahdinkoon nähtiin kapitalististen maiden harjoittama hyväksikäyttö Kamputsea lopetti kaiken ulkomaankaupan ja alkoi kehittää täysin omavaraista taloutta. Omistusoikeudet poistettiin. Tuotanto kollektivisoitiin.

Absolute power corrupts absolutely - YouTube


Kaupunkilaiset pakotettiin kirjoittamaan lyhyet omaelämänkerrat joiden perusteella heidän kohtalonsa päätettiin. Orjaleirille, tehtaaseen, maataloustöihin, kuolemaan. “Entiset sotilaat, poliisit, heidän rikoksensa oli sotiminen sisällissodassa. Kauppiaat, kapitalistit, liikemiehet, muita työllistäneet rikkaat maanviljelijät, maanomistajat, heidän rikoksensa oli köyhien riistäminen. Intellektuaalit, lääkärit, lakimiehet, munkit, opettajat, virkamiehet. He opettivat kapitalismin kulttuuria. Opiskelijat, jotka olivat saaneet koulutusta köyhien riistämiseen. Lista jatkuu ja jatkuu. Kapinoivat, helläsydämiset, urheat, älykkäät, individualistit, ihmiset joilla oli silmälasit, lukutaitoiset, suositut, valittajat, laiskat, lahjakkaat, ne jotka eivät tulleet toimeen muiden kanssa, ne kenellä oli pehmeät kädet. Nämä ihmiset olivat korruptoituneita ja elivät maanviljelijöiden ja köyhien hiestä ja verestä. […] Teloitettujen perheet teloitettiin, jotteivät he hakisi kostoa.” – Teeda Butt Mam (Pran 1997)

Väestöä alettiin uudelleenkouluttaa. Ihmisistä tulisi hioa pois kaikki henkilökohtaisen edun vaaliminen. Kaiiki söivät ateriansa yhdessä ja nukkuivat yhdessä. Marjojen tai hedelmien poimiminen omin päin oli oman edun tavoittelua ja siitä rangaistiin kuolemalla. Kielen sanasto uudistettiin. Maalaisjärkeä korostettiin yli teknokraattisen kapitalistisen tiedon. Perinteinen lääketiede korvasi kapitalistisen lääketieteen.


Talous jäi kuitenkin jälkeen tuotantotavoitteista. Hyvinvointi ei alkanut kasvaa. Koska teoriaa ei voitu epäillä tuli löytää syylliset epäonnistumisiin. Alkoi sabotöörien metsästys ja heitä alkoikin löytyä kaikkialta. Epäillyt tuotiin lähes 200 keskukseen ympäri maata. Heitä kidutettiin, kunnes tunnustukset saatiin. Tuomioaste oli 100%, kaikki paljastuivat vakoojiksi. Tunnustaneet paljastivat myös muita sabotaasiverkoston jäseniä. Joissain arkistoiduissa tunnustuksissa on yli sata nimeä. Vanhemmat ilmiantoivat lapsensa, lapset vanhempansa. Monet ilmiantoivat kaikki kenen nimet vain muistivat, jotta kidutus loppuisi.

Tuol Slengin keskuksesta tehtiin museo. Museossa on arkistoista löydettyjen tuhansien kidutettujen ja tapettujen pidätyskuvat. Huom. kuvassa olevat lapset.


Kamputsea oli keskimääräistä diktatuuria huomattavasti intensiivisempi. Laajamittainen systemaattinen kidutus. Massamurhan uskomaton tahti. Vain neljässä vuodessa 33.5% Kamputsean miehistä ja 15.7% naisista oli tapettu nälkään tai teloitettu. Marxismi ei tehnyt Kamputseasta paratiisia. Myötävaikuttiko se siihen, että siitä tuli helvetti maan päälle?

Ihmiset jotka eivät epäile itseään ovat vaarallisia. Khieu Samphan on tänä päivänä leppoisa 89 vuotias vanha mies. Haastatteluissa hän ja Nuon Chea ovat vieläkin vakuuttuneita siitä, että he toimivat ainoalla oikealla tavalla. He olivat luomassa maailmaa ilman puutetta, kärsimystä ja sortoa. He perustelevat tekonsa Marxismilla vielä tänä päivänä.

File:Case 002 Initial Hearing Khieu Samphan.jpg
Khieu Samphan oikeudenkäynnissä vastaamassa syytteisiin rikoksista ihmisyyttä vastaan 2018.


Kun jokin tieteellinen paradigmateoria kiistää määrittelemänsä valtakamppailun takia muun tieteen kyvyn tehdä tosia havaintoja maailmasta, se varaa itselleen yksinoikeuden totuuteen. Kun tiede jakaa maailman ystäviin ja vihollisiin sen mukaan ovatko ihmiset samanmielisiä sen kanssa, siitä kasvaa dogmaattinen liike, joka ei kykene korjaamaan itseään enää edes empiirisen todistusaineiston edessä. Tiede on degenoroitunut ideologiseksi, peräti uskonnolliseksi liikkeeksi.

4/8 Moraalirelativismi

Marxismissa proletariaatti on universaali enemmistö. Porvaristo on pieni korruptoitunut vähemmistö “The 1%”. Proletariaatti ajaa universaalia etua. Sen tarkoitus on vapauttaa koko yhteiskunta sorron ikeen alta, se on meidän jokaisen asialla ja meidän kaikkien hyväksi. Miten toimiminen kaikkien hyväksi voisi olla väärin?

COMPLETELY SMASH THE CAPITALIST CLASS AND THE REACTIONARY LINE OF LIU AND  DENG! Authorship: unknown, China,… | Propaganda posters, Communist  propaganda, Propaganda
Tekijä: tuntematon, Kiina, 1967


Marxin mukaan normit ja etiikka ovat aikansa dominoivan luokan luomuksia. Porvaristo hyödyntää kuluttuurista hegemoniaansa ylläpitääkseen kapitalistisen järjestelmän hyväksyntää (Gramschi 1971). Kapitalistinen kulttuuri ja sen mukana porvarillinen ja uskonnollinen moraalijärjestelmä on sorron väline. Nykyinen käsitys oikeasta ja väärästä katoaa, kun uusi yhteiskuntajärjestys tuo mukanaan uudet eettiset ja moraaliset normit.

Marxismin nimissä toimiva ei tee tekoja yksilönä, vaan häneen pätee uusi universaali kaikkien edun etiikka. Kaikki teot, jotka tähtäävät paratiisin luomiseen, joka samalla synnyttää uuden moraalin, ovat tarkoituksensa legitimoimia välttämättömiä tekoja. Tottakai kapitalistinen yhteiskunta kauhistelee Marxilaisten tekoja, mutta se on odotettavaa koska kapitalistinen moraali vain edustaa kapitalistista luokkaetua, miksei siis proletariaatin moraali edustaisi proletariaatin luokkaetua? Mikä on hyvä sorretuille on oikein.

File:Madrid - 12-M 2012 demonstration - 193323.jpg


Proletariaatin toimet eivät ole alisteisia yleiselle moraalille. Proletariaatin jokainen teko on koko ihmiskunnan hyväksi. Poikkeuksellista ei ole diktaattorin kyky saada fanaattisimmat hännystelijänsä tappamaan tuhansia. Poikkeuksellista on saada sadat tuhannet kansalaiset osallistumaan miljoonien tappamiseen.

5/8 Katkeruuden ylevöittäminen

Aatami ja Eeva saivat kaksi poikaa. Esikoisesta Kainista tuli maanviljelijä. Hän raatoi, raivasi peltoja kampesi kantoja, kylvi, odotti ja korjasi satoa. Pikkuveljestä Abelista tuli lammaspaimen eikä hän joutunut raatamaan kuten Kain raatoi. Abel uhrasi lampaidensa rasvaa ja Jumala katsoi häneen suopeasti. Kain antoi maan antimia, niihin Jumala ei katsonut. Toinen raataa, toinen menestyy raatamatta. “Herra kysyi Kainilta: Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan? Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa.” 1. Moos. L4. 7-8

File:Cain leadeth abel to death tissot.jpg
Kain johdattaa Aabelia kuolemaan.

Raamattu ei kerro miksi Jumala hylkäsi Kainin uhrin. Miksi Abel saa paljon helpolla ja Kain vähän kovalla työllä? Raamattu ei anna mitään selitystä sille, miksi Kainin uhraus ei kelpaa. Tarina tekee Kainista selittämättömän epäoikeudenmukaisuuden uhrin. Murhan jälkeen Jumala kysyy Kainilta missä Abel on ja Kain vastaa “Olenko minä veljeni vartija?”1. Moos. L4. 10.

Epäoikeudenmukaisuus, katkeruus ja kosto. Ensimmäinen ihmisestä syntynyt ihminen murhaa veljensä ja Jumala kiroaa hänet. Raamatun ensimmäinen tarina paratiisista lähdön jälkeen on varoitus katkeruutta vastaan.

Marx teki yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta saman diagnoosin kuin Kain. Vääryyden on johdettava vääryyden korjaamiseen vallankumouksellisen terrorin keinoin. Marxin tarinassa palkkioksi Abelin murhasta Kainia ei kirottaisi, vaan hän saisi sosialistisen utopian.

He is to blame for the war!
Siinä on syyllinen sotaan! Katkeruus ja oikeamielinen kosto!

6/8 Apokalyptinen maailmanselitys

Marxismi ei ole samanlainen tieteellinen projekti kuten ‘tavalliset’ taloustieteelliset, sosiologiset tai filosofiset tutkimussuunnat. Se ei ole ‘vain yhteiskuntateoria’. Marx ja Engels olivat aktivisteja, jotka halusivat agitoida kansan vallankumoukseen. Miten “massat” ymmärtävät minkään yhteiskunnallisen teorian? Siitä syntyy pakosti yksinkertaistus. Versio, jota on helppo kommunikoida suurelle ihmisjoukolle ja jonka ihmisjoukko heti osaa kommunikoida eteenpäin. Teoriasta syntyy matalaresoluutioinen yksinkertaistus, joka saa ihmisten mielikuvituksen liikkeelle.

https://sun9-37.userapi.com/c858124/v858124450/1b27e8/HBF1VmBcQUs.jpg

Psykologi Carl Jung uskoi, että myytit, tarinat ja uskonnot, olivat kollektiivisen alitajuntamme tuotteita. Ikäänkuin jaettuja unia. Ne ilmaisevat evoluution, tai jonkin hengellisen kaikkiin ihmisiin koodaamaa viisautta. Esimerkiksi Tammuz, Adonis, Herakles, Persephone, Jeesus, Attis, Osiris olivat variaatioita samasta arkkityyppisestä sankaritarinasta. Meihin koodattu jaettu alitajunta oli Jungin selitys sille, miksi myytit aivan vastakkaisilta puolilta maailmaa täysin erilaisilta historian ajoilta ovat niin hämmentävän samankaltaisia. Jungin mukaan tarinat, jumalat ja jumalattaret ilmaisevat arkkityyppejä, jotka ovat yhteisiä ihmisen ajattelulle aina ja kaikkialla.

Marxin suuri kaiken selittävä teoria hyvän ja pahan taistelusta on tällainen arkkityyppinen tarina. Luokkasota profetiana tulevaisuudesta. Porvaristo viimeisenä vihollisena ennen paratiisia.

Vihollinen, joka korruptoi maailman ja kyllästää kaiken sorrolla. Kapitalismi on käärme, joka toi synnin maailmaan. Rikollisuuskin on puutteen ja kapitalismin “itselle toisen kustannuksella” -kulttuurin tuote. Ihminen on hyvä, kunnes kapitalismi korruptoi hänet. Ahneus, sadismi, perversio, valhe, porvariston kuluttuuria. Lyömällä porvariston ja porvariston kulttuurin proletariaatti puhdistaa maailman synnistä.

https://cogdogblog.com/wp-content/uploads/2014/01/moses-pharoh.jpg
Profetia kertoi, että vapahtaja tulisi vapauttamaan Israelin kansan Egyptin orjuudesta.

Kansalle mikään uhraus ei ole liian suuri taistelussa sortoa vastaan. Vihollinen on syyllinen ja samalla ratkaisu kaikkiin maailman ongelmiin. Kun proletariaatti voittaa vihollisen seuraa historian loppu. Ikuinen rauha ja yltäkylläisyys. Ikuinen tasa-arvoinen yhteiskunta, jossa ihmiset ovat veljet keskenään ja kaikki saavat tehdä kaikenlaisia töitä. Voit olla metsästäjä aamulla, kalastaja iltapäivällä ja kriitikko päivällisen jälkeen. Ei puutetta. Ei pahuutta.

Adorno ja Horkheimer valistuksen dialektiikassa tunnistavat Iliaan ja Odysseian länsimaisen valistuksen arkkityypilliseksi tarinaksi. Marxismin ja natsismin arkkityypillinen tarina on juutalaiskristillisen apokalyptinen.

Suuri ahdistus. Seitsemän vihan maljaa on tyhjennetty maan päälle. Jeesus tuomitsee koko ihmiskunnan ja ”erottaa ihmiset toisistaan niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista” (Matteus 25:31–33). Tuomio annetaan sillä perusteella, onko ihminen tukenut vai jättänyt tukematta Jeesuksen ”veljiä”, jotka tulevat hallitsemaan Jeesuksen kanssa taivaassa (Matteus 25:34–46). Koko asutun maan kuninkaat kootaan aikaan/paikkaan/tilaan, jonka nimi on Harmageddon (Ilmestys 16:14). Taistelua käydään kautta maailman (Jeremia 25:32–34; Hesekiel 39:17–20). Jeesus Kristus johtaa taivaallista armeijaa ja voittaa jumalan viholliset (Ilmestys 19:11–16, 19–21). Vihollisiin kuuluvat ne, jotka vastustavat Jumalan valtaa ja suhtautuvat häneen halveksivasti (Hesekiel 39:7). Suuri enkeli heittää Saatanan ja demonit ”syvyyteen”, (Ilmestys 20:1–3). Jumalan valtakunta aloittaa tuhatvuotisen hallintonsa, joka tuo suuria siunauksia ihmiskunnalle (Ilmestys 5:9, 10; 20:4, 6).

Marxin mukaan kamppailu oli väistämätön tieteellinen fakta. Se mitä Marxistit tekisivät tulisi tapahtumaan jokatapauksessa. Samaan tapaan Hitler näki, että juutalaisbolshevistinen vallankumous olisi väistämätön tieteellinen fakta. Oli historiallinen pakko nousta taisteluun hyvän puolesta pahaa vastaan. Natsismi ja Marxismi ovat ateistien profetioita.

Marxin profetian mukaan proletariaatti tulisi vapautumaan orjuudestaan suuressa vallankumouksessa.

Työn orjat, sorron yöstä nouskaa,maan ääriin kuuluu kutsumus.
Nyt ryskyin murtuu pakkovalta,tää on viime ponnistus.
Pohja vanhan järjestelmän horjuu. Orjajoukko taistohon!
Alas lyökää koko vanha maailma, ja valta teidän silloin on!
Tää on viimeinen taisto, rintamaamme yhtykää!
niin huomispäivänä kansat on veljet keskenään!
Ei muuta johtajaa, ei luojaa kuin kansa kaikkivaltias.
Se yhteisonnen säätää, suojaa, se on turva tarmokas.

– L’Internationale (1871)

Marxille nykyhetki oli sorto, orjuus ja kärsimys, vihollinen oli porvaristo ja paratiisi sosialistinen utopia. Hitlerille nykyhetki oli sorto, petos ja nöyryytys, vihollinen oli juutalaiset ja paratiisi 1000 vuotinen valtakunta. Jeesukselle nykyhetki oli suuri ahdistus, vihollinen koko asutun maan kuninkaat ja paratiisi 1000 vuotinen jumalan valtakunta maan päällä.

https://4.bp.blogspot.com/-Fds5VBp2Yos/VDfmA_tZwoI/AAAAAAAAQmk/QKCa8jQO22w/s1600/86a.jpg
Sosialistinen utopia.

Ehkä kuitenkin Mooses on paras varsio tästä samasta tarinasta. Hän kasvoi faaraon perheessä, kuten Marx ja Engels kasvoivat rikkaissa porvarisperheissä. Hän ymmärsi kansansa orjuuden Egyptissä/Britanniassa. Hän vaati orjien vapauttamista. Faarao/kapitalisti ei suostunut. Tämä oikeutti 10 vitsausta. Esikoisten massamurhan jälkeen orjat vapautuivat ja pääsivät 40 vuodeksi aavikolle puhdistautumaan. Marxkin oletti, että veisi ehkä kaksi sukupolvea, että neuvostoihminen sosiaalistuisi uuteen yhteiskuntaan. Kovan työn, uhrausten ja vaeltelun jälkeen osoitettuaan, että olivat sen arvoisia he pääsivät luvattuun maahan.

Se miten Marxismi jalkautuu käytäntöön ei ota huomioon moninaisia teoreettisia nyansseja. Se jalkautuu yksinkertaistuksena massoille, jotka eivät lue lähdeaineistoja, vaan muodostavat maailmankäsitystään palopuheiden ja sloganeiden, internetin meemien perusteella. Professorit eivät toteuta kansanmurhia, vaan tavalliset ihmiset. Marxismin kuvaaminen karikatyyrinä tai Jungilainen analyysi arkkityypillisenä tarinana ei ole perusteeton.

Ihmiset viehtyvät yksinkertaisiin rauhoittaviin maailmanselityksiin, jotka antavat idologiaan vihkiytyvälle ylemmyyden, poistavat epäilyksen siitä miten maailma toimii ja tarjoavat valmiin toimintaohjeen paratiisiin pääsemiseksi. Näitä halpoja kopioita on pilvin pimein. Vihollinen vaihtelee: porvaristo, juutalaiset, kapitalistit, punavihermarxistit, illuminati, globalistit, toisen rodun edustajat, reptiliaanit, patriarkaatti, deep state…

Nietschze (1883) kirjoitti siitä miten valistus tappoi jumalan, emmekä voisi koskaan pestä pois hänen vertaan. Olimme hylänneet universaalin moraalin. Nyt totuuden jälkeen olisi jäljellä enää taistelu vallasta. Hän oli äärimmäisen kriittinen sosialismia kohtaan ja ennakoi, että se tulisi tappamaan miljoonia. Hänen mukaansa ihmiset tulisivat pakosta kääntymään totalitarismiin koska he eivät kestäisi nihilismiä. Tyhjyyttä, joka syntyi jumalan kuolemasta. Niin tapahtui. Ehkä natsismi ja Marxismi ilmentävät tätä nihilismistä kumpuavaa kaihoa paratiisiin. Todella harmillista, että kaiken sen jälkeen sosialistien paratiisi ei ollutkaan mitä mainosbrosyyrit lupasivat.

7/8 Vihollinen

Marx tarjoilee vision jossa porvarit eivät ole enää ihmisiä, vaan monoliittinen homogeeninen yliluonnollinen voima, joka väkivalloin estää historiallisen edistyksen. Kun Marx tekee porvareista enemmän kuin ihmisiä tai vähemmän kuin ihmisiä se sallii ihmisten kohdella porvareita muina kuin ihmisinä.

Porvariston massamurha on empaattisten ihmisten tahtoa puolustaa sorrettua voimakasta vastaan ja poistaa kärsimys maailmasta. Kauheaa, mutta tarpeellista. Ei-vihkiytyneen silmin moraalinen ongelma syntyy siitä, että porvaristo ei ole homogeeninen, monoliittinen yliluonnollinen voima, vaan joukko tavallisia ihmisiä.

https://i.redd.it/uowmoh2io7v51.jpg
Victor Denisov 1920.


Ei riitä, että porvareilta viedään tuotannonteon välineet. Yhteiskunta on myös puhdistettava porvariston korruptoivasta kulttuurista. Porvari on aina proletariaatin vihollinen. Marxismia leimaa uskonnollinen puhtaan yhteisön ajatus. Sen tulee vapautua saastuttavista elementeistä (Chirot & McCauley 2010). Jotka eivät ole puolellamme ovat meitä vastaan.

Kun vallankumouksen jälkeen maailmassa oli edelleen puutetta ja pahuutta, se oli todiste ettei kapitalismia oltu vielä onnistuttu kokonaan nujertamaan.
Sisäiset petturit olivat pilaamassa suunitelmaa. Missään olosuhteissa ei voitu myöntää, että teoria itse olisi ollut viallinen koska se olisi antautumista vastavallankumouksellisen vihollisen edesssä. Looginen vastaus mihin tahansa kriisiin oli, että nämä “pahat elementit” kuten Maon Kiinassa tavattiin sanoa, oli poistettava aiheuttamasta pahuutta. Tämä on erittäin lähellä sen sanomista, että jumalan yhteisö tai puhdas kansakunta voitaisiin taata vain jos korruptoivat elementit eliminoitaisiin. (Courtois et al. 1999)

Aleksanteri toisen vapauttaessa maaorjat 1861 Venäjän väestöstä ~38% eli orjuudessa. Seuraavan 60 vuoden aikana, jotkut talonpojat vaurastuivat enemmän kuin toiset. Ihmiset ovat erilaisia, tekevät erilaisia päätöksiä ja erilaisuus johtaa epätasaisiin lopputuloksiin, myös tulojen jakautumisessa.

File:Three broad categories of the peasants.jpg
1. kuva: bednyak, köyhä talonpoika;
2. kuva: serednyak, keskituloinen talonpoika;
3. kuva: kulak, rikas talonpoika; vampyyri.
Neuvostoliittolaisesta sanomalehdestä “Prozhektor” 31 Toukokuuta 1926

Venäjällä on 15 miljoonaa talonpoikaisperhettä, […] Näistä 15 miljoonasta, luultavasti kymmenen miljoonaa ovat köyhiä, jotka myyvät työtään, tai ovat rikkaiden orjuudessa, tai kenellä ei ole viljaylijäämiä ja ovat sodan köyhdyttämiä.
Kolme miljoonaa täytyy nähdä keski [tuloisina] talonpoikina, kun vajaa kaksi miljoonaa ovat kulakkeja, rikkaita talonpoikia, viljakiskureita. Nämä verenimijät ovat rikastuneet siitä puutteesta, jota kansa on sodan seurauksena kärsinyt; he ovat haravoineet itselleen tuhansia ja satoja tuhansia ruplia nostamalla viljan ja muiden tuotteiden hintoja. Nämä hämähäkit ovat lihoneet sodan raunioittamien työläisten kustannuksella. Nämä iilimadot ovat imeneet työväestön verta ja tulleet rikkaammiksi kun kaupunkien ja tehtaiden työläiset ovat nähneet nälkää. Nämä vampyyrit ovat keränneet maatilat käsiinsä; he jatkavat köyhien talonpoikien orjuuttamista. Häikäilemätön sota kulakkeja vastaan! Kuolema heille! Vihaa ja halveksuntaa puolueille, jotka puolustivat heitä […]! Työläisten on murskattava kulakkien kapina rautaisella kädellä, kulakkien, jotka ovat muodostamassa liittoa ulkomaisten kapitalistien kanssa oman maansa työväestöä vastaan. […] Luokkatietoinen työläisohjelma on lähimmässä liitossa ja täydessä yhtenäisyydessä köyhien talonpoikien kanssa; myönnytyksiä ja sovintoa keski[tuloisten] talonpoikien kanssa; kulakkien häikäilemätön nujertaminen, ne verenimijät, vampyyrit, kansan ryöstäjät ja kiskurit, jotka lihovat nälänhädästä. Tätä on työväenluokan politiikka.”

– Vladimir Lenin, 1925

https://i.4pcdn.org/pol/1583619119709.jpg
Victor Denisov 1931

Ei ollut, eikä tehty mitään tiettyä rajaa sille kuka oli kulakki. Keväällä 1918 kuhunkin kylään perustettin “köyhien komiteoita” joiden tehtäväksi tuli päättää ketkä kaikki olivat kulakkeja. 30-luvulle tultaessa jokainen, jota epäiltiin viljan piilottamisesta oli kulakki ja 1929-1933 korkeiden viljakiintiöiden aikana jokaista, joka ei näyttänyt näkevän nälkää epäiltiin viljakätkennästä.

Meidän on revittävä tämä luokka ja hakattava se pois. Punainen terrori on ase, jota käytetään luokkaa vastaan, joka vaikka on tuomittu tuhoon, ei halua menehtyä” – Lev Trotsky (1920)

He uhkailivat ihmisiä aseilla kuin noiduttuina. Kutsuivat pieniä lapsia kulakkiäpäriksi. Huusivat heitä verenimijöiksi. […] He olivat myyneet itselleen ajatuksen, että niinkutsutut kulakit olivat syöpäläisiä. He eivät suostuneet istumaan loisten pöytään; kulakin lapsi oli iljettävä, nuori kulakkityttö oli alhaisempi kuin täi.” – Vasili Grossmann, (Viitattu: Conquest 2001)

“Oli raastavaa nähdä ja kuulla tästä kaikesta. Vielä pahempaa oli osallistua siihen… Minä suostuttelin itselleni, selitin itselleni. En voi antaa periksi heikentävälle säälille. Olimme tekemässä todeksi historiallista välttämättömyyttä. Toteutimme vallankumouksellista vastuutamme. Olimme hankkimassa viljaa sosialistiselle isänmaalle. Viisivuotissuunnitelmalle.” – Lev Kopelev, (Viitattu: Conquest 2001)

On vain yksi keino lyhentää, yksinkertaistaa ja tiivistää vanhan yhteiskunnan kuolemantuskaa ja uuden veristä syntymäkipua – vallankumouksellinen terrori”-Karl Marx (1848)

https://ayearningforpublius.files.wordpress.com/2018/12/ChinaExecutions.jpg
Kiina ja Maon suuri hyppy eteenpäin

Kulakkeja tapettiin, raiskattiin, ryöstettiin. Neuvostiliitto myönsi, että 700,000 vastavallankumouksellista kulakkia tapettiin heidän tehdessä väkivaltaista vastarintaa vallankumoushallintoa vastaan. Joidenkin arvioiden mukaan (Solzhenitsyn 1968) kulakkeja saatettiin tappaa jopa 6 miljoonaa. Saman verran kuin Hitler tappoi juutalaisia. Loput kulakit vietiin orjatyöhön Siperiaan.

Porvari ei lakkaa olemasta porvari, kapitalisti ei lakkaa olemasta kapitalisti, vaikka häneltä vietäisiin kaikki omaisuus. Vaikka he tekivät orjina töitä vallankumouksen eteen vuosikymmeniä heistä ei tullut ei-kulakkeja. He pysyivät verenimijöinä, vampyyreinä ja kiskureina. Noin 60 vuotta hengissä selvinneet kulakit elivät Siperian orjaleireillä. Heidät armahdettiin vasta 1991 kun Neuvostoliitto hajosi. Ne harvat taaperot, jotka vietiin leireille perheidensä mukana ja sattuivat selviämään hengissä kasvoivat koko ikänsä orjuudessa vain koska heidän vanhempansa olivat köyhien neuvoston mielestä 1861 omaaorjuuden lakkauttamisen jälkeen päässeet parempaan taloudelliseen asemaan kuin muut kyläläiset. Vasta vanhuksina heidät vapautettiin. He olivat muiden sortajia, syöpäläisiä, kulakkeja. Punakhmerit kehittivät tekniikoita siihen, miten yksinään löydettyjen pienten lasten yhteiskuntaluokka voitiin selvittää lasten käyttämän sanaston avulla.

Me olemme sitoutuneet porvarisluokan tuhoamiseen. Sinun ei tarvitse todistaa, että tämä tai tämä mies toimi neuvostovaltaa vastaan. Ensimmäinen kysymys, joka sinun on kysyttävä pidätetyltä henkilöltä on: Mihin luokkaan hän kuuluu, mistä hän tulee, minkälaisen koulutuksen hän sai, mikä on hänen ammattinsa? Nämä kysymykset päättäkööt syytetyn kohtalon. Tämä on punaisen terrorin ydin.
– Martin Latsis, “Krasnij Terror” -lehden artikkelissa Lokakuun 1. 1918 (Viitattu: Fest 1974)

https://lauradavis.net/wp-content/uploads/2016/01/painting-exhibition-1.jpg

Marxin tarina sisältämä hyvän ja pahan dikotomia luo vihollisen. Marxin tarinan sorto ja kärsimys vihollisen syynä antaa moraalisen oikeutuksen vihollisen nujertamiseen väkivalloin. Marxin lupaus paratiisista pyhittää kaikki keinot sinne pääsemiseksi. Hallinnoilla, jotka määrittelevät yhteiskunnallisen todellisuuden samalla arkkityypillisellä narratiivilla kuin Marx on korostunut taipumus kanslaistensa orjuuttamiseen, vangitsemiseen ja murhaamiseen.

Väitellään siitä onko kommunismi tappanut 60-120 miljoonaa ihmistä. Kun väittelyssä liikutaan kymmenissä miljoonissa on päätelmä selvä. Kun on tarpeeksi hyvä tarina ihmiset ovat valmiita mihin tahansa kauheuteen.

8/8 Uusi sosialismi

Talous ei ehkä ole nollasummapeli ja ‘kapitalistin’ ottama voitto ei ole muilta pois, mutta valta on nollasummapeli. Koska viime vuosisata tuotti sosialismille niin surkean maineen, palkansaajat eivät ole onnistuneet järjestäytymään esimerkiksi Yhdysvalloissa. Tämä johtaa siihen, että valta kasautuu liikaa ja syntyy katkeruutta. Jos yksi ryhmä yhteiskunnassa nousee liiaksi dominoimaan muita se hidastaa kehitystä. Valtatasapaino tarvitsee sosialismia, mutta tälle vuosisadalle tarvitsemme viime vuosisataa paremman sosialismin. Sellaisen, joka ei lietso katkeruutta ja totalitarismia.

Decoupling of wages from productivity: What implications for public  policies? - OECD


Vasemmiston kannatus ei todennäköisesti koskaan tule riittämään, että kannattaisi odotella jonkin olemassaolevan valtiokoneiston tulemista sosialistien hallintaan rauhanomaisesti. Väkivaltainen vallankumous sitten taas on todella huono idea. Järkevimpänä tienä sosialismille ja miksei mille tahansa muullekin radikaaliin yhteiskunnalliseen muutokseen tähtäävälle liikkeelle on vaihtoehdon tarjoaminen nykyjärjestelmän sisällä.

Parasta mitä sosialismille on tapahtunut ovat onnistuneet sosialistiset yhteisöt. Mondragon Corporation on Espanjan 10. suurin yritys, joka koostuu ~260 osuuskunnasta. 90,000 työntekijää omistavat konsernin ja osallistuvat yhdessä sen päätöksentekoon.

File:Viaje a la Corporación Mondragón en el País Vasco.jpg


Suuren valtiollisen mittakaavan sosialismikokeilut ovat johtaneet suuren mittakaavan epäonnistumisiin. Pienessä mittakaavassa yrittäminen ja epäonnistuminen eivät aiheuta samaa kärsimystä. Kun vihdoin teoria toimii käytännössä kapitalismia paremmin, se leviää kilpailuna työvoimasta pysyväksi muutokseksi globaaliin tuotantotapaan ja tulonjakoon.

Feodalismi ei noussut orjayhteiskunnasta väkivaltaisesti tuhoamalla vanhaa maailmaa, vaan yhteisöstä toiseen levinneenä ideana. Kapitalismi ei noussut feodalismista verisessä vallankumouksessa, vaan hitaana evolutiivisena prosessina. Adaptaationa evolutiivisesti stabiiliin strategiaan. Jos sosialismi haluaa lyödä kapitalismin sen on saatava työvoima jättämään kapitalistinen tuotantomuoto tarjoamalla työvoimalle jotain parempaa.

Sosialismin on kyettävä luomaan vapaaehtoisia kollektiiveja, jotka ovat tuotantomuotoina niin tehokkaita, että kykenevät tuottamaan jäsenilleen hyvinvoinnin johon he ovat tyytyväisiä. Kollektiivien on annettava työpaikkademokratia ja reilu tulonjako, joiden antamisessa kapitalismi on epäonnistunut. Sosialismi on mahdollista heti tänään. Vallankumous on tarpeeton.

Owenistien sosialistinen yhteisö, New Harmony.

Kaikenkaikkiaan kyse on siitä onko meillä yhteiskunta, jossa ihmiset tekevät yhteistyötä vapaaehtoisesti, vai pakotettuina? Äärioikeisto ja äärivasemmisto ovat taipuneet valitsemaan jälkimmäisen. Jos kutsut itseäsi sosialistiksi silloin kysyn sinulta:

Kiehtooko sinua sosialismissa helppo vastaus maailman pahuuteen, sekä ylevöittävä ja oikeamielinen katkeruus vihollista kohtaan? Vai oletko sosialisti, joka toimii rakkaudesta kanssaihmistäsi kohtaan ja yrittää rakentaa jotain uutta ja parempaa, johon ketään ei tarvitsisi pakottaa, vaan ihmiset tahtoisivat vapaaehtoisesti liittyä?

Väkivaltainen vallankumous ja olemassaolevien tuotantovälineiden pakkokollektivisointi on kostoa, sortoa ja vihaa, ei rakkautta.

Lähteet:

Artikkelikuvan lähde: Иван Васильевич Симаков / Ivan Vasilyevich Simakov ( 1877—1925) [1], Public domain, via Wikimedia Commons

Marx, Karl, 1818-1883. ( 1996). The Communist manifesto. London ; Chicago, Ill. : Pluto Press,

Đilas, Milovan (1957): ‘The New Class: An Analysis of the Communist System‘ (paperback ed.). San Diego: Harcourt Brace Jovanovich. 1983.

Rummel R.J. (1994): Death By Government

Sellars, Wilfred (1963): “Science, Perception, and Reality” New York: Humanities Press

Gillett, C. (2016). How to be a Scientific Reductionist: Defending “Nothing But” Claims and an Ultimate Scientific Image. In Reduction and Emergence in Science and Philosophy (pp. 103-139). Cambridge: Cambridge University Press.

Hegel, Georg Wilhelm Friedrich (1807): Hegel’s Phenomenology of Spirit [Phänomenologie des Geistes], translated by A.V. Miller, Oxford: Oxford University Press, 1977.

Samphan, Khieu (:1959): doctoral dissertation, “Cambodia’s Economy and Industrial Development

Pran, Dith (1997): ‘Children of Cambodia’s Killing Fields, Memoirs by Survivors’

Engels Friedrich (1873): ‘Auktoriteetista’  Julkaistu alunperin joulukuussa 1873 kokoelmassa Almanacco Republicano per l’anno 1874. Uudelleenjulkaistu suomennettuna teoksessa Marx–Engels. Valitut teokset (6 osaa). 5. osa, s. 112–116. Kustannusliike Edistys, Moskova (1979).

1992 Raamattu

Marx, Karl; Engels, Friedrich; (1848): Werke, Berlin: Dietz Verlag, Vol. V, 1959, pp. 455-7. Alkuperäinen artikkeli ilmestyi Neue Rheinische Zeitung (No. 136, 7 November 1848)

Lenin, Vladimir (1925): Lenin’s Collected Works, Progress Publishers, Moscow, Painos 28, 1965, sivut 53-57. Alkuperäinen julkaisu: 17 Tammikuuta, 1925 lehdessä Rabochaya Moahva No. 14;
https://www.marxists.org/archive/lenin/works/1918/aug/x01.htm

Robert Conquest (2001). Reflections on a Ravaged Century. W. W. Norton & Company. p. 94.

Solzhenitsyn, Aleksandr Isaevich, and Edward E. Ericson. “Chapter 2: The Peasant Plague.” The Gulag Archipelago, 1918–1956: An Experiment in Literary Investigation. New York: HarperPerennial, 2007.

Martin Latsis, “Krasnij Terror,” newspaper, October 1, 1918. Quoted in Hitler, Joachim C. Fest, New York: NY, Harcourt, Brace, Jovanovich, 1974, p. 91

Gramsci, Antonio (1971). Selections from the Prison Notebooks. International Publishers. ISBN 0-7178-0397-X.

Robert A. Segal (1998): “C. G. Jung on Mythology” https://press.princeton.edu/books/paperback/9780691017365/jung-on-mythology

Vendéen sota

Ensimmäinen osa Bretagnelaisten maakuntalauluarvostelujen sarjasta.

Blanche hermine, suomeksi ‘valkoinen kärppä’. Valkoinen kärppä on Bretagnen maakuntaeläin.

‘Valkoinen kärppä’ kertoo Englannin sotilaallisesti ja taloudellisesti tukemista länsi-ranskalaisten katolisten ja rojalistien kapinoista Ranskan vallankumouksen aikana. Tapahtumia kutsutaan nimillä Vendéen sota tai Chouannerie. Sota jakautuu kolmeen Vendéen sotaan, kolmeen erilliseen kansannousuun, jotka yksi kerrallaan tukahdutetaan. Neljäsosa Vendéen väestöstä saa surmansa, noin 170,000 ihmistä.

Jean-Baptiste Carriere vallankumoushallinnon edustajana järjestää massahukutuksia joissa Loireen hukutetaan erityisesti pappeja ja nunnia, mutta myös ketä tahansa jota epäiltiin rojalisteiksi. Tietyissä tapauksissa perheineen päivineen. Kaikenkaikkiaan Carrier hukuttaa 4000-6000 ihmistä “kansan kylpyammeeseen”. Vallankumoushallinto myöhemmin teloittaa Carrierin rangaistuksena julmuuksista.


Laulussa, ‘Valkoinen kärppä’, ei lauleta kansakunnasta, tai taistelun kunniasta. Laulaja laulaa oman vaimonsa kärsimyksestä ja katkeruudesta häntä itseään kohtaan. Laulua edelleen lauletaan laajasti Ranskan armeijassa.

Laulajaa kalvaa antaako vaimo laulajalle anteeksi hänen lähtönsä sotaan? Sen miten hän jätti vaimon yksin lasten kanssa? Antaako vaimo hänelle anteeksi jos hän kuolee? Antaako vaimo anteeksi, että hän lähti toivottomaan sotaan?

μonet on Twitter: "1856年4月10日  ジュール・ジラルデがパリに生誕。エコールデボザールでカバネルに師事した。主に肖像画、歴史画を描き、オリエントを題材とした作品を数作描いた。  《カンペールの国民衛兵に逮捕されたフエナンの反乱者》(ca.1886)キンペ美術館… https ...


Katkeransuloisuutta lisää, että laulussa huudetaan eläköönhuutoja taisteluille, muttei niille jotka Vendéeläiset voittivat. Laulussa huudetaan niiden taisteluiden nimiä, jotka he verisesti hävisivät epätoivoisissa sodissaan.

He jotka lähtivät vapaaehtoisesti kodeistaan, huutavat niiden paikkojen nimiä, joissa he kuolivat asiansa puolesta, jättivät vaimonsa ja lapsensa lopullisesti yksin, omasta päätöksestään.

Sanat suomeksi:

Tänä aamuna peltoni aidalla tapasin,
joukon merimiehiä, työläisiä ja talonpoikia.

“Mihin menette toverit ladatuin kiväärein?”
“Järjestämme väijytyksiä, tule liity armeijaamme!”

Voilá valkoinen kärppä, eläköön merilokki ja piikkiherne!*
Valkoinen kärppä, eläköön Fougères ja Clisson!*

Dieu Le Roi Sacred Heart Vendée Style Badge Linocut Print | Etsy
Vendéeläisten katolisten ja rojalistien hihamerkki


“Mihin menette toverit ladatuin kiväärein?”
“Järjestämme väijytyksiä, tule liity armeijaamme!”

Rakkaani sanoo, että on hulluutta lähteä sotaan frankkeja vastaan.
Sanon, että on hulluutta elää kahleissa pidempään.
Bis.

Voilá valkoinen kärppä, eläköön merilokki ja piikkiherne!
Voilá valkoinen kärppä, eläköön Fougères ja Clisson!

Bretoneja väijyssä.

Vaimoni sanoo, että on hulluutta lähteä sotaan frankkeja vastaan.
Sanon, että on hulluutta elää kahleissa pidempään.

Paljon kärsimystä hänelle lapsia yksin kasvattaa.
Paljon kärsimystä hänelle kun olen poissa pitkän aikaa.
Bis.

Voilá valkoinen kärppä, eläköön merilokki ja piikkiherne!
Voilá valkoinen kärppä, eläköön Fougères ja Clisson!

Piikkihernettä Länsi-Ranskassa.

Paljon kärsimystä hänelle lapsia yksin kasvattaa.
Paljon kärsimystä hänelle kun olen poissa pitkän aikaa.

Palaan pimeänä yönä kesken sodan häntä katsomaan,
Kuin lesket mustissaan, surullisena ja yksin hän minua odottaa.
Bis.

Voilá valkoinen kärppä, eläköön merilokki ja piikkiherne!
Voilá valkoinen kärppä, eläköön Fougères ja Clisson!

File:Hermine et son pelage hivernal.jpg - Wikimedia Commons
Valkoinen kärppä. Bretagnen maakuntaeläin.


Palaan pimeänä yönä kesken sodan häntä katsomaan,
Kuin lesket mustissaan, surullisena ja yksin hän minua odottaa.

Epäilemättä hän ajattelee minun olevan järjetön.
Häntä talon eestä katson hänen näkemisensä sydäntäni kiristää.
Bis.

Voilá valkoinen kärppä, eläköön merilokki ja piikkiherne!
Voilá valkoinen kärppä, eläköön Fougères ja Clisson.

Epäilemättä hän ajattelee minun olevan järjetön.
Kun häntä talon eestä katson hänen näkemisensä sydäntäni kiristää.

Ja jos sodassa kuolen antaakohan hän anteeksi;
kun valitsin maani hänen minulle antamansa rakkauden sijaan?
Bis.

Voilá valkoinen kärppä, eläköön merilokki ja piikkiherne!
Voilá valkoinen kärppä, eläköön Fougères ja Clisson.

Sotaorpoja.


Epäilemättä hän ajattelee minun olevan järjetön.
Kun häntä talon eestä katson hänen näkemisensä sydäntäni kiristää.

Ja jos sodassa kuolen antaakohan hän anteeksi;
kun valitsin maani hänen minulle antamansa rakkauden sijaan?
Bis.

Voilá valkoinen kärppä, eläköön lokki ja piikkiherne!
Voilá valkoinen kärppä, eläköön Fougères ja Clisson.

Epäilemättä hän ajattelee minun olevan järjetön.
Kun häntä talon eestä katson hänen näkemisensä sydäntäni kiristää.

Ja jos sodassa kuolen antaakohan hän anteeksi;
kun valitsin maani hänen minulle antamansa rakkauden sijaan?
Bis.

Voilá valkoinen kärppä, eläköön lokki ja piikkiherne!
Voilá valkoinen kärppä, eläköön Fougères ja Clisson

File:DéfenseRochefort-en-terre2.jpg
Chouannerie.


Clisson

Vendéelaiset hävisivät Clissonissa tärkeän Palletin taistelun. Kaupungissa sijaitsi Vendéen armeijan päämaja. Kiinni jäänyt papisto poltettiin tasavaltalaisten toimesta elävältä tai hukutettiin Loireen. Reilu satakunta kaupunkilaista muuttuivat teloituksissa Clissonin marttyyreiksi. Taistelun jälkeen tasavaltalaiset polttivat kaupungin ja hääsivät alueen väestön.

File:Incendie Granville 1793.JPG


Fougères

Ensimmäisen Fougèresin taistelun Vendéelaiset voittivat, mutta kolmasti yrittivät jatkaa hyökkäystä ja kolmasti hävisivät. Menettivät kaupungin takaisin tasavaltalaisille. Seurauksena verilöyly. Vendéeläiset sotivat alueella pitkää sissisotaa johon tasavaltalaiset vastasivat väestön massateloituksilla. Vielä kerran Vendéeläiset yrittivät vapauttaa kaupungin tasavaltalaisilta toisessa Fougèresin taistelussa, mutta taas heidät torjuttiin.

File:GuerreVendée 1.jpg

https://fr.wikipedia.org/wiki/Guerre_de_Vend%C3%A9e

https://fr.wikipedia.org/wiki/Colonnes_infernales