Hamasin maailmankuva

Edellisessä tekstissäni käsittelin Israelin ja Palestiinan konfliktin taustoja ja mahdollisia teitä rauhaan. Lue teksti tästä.

Tässä tekstissä käsittelen Hamasin historiaa, maailmankuvaa, tavoitteita, rahoitusta, palestiinalaisten asenteita Gazassa ja Länsirannalla sekä Israelin vaihtoehtoja tilanteen ratkaisemiseksi.

Lukuaika 10min.

Hamasin historia

Israelin syntysodassa 1948 lapsi nimeltä Ahmed Yassin joutui jättämään Ashkelonin lähellä sijainneen kotinsa perheen paetessa pakolaisleirille Gazaan. Rauhansopimuksessa Yassinin perhe menetti maansa uuden Israelin valtion alueella.

Yassin neliraajahalvaantui 12-vuotiaana painionnettomuudessa. Halvaantuneena Yassin luki valtavasti ja alkoi hyvin nuorena pitää suosittuja saarnoja Gazalaisessa moskeijassa perjantairukousten jälkeen. Vammastaan huolimatta hän pystyi työskentelemään arabiankielen opettajana, meni naimisiin 22 vuotiaana ja sai 11 lasta.

37-vuotiaana Yassin perusti hyväntekeväisyysjärjestö Mujama al-Islamiyan pan-islamistisen muslimiveljeskunnan palestiinan haaraksi.

Muslimiveljeskunta on Egyptissä 1928 perustettu kansalaisliike, joka tavoittelee muslimivaltioiden hallitsijoiden kaatamista ja valtioiden yhdistymistä yhdeksi teokraattiseksi Kalifaatiksi, jota hallitsisi Islamin laki Shari’a. Muslimiveljeskunta on ideologiansa takia nykyään kielletty melkein kaikissa muslimimaissa.

1987 Israelilaisten sotilaiden ja palestiinalaisten liikenneonnettomuudesta syttyneen ensimmäisen Intifadan aikaan Yassin perusti Hamasin yhdessä Abdel Aziz al-Rantisin kanssa Palestiinan muslimiveljeskunnan sotilaalliseksi siiveksi.

Hamas toteutti 1989 alkaen itsemurhaiskuja ja murhia kohdistaen tekonsa pääasiassa Isrealilaisiin sotilaskohteisiin.

1994 Hebronissa juutalainen Baruch Goldstein surmasi 29 muslimia Ibrahimi-moskeijassa Ramadanin aikaan. Tapaus oli Hamasille vedenjakaja, jonka jälkeen se ei enää tehnyt eroa Israelilaisten sotilaiden ja siiviilien välillä. Seurasi terrorikampanja, jonka seurauksena Israel alkoi rakentaa muuria Gazan ympärille ja rajoittaa liikennettä sisään ja ulos kaistaleelta.

Hamas aloitti Yassinin johdolla rakettien ampumisen 2001. Tähän päivään mennessä Hamas on ampunut useita kymmeniä tuhansia ohjuksia Israeliin.

Israel onnistui lukuisten epäonnistuneiden yritysten jälkeen surmaamaan Yassinin 2004. Yli 200,000 Gazan asukasta osallistui hänen hautajaisiinsa.

2005 Israel oma-aloitteisesti purki siirtokunnat Gazan kaistaleelta ja antoi Gazalle itsehallinnon. Hamasin johtaja Mohammed Deif totesi, että Hamasin rakkaus marttyyriutta kohtaan saavutti sen, mitä Fatahin Palestiinalaishallinto ei ollut saavuttanut kymmenien vuosien rauhanomaisilla neuvotteluilla.

2006 Hamas voitti ensimmäiset Gazan aluevaalit, jotka järjestettiin pian Arafatin kuoleman jälkeen. Hamas sai alueparlamenttiin 76 paikkaa ja Palestiinalaishallinnon valtapuolue Fatah 43 paikkaa.

Vaalivoiton jälkeen USA, Israel, EU ja Venäjä lähettivät Hamasille kirjelmän, jonka mukaan kaikki kansainvälinen apu Gazaan lopetettaisiin mikäli Hamas ei sanoutuisi irti väkivallasta ja sodasta Israelia vastaan. Hamas ei suostunut. Gazan saarto alkoi. Gazan avustusrahat maksettiin Fatahin tileille. Gazan talous romahti.

Länsimaat ja Israel lähettivät Fatahille muutenkin merkittävää tukea ennen ja jälkeen vaalien. Reaktiona Hamas syytti Fatahia sotilasvallankaappauksen valmistelusta ja katutaistelut Gazassa alkoivat 2007. Sekä Fatah, että Hamas syyllistyivät vastapuolen tukijoiden kidutuksiin ja murhiin.

Taistelun voitettuaan Hamas otti yksinvallan Gazan kaistaleella. Heti seuraavana vuonna alkoi ensimmäinen Gazan sota Hamasin ja Israelin välillä vastauksena Gazasta ammuttujen rakettien määrän kasvuun. 2006 jäädytetty länsimainen apu alkoi uudelleen 2008 sodan aiheuttaman humanitaarisen katastrofin keskellä.

Hamasin tavoitteet

Yassin ja al-Rantisi julkaisivat Hamasin peruskirjan 1988. Peruskirjan artikla §15: “Päivänä jona viholliset kaappaavat osan Islamin maata (wafq) jihadista tulee jokaisen muslimin henkilökohtainen velvollisuus. Juutalaisen kaappauksen edessä on pakollista, että jihadin sotalippu nostetaan.“

Hamas vetoaa muslimeihin: Mohammed (alayhi as-salām) sanoo, että “jokaista muslimia, joka kieltäytyy taistelemasta Jihadissa tullaan kiduttamaan helvetissä tavalla, jolla ei ketään syntistä ihmistä kiduteta” (Koraani 8:15-16). Vastaavasti Hamasin tulkinnassa jihad on tie pelastukseen: “Miekka pyyhkii pois kaikki synnit […] tulla tapetuksi Allahin polulla pesee pois kaiken epäpuhtauden.” (Kitab al-jihad 14-16).

Hamasille kyse on kuitenkin vielä suuremmasta asiasta kuin vain jihadista palestiinan vapauttamiseksi ja Israelin tuhoamiseksi. Sota Israelia vastaan on väline, jolla yhdistää koko ummat-al-islam, muslimimaailma, yhteiseen pyhään sotaan, joka on Hamasin siteeraamien pyhien kirjoitusten mukaan ennaltaedellytys uudelle Kalifaatille ja lopun ajoille.

Hamasin peruskirjan artikla §7 on asiassa yksiselitteinen: “Viimeinen aika ei koita ennen kuin muslimit tappavat juutalaiset. Tällöin juutalaiset piiloutuvat kivien ja puiden taa. Kivet ja puut huutavat ‘Oi allahin orja, takanani on juutalainen, tapa hänet’, paitsi gharqad puu, sillä se on juutalaisten puu.“Lainaus Kirjan 54 Hadithista 103 Abu Huraira Shahih Muslim 2922 kuvaa hetkeä kun voitettuaan Dajjalin Jeesus puhdistaa maailman perustaessaan uuden maailmanlaajuisen Kalifaatin.

Lopun aikojen alussa Al-Masih ad-Dajjal, viimeinen väärä profeetta, harhauttaa monia, kuten kankaanpunojia, taikureita, sekarotuisia ja huorien lapsia, mutta enemmistö hänen seuraajistaan, tulevat olemaan juutalaisia.

Al-Mahdi nousee kaikkien muslimien johtajana taistelemaan Dajjalia vastaan. Kun Dajjalin ja Mahdin armeijat ottavat yhteen Jerusalemissa Jeesus astuu takaisin maan päälle ja surmaa Dajjalin Lodin portilla (Lähellä Tel Avivia). Dajjalin surmaamisen jälkeen “Jeesus lahtaa siat, rikkoo ristit, tuhoaa kirkot ja temppelit ja tappaa kristityt, jotka eivät usko häneen” (Umdah 420). Tämän jälkeen Jeesus, Mahdi ja muslimit valloittavat koko maailman kukistaen islamin vastustajat.

Jeesus yhdistää maailman Shari’an alle yhteen globaaliin Kalifaattiin ja hallitsee pyhässä valtakunnassa, kunnes erinäisten tapahtumien jälkeen tuomionpäivä vihdoin koittaa.

Hamasin ideologiassa ei ole käsitettä ‘siviili’, ei omalla eikä vihollisen puolella. Pyhässä sodassa jokainen muslimi on taistelija ja jokainen juutalainen on vihollinen. Elämä on vain odotushuone ennen, joko taivasta tai helvettiä. Jos ihminen kuolee niin hyvä, hän pääsee paratiisiin aiemmin, tai hyvä, hän joutuu helvettiin aiemmin.

Hamasilla ei ole syytä välttää omien kuolemaa. Se on valmis käyttämään kouluja, sairaaloita ja moskeijoita paikkoina joissa varastoida aseita ja joista laukaista ohjuksia.

Hamasille mikään hinta ole liian kallis, eikä mikään teko väärin, kun tavoitteena on Jumalan valtakunta maan päälle.

Hamasin sotilassiiven komentaja Mohammed Deif sanoo Israelille: “Tänään te taistelette jumalallisia sotilaita vastaan, jotka rakastavat kuolemaa Allahin puolesta kuten te rakastatte elämää ja jotka kilpailevat keskenään marttyyriudesta kuten te pakenette kuolemaa.” Kuten Hamasin poliittisen siiven puheenjohtaja Ismail Hanyeh sanoo: “Juutalaiset rakastavat elämää, joten se on minkä viemme heiltä. Me tulemme voittamaan, koska he rakastavat elämää ja me rakastamme kuolemaa.“

Hamasin peruskirjan artikla §13 “Palestiinalaisten ongelmiin ei ole muuta ratkaisua kuin jihad. Rauhanneuvottelut ovat ajanhukkaa ja turhuutta.”

Hamasin ymmärtäminen palestiinalaisnationalistiseksi vastarintaliikkeeksi on virhe. Kyseesssä on uskonnollinen liike. Se ei rinnastu Ranskan natsimiehittäjiä vastaan taistelleeseen Maquis-liikkeeseen, vaan Al-Qaedaan ja ISIS:iin. Fatah on palestiinalaisnationalistinen liike. Hamas on islamistinen liike.

Puolustava Jihad

Islamin teologien mukaan jihad on oikeutettu jos vääräuskoiset julistavat sodan islamille tai jos muslimit kohtaavat uskonnollista syrjintää. Silloinkin pyhän sodan saa julistaa vain oikeutettu johtaja.

Hamasin tulkinnassa Israel on vallannut pyhää maata ja Hamas on oikeutettu johtaja, jolla on velvollisuus julistaa puolustava jihad. Palestiinalaishallinnon teologisen kannan mukaan Hamas ei ole palestiinalaisten oikeutettu johtaja eikä sillä ole auktoriteettia päättää pyhästä sodasta palestiinan muslimien puolesta.

Hyökkäävä jihad

Ibn Khaldunin ja mm. Islamilaisen teologian Safi’i koulukunnan mukaan muslimeilla on pyhä velvollisuus, joko kääntää kaikki ihmiset muslimeiksi tai alistumaan Islamin laille Shari’alle ja maksaa alistuneille vääräuskoisille (dhimmi) kuuluva vero (jizya) (Khaldun 88-183, viitattu: Rodriguez 2015). Näissä uskontulkinnoissa Islam asettaa uskoville velvollisuuden ottaa maallinen valta vääräuskoisten valtakunnissa (dar al-harb) (ibid.). Tässä uskontulkinnassa muslimien ja muiden välillä ei ole koskaan rauhaa, korkeintaan tulitaukoja.

Islamin teologian valtavirta ei hyväksy hyökkäävän Jihadin oppeja. Pyhä Koraani (2:190) kieltää sotien aloittamisen ja sallii sodan vain todellisia vihollisia vastaan (60:7–8; 4:90). Maltillisen Islamin teologia ei painota opetuksissaan sodan pienempää jihadia, vaan suurempaa jihadia, jokaisen yksilön sisäistä pyhää sotaa omia himoja vastaan.

Sunna ja erimielisyydet Islamin sisällä

Pyhä Koraani on Jumalan sanansaattajan sanelusta kirjoitettu elämänkertateos, joka sisältää tarkat ohjeet niin verotukseen, rikosoikeuteen kuin ryöstösaaliin jakamiseen.

Koraania täydentävät Hadithit, jotka ovat Mohammedin (alayhi as-salām) aikalaisten muistelmia Jumalan sanansaattajan sanoista ja teoista. Yhdessä Koraani ja Hadithit muodostavat Sunnan, ohjeen Jumalalliseen elämään.

Pyhien Hadithien kokoelma on moninainen ja keskinäisesti ristiriitainen. Erot sunnilaisten, shiiojen, sufilaisten, wahhabilaisten, sekä Hamasin kaltaisten islamistien ja maltillisten muslimien välillä syntyvät etupäässä siitä mitä Haditheja uskotaan ja mitä ei ja miten Koraania tulkitaan näiden Hadithien valossa.

Hamasin strategia

Hamasin hyökkäys vaikuttaa hulluudelta. Hamas on selvästi liian heikko tuhoamaan Israelia. Se, että Israel tekee täysin ylivoimaisen vastaiskun ei voi tulla yllätyksenä. Hamas on varastoinut pitkän sodan varalle aseita, ammuksia ja ohjuksia, muttei vettä ja ruokaa siviileille. Mitä Hamas teolla tavoittelee?

Hamasin maailmankuvassa konflikti ei ole vain palestiinalaisten ja Israelin välinen. Hamasin maailmankuvassa osapuolina ovat kaikki muslimit vastaan kaikki juutalaiset.

Lokakuun 7. päivän hyökkäys pyrkii provosoimaan Israelia niin raakaan vastaiskuun, että se herättäisi muslimit kautta maailman pyhää maata (wafq) puolustavaan jihadiin.

Ajoituksen kannalta selkeä motiivi on Israelin ja Saudi-Arabian neuvottelut suhteiden normalisoimisesta. Neuvottelut olivat lähellä ratkaisua ja saudien ja Israelin liennytyksen odotettiin laajasti leviävän Israelin ja muiden arabimaiden suhteisiin.

Israelin ja arabimaiden suhteiden normalisoituminen olisi heikentänyt Hamasin mahdollisuuksia sytyttää kaikkia muslimeja koskeva pyhä sota. Hamas pyrkii vaikuttamaan kansalaismielipiteisiin arabimaissa riittävästi tehdäkseen sopimuksista Israelin kanssa poliittisesti mahdottomia.

Siviilien kansainvälisesti näkyvä kärsimys on bensiiniä sille pyhän sodan nuotiolle, jota Hamas yrittää sytyttää. Gazalaisten lasten marttyyrius Israelin pommituksissa on väline muslimimaailman nostamiseksi viimeiseen taisteluun lähtölaukaukseksi lopun ajoille. Siksi kun Israel pyytää siviilejä poistumaan Pohjois-Gazasta, Hamas kieltää heitä poistumasta. Mikään hinta ei ole liian kallis, kun palkintona on Jumalan valtakunta.

Hyökkäys Israeliin on ns. ‘akselerationismia‘. Hamasin pyrkimys kiihdyttää historian etenemistä kohti Koraanin ja Hadithien lupaamia lopun aikoja.

Hamasin tukijat

Hamasin suurimmat rahoittajat ovat NATO-maa Turkki, Iran, EU:n toiseksi tärkein energiakumppani Qatar, Kuwait, sekä Sudan. Hamasin n. miljardin dollarin budjetista Qatar rahoittaa vajaa puolet. Hamasin poliittinen toimisto sijaitsee Qatarissa. Iranin osuus Hamasin budjetista on n. 10%. Hamas kerää veroina Gazassa pääasiassa tuontitullien kautta vain n. 14% budjetistaan. Loput tulevat lahoituksina valtioilta ja yksityishenkilöiltä, usein kryptovaluuttoina.

Qatar ja Kuwait olivat myös ISIS:in ja ovat muslimiveljeskunnan, sekä laajasti muiden islamististen liikkeiden päärahoittajat. Myös rahoituslähteidensä suhteen Hamas näyttäytyy selvästi osana globaalia islamismia.

Saamastaan rahoituksesta Hamas käyttää palkkoihin noin puolet, muihin toimitamenoihin 22% ja hankintoihin 16%. Arviolta 55% budjetista kuluu sotilasmenoihin.

Hamasin sotilaallisen vahvuuden arvioidaan olevan rauhan aikana n. 20,000 – 40,000 kuukausipalkkaa saavaa taistelijaa. Arvioiden mukaan Hamasin armeija on sotilasmäärältään on siis Suomen armeijan kantahenkilökuntaan nähden jotain samankokoisen tai kaksinkertaisen väliltä.

Aseet Hamasille kulkevat Iranista Jemeniin, josta ne viedään Punaisen meren yli Sudaniin ja sieltä salakuljetetaan Egyptin läpi Gazaan.

Aseita kuljetetaan myös Syyrian satamista. Esimerkkinä Israelin pysäyttämä laiva, joka kuljetti 181 kranaatinheitintä, vajaa puolta miljoonaa ampuma-asetta, sekä neljääkymmentä Syyrialaista Khaibar-1 ohjusta.

Khaibar on symbolinen nimi ohjukselle. Khaibar oli juutalaisten asuttama kaupunki, jonka Allahin sanansaattaja Mohammed (alayhi as-salām) valloitti vuonna 628 jakaen vangiksi otetut naiset orjattariksi uskoville (Koraanin Suura 48:15). Allahin sanansaattaja Mohammed (alayhi as-salām) itse vaihtoi 7 orjatarta Dihyah Al-Kalbin vangitsemaan kauniiseen Safiyyaan, josta tuli yksi uskovien äideistä. Tätä ennen Mohammedin (alayhi as-salām) käskystä Safiyyan aviomiestä Kenana ibn al-Rabia oli kidutettu kuumilla raudoilla ja mestattu tämän kieltäydyttyä paljastamasta juutalaisten aarteen sijaintia.

Tapaa jolla ISIS kohteli yeazidi-naisia tai Hamas 7.10. kaappaamiaan juutalaisia perustellaan sillä, että muslimilla voi olla vain neljä vaimoa, mutta niin monta orjatarta kuin hän pystyy hankkimaan sodassa vääräuskoisia vastaan (Koraani 4:3, 4:24, 33:50). Tässä Allahin sanansaattaja Mohammed (alayhi as-salām) itse näytti esimerkkiä.

Kansalaismielipide Gazassa ja Länsirannalla

Niiden osuus, jotka kannattavat kahden valtion ratkaisua on laskussa sekä Länsirannalla, että Gazassa. Huomionarvoista, että kahden valtion ratkaisun kannatus on ollut 2018 jälkeen korkeampaa Gazassa kuin Länsirannalla. Kahden valtion kannattajat ovat selkeässä vähemmistössä verrattuna sotaa kannattaviin, sekä Gazassa että Länsirannalla.

Enemmistö on sitä mieltä, että vaikka palestiinalaiset saisivat oman valtion ja miehitys lopetettaisiin, taistelua tulisi kuitenkin jatkaa Israelin tuhoamiseksi. Hamasin tavoitteilla on siis laaja kannatus, sekä Gazassa että Länsirannalla.

Hamasin tuhoaminen

Israel ei iske Gazaan tarkoituksenaan kostaa Gazan siviileille, vaan tuhotakseen Hamasin kyvyn iskeä Israelia vastaan. Vaatimus tulitauosta on vaatimus jättää Hamasin kyvyt ennalleen. Tämä ei ole Israelille poliittisesti mahdollinen lopputulos 1400 israelilaisen siviilin murhan jälkeen.

Päämäärä Hamasin tuhoamisesta ja päämäärä viattomien gazalaisten säästämisestä kärsimykseltä ja kuolemalta ovat yhteen sovittamattomassa ristiriidassa. Gaza on pinta-alaltaan Espoon kaupungin kokoinen alue, jossa asuu 2 miljoonaa ihmistä, joista puolet on alle 17,7 vuotiaita.

Gazan valtaaminen modernissa kaupunkisodassa tarkoittaisi välttämättä sumeilematonta tykistötulen käyttöä, käytännössä koko alueen jauhamista murskeeksi. Gazalaiset eivät Egyptin ja Israelin saarron takia pääse pois vaikka haluaisivat. Jordania, Egypti ja muut arabimaat eivät suostu ottamaan pakolaisia vastaan, sillä uskovat, että jos Israel saa heidät lähtemään se ei päästä heitä enää koskaan takaisin. Tämä huoli on todennäköisesti oikeutettu.

Gazan kaistale on alue, jonka Hamas tuntee kuin taskunsa, ja jonka se on kaivanut täyteen tunneleita 15 vuoden ajan valmistautuen ja harjoitellen Israelin maahyökkäyksen varalta. Huomionarvoista, että maanalaisia rakenteita ei ole kaivettu suojiksi siviileille, vaan suojiksi aseille. Gazan kaistale on vaikein mahdollinen kaupunkisotaympäristö mille tahansa armeijalle.

Hamas on toimillaan tähdännyt siihen, että Israel tekisi maahyökkäyksen ja Hamas pääsisi taistelemaan ympäristössä, joka antaa sille itselleen mahdollisimman suuren sotilaallisen ja moraalisen edun.

Hamasin tuhoaminen ei ole armeijan tai järjestön tuhoamista, vaan ideologian tuhoamista. Se on hyvin vaikeaa. Länsimaat liittolaisineen tekivät ISISin pääkaupungista Raqqahista maailman raunioituneimman kaupungin siviiliuhreista välittämättä. Tuhosivat ISISin toimintakyvyn, mutta eivät sen ideologiaa. Vielä nyt lokakuussa 2023 Euroopassa on tehty murhia ISISin nimissä.

Hamas on virittänyt ansan ja pakottanut Israelin astumaan siihen. Israelille selkeitä vaihtoehtoja on kaksi ja kumpikin johtaa Hamasin tavoitteiden täyttymiseen:

1. Molemminpuolisesti tuhoisa ja kallis maahyökkäys Gazaan ja miehitys. Kuukausien, ehkä vuosien ajan Hamasin ideologian kannattajien etsimistä surmaamista ja vangitsemista. Valtava määrä siviilien kärsimystä ja voimakas reaktio kansainvälisessä yhteisössä. Puhdistuksen jälkeen alueen luovuttaminen palestiinalaishallinnon ja Fatahin hallintaan. Käytännössä toisinto Länsirannalla 2002 toteutetusta operaatio ‘Defensive Shield:istä’.
   
2. Hamasin toimintakyvyn tuhoaminen ilmapommituksin ja rajatuin maa-operaatioin, jonka jälkeen vetäytyminen, Gazan muurien vahvistaminen ja uusien Hamasin hökkäyksien odottelu Hamasin uudelleenrakentaessa toimintakykyään. Toisinto edellisistä Gazan sodista.

Päätän kappaleen kauniiseen virteen (nasheediin) Allahin sotilaista: