2.5. Erilaisen ilmaantuminen

’Autokatalyyttinen emergenssi’, josta teksti kertoo on yksi tekstisarjan peruskivistä. Käsitteestä myöhemmin rakennan vastausta ns. ’mikro-makro -linkin’ ongelmaan.

Kysymys: Miten yhdestä absoluuttisesta alkupisteestä voi ilmaantua useita kokonaan erilaisia asioita?

Vastaus: Asiat ovat toiminnan järjestelmiä. Asioiden ominaisuudet ovat niiden sisältämän toiminnan kaavamaisuuksia. Osien yhdistyessä uusiksi toiminnan järjestelmien kokonaisuuksiksi niissä syntyy uusia vuorovaikutussuhteita, jotka muokkaavat osien sisäisiä toiminnan kaavamaisuuksia. Näin kokonaisuuksille syntyy uusia ominaisuuksia, joita ei voida palauttaa niiden osien ominaisuuksiin, joista kokonaisuudet koostuvat, tämä on ’emergenssiä’.

Väittämä: Vuorovaikutusjärjestelmien välisen vuorovaikutuksen kokonaisuuksissa kehittyy täysin erilaisia uusia ominaisuuksia ja lainalaisuuksia, jotka olennaisesti eroavat kokonaisuudet muodostavien osajärjestelmien ominaisuuksista ja lainalaisuuksista.

Lukuaika: 5min.

Luku 2: Oletukset todellisuuden luonteesta.
Edellinen alaluku: 2.4.1. Identiteettien fuusio ja fissio
Seuraava alaluku: 2.6. Erillisen ilmaantuminen

Emergenssi

Tämä malli on selitys sille miten uusilla kokonaisuuksilla voi olla ominaisuuksia, joita ei voida palauttaa niiden osien ominaisuuksiin. Miten syntyy uusia kokonaan erilaisia asioita.

El-Hanin ja Pereiran emergenssimääritelmää (2000 s. 133) mukaillen:
1. Vain energia on olemassa.
2. Kun energiasta muodostuvat vuorovaikutusjärjestelmät saavuttavat tietyn kompleksisuuden tilan, näissä kompleksisissa järjestelmissä ilmaantuu aidosti uusia käyttäytymisen säännönmukaisuuksia, ’emergenttejä’ ominaisuuksia
3. Uudet emergentit ominaisuudet eivät ole palautettavissa niiden kompleksisten vuorovaikutusjärjestelmien osien ominaisuuksiin, joista ne ilmaantuvat, eivätkä ne ole selitettävissä osien käyttäytymisen säännönmukaisuuksista käsin.
4. Uudet emergentit järjestelmäkokonaisuudet ja niiden ominaisuudet yliajavat niiden osajärjestelmien toimintaa ja ominaisuuksia, joista järjestelmäkokonaisuudet muodostuvat.

Autokatalyysissä kahden järjestelmän yhdistäminen saa järjestelmät muokkaamaan toinen toisiaan tavalla, joka olennaisesti tekee järjestelmistä erilaiset kuin mitä ne olivat ennen yhdistymistään.

x+x → y
y ≠ 2x

Kahden ’asian’ vuorovaikutteinen yhdistelmä on ominaisuuksiltaan enemmän ja erilainen kuin kahden ’asian’ ominaisuuksien kasautuma.

“On metafyysisesti mahdollista, että maailmankaikkeudella on emergenttejä ominaisuuksia” (Schaffer 2010 s.55).

Neutroni koostuu protonista, elektronista ja antineutriinosta. Protonin, elektronin ja antineutriinon yhteenlaskettu massa on pienempi kuin neutronin massa. Neutronin kokonaisuuden massa on enemmän kuin sen osien massojen kasautuma.

Neutroni voi hajota protoniksi, elektroniksi ja antineutriinoksi. Lisäksi vapautuu hieman energiaa. Massa on energiaa.

Kahden protonin ja yhden elektronin järjestelmä, vety eroaa käytöksellään merkittävästi kahdeksan protonin ja kahdeksan elektonin järjestelmästä hapesta, vaikka molemmat sisältävät aivan samanlaisia osia.

Happi ja vety ovat kaasuja, joiden suihkiminen nuotioon aiheuttaa räjähdyksen. Hapen ja kahden vedyn yhdistelmä, vesi, on neste, jolla voi sammuttaa nuotion.

Kolme aivan samanlaisten protonien ja elektronien järjestelmää, yhdistettynä yhdeksi järjeselmäkokonaisuudeksi saa aivan uudet ominaisuudet.

Ikäänkuin jos sekoittaisit yhteen kaksi munaa ja muutaman desilitran maitoa ja jauhoja ja saisit kulhollisen omenamehua. Sitten toiseen kulhoon sekoittaisit kahdeksan munaa ja muutaman desilitran maitoa ja jauhoja, saisit kulhollisen bensiiniä. Sitten sekoittaisit bensiinin ja omenamehun, ta-daa kulhollinen terästä! Ja vielä ilman sen suurempi vatkailuja.

’Emergenssi’ on osien ja kokonaisuuden välinen suhde, jossa osat ilmaannuttavat kokonaisuuden, jonka ’uusia’ kausaalisia voimia ei voida päätellä tai selittää sen osien ominaisuuksista käsin, eikä niistä laeista käsin, jotka hallitsevat sen osien käyttäytymistä (Juarrero 1999).

Emergentissä kokonaisuudessa osien ominaisuudet ja käyttäytyminen riippuvat kokonaisuudesta, jonka osina ne ovat (ibid). Osan käyttäytymisen säännönmukaisuudet muuttuvat, jos osa irroitetaan emergentistä kokonaisuudesta tai liitetään siihen (ibid).

“Kahden aineen kemiallinen yhdiste tuottaa, kuten hyvin tiedetää kolmannen aineen, jolla on ominaisuuksia, jotka ovat erilaisia kuin kummallakaan sen muodostamiseen käytetyllä aineella erikseen tai yhdessä. -(J. S. Mill 1843).

Järjestelmän toiminta antaa osiensa toiminnan säännönmukaisuudelle uudet ominaisuudet, ominaisuudet joita ei olisi voinut osien ominaisuuksista käsin ennustaa, ominaisuudet joita ei voi osien ominaisuuksiin palauttaa.

Vesi ei ole vain vedyn ja hapen yhdistelmä, vesi on emergenssiä vedyn ja hapen vuorovaikutuksesta.

On mahdotonta päätellä neuroneiden ominaisuuksista käsin mitä ajatuksia ihminen kykenee aivojensa avulla ajattelemaan. Ajatukset ovat neuroniverkon vuorovaikutuksesta kumpuavaa olennaista emergenttiä uutta.

Neuroniverkon ominaisuudet aiheuttavat kyvyn ajatella, mutta ajatuksia ei voida selittää neuroniverkon ominaisuuksista käsin.

Ihmisillä ja rissondelfiineillä on suunnilleen sama määrä neuroneja, mutta voivatko rissondelfiinit käsittää mitä neuronit ovat?

Kaikilla ’asioilla’ on oltava aiheuttaja. Energia on aiheuttanut materian, materia on aiheuttanut kemian, kemia on aiheuttanut biologian. Biologian ilmiöitä ei voida selittää kemiasta käsin, kemian ilmiöitä ei voida selittää fysiikasta käsin. Ihmistä ei voida selittää energian ominaisuuksista käsin.

Fysiikan laeista tai neuronien ominaisuuksista johdettuna tietoisuus on ’sui generis’, eli odottamatonta ja selittämätöntä, kuitenkin tietoisuus on ilmiönä välttämättä olemassa. ”Cogito, ergo sum” (Descartes 1637). Tietoisuus on ilmaantunut neuroneista, mutta sen olemusta ei voida palauttaa neuroneihin, tietoisuus on emergentti olennaisesti uusi ominaisuus.

‘Soli navitas primocreatus est, nunc cogito, ergo emergentiæ verum est’,
alussa oli vain energia, nyt ajattelen, siis emergenssi on totta.

Määritelmät:
– ’Emergenssi’, Ilmaantuminen. Osien vuorovaikutuksesta järjestelmälle ilmaantuu kokonaan uudenlaisia, ennakoimattomia ominaisuuksia, joita ei voida palauttaa niiden osien ominaisuuksiin, jotka järjestelmässä vuorovaikuttavat.

Oletukset:
– Kaikki ’asiat’ ovat toiminnan järjestelmiä.
– Kahden yhdenlaisen toiminnan järjestelmän välisestä vuorovaikutussuhteesta, voi ilmaantua uudenlainen toiminnan järjestelmä.

> Uudenlaisella yhdenlaisista toiminnan osajärjestelmistä muodostuvalla toiminnan järjestelmäkokonaisuudella voi olla toiminnan kaavamaisuuksia, joita ei voida palauttaa yhdenlaisten toiminnan osajärjestelmien toiminnan kaavamaisuuksiin.

Väittämä: Uudet asiat ovat vanhojen järjestelmien vuorovaikutuksesta ilmaantuvia uudella tavalla toimivia järjestelmäkokonaisuuksia. ’Emergenssi’

Väitän, että kaikki todellisuuden ’asiat’ ilmaantuvat autokatalyyttisistä prosesseista. Yhdenlaisten osajärjestelmien vuorovaikutteisina yhteenliittyminä, muodostuu uudenlaisia järjestelmäkokonaisuuksia, joiden ominaisuuksia ei voi palauttaa niiden osajärjestelmien ominaisuuksiin, joista ne koostuvat.

Autokatalyytiset emergentit järjestelmät ovat hierarkkisina oksistoisina tasoina kehittyviä järjestelmiä, jossa seuraavan tason reaktiojärjestelmät syntyvät alemman tason reaktiojärjestelmien seurauksena. Eli uusi järjestelmäkokonaisuus voi osajärjestelmätasolla sijaitsevan katalyytin varaan rakentaa kokonaan uusia, uudenlaisia reaktiojärjestelmiä. Emergentti autokatalyysi on todellisuutta kehittävä voima, jonka mekanismit aiheuttavat eri ’asioiden’ olemasssaolon.

”Itseään ruokkivia, funktionaalisesti suljettuja rakenteita voi nousta korkeammalle tasolle (autokatalyyttisten järjestelmien autokatalyyttinen järjestelmä), siis todellista emergenssiä. Ja tämä vuorostaan avaa mahdollisuuden päättymättömälle evoluutiolle” (Hordjik et al. 2012 s.9).18

Laajennan ajatuksen autokatalyyttisestä emergenssistä koko todellisuuden selittämiseen. Ihmiset tulevat ihmisiksi keskinäisistä suhteistaan. Ihminen on osajärjestelmä yhteisön järjestelmäkokonaisuudessa. Ihmisjoukko on autokatalyyttinen järjestelmäkokonaisuus. Ihmisjoukolla on emergenttejä ominaisuuksia, joita ei voida palauttaa sen jäsenten ominaisuuksiin.

Seuraava alaluku:

2.6. Erillisen ilmaantuminen

Lähdeluettelo:

Lähteet

Sisällysluettelo:

Johdanto ja sisällys tähän lukuun.
Koko artikkelisarjan sisällys.