Luku 2: Oletukset todellisuuden luonteesta.
Edellinen alaluku: 2.3.1. Identiteetti
Seuraava alaluku: 2.4.1. Identiteettien fuusio ja fissio
Kosminen mikraaltotaustasäteily (Penzias & Wilson 1965).
Todellisuus on fuusion ja fission hurrikaani
Kaikki asiat ovat saman suuren myrskyn ilmiöitä. Kaikki asiat ovat prosesseja, osia yhdestä prosessien struktuurista. Asia voi olla ominaisuuksiltaan muuttumaton, mutta ei ymmärrettynä pysähtyneisyytenä, vaan tanssin kaavamaisuutena.
Osat saavat ominaisuutensa kokonaisuudelta, eikä toisin päin. Osat koostuvat kokonaisuudesta. Myrskyn pyörteitä ei voida ymmärtää erillään myrskyn kokonaisuudesta. Positioni on ‘prioriteettimonismia’ (Schaffer 2010).
Määritelmät:
Fuusio: yhdistyminen
Fissio: erottautuminen
Todellisuus on yksi liike. Luotaantyöntävä ja puoleensavetävä voima. Hajoaminen ja yhdistyminen. Epäjärjestyminen ja järjestyminen. Erottaminen ja yhteenliittyminen. Fuusio ja fissio.
Spinozan todellisuus koostuu liikkeestä ja levosta (1677), mutta vain jatkuva liike sallii todellisuuden. Lepo tuhoaa sen. Todellisuus on liike. Myrsky.
Absoluuttinen fuusio, kaiken yhdistyminen yhdeksi, on kaiken tuhoutuminen. Kaiken yhdistyminen lopettaa liikkeen, lopettaa toiminnan, tekee toisistaan eroteltavissa olevien ‘asioiden’ olemassaolon mahdottomaksi. Liikkeen loppuminen lopettaa ajan, ulottuvuudet, informaation. Kaiken fuusio yhdeksi on kaiken negaatio. Todellisuuden ja epätodellisuuden rajatila. Negatiivinen ja positiivinen energia kumoavat toisensa ja nollaavat todellisuuden.
Absoluuttinen fissio, kaiken leviäminen, on myös kaiken tuhoutuminen. Totaalinen entropia, asioiden hajoaminen olemattomiin. Energian leviäminen tasaiseksi tyyneksi pinnaksi tekee toisistaan eroteltavissa olevat ‘asiat’ mahdottomaksi. Kaikki on yhtä ja samaa ei mitään. Tyyneys lopettaa toiminnan, sammuttaa todellisuuden. Kaiken fissio täysin erilleen on kaiken negaatio. Todellisuuden ja epätodellisuuden rajatila. Negatiivinen ja positiivinen energia kumoavat toisensa ja nollaavat todellisuuden.
Todellisuus voi olla olemassa vain fuusion ja fission voimien tasapainossa.
Todellisuus voi olla olemassa vain jatkuvana toimintana. Jatkuvana syntymisen ja kuolemisen prosessina. Positiivisen ja negatiivisen energian toinen toistaan seuraavana pyörteisenä tanssina.
Myrsky jossa paine ja alipaine, fuusio ja fissio jahtaavat toisiaan.
Mysteeri, ‘Jumala’, nyhjäisi todellisuuden epätodellisuudesta. Puhalsi liikkeelle räjähtämisen ja yhteensulautumisen prosessin.
Alkuräjähdys. Energian jyliseviä pyörteitä. Energiakenttiä. Kentät muodostavat kvantteja. Kvantit partikkeleita. Uusia’asioita’ ilmaantuu energiapyörteen vuorovaikutuksesta.
Aika, ulottuvuudet, elektromagnetismi ja fotonit, vahva voima ja gluonit, heikko voima ja bosonit, kolme neljän fermionin joukkoa, kaikki ilmaantuvat energiakenttien, ajan ja ulottuvuuksien, toinen toistensa, tanssista. Näistä edellämainituista energiapyörteistä kaikki muu todellisuus.
Epäjärjestyminen ilmaannuttaa uutta järjestymistä. Hajoaminen luo erottumista, erottuminen luo vuorovaikutusta, vuorovaikutus luo uutta järjestystä. Fissio mahdollistaa fuusion, fuusio mahdollistaa uuden fission. Todellisuus on jylisevä myrsky.
*Todellisuus on ‘hypertorus’, eli donitsin muotoinen (Zel’dovich & Starobinskii 1984).
Todellisuus on järjestymisen ja epäjärjestymisen hurrikaani. Hyrräävä hypertorus. Kaikki asiat ja koko todellisuus ilmaantuu energian pyörteestä, fuusion ja fission voimien vuorovaikutuksesta.
Auringot syttyvät, galaksit muodostuvat. Energiakentät kompleksistuvat partikkeleiksi, partikkelit atomeiksi, atomit molekyyleiksi, molekyylit soluiksi, solut ihmisiksi, ihminen viljelee pavut, valmistaa kupin, keittää kupin kuumaa kahvia.
Kahvi jäähtyy, haihtuu, ihminen kuolee, hajoaa, solut kuolevat, kuppi murenee tomuksi, molekyylit uudelleenjärjestyvät, atomit hajaantuvat ja rakentuvat uudelleen uusissa molekyyleissä uudessa järjestyksessä.
Oletukset:
– Todellisuus on alkuräjähdyksen käynnistämää toimintaa.
– Todellisuus on energian erottumisen ja yhteenliittymisen prosessi.
– Jos ‘fissio’ päättyisi todellisuus katoaisi.
– Jos ‘fuusio’ päättyisi todellisuus katoaisi.
> Todellisuus on jatkuvaa erkaantumista ja yhteenliittymistä.
Väittämä: Todellisuus on jatkuva järjestymisen ja epäjärjestymisen prosessi.
Oletukset:
– Todellisuus on Yksi kokonaisuus, jossa osajärjestelmien kokonaisuuksia ja kokonaisuuksien, kokonaisuuksien, […], kokonaisuuksia, jatkuvasti syntyy ja hajoaa ja kaikki järjestelmät aiheutuvat suorasta tai välillisestä vuorovaikutuksesta kaikkiin muihin järjestelmiin.
> Todellisuus on yksi lomittuneiden prosessien struktuuri.
Väittämä: Koko todellisuus on Yksi epätasaisesti klusteroituva myrskyävä vuorovaikutusverkosto.
Käsite: Yksi prosessien struktuuri.
Toisen termodynamiikan pääsäännön mukaan yksittäisessä kappaleessa järjestys voi lisääntyä ainoastaan epäjärjestyttämällä sitä ympäröivää muuta järjestystä.
Ihminen ilmaantuu uutena järjestyksenä. Kasvaa syömällä biologisia ja kemiallisia järjestelmiä, hajottaen niitä, sulauttaen osia niistä itseensä. Muuntaen ympäristönsä järjestäytyneitä energioita, kasveja, muita eläimiä vähemmän järjestyneiksi energian muodoiksi, lämmöksi ja liikkeeksi.
Ihmisen synnyssä mitään olennaista uutta ei synny. Ihmisen kuollessa mitään ei katoa. Ihminen on tomun tanssi, joka on tomuksi taas tuleva. Järjestelmäkokonaisuus hajoaa osajärjestelmiksi, jotka järjestyvät uudelleen hajottamaan ihmisruumiin rakennetta uusiksi järjestelmiksi. Uusi järjestys kohoaa muuntamalla ihmisruumiin rakennetta epäjärjestykseksi, uudeksi liikkeeksi. Uusiksi toiminnan järjestelmiksi, jotka taas liittyvät yhteen ja hajoavat, ja liittyvät yhteen ja hajoavat.
Järjestyksesta tulee epäjärjestystä. Mitään ei synny, mitään ei katoa.
Kuolema on järjestyksen purkautumista.
Minä olen toiminnan järjestelmä. Minä olen järjestymisen ja epäjärjestymisen prosessi. 7% atomeistani vaihtuvat joka päivä uusiin atomeihin. Minussa ei ole jäljellä yhtään alkuperäistä atomia. Minä en ole osat, jotka muodostavat minut. Minä olen toiminnan järjestelmä. En ole osaset, jotka tanssivat, olen tanssi, jota osat tanssivat. Osa Yhtä järjestymisen ja epäjärjestymisen prosessia, joka hajottaa ja rakentaa, uusintaa minut uudelleen ja uudelleen.
Ihminen on lumihiutale. Vesipisara, joka kristalloituu yhdeksi struktuuriksi, kauniiksi ja ainutkertaiseksi, vain hajotakseen hetken päästä jälleen vedeksi, kyyneleeksi sateeseen, osaksi maailman hydrologista sykliä. Fissio, fuusio, fissio ja fuusio, uudelleen ja uudelleen tästä hetkestä viimeiseen hetkeen.
Kuva: Alexey Kljatov. Tämä on aito lumihiutale lähikuvassa.
Eddassa Odin veljineen tappaa Ymirin. Ymirin lihoista tehtiin maa, verestä vedet, luista vuoret, hiuksista metsät, aivoista pilvet ja kallosta taivas. Ymirin mätänevässä lihassa kuhiseville madoille Odin, veljineen antoivat järjen ja ihmisten muodon. Ymirin järjestys muuttui epäjärjestykseksi, johon uusi elämä toi uutta järjestystä. Kuoleminen on epäjärjestymistä, syntyminen on järjestyksen ilmaantumista. Elämä ja todellisuus ovat fuusion ja fission kehittyvä ja kompleksistuva pyörre.
Todellisuus on Yksi hierarkkisina oksistoisina tasoina jatkuvasti kompleksistuva järjestelmien struktuuri.
Todellisuus on Yksi lomittunut prosessi.
Todellisuus on yksi kausaaliketjujen eteenpäinjylisevä vyyhti.
Jatkan selitystä seuraavassa alaluvussa:
Seuraava alaluku:
Seuraava alaluku: 2.4.1. Identiteettien fuusio ja fissio
Lähdeluettelo:
Sisällysluettelo:
Johdanto ja sisällys tähän lukuun.
Koko artikkelisarjan sisällys.