2.3.1. Identiteetti
Käsitteet ja merkitykset, myös ihmisten identiteetti, rakentuu asioiden välisistä suhteista.
Lukuaika: 6min.
Luku 2: Oletukset todellisuuden luonteesta.
Edellinen alaluku: 2.4. Uuden ilmaantuminen
Seuraava alaluku: 2.5. Erilaisen ilmaantuminen
Ihmiset ovat peilejä toisilleen.
Kuva: Conan Tuhoaja (1984)
Käsitteet ja identiteetit ovat autokatalyyttisiä järjestelmiä.
Käsite on asia, jolla on jokin määritelmä. Asia, jolla on jokin merkitys, jonka kautta voidaan ajatella. Ideaalinen määritelmä on ’ominaisuus tai ominaisuuksien joukko, jotka määriteltävällä asialla on ja jotka ovat vain tällä asialla’. Kyseessä on identiteetin laki (Platon 359eea.), asia on identtinen vain itsensä kanssa, eikä minkään muun asian kanssa.
’Kolmio on monikulmio, joka koostuu kolmesta janasta ja kolmesta kulmasta.’
Kolmion käsitteen merkitys syntyy sen suhteista muihin käsitteisiin, janaan ja kulmaan. Ollakseen merkityksellinen käsite sen on sisällytettävä itseensä muita käsitteitä. Se on muiden käsitteiden merkityksien kasautuma.
Käsitteen määritelmä, syntyy sen eroista muihin käsitteisiin. Kolmio yhtenä monikulmiona on merkityksetön ilman muita geometrian käsitteitä, mutta jotta käsite voi olla erillinen merkityksellinen identiteetti on sen sisällytettävä itseensä muihin käsitteisiin nähden erilainen merkitysten kasautuma. Sen on oltava tietynlainen käsitteiden merkityksien kasautuma.
”Ei voi olla useita identtisiä asioita, sillä siinä tapauksessa ei olisi useita asioita, vaan sama asia itsessään. Tästä syystä kaikki asiat, sekä yhtenevät, että eroavat toinen toisistaan.” – Nikolaus Cusanus (1462).
Väitän, että kaikki asiat ilmaantuvat keskinäisistä suhteistaan.
Asiat aiheutuvat keskinäisestä vuorovaikutuksestaan.
Asiat ovat olennaisen lomittuneita toisiinsa.
Kommentti:
Platonille käsitteiden määritelmät, koska ne voitiin muodostaa eksaktimmin kuin todellisen maailman ilmiöt, olivat enemmän totta kuin todellinen maailma (Platon 370eea.). Platonille todellinen maailma oli vähemmän totta kuin hänen omat teoriansa puhtaista määritelmistä ja jos maailma ei vastannut Platonin teoriaa, teoria oli oikeassa ja maailma väärässä. Platonille todellisuuden ilmiöt olivat vain puhtaiden määritelmien hailukoita jäljitelmiä. Puhtaiden ’muotojen’ degeneraatioita. Tässä Platon nostaa itsensä ’todellisten syiden ymmärtäjäksi’ ja siirtyy tieteestä teologiaan. Samaa polkua ovat seuranneet opetuslapset Hegel, Marx, Marcuse ym.
Käsitejärjestelmät kehittyvät autokatalyyttisesti. Mitä enemmän merkityksellisiä käsitteitä käsitejärjestelmä sisältää, sitä enemmän uusia merkityksellisiä käsitteitä se voi muodostaa.
Jos sinulla on kymmentä eriväristä legopalikkaa voit muodostaa niistä 1023 erilaista kymmenen erivärisen legopalikan yhdistelmää. Kun sinulla on 1023 erilaista kymmenen erivärisen legopalikan yhdistelmää, voit muodostaa niistä 1255325460068093790930770843649 kymmenen erilaisen kymmenen erivärisen palikan yhdistelmän yhdistelmää. Mutta ennen sitä jostain järjestelmän ulkopuolelta on saatava ne kymmenen väriä.
Värit ovat jaettuja totuudenkaltaisuuksia. Hyvässä tapauksessa jaettuja havaintoja. Huonommassa tapauksessa jaettuja uskomuksia. Jaettu kokemus kivestä antaa jaetun merkityksen kiven käsitteelle. Jaettu uskomus hyvästä ja pahasta antaa jaetun merkityksen moraalisuuskäsitteille. Värit ovat olettamuksia, joiden päälle loogiset käsitejärjestelmät rakentuvat.
Kaikki käsitejärjestelmät ovat lopulta merkityksettömiä, ilman merkityksiä, jotka tulevat käsitejärjestelmän itsensä ulkopuolelta. Geometrian käsitejärjestelmä tarvitsee lähtömerkitykset. Matematiikkakin tarvitsee lähtömerkitykset, joita matematiikan logiikka itse ei voi todistaa (Gödel 1931), sama pätee kieleen (Wittgenstein 1921).
’Kulma on kahden erisuuntaisen janan leikkauspiste’
’Jana on viiva, joka alkaa yhdessä pisteessä ja päättyy toiseen’
’Viiva on pitkä asia, jolla ei ole leveyttä tai syvyyttä’
’Pitkä on …’
’Asia on …’
Argumentum ad infinitum.
Faarao: ”No entä mitä kilpikonnan alla on?”
Tietäjä: ”toinen kilpikonna”
Faarao: ”No entä mitä sen toisen kilpikonnan alla on?”
Tietäjä: ”Höh, se on kilpikonnia alas asti!”
“Johtuen kvanttiteorian epäpaikallisista ominaisuuksista [tyhjentävän] selityksen mistään osajärjestelmästä täytyy lopulta sisällyttää koko universumi” (Joos 2006 s.226-227). Ja lopulta selitys päättyy todellisuuden ilmaantumisen mysteeriin.
Sanalle antaa merkityksen sen erot muihin sanoihin (Derrida 1979; De Saussure 1916) ja käsitteille merkitykset niiden suhteet muihin asioihin. Samaan tapaan ihmisen identiteetti saa merkityksensä eroistaan ja suhteistaan muihin ihmisiin.
Ihmisen omaidentiteetti rakentuu itseyden ja toiseuden käsitteille (Hegel 1807; Fichte 1796; Sartre 1943; Lacan 1966;1964 ja Lévinas 1972;1974). Arthur Rimbaudin sanoin “je est un autre”, ranskaksi ’minä on toinen’. Minä määrittyy muiden kautta.
Sinä olet merkityksetön ilman suhdettasi maailmaan. Identiteettisi, itseymmärryksesi on merkityksetön ilman suhteitasi muihin ihmisiin.
Ominaisuuksillasi on merkitys vain muiden ihmisten ominaisuuksien kautta. Minä olen iloluontoinen, eli muiden iloluontoisuuden keskiarvoa iloluonteisempi. Olen ahkera, eli keskimääräistä ahkerampi. Olen tummatukkainen, toisin kuin vaaletukkaiset.
Identiteetti ja määritelmä on aivan sama asia. Minä olen käsite, joka on uniikki ’kasautuma suhteita muihin käsitteisiin, jotka vain minulla ovat’. Geometrian käsitteet määrittyvät suhteessa muihin geometrian käsitteisiin. Minä määrityn suhteessa muihin sosiaalisen todellisuuteni käsitteisiin, suhteissa muihin ihmisiin.
Thulsa Doom sanoo Conanille:
”Lapseni olet tullut luokseni. Poikani. Sillä kuka on isäsi ellen minä? Olen lähde josta sinä virtaat. Kun minä katoan ei sinua ole koskaan ollutkaan. Millainen maailmasi olisi ilman minua? Poikani.”
Conanin koko identiteetti rakentuu koston varaan. Hänen identiteettinsä rakentuu Thulsa Doomin varaan, joka tappoi hänen perheensä ja kansansa. Thulsa Doom on vasara, joka on takonut Conanin siksi mieheksi, joka hän on. Thulsa Doom on luonut Conanin, sytyttänyt Conania liikuttavan liekin hänen sydämeensä ja antanut tälle suunnan ja tarkoituksen. Kuka on Conanin isä ellei hän?
Jos Conan ottaa koston, jota hän on koko elämänsä janonnut hän rikkoo peilin, jonka kautta hänen identiteettinsä rakentuu. Tappamalla Thulsa Doomin hän vie tarkoituksen elämältään, sammuttaa liekin sydämessään, polttaa itsensä tuhkaksi. Conan menetti kostolleen rakkautensa Valerian. Nyt hän menettäisi myös itsensä. Elokuva alkaa siitä kun Conan menettää kaiken saadessaan mitä hän ei valinnut. Elokuva päättyy siihen kun Conan on menettänyt kaiken uudelleen saadessan mitä hän valitsi.
Ihminen ei ole vaaleatukkainen, koska hänen hiuksensa ovat vaaleita. Hän on vaaleatukkainen, koska ihmisten välinen tila luo vaaleatukkaisuuden käsitteen hänen hiustensa erosta tummatukkaisten hiuksiin. Identiteettisi syntyy muiden ominaisuuksista suhteessa sinuun. Kun muut vaihtuvat, sinun merkityksesi, sinun identiteettisi vaihtuu.
“Yksi sanonnoista maassamme on ubuntu – ihmisenä olemisen ydin. Ubuntu kertoo erityisesti tosiasiasta ettet ihmisenä voi olla olemassa eristyksissä. Se kertoo keskinäisestä yhteenkytkeytyneisyydestämme. Et voi olla ihminen yksiksesi …”
-Arkkipiispa Desmond Tutu
Suomessa emme sano: ’silmät ovat ikkuna sieluun’, vaan: ’silmät ovat sielun peili’. Nähdäksesi oman sielusi, sinun on katsottava muiden silmiin, sielusi heijastuu sinuun itsesi ulkopuolelta. Ihminen ei ole itsensä. Ihminen on maailma. Tyhjentävän selityksen kenestäkään ihmisestä, täytyy lopulta sisällyttää koko universumi.
Ihminen on avoin järjestelmä. Osa todellisuuden autokatalyyttistä vuorovaikutusprosessien struktuuria. Ihminen saa merkityksensä niistä syötteistä mitä ihmiseen tulee ulkoa ja niistä tuotteista, mitä ihminen tuottaa ulos. Kuten mikään muukaan asia ihminen ei ole piste, yksikkö, vaan vuorovaikutusviivojen risteymä.
Vaatteet ovat symboleita, joilla rakentaa eroja ja yhtäläisyyksiä.
Vaatteilla rakennetaan omaa sosiaalista määritelmää.
Vasta jos syntyisit ja kasvaisit kokonaan yksin vailla mitään suhteita muihin ihmisiin, voisit olla ’itsenäinen ja autenttinen itsesi’, mutta silloin olisit tuskin tietoinen itsestäsi (Martinez-Manrique & Vicente 2010).
“Ennen kuin opettajani tuli luokseni, en tiennyt olevani olemassa. Elin maailmassa joka oli ei-maailma. En kykene millään riittävästi kuvailemaan sitä tiedotonta, ja silti tietoista tyhjyyden aikaa […] Kun minulla ei ollut ajattelun kykyä, en erottanut mielentilaa toisesta” Kuuromykkä Helen Keller ajasta ennen kuin hänelle alettiin opettaa viittomakieltä. (Viitattu: Dennett 1991, s. 227). Ihminen, joka kasvaa ilman kieltä kärsii vakavista kehityshäiriöistä, eikä tietoisuus kehity normaalisti (Neuman & Nave 2010).
Minulla ei olisi käsitystä, käsitettä, itsestäni ilman muita ihmisiä, aivan kuten kolmion käsitettä ei voisi olla ilman viivan, kulman, pituuden ja ulottuvuuksien käsitteitä.
Genie Wiley eli elämänsä ensimmäiset 13 vuotta pääosin sidottuna vessanpönttöön. Alice Harris eli ensimmäiset 6 elinvuottaan yksin pimeässä huonessa. Kumpaakin tyttöä luultiin löydettäessä kuuroiksi sillä he eivät reagoineet lainkaan puheeseen. Kumpikaan ei hallinnut lainkaan impulssejaan, eivätkä reagoineet minkäänlaiseen kommunikaatioon. Alice kuoli 10 vuotiaana, eikä hänen älyllinen kehityksensä koskaan ylittänyt yksivuotiaan tasoa. Genie ei osannut niellä, ei kohdistaa katsettaan, ei erottanut ihmisiä toisistaan, ei ylipäänsä kiinnostunut ihmisistä, hän ei edes osannut itkeä. Genie ja Alice olivat peilejä, joihin heijastuivat vain heidän huoneidensa seinät. Kovalevyjä, joihin kukaan ei ollut tallentanut mitään.
Hän ’käveli’ hypellen pikku hyppyjä kuin lemmikkikani.
Ihminen on tyhjä astia. Hän täyttyy ulkoapäin siitä mikä häneen heijastuu. Jos häneen ei heijastu mikään, hän on vain kumiseva vaski, helisevä symbaali.
Määritelmä:
’Identiteetti’ Identiteetti on ihmisen omaksumaan jaettuun sosiaaliseen käsitejärjestelmään perustuva itsemääritelmä. Identiteetti rakentuu sisällyttämällä itsemääritelmään tiettyjä opittuja käsitteitä ja erottamalla siitä toisia.
Oletukset:
– Autokatalyysi
Väittämä: Identiteetti aiheutuu yksilön itsemäärittelyn suhteista omaksuttuihin käsitteisiin.
Päätelmä: Ihmisen itseymmärrys on sosiaalisen vuorovaikutusjärjestelmän aiheuttama.
Käsite: Identiteetti
Tämän blogin etusivulla mainitaan Abraxas. Hermann Hessen runojen jumaluus, joka täyttää tyhjiä astioita ajatuksillaan. Minä olen astia. Nämä ajatukset olen saanut maailman minuun kohdistamista syötteistä. Minä olen prosessi. Osajärjestelmä. Osa Yhtä prosessien struktuuria. Nämä sanat olen saanut aivan yhtälailla itseni ulkopuolelta, kuin sinä saat itsesi ulkopuolelta ’oman’ tulkintasi niistä.
”Rakas Sinclair, jumalamme nimi on Abraxas, hän on jumala ja saatana, hänessä on valoisa ja pimeä maailma. Abraxas ei vastusta mitään ajatuksiasi, unelmiasi. Älä koskaan unohda sitä. Mutta hän jättää sinut kun olet moitteeton ja normaali. Silloin hän jättää sinut ja etsii uuden kattilan jossa keitellä ajatuksiaan.” – Hermann Hesse (1919).
Seuraava alaluku:
Lähdeluettelo:
Sisällysluettelo:
Johdanto ja sisällys tähän lukuun.
Koko artikkelisarjan sisällys.
Aiheeseen liittyy
2.4.1. Identiteettien fuusio ja fissioKategoriassa "Yleinen"
2.7.1. Sosiaalinen supervenienssiKategoriassa "Yleinen"
2.3. Uuden ilmaantuminenKategoriassa "Yhteiskuntafilosofiani"
Abraxas 