2.7.1. Sosiaalinen supervenienssi

Yhteisön sosiaaliset ominaisuudet ohjaavat, rajaavat ja mahdollistavat niiden yksilöiden käyttäytymisen säännönmukaisuuksia, joista yhteisöt koostuvat.

Lukuaika: 11min.

Luku 2: Oletukset todellisuuden luonteesta.
Edellinen alaluku: 2.7. Kokonaisuuden vaikutus osiin
Seuraava alaluku: 2.8. Osien vaikutus kokonaisuuteen

Tämä alaluku pohtii sosiaalisen tason tuottamaa supervenienssia.
Toisin sanoen: Miten ’kulttuuri’ vaikuttaa ihmisen olemukseen?

Keskeinen käsite: Sosiaalinen rakenne

Rakenteet rajaavat, ohjaavat ja mahdollistavat toimintaa. Rakenne on voima, joka tuottaa säännönmukaisuutta käyttäytymiseen.

Sosiaaliset rakenteet ovat ihmisten sosiaalisessa kanssakäymisessä ilmaantuneet jaetusti ymmärretyt käsitteet, merkitykset ja toimintakäytännöt. Kieli, kulttuuri, etiikka, yms. Kokonaisuuden ominaisuuksia, jotka vaikuttavat sen osien käyttäytymisen säännönmukaisuuksiin.

Oletukset:
– Autokatalyyttinen emergenssi

> Sosiaalisten järjestelmäkokonaisuuksien toiminnan säännönmukaisuudet ohjaavat, rajaavat ja mahdollistavat, eli rakenteistavat, osajärjestelmien toimintaa.

Väittämä: Supervenienssi, eli yhteisöjen ominaisuudet ja toiminta rakenteistavat yksilöiden ominaisuuksia ja toimintaa.

Päätelmä: Yhteisöjen toiminta/ominaisuudet rajaavat, ohjaavat ja mahdollistavat niiden yksilöiden toimintaa/ominaisuuksia, joista ne muodostuvat.

Käsite: Sosiaalinen rakenne

Émile Durkheimin (1894) mukaan ihmiset ovat aina olleet osana yhteisöjä ja kaikki yhteisöt ovat syntyneet toisista yhteisöistä. Ikinä historiassa ihmiset eivät ole voineet yhdessä päättäen luoda niitä sosiaalisia rakenteita, jotka heitä sääntelevät (ibid). Ihmiset syntyvät, sosiaalistuvat rakenteisiin ja kasvavat uusintamaan niitä.

Descartes (1637), voi sanoa, että ”ajattelen, siis olen”, mutta hän ei voi olla olemassa minään muuna kuin sen kulttuurin tuotteena, joka rajaa ohjaa ja mahdollistaa sitä minkälainen hän on, sekä miten hän ajattelee.

Sosiaaliset rakenteet ovat ihmisistä ilmaantunutta uutta emergenssiä. Kompleksisen järjestelmän supervenienssiä osiinsa nähden. Supervenienssillä tarkoitan sitä, että järjestelmän ominaisuudet ja olemus vaikuttaa niiden osien ominaisuuksiin ja olemuksiin, sekä siihen toimintaan, josta järjestelmä itsessään kumpuaa.

Sosiaalisen rakenteen elementeiksi (sosiaalisiksi faktoiksi hommage à Durkheim 1894), kutsun esimerkiksi instituutioita, kuten demokratiaa, tapoja ja käytänteitä, kuten kättelyä, näkemyksiä ja uskomuksia, kuten moraalisääntöjä tai rationalismia, mutta myös teknologioita, kuten vaikkapa konekivääriä. Mitä muuta on konekivääri, kuin ajatusten struktuuri? Kerros kerrokselta metallurgisia, mekaanisia, fysikaalisia, kemiallisia ja sotilaallisia ajatuksia.

Huomio:

Esitän tässä tekstissä argumentin sosiaalisen rakenteen ensisijaisuudesta sen äärimmäisessä muodossa. Heti seuraavassa tekstissä esitän samaan tapaan tämän tekstin kanssa vastakkaisen argumentin geneettisten ja materiaalisten rakenteiden ensisijaisuudesta.

Yhteisö supervenioi yksilön ajatuksia

”Sana on maailman valo”
– Ludwig Feuerbach

Kieltä ja sen ominaisuuksia ei voida palauttaa sen puhujiin tai puhujien ominaisuuksiin. Kieli, sen käsitteet ja merkitysjärjestelmät, eivät ole yksilön ominaisuus. Kieli on supervenienssia ihmisten järjestelmästä. Kieli on koknaisuuden, ei osien ominaisuus.

Ihminen ajattelee kielellisten käsitteiden kautta, jotka ovat sosiaalisen järjestelmän hänelle antamia (Derrida 1979). Ajattelu nojaa merkitysjärjestelmään, joka on sosiaalisen järjestelmän ominaisuus. Ei yksilön itsensä ominaisuus.

Sosiaalinen järjestelmän antama käsitteistö rajaa, ohjaa ja mahdollistaa sitä mitä ajatuksia ihminen voi muodostaa. Täten sosiaalisen järjestelmän olemus ja ominaisuudet rakenteistavat sen sisältämien ihmisten ajattelua.

Pirahã-heimon jäsenillä ei ole sanoja numeroille, eikä sanoja menneisyydelle tai tulevaisuudelle (Everett 2005). Pirahã-heimon jäsenet eivät osaa laskea (Everett 2005), esimerkiksi tehtävä jossa kahteen eri kasaan pitäisi pinota sama määrä nuolia on ylivoimainen (Gordon 2004). Pirahãt eivät kerro tarinoita, eivät luo taidetta, eivät muista isovanhempiensa nimiä (Everett 2005). Pirahã-kansa ei elä geneettisesti eristyksissä, eikä näinollen ole syytä epäillä puutteita kognitiivisessa kapasiteetissa, silti Everett ei onnistunut 8 kuukauden yrittämisestä huolimatta opettamaan ketään laskemaan kymmeneen (Everett 2005).

Orwellin romaanin 1984 uuden kielen, ’newspeakin’, tarkoituksellisesti kutistuva sanasto oli työkalu, jolla Isoveli pyrki rajoittamaan sitä mitä ajatuksia ihmiset ylipäänsä kykenivät muodostamaan.

Mitä kaikkea emme kykene ajattelemaan, koska meillä ei ole ajatusten muodostamiseen tarvittavia käsitteitä? ”Tunnemme itsemme vapaiksi, koska meiltä puuttuu kieli, jolla artikuloida epävapautemme” -Žižek (2001).

Meillä ei ole muuta todellisuutta, kuin sosiaalisen järjestelmän meihin istuttama fantasia. ”Ihmiset syntyvät perheisiin, heille annetaan kansalaisuus ja koulutus, valitsivat he sitä tai eivät” (Durkheim 1894). Ihmiset sosiaalistuvat sääntöihin spontaanisti uusinten niitä (Westby 1991 s. 257). ”Ideologia ei ole illuusio, joka peittäisi todellisuuden, se on (alitajuinen) fantasia, joka rakentaa todellisuuden itsensä” (Žižek 1989).

Järjestelmä supervenioi yksilön olemusta

”Ihmisyhteiskunta on aivopesukone, joka luo sosiaalisen robotin.”
– Robert Wilson, Prometheus Rising, 1983.

Ihmisen omaidentiteetti syntyy ihmisen eroista ja yhtäläisyyksistä muihin ihmisiin ja ihmisen ominaisuuksien suhteista muiden ihmisten omaksumiin käsitteisiin.

Charles Horton Cooley sanoi ”En ole se, jonka sinä ajattelet minun olevan. En ole se, jonka ajattelen itse olevani. Olen se, jonka ajattelen sinun ajattelevan minun olevan”. Itse lisäisin: ’haluan olla sellainen, jonka voisin ajatella haluavani sinun ajattelevan minun olevan’.

Sosiaalinen järjestelmä määrittelee sinut etkä kykene vastustamaan sen määritelmää itsestäsi. Et kykene edes määrittelemään itseäsi järjestelmän rakenteiden ulkopuolelta. Voit ylipäätään ajatella itseäsi vain sosiaalisen järjestelmän toiseuden kautta ja vain sen käsitteistön avulla, jonka se antaa sinulle.

’Ole oma itsesi’ tarkoittaa olla sellainen, jonka sosiaalinen järjestelmä kertoo, että sinun tulisi olla, koska mitä muutakaan oma itsesi voi pitää sisällään? Olla oma itsesi on yrittää jäljitellä sitä heijastusta, jonka maailma heijastaa peiliisi. Valo ja sen avulla heijastuva kuvajainen eivät ole sinusta lähtöisin. Valo tulee maailmasta ja kuvajaisessa näkyy maailma suhteessa sinuun.

”Ihminen on moraalinen olento, vain koska hän elää sosiaalisessa yhteisössä. Anna sosiaalisen elämän kadota ja moraalisuus katoaa sen mukana” – Émil Durkheim. Ei ole hyvää tai pahaa ilman sosiaalista järjestelmää. Yksilö omaksuu käsityksen mikä on hyvää ja mikä pahaa, itsensä ulkopuolelta. Saat itsesi ulkopuolelta oman käsityksesi siitä mikä sinussa itsessäsi on hyvää ja mikä pahaa.

Koska saat sosiaaliselta järjestelmältä käsitteistön ja merkitysjärjestelmän sille mikä on hyvää/huonoa, merityksetöntä/merkityksellistä, kunnioitettavaa/halveksittavaa, huomioitavaa/näkymätöntä, sosiaalinen järjestelmä ei pelkästään määrittele sitä kuka olet, vaan myös sen kuka haluaisit olla. Halusi olla parempi oma itsesi perustuu sosiaaliseen vertailuun, jonka teet itsesi ja muiden välillä.

Et pysty pakenemaan sosiaalista järjestelmää, koska et pysty ajattelemaan sen ulkopuolelta. Žižekiä (2001) mukaillen tunnet olevasi vapaa vain, koska sinulta puuttuvat käsitteet, joilla artikuloida epävapautesi.

Emme sano: ’silmät ovat ikkuna sieluun’, vaan: ’silmät ovat sielun peili’, koska alitajuisesti ymmärrämme sielumme heijastuvan meihin itsemme ulkopuolelta. Silmät heijastavat ulkoisen maailman. Eivät sisäistä maailmaa. Ihminen ei ole itsensä. Ihminen on maailma.

“Yksilöt ovat paljon voimakkaammin yhteiselämän tuotteita kuin sen määrittäjiä” (Durkheim 1893 [2007 s. 338]). Koska sosiaaliset rakenteet, antavat ihmiselle käsitteistön ajattelua ja havaintojen tulkitsemista varten silloin ihmisen sisäistämä kulttuuri rakenteistaa sitä miten ihminen tulkitsee maailmaa.

Koska sosiaalinen järjestelmä antaa ihmiselle käsityksen itsestään suhteessa tulkittavaan havaintoon, sekä merkitysjärjestelmän hyvästä, hyödystä, pahasta ja haitasta, silloin sosiaalinen järjestelmä rakenteistaa myös sitä miten ihminen reagoi tekemäänsä havaintoon.

Koska järjestelmä rakenteistaa tulkinnan, itseäymmärryksen ja reaktion, silloin järjestelmä rakenteistaa ihmisen toiminnan. Toisin kuin Wilson (1983) tekstin alun sitaatissa sanoo yhteiskunta ei ole aivopesukone, joka tyhjentää ihmisen mielen ja tekee hänestä sosiaalisen robotin, katsos aivoissa ei ole mitään pestävää. Yhteiskunta on aivokone, joka luo sosiaalisen robotin. Täyttää tyhjän kovalevyn.

Maailma rakentaa ihmisen peiliksi, josta maailma näkee itsensä ja kun kaksi ihmistä kohtaa toisensa he tuijottavat kasvojen alta kuultavien vastakkainasetettujen peilien synnyttämää loputtomuusefektiä. Ihmisten katsoessa toisiinsa kasvojen alta kuultavat peilit, joiden takana ammottaa tyhjyys. Sosiaalisen järjestelmän merkitysjärjestelmää ts. ideologiaa on mahdoton paeta (Althusser 1970). Sen ulkopuolelta on mahdoton ajatella (Žižek 2001). ”Ihmiset eivät käytä valtaa, valta käyttää ihmisiä” (Gramschi 1971). Ihmisiä ei ole. On vain järjestelmä.

Mikä tahansa yritys muka-kapinoida on lopulta vain omalle fiktiiviselle itsellesi näyteltävä performanssi, jonka merkityksellisyydet ja symbolit, koko käsikirjoitus, on sosiaalisen järjestelmän sinulle antama. Mikään ei voi olla suljettu järjestelmä, etkä sinä ole poikkeus. Olet prosessi osana Yhtä prosessien struktuuria, jossa pisteitä ei ole, vain niitä yhdistävät viivat.

Järjestelmässä, jossa yksilöt ovat yhteydessä toisiinsa syntyy sosiaalisia identiteettejä (Kts. Sosiaalisen identiteetin teoria: Tajfel & Turner 1979; 1986; Tajfel 2010; 1981; 1978; Turner 1987). Sosiaaliset identiteetit yhdistävät ja erottavat ihmisiä. ’Hei, meillä on saman väriset hiukset! Hänkin on kukkakauppias, toisin kuin nuo rumat telakkatyöläiset.’ Jos olisi olemassa vain tummatukkaisia ei hiusten väri erottaisi tai yhdäisi ketää. Se ei olisi sosiaalinen identiteettinimittäjä. Telakkatyöläisyys yhdistää telakkatyöläisiä vain, koska se samalla erottaa heidät muista ihmisistä.

Jaetuista identiteettinimittäjistä muodostuu sosiaalisessa kanssakäymisessä ryhmäidentiteettejä, kuten ’puolalainen’ tai ’telakkatyöläinen’. Muut ihmiset liittävät ’puolalaisiin’ mielikuvia sitä kautta mitä mielikuvia liittävät omiin ryhmäidentiteetteihinsä. Sekä puolalaisten, että ei-puolalaisten mielikuvat puolalaisuudesta ovat eroja mielikuviin muista kansallisuusidentiteeteistä. Puolalaiset itse liittävät itseensä puolalaisina ja muihin kanssapuolalaisiinsa mielikuvia osin itsemäärittelyn kautta ja osin sen kautta miten he kokevat muiden ei-puolalaisten määrittelevän heitä. Puolalaisuudella ja telakkatyöläisyydellä identiteettinimittäjinä on sosiaalista merkityksellisyyttä, vain jos, sekä ryhmä itse että sen ulkopuoliset tunnistavat sen merkitykselliseksi. Transsukupuolinen ei voi toteuttaa transitiotaan uuteen sukupuoleen (gender), jollei yhteiskunta tunnusta hänen sukupuoltaan viittaamalla häneen uudella sukupuolipronominilla. Samoin ei puolalainen voisi olla merkityksellisesti puolalainen elleivät muut liittäisi puolalaisuuteen mitään mielikuvia.

Identiteettiryhmien rakentumisen prosessista löytyy seikkaperäinen esittely Hoggilta ja Williamsilta (2000). Kimberlé Crenshaw (1991) jatkaa intersektionaliteetin käsitteellä. Olla tummaihoinen ja nainen on identiteettinä enemmän kuin naisen identiteetin ja tummaihoisen identiteetin summa. Se luo erillisen identiteettikategorian: ’tummaihoinen nainen’. Sosiaalisten identiteettien intersektiot, risteämät, tulee siis nähdä itsessään uusina identiteettinimittäjinä.

Itseluokittelut, eli yksilön jäsenyydet erilaisissa identiteettiryhmissä ovat olemassa hierarkkisena luokittelujärjestelmänä (Turner 1987). Kontekstin muut ryhmät määräävät miten yksilön sosiaalinen identiteetti muodostuu. Turussa olen auralainen, Helsingissä turkulainen, Ruotsissa suomalainen, Espanjassa pohjoismaalainen, Yhdysvalloissa eurooppalainen, Aasiassa länsimaalainen, Afrikassa valkoinen ja Marsin pinnalla ihminen.

Oxana Malayan alkoholistivanhemmat laiminlöivät lastaan, joka kasvoi koirakennelissä. Oxana huostaanotettiin vasta 8 vuotiaana. Hän kulki nelinkontin, haukkui ja näytti hampaitaan. Hän ei ollut omaksunut ukrainalaisten, vaan koirien sosiaaliset rakenteet. Oxana oli älyllisesti jälkeenjäänyt lopun elämäänsä. Meistä tulee niiden koirien kaltaisia, joiden järjestelmässä kasvamme. Sitä on ihmisyys.

Saman yhdyskunnan ihmiset ovat samaa lajia, sosiaalistuvat samoihin sosiaalisiin rakenteisiin, saavat saman kielen, saman käsitteistön, samat moraalisäännöt. He oppivat kulttuurinsa tavat tulkita ja todistella totuuksia. Sosiaalisella järjestelmällä on yksi merkitysjärjestelmien struktuuri, jonka se ohjelmoi jäseniinsä. Jos ihminen ei sosiaalistu sosiaaliseen järjestelmään, häneltä jää puuttumaan ihmisyydelle keskeiset piirteet. Ihmisyyden olemus on ulkoa annettu. Ihmisen olemus on järjestelmän supervenienssiä. Ihmisyyden olemus on sosiaalisen järjestelmän olemusta.

Seuraava alaluku:

2.9. Osien vaikutus kokonaisuuteen

Lähdeluettelo:

Lähteet

Sisällysluettelo:

Johdanto ja sisällys tähän lukuun.
Koko artikkelisarjan sisällys.