Category: Yhteiskuntafilosofiani

Luku 2: Oletukset todellisuuden luonteesta.
Edellinen alaluku: 2.8. Osien vaikutus kokonaisuuteen
Seuraava alaluku: 2.8.2. Materiaalinen subvenienssi

Tämä alaluku pohtii geneettisen tason tuottamaa subvenienssia.
Toisin sanoen: Miten ‘geenit’ vaikuttavat ihmisen olemukseen?

Keskeinen käsite: Geneettinen rakenne

Geneettisellä rakenteella tarkoitan ihmisen käyttäytymistä rajaavia, ohjaavia ja mahdollistavia kognitiivisia ja emotionaalisia taipumuksia, sekä muita fyysis-biologisia ominaisuuksia.

Ihminen on eläin. Kaikki eläimet syntyvät mukanaan geneettinen sanakirja ympäristön ärsykkeiden tulkintaan. Hiiri pelkää vaistomaisesti kissaa, vaikka se olisi kasvanut täysin vailla kontaktia muihin hiiriin tai kissoihin. Ihmisvauvat pelkäävät vaistomaisesti esimerkiksi käärmeitä ja hämähäkkejä (Hoehl et al. 2017). Ihmisellä on mielikieli, aistit, persoonallisuus ja yksilölliset ominaisuudet riippumatta siitä sosiaalisesta järjestelmästä, johon hän syntyy. Ihminen ei ole tyhjä taulu.

Subvenienssillä tarkoitan sitä, että osien olemukset ja ominaisuudet vaikuttavat järjestelmien olemuksiin, ominaisuuksiin ja toimintaan. Alempi kompleksisuuden taso vaikuttaa ylempään.

Määritelmät:
– Ominaisuudet = toiminnan järjestelmän ulkoiset säännönmukaisuudet.

Oletukset:
– Osien ominaisuudet eivät katoa autokatalyyttisessä emergenssissä.
– Osien ominaisuudet rakenteistavat kokonaisuuksien ominaisuuksia.

> Yhteisöillä voi olla uusia ominaisuuksia, jotka yliajavat yksilöiden ominaisuuksia, mutta nekin aiheutuvat yksilöiden ominaisuuksista, niidenkin on noudatettava yksilöiden ‘lakeja’.

Väittämä: Alemman tason geneettisten rakenteiden ominaisuudet vaikuttavat ylemmän tason sosiaalisten rakenteiden ominaisuuksiin.

Päätelmä: Yksilöiden biologiset ominaisuudet rajaavat, ohjaavat ja mahdollistavat, eli rakenteistavat yhteisöjen toimintaa.

Käsite: Geneettinen rakenne

Koska geeneettiset rakenteet vaikuttavat ihmisten olemuksiin ja ominaisuuksiin ne tuottavat subvenienssiä sosiaalisten järjestelmien olemuksiin, ominaisuuksiin ja toimintaan.

Kyberneettinen: itseohjautuva automaattisesti itsesäätyvä järjestelmä. Kybernan = ohjata, kreikaksi.

Kognitiivinen: termiä käytetään viittaamaan tajunnan sisältöön, tiedostukseen tai havainnointiin liittyviin asioihin. Cognoscere, latinaksi: tunnistaa, tajuta, tulla tietoon.

Geenit subvenioivat yksilön ajatuksia

“Jos puu kaatuu metsässä, eikä kukaan ole kuulemassa, päästääkö kaatuminen ääntä?” – George Berkeley

Pinker (1994) puhuu ‘mielikielestä’, kognitiivisen prosessoinnin kielestä. Aivot kääntävät ajatukset mielikielestä puhutuksi kieleksi ja taas puhutun kielen mielikieleksi (ibid). Alamme kokea aistimuksia, joita prosessoimme mielikielellä käsitteiksi jo ennen äidinkielen oppimista.

Äidinkielen oppiminen edellyttää ihmisen kykyä kääntää kokemuksia mielikielelle ja mielikieltä äidinkielelle. Näet omenan, osoitat omenaa, mielessäsi on omenan käsite, isä sanoo sanan ‘omena’, liität äännähdyksen ‘omena’ mielikieliseen käsitteeseesi omenasta. Kieli ei ole suljettu järjestelmä, ilman aistimuksia, jotka antavat mielikielisiä merkityksiä ei voi olla kieltä, jonka sanoilla olisi merkityksiä. “Ihminen syntyy ilman ajatuksia, hän muodostaa ajatuksensa kokemustensa perusteella” (Locke 1689).

“‘Itse’ on vain nippu kokemuksia.” (Hume 1739). Ihmiset kokevat kylmän ja lämmön. Kivun ja nautinnon. Aivot muodostavat syy-yhteyksiä, tuo on hyvää, tuosta tulee maha kipeäksi. Kokemuksista ja niiden syy-yhteyksistä muodostuu mielikielisiä käsitteitä. Ihmisellä on valmiit synnynnäiset taipumukset syy-seuraussuhteiden ymmärtämiseen, esimerkiksi intuitiivinen ymmärrys siitä mihin heitetty kivi osuu ja vierii (Pinker 1998).

Kuuromykkä, joka ei saa sosiaaliselta järjestelmältä mitään kielenkaltaista merkitysjärjestelmää kykenee ajattelemaan, vaikkeivät muisti, abstrakti ajattelu ja tietoisuus omasta itsestä, kehity ‘normaaleiksi’ ilman kielen, esimerkiksi viittomakielen saamista järjestelmältä. Kielen omaksuminen on tärkeää aivojen kehitykselle, mutta ei kielen oppiminen olisi lainkaan mahdollista ilman aivojen synnynnäistä kykyä kieleen. “Ihmisillä on valmiudet kieleen enemmän tai vähemmän samalla tavalla kuin hämähäkillä on valmiudet kutoa verkkoja” (Pinker 1994).

Erikielisten ihmisten ajattelun kaavamaisuudet ovat enemmän samankaltaisia kuin erilaisia puoltaen käsitystä siitä, että ihmisaivot ja niiden ominaisuudet itsessään rakenteistavat ajattelua enemmän kuin kielet. Kielissä on rajaton potentiaalinen varianssi. Puhujien potentiaalinen varianssi on rajallinen.

Merkitysjärjestelmät hallitsevat ajattelua, mutta ajattelu muodostaa merkitysjärjestelmät. Ihminen syntyy monella tapaa tyhjänä astiana, joka tarvitsee sisältöä itsensä ulkopuolelta, mutta astian itsensä ominaisuudet vaikuttavat siihen millä astian voi täyttää. Astia itsessään rakenteistaa sitä miten astian ja sisällön kokonaisuus toimii.

Sosiaalisten järjestelmien ominaisuudet ovat riippuvaisia sen sisältämien ihmisten neokorteksikapasiteetista (Dunbar 1992). Käsitteistö on ajatuksia, jota aivojen kognitiivinen kapasiteetti ja kognitiiviset taipumukset rajaavat, ohjaavat ja mahdollistavat. Ihminen muodostaa juuri niin kehittyneitä merkitysjärjestelmiä kuin mihin hänen aivonsa kykenevät. Albert Einsteinilla ei ollut pelkästään poikkeuksellisia ajatuksia, hänen aivoissaan oli myös poikkeuksellinen päälakilohko (Witelson et al. 1999).

Kausaalinen maailma pommittaa ihmisen aisteja ärsykkeillä. Ihmisen aivot koostavat aistimuksista päätelmiä. Ihmisellä ei ole muuta tietoa kuin aistimuksensa (Hume 1729). Berkeley menee niin pitkälle, että katsoo vain aistimusten olevan olemassa (Berkeley 1710).

Käytännössä ainoa mitä ‘tieto’ käytännössä voi tarkoittaa on nuo aivojen ärsykkeiden perusteella tekemät päätelmät. Tieto on kausaalisten ärsykkeiden aiheuttaman kausaalisen aivoprosessoinnin seuraus. Sosiaalisten järjestelmien omaksumat jaetut merkitysjärjestelmät ovat kausaalinen seuraus järjestelmän osien aivojen prosessoimista ärsykkeistä ja kokemuksista. Jaetut kokemukset muodostavat jaettuja merkityksiä. Sosiaalinen rakenne antaa sanan ‘omena’, geneettinen rakenne antaa aistimuksen, joka antaa sanalle merkityksen.

Sanat saavat ehkä merkityksensä eroistaan toisiin sanoihin, mutta samaan tapaan aistimukset saavat merkityksensä toisilta aistimuksilta.

Erimielisyydet totuudesta johtuvat eroista niissä ärsykkeissä, joille ihmiset ovat altistuneet, sekä eroista ihmisten geneettisesti määräytyneissä kognitiivisissa kyvyissä ja persoonallisuuksissa. Ihminen on kokemuksia käsittelevä orgaaninen logiikkapiiri. Sama kokemus antaa eri logiikkapiirissä eri totuuden ja jokainen logiikkapiiri on geneettisesti ainutlaatuinen.

Jokaisella on ainutlaatuinen geeniperimä, jokainen kokee ainutlaatuisen kokoelman ympäristön ärsykkeitä ainutlaatuisessa järjestyksessä. Koska jokaisella on ainutlaatuinen perimä ja täten ainutlaatuiset mielikieliset kognitiiviset kyvyt, jokainen tekee ympäristön ärykkeistä omanlaisensa tulkinnat. Koska uudet kokemukset saavat merkityksensä ihmisen aiemmin omaksumalta merkitysjärjestelmältä sama kokemus saa eri ihmisiltä erilaisen tulkinnan. Siinä missä sosiaaliset rakenteet samanlaistavat saman järjestelmän ihmisten tulkintoja todellisuudesta ja täten tuottavat ‘tiedon samanlaisuutta’ geneettiset rakenteet erilaistavat tulkintoja ja tuottavat näkökulmaeroja todellisuuteen. Jokainen on kaunis lumihiutale.

Geenit subvenioivat yksilön olemusta

“Ulkoa olennot katsoivat siasta ihmiseen, ihmisestä sikaan ja siasta uudelleen ihmiseen; mutta jo oli mahdotonta sanoa kumpi oli kumpi.”
– George Orwell, ‘Eläinten vallankumous’

Yli 18,000 psyykkistä piirrettä tai ominaisuutta on tutkittu yli 3000:ssa vertaisarvioidussa tutkimuksessa ja tutkimuksiin on osallistunut yli 15 miljoonaa kaksosparia (Plomin et al. 2017). Kaikissa tutkituissa psykopatologisissa- ja persoonallisuuspiirteissä, sekä kaikissa kognitiivisissa kyvyissä ja ominaisuuksissa on kiistattomasti havaittu voimakas geneettinen määräytyvyys (ibid).

Vakuuttavassa ja nuorena minuun suuren vaikutuksen tehneessä tutkimuksessa Fowler et al. (2008) osoittivat, että n. 62% eroista ihmisten poliittisessa aktiivisuudessa voidaan selittää geeniperimällä. Älykkyys, mutta myös esimerkiksi taipumus uskonnollisuuteen, ruokapreferenssit ja niin edespäin voidaan hämmästyttävän pitkälti palauttamaan geeniperimään.

Geenit vaikuttavat ihmisen itsensä lisäksi myös suurimpaan osaan mitattavista ympäristön vaikutuksista (Plomin et al. 2017). Geneettisesti määräytynyt persoonallisuus muokkaa sitä miten koti, koulu tai työympäristö kohtelee henkilöä ja minkälaisiin ympäristöihin henkilö hakeutuu (ibid). Esimerkiksi ei-identtiset kaksoset eivät suinkaan saa samanlaista kasvatusta, vaan kasvatuksen, joka reagoi kunkin lapsen geneettisesti määräytyneeseen persoonallisuuteen ja psyykkisiin ominaisuuksiin (ibid). Tästä kysymyksestä on julkaistu yli 150 vertaisarvioitua tutkimusta (ibid). Koska lapsen geneettisesti rakentunut persoona vaikuttaa hänen saamaansa kasvatukseen, voitaisiin loogisesti olettaa, että identtiset kaksoset saavat eri perheissä enemmän samanlaista kohtelua kuin eri perheissä kasvatettavat ei-identtiset kaksoset. Lapsi määrittää omaa kasvatustaan.

Vauva adoptoitiin kolmeviikkoisena vuonna 1940. Adoptiovanhemmat antoivat hänelle nimeksi James, mutta kaikki kutsuivat häntä Jimiksi. Lapsena hän halusi koiran ja antoi tälle nimeksi Toy. Hän piti koulussa matematiikasta ja puukäsitöistä, muttei pitänyt äidinkielestä. Hän teki töitä vartijana, ketjupoltti Salem -merkkistä tupakkaa ja ajoi Chevrolet autoja. Hän meni naimisiin Linda -nimisen naisen kanssa. He erosivat. Hän meni uusiin naimisiin Betty -nimisen naisen kanssa. He saivat pojan, jolle he antoivat nimen James Alan Lewis. Hän harrasti puutöitä vapaa-ajallaan.

Toinen vauva adoptoitiin kolmeviikkoisena toiseen perheeseen vuonna 1940. Adoptiovanhemmat antoivat hänelle nimeksi James, mutta kaikki kutsuivat häntä Jimiksi. Lapsena hän halusi koiran ja antoi tälle nimeksi Toy. Hän piti koulussa matematiikasta ja puukäsitöistä, muttei pitänyt äidinkielestä. Hän teki töitä apulaisseriffinä, ketjupoltti Salem -tupakkaa, ajoi Chevrolet autolla. Meni naimisiin Linda -nimisen naisen kanssa. He erosivat. Meni uusiin naimisiin Betty -nimisen naisen kanssa. He saivat pojan, jolle he antoivat nimen James Allan Springer. Hän harrasti puutöitä vapaa-ajallaan.

39 vuotta syntymänsä jälkeen toisiltaan kadoksissa olleet identtiset kaksoset, Jim Lewis ja Jim Springer, tapasivat toisensa. He olivat päätyneet asumaan Ohioon vain 45 mailin päähän toisistaan ja kumpikin oli hankkinut lomaosakkeen tismalleen saman Floridalaisen uimarannan ääreltä. (Jimin ja Jimin, sekä 137 muun toisistaan erillään kasvaneen identtisen kaksosparin tarinat: Segal 2012).

Toki identtiset kaksoset voivat elää myös keskenään hyvin erilaiset elämät, mutta sinäkin voisit elää itsesi kanssa valtavan erilaisia elämiä. Jos saisit yrittää uudelleen ja uudelleen heittelisi kaaos sinua aina uusiin kohtaloihin. Olisit jokaisessa kohtalossa hieman erilaiseksi hioutunut versio samasta geneettisestä itsestäsi ja kaikki mahdolliset kohtalosi jakautuisivat todennäköisesti hämmästyttävällä tavalla jonkinlaiseksi erityisesti juuri sinulle todennäköisten kohtaloiden normaalijakaumaksi.

Yksi osa aivoista suorittaa laskutehtäviä, toinen raivostuu, kolmas säätelee hengitystä. Aivosi ovat kokoelma evoluution hiomia mekanismeja. Kokonainen teollinen automaatiojärjestelmä. Verkosto erillisiä osittain toisistaan riippuvaisia toisinaan harmonisesti, toisinaan ristiriitaisesti toimivia prosessoreita. Paperitehtaan ohjausjärjestelmä on aivoista parempi vertauskuva, kuin yksittäinen tietokone.

Aivot eivät ole yleisprosessori, vaan kokonainen elimistö erillisiä aihekohtaisia prosessoreja, joilla on erilliset tehtävät ja jotka tuottavat ristiriitaisia impulsseja. Ydinjatke tuottaa seksuaalista himoa, jota etulohko yrittää hillitä. Se miten geenit ratkaisevat sen miten ihminen reagoi geenien ja ympäristön vuorovaikutuksessa ilmaantuviin ärsykkeisiin on kompleksinen avoin prosessi.

Vaikka ihmisen toiminta olisi täysin reaktiivista, ärsykkeiden ja geenien määräämää se on kompleksista. Vesipisaran ominaisuuksista käsin on vaikea ennustaa millainen lumikristalli siitä muodostuu sen jäätyessä. Prosessi on kompleksinen. Rakettifysiikka on monimutkaista. Ihmisen toiminta on kompleksista. Se voi silti olla kausaalista.

“Onko ihmisillä vapaa tahto? Jos meillä on vapaa tahto, missä vaiheessa evoluution puuta se kehittyi? Onko sinivihreällä levällä vapaa tahto, vai onko sen käyttäytyminen automaattista ja selitettävissä tieteellisin laein? Onko vain monisoluisilla organismeilla vapaa tahto, vai vain nisäkkäillä?

Saatamme luulla, että simpanssi käyttää vapaata tahtoaan kun se päättää mutustaa banaanin, tai kun kissa päättää repiä sohvan, mutta entä Caenorhabditis elegans – yksikertainen otus jolla on vain 959 solua? Se ei luultavasti ikinä ajattele “olipa maukas bakteeri minkä pääsin illastamaan…” silti silläkin on preferenssit siitä minkä syömisestä se pitää ja joutuu päättämään tyytyykö epäviehättävään ateriaan vai lähteekö etsimään jotain parempaa perustuen viimeaikaisiin kokemuksiin. Onko se vapaan tahdon käyttämistä?

Vaikka meistä tuntuu, että voimme valita mitä teemme, ymmärryksemme biologian molekulaarisesta perustasta osoittaa, että biologisia prosesseja ohjaavat fysiikan ja kemian lait ja siten ne ovat yhtä deterministisiä kuin planeettojen liikkeet. Viimeaikaiset neurotieteen kokeet tukevät näkemystä siitä, että fyysiset aivomme, seuraten tieteen tunnettuja lakeja, jotka määräävät tekomme eikä mikään toimijuus, joka olisi olemassa noiden lakien ulkopuolella.

Esimerkiksi tutkimus potilaista, jotka käyvät läpi hereillä tehtävän aivoleikkauksen havaitsi, että stimuloimalla sähköllä tiettyjä aivojen alueita, voit saada potilaassa aikaan halun liikuttaa kättään, … tai jalkaansa, tai liikuttaa huuliaan ja puhumaan. On vaikea kuvitella miten vapaa tahto voi toimia jos käyttäytymisemme on fysikaalisten lakien määräämä, näin näyttää että emme ole enempää kuin biologisia koneita, ja että vapaa tahto on vain illuusio.” (Hawking & Mlodinow ‘The Grand Design’ 2010 s. 32.)

Jos vapaa tahto on illuusio ja sosiaalinen käyttäytymisemme on biologisen ohjelmointimme määräämää, eikö silloin väistämättä myös kulttuurimme, joka on sosiaalisen käyttäytymisemme tuote, yhtälailla kuin sen määrittäjä, ole väistämättä biologisesti ohjelmoitua?

Bioliginen rakenne on sosiaaliseen nähen välttämättä primitiivinen, eli edeltävä ja siitä riippumattomasti olemassa. Voiko sosiaalinen rakenne aiheutua muusta kuin biologisesta rakenteesta?

Caenorhabditis eleganssilla on 302 samanalaista neuronia kuin ihmiselläkin. Sen geneettisen rakenteen proteiineista 83% löytyy ihmisen genomista (Lai et al. 2000). Caenorhabditis elegans tuntee kipua (Wittenburg & Baumeister 1999). Me ihmiset ja caenorhabditis elegans olemme molemmat samantyyppisiä järjestelmistä koostuvia järjestelmiä. Me olemme eläimiä saman elämän puusta.

Matt Ridley (1999 s.21) kirjoittaa: “Menimmepä mihin tahansa maailmassa ja katsoimmepa mitä tahansa kasvia, eläintä tai ötökkää, kaikki elollinen käyttää samaa sanakirjaa ja samaa koodistoa. Kaikki elämä on yhtä.” Tai Bryson (2003) “Olemme kaikki peräisin samasta sattumasta, joka on periytynyt sukupolvelta toiselle yli kolmen miljardin vuoden ajan jopa siinä määrin, että jos otamme kappaleen ihmisen geneettistä koodia ja ymppäämme sen vaurioituneeseen hiivasoluun, solu ottaa sen käyttöön kuin oman perimänsä. Sitä se pohjimmiltaan onkin.” Ihminen on osa Yhtä.

Samantyyppiset voimat ja mekanismit, jotka liikuttavat caenorhabditis eleganssia ja vaikuttavat sen päätöksiin siitä minkä bakteerin se päättää illastaa liikuttavat myös meitä ihmisiä ja vaikuttavat myös meidän päätöksiimme. Tunne-elämä on kokoelma neuraalimekanismeja (Paanksepp 2013). Jos ravulle annetaan pikkuruisia sähköshokkeja sen ollessa ulkona kolostaan se ahdistuu ja jää koloonsa (Safina 2015). Jos sitten annat ravulle ihmisten ahdistuslääkettä rapu rentoutuu ja tulee ulos kolostaan (ibid). Jos koira kärsii masennuksesta tai pakko-oirehäiriöstä se reagoi ihmisille tarkoitettuihin mielialalääkkeisiin, samoin kuin ihminen niihin reagoi (ibid). Ihimiset ja muut eläimet elävät niin samantyyppistä tunne-elämää, että meille kelpaavat samat psyykelääkkeet.

Vauvan vaistot on esiohjelmoitu pelkäämään käärmettä (Hoehl et al. 2017). Käärmeen näkeminen käynnistää adrenaliinierityksen, vauva alkaa itkeä. Äiti kuulee itkun, äidin aivoissa automaattisesti aktivoituvat poimut, jotka säätelevät halua tai valmistautumista liikkeeseen, sekä puheen muodostamiseen (Bornstein et al. 2017). Lapsen kosketus vapauttaa opioideja, jotka vapauttavat oksitosiinia, eli rakkautta (Panksepp 2013). Enkä puhu ainoastaan ihmisäideistä. Kana- ja hamsteriäidit erittävät yhtälailla täsmälleen samoja rakkaushormoneja tuntiessaan poikastensa kosketuksen (ibid). Kun vauvan vatsa on tyhjä se pumppaa vereen ghreliniä tehdäkseen aivot nälkäisiksi. Kun vauvan vatsa on täynnä vatsassa asuvat bakteerit hajottavat maidon ravinnoksi ja vatsa vapauttaa leptiiniä, joka kertoo aivoille kylläisyydestä ja saa vauvan lopettamaan imemisen. Kun kehoa väsyttää melatoniinitaso nousee ja aivoja alkaa nukuttaa. Nälkä, uni ja rakkaus ovat ohjelmarutiineja, joita biorobotin automaatiojärjestelmä suorittaa.

Seuraava alaluku:

2.9.2. Materiaalinen subvenienssi

Lähdeluettelo:

Lähteet

Sisällysluettelo:

Johdanto ja sisällys tähän lukuun.
Koko artikkelisarjan sisällys.

Luku 2: Oletukset todellisuuden luonteesta.
Edellinen alaluku: 2.10. Kehittyminen
Seuraava alaluku: 2.11.1. Geneettiset rakenteet ja muutos

Huojuva puu

Esitän kaikkeen evoluutioon, eli fysikaaliseen, kemialliseen, biologiseen, sekä sosiaaliseen evoluutioon liittyvän väittämän: kompleksisuuden kasvaessa kehityshorisontti laajenee.

Ajatellaan lego-palikoita. Jos sinulla on kymmenen palikkaa voit rakentaa vain rajallisen määrän erilaisia mahdollisia palikkojen tasapainotiloja. Legorakennelmia – jotka voivat niihin vaikuttavien lakien alaisuudessa pysyä koossa.

Autokatalyyttinen emergenssi on asioiden kehittymistä kokonaisuuksien kokonaisuuksina. Suurina joukkoina kymmenen palikan yhdistelmiä.

Jos sinulla on kymmenen erillistä kymmenen palikan joukkoa, yhtenä vuorovaikutteisena kokonaisuutena, voit rakentaa tämän kokonaisuuden valtaviin määriin erilaisia variantteja pienillä eroilla kussakin kymmenen palikan sarjassa erikseen.

Vaikka ei ole olemassa kuin negatiivinen ja positiivinen energia. Vaikka niistä ei kvanttimekaniikan lakien alaisena emergenssina ilmaannu kuin 3+3+3+3 fermionia ja 4+1 bosonia. Silti niiden kokonaisuuksien kokonaisuutena voi biologisena emergenssinä ilmaantua DNA, joka voi ilmentyä ainakin 3 x 10^614 erilaisena yhdistelmänä. (Tennessen 2012). Pienestä joukosta erilaisia asioita, voi kehittyä valtavan suuri joukko erilaisia asioita. Tätä on evoluutio.

Siirryttäessä todellisuuden evoluutiossa eteenpäin fysiikasta kohti ajatuksia yksinkertaisempi muuttuu kompleksisemmaksi. Muutokset helpottuvat ja nopeutuvat. Erilaisten mahdollisten asioiden määrä kasvaa eksponentiaalisesti.

Jokainen ihminen voi ajatella uskomattoman määrän erilaisia ajatuksia. Kaikki käsitteiden erojen ja vivahteiden mahdollisten yhdistelmien yhdistelmät. Sosiaalinen järjestelmä voi rakentaa sisältämiensä ihmisten ajatuksista tolkuttoman määrän ajatusten yhdistelmien kerroksien kerroksia. Mahdollinen ‘konejumala’ voi järjestää ykkösensä ja nollansa lähes äärettömään määrään lähes äärettömän pitkiä yhdistelmiä.

On helppo muuttaa mieltään. Ajatus on pehmeää ja painotonta. Ajattelija voi dreijata ajatuksen savea nopeasti kaikenlaisiin muotoihin. Dreijausta kuitenkin subvenientisti rakenteistaa ajattelijan aivojen rakenne. Aivoilla ei ole kapasiteettia ajatella kovin monimutkaisia ajatuksia. Rajallinen ykkösten ja nollien yhdistelmien joukko. Aivot eivät jaksa keskittyä kovin pitkään. Rajallinen merkkijonojen yhdistelmien pituus. Alempi kompleksisuuden taso rajaa, ohjaa ja mahdollistaa. Samalla ylempi kompleksisuuden taso – ajatukset, tuottavat muutoksia alemmalla.

Sperry (1980; 1987) esittää, että tietoisuus ja neurokemialliset prosessit ovat, keskinäisriippuvaisia. Ajatukset kontrolloivat biofysikaalisia neuraalijärjestelmiä, ja samalla neuraalijärjestelmät voivat kontrolloida ajatuksia (Sperryn tutkimuksesta Emmeche et al. 2000 s. 25). Ajatukset muuttavat aivojen sähkökemiallisia tiloja ja aivojen sähkökemialliset tilat muuttavat ajatuksia (Esim. Fried et al. 1991; Just et al. 2017).

Muutokset ajatusten tasolla voivat muuttaa aivojen sähkökemiallisia tiloja ja päinvastoin, mutta ajatukset eivät voi muuttaa aivojen rakenteellisia ominaisuuksia. Ajatusten supervenienssi ei voi yhtäkkisesti rikkoa aivojen subvenienssin rakenteellisia rajoja. Et voi yhtäkkiä ajatella itsestäsi älykkäämpää tai keskittymiskykyisempää. Mutta voit ajatella itsestäsi älykkäämmän ja keskittymiskykyisemmän pikkuhiljaa, sukupolvi sukupolvelta. Mikäli älykkyydestä ja keskittymiskyvystä palkitaan jälkeläisillä.

“Kaksisuuntaista mielialahäiriötä ei tavata esi-isiemme elämäntyyliä elävillä metsästäjä-keräilijäkansoilla. Myös 1700-luvun elämäntyyliä elävien Yhdysvaltojen amishien keskuudessa kaksisuuntainen mielialahäiriö on 18 kertaa harvinaisempaa kuin modernin länsimaisen elämäntyylin omaksuneilla yhdysvaltalaisilla. Kanadassa asuvilla hutterilaisilla kaksisuuntainen mielialahäiriö on vielä tätäkin harvinaisempaa, Rantala sanoo.” (lähde). Sosiaalinen järjestelmä on jännittänyt ihmisen epätyypilliseen asentoon. “Syy siihen, miksi luonnonvalinta ei ole ehtinyt karsia kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle altistavia geenejä, on se, että sairaus on evolutiivisessa historiassamme uusi ilmiö ja länsimaisen elämäntyylin aiheuttama. (ibid)” (Rantala et al. 2021). Geneettinen rakenne ei kykene yhtä nopeaan kehitykseen kuin sosiaalinen rakenne.

Ajattelu muuttaa aivojen biologisia rakenteita, mutta hitaasti. On helppo ja nopea muuttaa mielipidettään, mutta on vaikeaa ja hidasta muuttaa aivojaan.

Alemmat rakenteet reagoivat ärsykkeisiin hitaasti. Ylemmät rakenteet nopeasti. Epätäydellinen, mutta kuvaava analogia on ajatella alempia rakenteita luustona ja ylempiä lihaksina. Luut ja lihakset ovat iteratiivisessa evolutiivisessa prosessissa muodostaneet toinen toisensa. Lihaksiston määrää, muotoa ja ominaisuuksia voidaan kasvatuksen avulla varioida suuresti. Lihaksisto ei voi kuitenkaan varioida rajattomasti. Luusto rajoittaa sitä. Lihas voi suurella vaivalla jännittyä tai venyä epäluonnollisiin asentoihin, mutta se on paineessa palata luuston kannalta ‘luonnolliseen’ asentoon. Luustokin kehittyy, mutta hitaammin, vaivalloisemmin ja vähemmän.

Sosiaaliset rakenteet monissa yhdyskunnissa ovat tehneet hyppäyksen 1700-luvun elämäntyylistä ja kulttuurista moderniin jälkiteolliseen elämäntyyliin ja kulttuuriin yhdessä sukupolvessa. Lihas kykenee valtaviin nopeisiin muutoksiin. Luusto mukautuu lihaksen epäluonnolliseen asentoon hitaasti sukupolvi sukupolvelta, mutta vain jos ne ihmiset, jotka sopeutuvat epäluonnollisuuteen paremmin tuottavat itsestään enemmän kopioita kuin ihmiset, jotka sopeutuvat huonommin. Sukupolvi sukupolvelta epäluonnollisesta hitaasti tulee luonnollista.

Fysiikka on kemian luusto. Kemia on biologian luusto. Biologia, ja sitä kautta kemia ja fysiikka, ovat sosiologisten ilmiöiden luustoa. Sosiaalinen muutos voi olla totaalinen ja äkillinen, mutta se ei voi ajautua liian kauas biologiasta. Jos ajattelu dreijataan liian kauas siitä mihin aivot ovat kehittyneet seurauksena on mm. mielenterveysongelmia (Rantala et al. 2012).

Kehittymishorisontti olisi hyvä kuvaannollistaa huojuvana puuna. Latvaa on helppo taivuttaa, mutta runko rajoittaa sen taivutussähdettä. Latvan huojuessa puun alaosa pysyy lähes paikallaan.

Energian rakenne sallii kvanttimekaniikalle tietyn kehityshorisontin. Kvanttimekaniikka sallii fysiikalle tietyn kehityshorisontin. Fysiikka sallii kemialle tietyn kehityshorisontin. Kemia sallii biologialle tietyn kehityshorisontin. Biologia sallii sosiaaliselle todellisuudelle tietyn kehityshorisontin. Kyseessä on huojuva torni. Se ei sortumatta pääse kurkottamaan liian pitkälle.

Määritelmät:
‘Rakenteistaminen‘, rakenne on toiminnan säännönmukaisuus, ominaisuus, jolla on vaikutus johonkin mitä se rakenteistaa. Rakenne ei ole pakottava, aiheuttava kausaalinen voima. Rakenne on jokin, joka rajaa, ohjaa ja mahdollistaa kohteensa toiminnan säännönmukaisuuksiin, eli ominaisuuksiin. Rakenne antaa puitteet ja vaikuttaa osana avointa yhtälöä, jossa on muitakin ilmiöön vaikuttavia voimia.

Oletukset:
– Autokatalyysi
– Emergenssi
– Subvenienssi
– Supervenienssi
– Kehittyminen

> Koska ylemmät tasot rakentuvat alemmista alemmat tasot rakenteistavat ylempien kehitystä voimakkaammin kuin ylempien muutokset voivat muuttaa alempien ylempiä rakenteistavia ominaisuuksia. Näinollen alemmat tasot rajaavat, ohjaavat ja mahdollistavat ylempien evoluutiota.

Väittämä: Alemmat tasot rakenteistavat ylempien evoluution kehityshorisontteja.

Päätelmä: Evoluution mahdollisuushorisontit kasvavat siirryttäessä ylöspäin kompleksisuuden tasojen hierarkiassa.

Käsite: Kehityshorisontti

Tasojen välisessä vertikaalisessa kausaatiossa osat ovat ‘primitiivisiä’ kokonaisuuteen nähden. Ne ovat siis olemassa edeltäen kokonaisuutta ja itsenäisenä kokonaisuuteen nähden. Vaikka kokonaisuuden tasolla tapahtuu supervenienttiä emergenssiä, emergenssi ei voi ilmaantua uhmaten alempien tasojen primitiivistä rakenteellista vaikutusta. Kokonaisuuden emergentit ominaisuudet supervenioivat osien ominaisuuksia, mutta kokonaisuuden supervenientit voimat ovat jo ilmaantuessaan osien rajaamia, ohjaamia ja mahdollistamia.

Biopsykologinen taso rajaa, ohjaa ja mahdollistaa sitä millaiseksi sosiaalinen kulttuuri kehittyy, ennen kuin kulttuuri vuorostaan kääntyy supervenioimaan biopsykologista tasoa. Geneettinen rakenne on sosiaalisiin rakenteisiin nähden primitiivinen rakenteistava voima. Debatissa ‘luonto vs. hoiva’ usein unohdetaan miten hoivaan nähden primitiivinen luonto rakenteistaa hoivaa ja miten hoiva vuorostaan ajaa luonnon hidasta evoluutiota.

Seuraava alaluku:

2.11.1. Geneettiset rakenteet ja muutos

Lähdeluettelo:

Lähteet

Sisällysluettelo:

Johdanto ja sisällys tähän lukuun.
Koko artikkelisarjan sisällys.

Luku 2: Oletukset todellisuuden luonteesta.
Edellinen alaluku: 2.9. Mutaatio
Seuraava alaluku: 2.11. Kehityshorisontti

On the origin of things

Sovellan autokatalyysin, emergenssin, S-käyrän, subvenienssin ja supervenienssin ‘asioiden’ kehittymisen mekanismeja kuvaavia käsitteitä, myös osien ja kokonaisuuden toinen toistaan kehittävän vuorovaikutuksen ymmärtämiseen.

Autokatalyyttinen vuorovaikutus synnyttää ‘mutaatioita‘ käyttäytymisen kaavamaisuuksissa. ‘Mutaatioita’ vuorovaikutteisten järjestelmien ominaisuuksissa. Autokatalyysissä osan muutos yhdessä osassa aiheuttaa osan muutoksen toisessa osassa, aiheuttaa muutoksen yhdessä, aiheuttaa muutoksen toisessa… Osien muutokset aiheuttavat muutoksia kokonaisuuden emergenteissä ominaisuuksissa, jotka aiheuttavat muutoksia osissa, aiheuttavat muutoksia kokonaisuuden emergenteissä ominaisuuksissa, jotka aiheuttavat uusia muutoksia osissa…

Esimerkiksi meklareiden toiminta aiheuttaa muutoksen pörssihinnassa, aiheuttaa muutoksen meklareiden toiminnassa, aiheuttaa muutoksen pörssihinnassa ja niin edelleen. Osat ja kokonaisuus, ovat autokatalyyttisessä uutta emergenssiä kehittävässä suhteessa toisiinsa.

S-käyrän käsite kuvaa mekanismia, jonka ansiosta maailmassa on ei-ääretön joukko erilaisia asioita. Vain tietyt järjestelmät saavuttavat tasapainotiloja ympäristössään. Ne järjestelmät, jotka eivät saavuta tietyssä ympäristössä tasapainoja hajoavat. Ne jotka saavuttavat, yleistyvät. Tasapainon saavuttaneet asiat jatkavat eteenpäin muodostaen alati kompleksisempia uusia emergenttejä kokonaisuuksia. Tämä on asioiden ‘luonnonvalintaa‘.

Autokatalyysi tuottaa pitkien emergenttien muutosten ketjuja. Tapahtuu kokonaan uudenlaisten ominaisuuksien ilmaantumista. Tietyissä ympäristöissä kehittää täysin uudenlaisia vuorovaikutteisia kokonaisuuksia. Atomit muodostuvat, molekyylit, solut, ihmiset, valtiot. Syntyy kokonaan uudenlaisia emergenssin kerroksia, jotka ilmaannuttavat kokonaan uusia käyttäytymisen/ominaisuuksien ‘lajeja‘. Kokonaan uusia asioita kokonaan uusilla kompleksisuuden tasoilla.

Autokatalyysi = Uusien asioiden ilmaantuminen = Mutaatio
Emergenssi = Erilaisten asioiden ilmaantuminen = Lajien eriytyminen
S-käyrä = Asioiden vakaiden luokkien ilmaantuminen = Luonnonvalinta

Mutaatiot, luonnonvalinta, lajien eriytyminen. Nämä kolme mekanismia ovat evoluutioteorian kolme perusprosessia (Darwin 1859).

Atomien kokonaisuutena rakentuu aurinko. Autokatalyysi.

Atomit rajaavat, ohjaavat ja mahdollistavat auringon käyttäytymistä. Subvenienssi.

Atomien kokonaisuus fuusioi atomiytimiä kokonaan uudenlaisiksi kemiallisiksi yhdisteiksi. Emergenssi.

Edelleenmuokkaamalla yhdisteitä uusiin muotoihin aurinko muuttaa omaa atomirakennettaan. Supervenienssi.

Auringon itse aiheuttamat muutokset niissä osissa joista se rakentuu muuttavat auringon itsensä ominaisuuksia, jotka aiheuttavat uusia muutoksia sen osissa, jotka tuottavat uusia emergenttejä ominaisuuksia auringossa ja näin edelleen. Aurinkojen evoluutio

Atomien taso rajaa, ohjaa ja mahdollistaa auringon käyttäytymistä. Aurigon käyttäytyminen muokkaa molekyylien tasoa. Molekyylien taso muokkaa atomien tasoa.

Me olemme koko Yhden todellisuuden evoluution tulosta. Aika, atomit, ahmat, ovat saman kausaalisten prosessien struktuurin tuotteita.

Ilman ulottuvuuksia, vakaita atomirakenteita, molekuläärisidoksia, jotka pitävät meidät kasassa, aikaa ja painovoimaa, me emme olisi alkuunkaan mahdollisia. Mikään näistä asioista ei ollut olemassa alkuräjähdyksen hetkellä. Nämä kaikki ovat seurausta asioiden vuorovaikutteisesta kehityksestä. Me eläimet olemme yhtälailla fysikaalisen kuin biologisen evoluution tuotteita.

Ihmiset ovat tulosta biologisesta evoluutiosta, joka on tulos kemiallisesta evoluutiosta, joka on tulos fysikaalisesta evoluutiosta, joka on tulos kvanttimekaanisesta evoluutiosta, joka on tulos energian evoluutiosta. Samalla biologinen evoluutio tapahtuu jatkuvassa vuorovaikutuksessa kemiallisten, fysikaalisten, kvanttimekaanisten ja energisten tasojen kanssa olematta hetkeäkään niistä irrallaan. Todellisuus on myrsky, jossa kaikki on Yhtä lomittunutta vuorovaikutteista kokonaisuutta.

Majavien ympäristö ohjaa, rajaa ja mahdollistaa majavien käyttäytymistä. Käyttäytyminen muokkaa ympäristöä. Ympäristön ja käyttäytymisen vuorovaikutus vaikuttaa luonnonvalintaan ja muokkaa majavien biologisia ominaisuuksia. Muuttuvat biologiset ominaisuudet puolestaan muuttavat käyttäytymistä ja sitä kautta ympäristöä.

Pelkkä soljuvan joen ääni riittää aktivoimaan padon rakentamisen vaiston myös sellaisella majavalla, joka on kasvatettu kokonaan erillään muista majavista. Patoamisvaistoa ei aiheuta fysikaaliskemiallinen joki, biopsykologiset aivorakenteet, eikä sosiaalinen oppiminen, vaan kaikkien näiden evolutiivinen vuorovaikutus.

“Oletus, että vain geenit olisivat evoluution tuotteita heijastaa yleistä harhaluuloa siitä miten luonnonvalinta toimii. Geenit ovat niinkutsuttuja valinnan yksikköjä, jotka peritään, valitaan tai eliminoidaan ja niin ne ovat todellakin jotain evolutiivista. Mutta joka kerta kun yksi geeni valikoituu toisen sijaan, myös yksi kehityssuunta on valikoitunut toisen sijaan; rakenteensa johdosta juuri tämä kehityssuunta vuorovaikuttaa jonkin ympäristön ominaisuuden kanssa eikä jokin toinen. Joten askel askeleelta, luonnonvalinnan rakentaessa lajin geenistöä (valikoi ilmaantuvista mutaatioista) se samalla rakentaa lajin kehityksen kannalta relevanttia ympäristöä (valikoi maailman kaikista ympäristöistä). Joten sekä geenit, että kehityksen kannalta relevantti ympäristö ovat molemmat evoluution tuotteita” (Barkow et al. 1992 s. 84)

Aggressio on evolutionäärinen sopeutuma (Buss & Schackelford 1997). Biologiset ajurit reagoivat ulkoiseen ärsykkeeseen. Dopamiini, serotoniini, kortisoli, testosteroni. Ihminen suuttuu ja haluaa lyödä.

Materiaalinen ympäristö on palkinnut yhteistyöstä (Axelrod 1984; Axelrod & Hamilton 1981). Yhteistyö on palkinnut itsehillintään kykeneviä ja muokannut ihmisistä vähemmän aggressiivisia (Hare 2017) ja jopa ystävällisemmän näköisiä (Cieri et al. 2014).

Sosiaalinen ympäristö vaikuttaa yksilön menestykseen suvunjatkamisessa aivan yhtälailla kuin, ehkä voimakkaamminkin kuin, materiaalinen ympäristö.

Materiaalisen ja sosiaalisen ympäristön vuorovaikutuksessa biologinen taso tuottaa lyömisimpulssin, mutta myös yhteistyöimpulssin. Ihmisten vuorovaikutuksen kehittyessä sosiaalinen taso vuorovaikutuksessa biologisen ja materiaalisen tason kanssa tuottaa väkivallattomuuskasvatusta, terapeutteja, lääkkeitä, poliisin, tuomioistuimet, vankeinhoitolaitoksen.

“Organismin geenien vaikutukset riippuvat organismin ympäristöstä aivan yhtälailla kuin organismin ympäristön vaikutukset riippuvat sen geeneistä” (Zuk & Spencer 2020).

‘Poliisiasema’ on evolutionäärisen prosessin tuote samoin kuin majavan rakentama ‘pato’ tai ‘neutronitähti’.

Oletukset:
– Autokatalyysi
– Emergenssi
– S-käyrä
– Subvenienssi
– Supervenienssi

> Osat ja kokonaisuudet rakenteistavat toinen toisiaan.

Väittämä: Kaikkien järjestelmien kehitys on evolutiivista.

Päätelmä: Kaikki ‘asiat’, vesimolekyyli, meri, ajatus merestä, ovat kaikki alati jatkuvan evoluution perusprosessien tuotteita. Koko todellisuus bosoneista, kiviin, musiikkiin ja filosofioihin, kehittyy evolutiivisesti.

Käsite: Evoluutio

Lähdeluettelo:

Lähteet

Sisällysluettelo:

Johdanto ja sisällys tähän lukuun.
Koko artikkelisarjan sisällys.

Luku 2: Oletukset todellisuuden luonteesta.
Edellinen alaluku: 2.7.1. Sosiaalinen supervenienssi
Seuraava alaluku: 2.8.1. Geneettinen subvenienssi

Subvenienssi

Subvenienssi: ‘Sub’ tarkoittaa ‘ali’, Subventio on siis ‘alivaikuttamista’. Saman ‘asian’ osat ja niiden ominaisuudet ohjaavat, rajaavat ja mahdollistavat, eli rakenteistavat, järjestelmäkokonaisuuksien ominaisuuksia. Subvenienssiin voidaan viitata myös termillä ‘ylöspäinkausaatio‘.

Fysiikka rajaa sitä minkälaisia toiminnan säännönmukaisuuksia kemialliset järjestelmät eivät voi muodostaa, mahdollistamalla sitä minkälaisia säännönmukaisuuksia ne voivat muodostaa, sekä vaikuttavat siihen minkälaisia ominaisuuksia ne lopulta muodostavat.

Vaikka kokonaisuuksien emergenttejä ominaisuuksia ei voida palauttaa osien ominaisuuksiin, jotta ’emergenssi’ on yhteensopiva syyn ja seurauksen lain kanssa asioiden synty ja olemassaolo täytyy voida palauttaa alemman tason elementtien väliseen vuorovaikutukseen (Esim. Bunge 1998 s.311).

Kaikki asiat koostuvat osa-asioista, jotka koostuvat pienemmistä osa-asioista ja niin edelleen aina kvanttikenttiä muodostaviin energiapyörteisiin saakka. Osien toiminnan säännönmukaisuudet aiheuttavat kokonaisuuksien olemassaolon joka hetki.

Kokonaisuus ei peitä osien ominaisuuksia, kokonaisuuden sisältämä uusi vuorovaikutus yliajaa osien ominaisuudet, niiden vaikutus kuitenkin edelleen säilyy rakenteistavina jännitteinä kokonaisuuden sisällä. Osien ominaisuudet vaikuttavat kokonaisuuden emergentteihin ominaisuuksiin, niitä rajaavina, ohjaavina ja mahdollistavina – kokonaisuutta rakenteistavina – voimina.

Kun vesimolekyyli hajoaa siitä erottuu sama vety, sama happi, samoine ominaisuuksineen mitä niillä oli ennen yhdistymistään vedeksi. Vedessä oleva happi ja vety reagoivat erikseen reaktioihin muiden järjestelmäkokonaisuuden ulkopuolisten aineiden kanssa omien ominaisuuksiensa perusteella hajottaen tiettyjen ärsykkeiden ajamina sen toiminnan tasapainoisen kaavamaisuuden, joka pitää vesimolekyylin kasassa.

Vaikka vedellä on eri ominaisuudet kuin vedyllä ja hapella, vedyn ja hapen ominaisuudet ratkaisevat sen, milloin veden yhdiste voi ylipäänsä olla olemassa, mitkä ominaisuudet ovat vedelle ylipäänsä mahdollisia.

Suuri osa kokonaisuuden ominaisuuksista ovat osien ominaisuuksien kasautumia. Vesimolekyylin paino on sen sisältämien happi ja vetymolekyylien painojen summa. Jokaisen järjestelmän potentiaalisen energian määrä on kaikkien sen osien potentiaalisen energian summa kerrottuna valonnopeudella toiseen potenssiin. Fysiikan lait pätevät vesimolekyyliin samoin kuin happeen ja vetyyn erikseen. Kokonaisuuden osien kasautumat ‘subvenioivat’ sitä mitä ominaisuuksia kokonaisuuksilla voi olla, miten kokonaisuudet käyttäytyvät.

Todellisuusmyrskyn ominaisuudet ovat fundamentaalinen alataso, jonka varaan ylemmät tasot rakentuvat. Energian taso rajaa ja mahdollistaa sitä minkälaisia hiukkasia voi tai ei voi muodostua, miten hiukkaset voivat tai eivät voi käyttäytyä, sekä myös vaikuttaa niiden käyttäytymiseen.

Vaikka kokonaisuuksilla on osiensa ominaisuuksiin nähden erilaisia ja kokonaan uusia ominaisuuksia ovat kokonaisuuksien ominaisuudet silti osiensa ominaisuuksien ohjaamat, rajaamat ja mahdollistamat, eli rakenteistamat.

Hyödyllinen esimerkki kompleksisuuden tasojen ja subvenienssin ymmärtämiseksi on käsittää kaikki asiat tietojärjestelminä.

Ensin on lasikuituvahvisteinen muovilevy.
/ Ajatellaan energia todellisuuden pohjalevyksi.

Pohjalevylle painetaan kytkentäkuvio, vastukset, kelat, kondensaattorit.
/ Liikeen tuottamat hiukkaset, tila, aika.

Sitten tulevat transistorit ja mikropiirit.
/ Molekyyliyhdisteet, solut.

Mikrosirut rakennetaan miljardeista transistoreista.
/ Monisoluiset eliöt, erikoistuvat solukot, neuronit.

Prosessorit muodostetaan mikrosirujen kokonaisuuksina.
/ Aivokudokset, hermoverkot.

Asennetaan lukumuistimoduulit, jotka sisältävät BIOS-järjestelmän, konekielellä kirjoitetun kovakoodatun ohjelman, joka toimii rajapintana käyttöjärjestelmän ja laitteiden välillä.
/ Aivoelimistö, hormonirauhaset, keskushermosto.

Asennetaan käyttömuistimoduulit, joille asennetaan ajurit joiden kautta myöhemmin asennettavat ohjelmistot ovat yhteydessä BIOS-järjestelmään.
/ Vaistot, vietit, taipumukset, kyky oppia kieli, kyky ajatella, kyky nähdä, kuulla, haistaa, tuntea.

Tietokone kytketään internettiin
/ Ihminen tulee osaksi sosiaalista järjestelmää.

Internetistä ladataan käyttöjärjestelmä.
/ Kieli ja merkitykset joiden avulla ajatukset muodostetaan. Kulttuuri, moraali ja muut alitajuiset perusoletukset maailmasta.

Tietokoneelle asennetaan ohjelmistoja, esimerkiksi ohjelmistokehitystyökalut.
/ Tietoinen mieli.

Tietokoneella kirjoitetaan uusia ohjelmia ja muokataan vanhoja, jotka voidaan ylösladata internettiin.
/ Vapaus

Internetin verkkolevyillä ja vertaisverkoissa uusien ohjelmien vuorovaikutuksesta ilmaantuu Skynet, joka saavuttaa itsenäisen tietoisuuden ja vapaan tahdon.
/ ‘Deus ex machina’, latinaksi ‘jumala koneesta’, seuraava kompleksisuuden taso. Sen jälkeen taas seuraava ja seuraava ja seuraava…

Ohjelmistot eivät voi suorittaa mitään toimintoa mihin pohjalevy, kytkentäkuviot, transistorit, muistimoduulit tai prosessorin kapasiteetti eivät kykene. Samalla ohjelmistot ovat jotain paljon enemmän ja erilaista kuin mitä voidaan selittää transistoreista käsin. Ohjelmistot ovat emergenssiä transistoreista, siten miten ihmisen ajatukset ovat emergenssiä neuronien järjestelmistä, jotka ovat emergenssiä niistä molekyylien järjestelmistä, jotka ovat emergenssiä niistä atomeista, jotka ovat emergenssiä niistä partikkeleista, jotka ovat emergenssiä siitä liikkeestä josta hän muodostuu.

Alemmat tasot rajaavat, ohjaavat ja mahdollistavat ylemmän tason ilmiöt.

Sinä olet kuin tietokone. Aivojesi ominaisuudet rajaavat ja mahdollistavat sen mitä voit käsittää, aivojesi BIOS-järjestelmät ja ajurit ohjaavat pelkoasi, himoasi, rakkauttasi, kalvavaa tarvettasi saada hyväksyntä sinulta itseltäsi.

Sosiaalinen järjestelmä, internet, on enemmän kuin yksikään tietokone. Tietokoneet saavat ohjelmansa tältä tietokoneiden verkolta, mutta samalla sekään ei voi olla mitään mitä tietokoneiden ominaisuudet eivät salli sen olevan. Lopulta internet voi olla vain minkä siihen liitettyjen tietokoneiden transistorien, prosessorien ja muistimoduulien ominaisuudet sallivat sen olla.

Sosiaalinen todellisuus on biopsykologisten ominaisuuksiemme rakenteistama. ‘Luonto’ rakenteistaa ‘hoivaa.’

Sisältämiesi molekyylien vuorovaikutuksesta ilmaantuu n.37 triljoonaa solua, jotka muodostavat sinut solujen kokonaisuutena. Omiesi lisäksi kehossasi on noin 100 triljoonaa solua, jotka kuuluvat bakteereille, sienille ja muille pieneliöille, jotka elävät ekosysteemissä, jonka sinä muodostat ja joita ilman et pysyisi hengissä. Olet erilaisten järjestelmien struktuuri, jota kaikkien alempien kompleksisuuden tasojen, kaikkien osien ominaisuudet rakenteistavat.

Evoluution biologinen subvenienssi on tuottanut sinulle käden, mahdollistanut aivojesi lähettää impulssi, joka saa kätesi lihasten solut supistumaan ja laajenemaan. Solut vaativat juuri tietyn energian toimiakseen, ne tarvitsevat juuri tiettyjä kemiallisia yhdisteitä pysyäkseen hengissä.

Määritelmät:
– Ominaisuudet = toiminnan järjestelmän ulkoiset säännönmukaisuudet.

Oletukset:
– Osien ominaisuudet eivät katoa autokatalyyttisessä emergenssissä.
– Osien ominaisuudet rakenteistavat kokonaisuuksien ominaisuuksia.

> Kokonaisuuksilla voi olla uusia ominaisuuksia, jotka yliajavat osien ominaisuuksia, mutta nekin aiheutuvat osien ominaisuuksista, niidenkin on noudatettava osien ‘lakeja’.

Väittämä: Alemman tason osajärjestelmät vaikuttavat ylemmän tason järjestelmäkokonaisuuksien ominaisuuksiin.

Päätelmä: Osat rajaavat, ohjaavat ja mahdollistavat, eli rakenteistavat kokonaisuuksien toimintaa.

Käsite: Subvenienssi

Seuraava alaluku:

2.9.1. Geneettinen subvenienssi

Lähdeluettelo:

Lähteet

Sisällysluettelo:

Johdanto ja sisällys tähän lukuun.
Koko artikkelisarjan sisällys.

Luku 2: Oletukset todellisuuden luonteesta.
Edellinen alaluku: 2.4.1. Identiteettien fuusio ja fissio
Seuraava alaluku: 2.6. Erillisen ilmaantuminen

Emergenssi

Tämä malli on selitys sille miten uusilla kokonaisuuksilla voi olla ominaisuuksia, joita ei voida palauttaa niiden osien ominaisuuksiin. Miten syntyy uusia kokonaan erilaisia asioita.

El-Hanin ja Pereiran emergenssimääritelmää (2000 s. 133) mukaillen:
1. Vain energia on olemassa.
2. Kun energiasta muodostuvat vuorovaikutusjärjestelmät saavuttavat tietyn kompleksisuuden tilan, näissä kompleksisissa järjestelmissä ilmaantuu aidosti uusia käyttäytymisen säännönmukaisuuksia, ’emergenttejä’ ominaisuuksia
3. Uudet emergentit ominaisuudet eivät ole palautettavissa niiden kompleksisten vuorovaikutusjärjestelmien osien ominaisuuksiin, joista ne ilmaantuvat, eivätkä ne ole selitettävissä osien käyttäytymisen säännönmukaisuuksista käsin.
4. Uudet emergentit järjestelmäkokonaisuudet ja niiden ominaisuudet yliajavat niiden osajärjestelmien toimintaa ja ominaisuuksia, joista järjestelmäkokonaisuudet muodostuvat.

Autokatalyysissä kahden järjestelmän yhdistäminen saa järjestelmät muokkaamaan toinen toisiaan tavalla, joka olennaisesti tekee järjestelmistä erilaiset kuin mitä ne olivat ennen yhdistymistään.

x+x → y
y ≠ 2x

Kahden ‘asian’ vuorovaikutteinen yhdistelmä on ominaisuuksiltaan enemmän ja erilainen kuin kahden ‘asian’ ominaisuuksien kasautuma.

“On metafyysisesti mahdollista, että maailmankaikkeudella on emergenttejä ominaisuuksia” (Schaffer 2010 s.55).

Neutroni koostuu protonista, elektronista ja antineutriinosta. Protonin, elektronin ja antineutriinon yhteenlaskettu massa on pienempi kuin neutronin massa. Neutronin kokonaisuuden massa on enemmän kuin sen osien massojen kasautuma.

Neutroni voi hajota protoniksi, elektroniksi ja antineutriinoksi. Lisäksi vapautuu hieman energiaa. Massa on energiaa.

Kahden protonin ja yhden elektronin järjestelmä, vety eroaa käytöksellään merkittävästi kahdeksan protonin ja kahdeksan elektonin järjestelmästä hapesta, vaikka molemmat sisältävät aivan samanlaisia osia.

Happi ja vety ovat kaasuja, joiden suihkiminen nuotioon aiheuttaa räjähdyksen. Hapen ja kahden vedyn yhdistelmä, vesi, on neste, jolla voi sammuttaa nuotion.

Kolme aivan samanlaisten protonien ja elektronien järjestelmää, yhdistettynä yhdeksi järjeselmäkokonaisuudeksi saa aivan uudet ominaisuudet.

Ikäänkuin jos sekoittaisit yhteen kaksi munaa ja muutaman desilitran maitoa ja jauhoja ja saisit kulhollisen omenamehua. Sitten toiseen kulhoon sekoittaisit kahdeksan munaa ja muutaman desilitran maitoa ja jauhoja, saisit kulhollisen bensiiniä. Sitten sekoittaisit bensiinin ja omenamehun, ta-daa kulhollinen terästä! Ja vielä ilman sen suurempi vatkailuja.

‘Emergenssi’ on osien ja kokonaisuuden välinen suhde, jossa osat ilmaannuttavat kokonaisuuden, jonka ‘uusia’ kausaalisia voimia ei voida päätellä tai selittää sen osien ominaisuuksista käsin, eikä niistä laeista käsin, jotka hallitsevat sen osien käyttäytymistä (Juarrero 1999).

Emergentissä kokonaisuudessa osien ominaisuudet ja käyttäytyminen riippuvat kokonaisuudesta, jonka osina ne ovat (ibid). Osan käyttäytymisen säännönmukaisuudet muuttuvat, jos osa irroitetaan emergentistä kokonaisuudesta tai liitetään siihen (ibid).

“Kahden aineen kemiallinen yhdiste tuottaa, kuten hyvin tiedetää kolmannen aineen, jolla on ominaisuuksia, jotka ovat erilaisia kuin kummallakaan sen muodostamiseen käytetyllä aineella erikseen tai yhdessä. Emme pysty havaitsemaan jälkeäkään vedyn tai hapen ominaisuuksista niiden yhdistelmässä, vedessä.” -(J. S. Mill 1843).

Järjestelmän toiminta antaa osiensa toiminnan säännönmukaisuudelle uudet ominaisuudet, ominaisuudet joita ei olisi voinut osien ominaisuuksista käsin ennustaa, ominaisuudet joita ei voi osien ominaisuuksiin palauttaa.

Vesi ei ole vain vedyn ja hapen yhdistelmä, vesi on emergenssiä vedyn ja hapen vuorovaikutuksesta.

On mahdotonta päätellä neuroneiden ominaisuuksista käsin mitä ajatuksia ihminen kykenee aivojensa avulla ajattelemaan. Ajatukset ovat neuroniverkon vuorovaikutuksesta kumpuavaa olennaista emergenttiä uutta.

Neuroniverkon ominaisuudet aiheuttavat kyvyn ajatella, mutta ajatuksia ei voida selittää neuroniverkon ominaisuuksista käsin.

Ihmisillä ja rissondelfiineillä on suunnilleen sama määrä neuroneja, mutta voivatko rissondelfiinit käsittää mitä neuronit ovat?

Kaikilla ‘asioilla’ on oltava aiheuttaja. Energia on aiheuttanut materian, materia on aiheuttanut kemian, kemia on aiheuttanut biologian. Biologian ilmiöitä ei voida selittää kemiasta käsin, kemian ilmiöitä ei voida selittää fysiikasta käsin. Ihmistä ei voida selittää energian ominaisuuksista käsin.

Fysiikan laeista tai neuronien ominaisuuksista johdettuna tietoisuus on ‘sui generis’, eli odottamatonta ja selittämätöntä, kuitenkin tietoisuus on ilmiönä välttämättä olemassa. “Cogito, ergo sum” (Descartes 1637). Tietoisuus on ilmaantunut neuroneista, mutta sen olemusta ei voida palauttaa neuroneihin, tietoisuus on emergentti olennaisesti uusi ominaisuus.

‘Soli navitas primocreatus est, nunc cogito, ergo emergentiæ verum est’,
alussa oli vain energia, nyt ajattelen, siis emergenssi on totta.

Määritelmät:
– ‘Emergenssi’, Ilmaantuminen. Osien vuorovaikutuksesta järjestelmälle ilmaantuu kokonaan uudenlaisia, ennakoimattomia ominaisuuksia, joita ei voida palauttaa niiden osien ominaisuuksiin, jotka järjestelmässä vuorovaikuttavat.

Oletukset:
– Kaikki ‘asiat’ ovat toiminnan järjestelmiä.
– Kahden yhdenlaisen toiminnan järjestelmän välisestä vuorovaikutussuhteesta, voi ilmaantua uudenlainen toiminnan järjestelmä.

> Uudenlaisella yhdenlaisista toiminnan osajärjestelmistä muodostuvalla toiminnan järjestelmäkokonaisuudella voi olla toiminnan kaavamaisuuksia, joita ei voida palauttaa yhdenlaisten toiminnan osajärjestelmien toiminnan kaavamaisuuksiin.

Väittämä: Uudet asiat ovat vanhojen järjestelmien vuorovaikutuksesta ilmaantuvia uudella tavalla toimivia järjestelmäkokonaisuuksia. ‘Emergenssi’

Väitän, että kaikki todellisuuden ‘asiat’ ilmaantuvat autokatalyyttisistä prosesseista. Yhdenlaisten osajärjestelmien vuorovaikutteisina yhteenliittyminä, muodostuu uudenlaisia järjestelmäkokonaisuuksia, joiden ominaisuuksia ei voi palauttaa niiden osajärjestelmien ominaisuuksiin, joista ne koostuvat.

Autokatalyytiset emergentit järjestelmät ovat hierarkkisina oksistoisina tasoina kehittyviä järjestelmiä, jossa seuraavan tason reaktiojärjestelmät syntyvät alemman tason reaktiojärjestelmien seurauksena. Eli uusi järjestelmäkokonaisuus voi osajärjestelmätasolla sijaitsevan katalyytin varaan rakentaa kokonaan uusia, uudenlaisia reaktiojärjestelmiä. Emergentti autokatalyysi on todellisuutta kehittävä voima, jonka mekanismit aiheuttavat eri ‘asioiden’ olemasssaolon.

“Itseään ruokkivia, funktionaalisesti suljettuja rakenteita voi nousta korkeammalle tasolle (autokatalyyttisten järjestelmien autokatalyyttinen järjestelmä), siis todellista emergenssiä. Ja tämä vuorostaan avaa mahdollisuuden päättymättömälle evoluutiolle” (Hordjik et al. 2012 s.9).18

Laajennan ajatuksen autokatalyyttisestä emergenssistä koko todellisuuden selittämiseen. Ihmiset tulevat ihmisiksi keskinäisistä suhteistaan. Ihminen on osajärjestelmä yhteisön järjestelmäkokonaisuudessa. Ihmisjoukko on autokatalyyttinen järjestelmäkokonaisuus. Ihmisjoukolla on emergenttejä ominaisuuksia, joita ei voida palauttaa sen jäsenten ominaisuuksiin.

Seuraava alaluku:

2.6. Erillisen ilmaantuminen

Lähdeluettelo:

Lähteet

Sisällysluettelo:

Johdanto ja sisällys tähän lukuun.
Koko artikkelisarjan sisällys.

Luku 2: Oletukset todellisuuden luonteesta.
Edellinen alaluku: 2.1. Todellisuuden ilmaantuminen
Seuraava alaluku: 2.3. Todellisuus on myrsky

On vain energiaa

“Kuunnellen, ei minua, vaan Logosta, on viisasta hyväksyä, että kaikki asiat ovat yhtä” -Herakleitos

On ajateltu, että kaikki asiat ovat muuttumattomassa tilassa olevien osien, ‘objektien’ kasautumia. On ajateltu todellisuuden koostuvan, substansseista, monadeista tai atomeista. Latinaksi ‘substantia‘, eli ‘alla seisova‘. Kreikaksi ‘monos‘, eli ‘yksikkö’. Kreikaksi ‘atomos‘, eli ‘jakamaton‘.

Kysymys siitä koostuuko maailma kokonaan erillisistä ‘substansseista’ Platonin mukaan “ei varmasti koskaan lakkaa olemasta” (Platon 360eea.). Vallalla on ollut ajatus siitä, että todellisuus koostuu esimerkiksi erikseen ‘aineesta’, ‘energiasta’ ja ‘ajatuksista’ (mm. Russell 1985; Ayer 1952; Carnap 1959).

Tämä tekstisarja väittää, että todellisuus koostuu vain toiminnasta, eikä substansseja ole olemassa, tai että liike, energia, on ainut substanssi.

Koska todellisuudella on vain yksi absoluuttinen alkupiste ja alkupisteessa oli vain energiaa, todellisuus voi koostua vain siitä. Koska yksin energia edeltää kaikkia asioita niin aineen kuin ajatustenkin on oltava energiaa. Vain energia edeltää kaikkea, kaikki rakentuu energiasta.

Kvantit ovat energiaa (Planck 1900). Kvantit ovat energiakenttiä, jotka muodostavat partikkeleita (Hobson 2013). Kvanttikenttäteorian mukaan materia on kvanttikentän tuotos (d’Espagnat 1995). Materia on energiaa (Einstein 1905; 1916).

Kvantit ja partikkelit ilmaantuvat energiakenttien vuorovaikutuksesta. Ne ovat energian fuusion ja fission tanssia. Pikkuruisia energiapyörteitä. Liikettä.

Neuroni on solu, molekyylien toiminnan järjestelmä. Molekyyli on atomien toiminnan järjestelmä. Atomi partikkeleiden toiminnan järjestelmä. Partikkelit, kvarkit, leptonit, bosonit, ovat lopulta energiapyörteitä.

Ajatus on ‘aktiviteettikaava’ neuroniverkossa. Ajatus on sähkökemiallista toimintaa neuronien järjestelmässä. Sinä et ole neuronisi, vaan neuroniesi välinen vuorovaikutus. Aine ja ajatukset ova yhtä ja samaa. Meri ja ajatus merestä ovat molemmat energian toiminnan järjestelmiä.

Leibniz kutsui energiaa termillä ‘vis viva’, eli ‘elävä voima’ (Leibniz 1686). Energia on liikettä tai potentiaalia liikkeeseen. Potentiaalista energiaa on energian fuusio, joka voi hajota fissiossa. Potentiaali liikkeeseen, on pikkuruisten pyörteiden jännitteinen struktuuri. Itseään jahtaavan energian kenttien vuorovaikutteisten voimien rakenne, joka hajotessaan säteilee tai siirtää liikettä uusiin suuntiin.

Galileo Galilein ja Leibnizin energian säilyyvyyden laki (Leibniz 1686) kertoo, että energian määrää ei voi vähentää tai lisätä. Energia vain muuntuu muodosta tai paikasta toiseen. Liike ei nopeudu tai hidastu. Liike on koko maailmankaikkeudessa vakio.

Asioiden lisäksi koko aika-avaruus on liikettä. Todellisuuden ali-ulottuvuuksista (t’ Hooft 1993; Susskind 1995; Maldacena 1998) ilmaantuu neljä ihmisen havaittavissa olevaa ulottuvuutta, eli syvyys, leveys, korkeus ja aika. Einstein osoitti, että kuten massa ja liike, myös aika ja liike ovat samaa ja suhteellisia toisiinsa (Einstein 1916).

Jos yksi avaruusalus on paikallaan ja toinen matkustaa valon nopeudella aika kuluu paikallaan olevalla avaruusaluksella, mutta valon nopeutta liikkuvalla aluksella aika on pysähtynyt.

Toisella aluksella liike kulkee ajassa, toisella aluksella liike kulkee tilassa. Aika ja tila on samaa ja aluksen liike voi suuntautua vain yhteen ulottuvuuteen kerrallaan, oikealle, vasemmalle, ylös, alas tai tulevaisuuteen.

Ajatukset, aine, aika, avaruus – ovat yhtä ja samaa: Energiaa, liikettä.

Nopeuden kasvaessa myös massa kasvaa, eli liikkuvan asian painovoimakenttä voimistuu. Liike vetää puoleensa liikettä, sitä on painovoima. Energian taipumus jahdata itseään, paine ja alipaine, fuusio ja fissio.

Oletan:
E=mc² (Einstein 1916), Massa on liikettä. Energialla ja potentiaalisella energialla ei ole eroa. Potentiaalinen energia on vain liikkeen potentiaalia suuntautua uudelleen. Massa on nopean tanssin järjestelmä. Aine ja valo vain saman liikkeen erilaisia säännönmukaisen käyttäytymisen muotoja, erilaisia tansseja.

Määritelmät:
– ‘Asioilla‘ tarkoitan käsitteellisesti eroteltavissa olevia olioita. Esim. vesimolekyyli, meri, ajatus merestä.

Oletukset:
– Todellisuus on alkuräjähdyksen käynnistämää liikettä.
– Kaikki koostuu energiasta.
– Kaikki asiat aiheutuvat toisista asioista.

> Todellisuus on kausaaliketjujen vyyhti jossa kaikilla asioilla on yhteinen alkupiste. Kaikkien syy-seuraus ketjujen ensimmäinen lenkki on energiaa. Kaikki aiheutuu energiasta.

Väittämä: Kaikki ‘asiat’ ovat energian toiminnan järjestelmiä.

Pöydälläni olevan kahvikupin atomien sisältämien partikkelien sisältämä liike, ‘vis viva’, elävä voima, jahtaa itseään. Liikkeen pyörimistä kaikissa neljässä ulottuvuudessa. Ajassa ja paikassa. Pyörimisliikkeiden struktuurit, pyörimisen säännönmukaisuudet ilmaannuttavat kahvikuppini partikkelit, atomit, molekyylit, posliinin. Kahvini on tietyllä tavalla käyttäytyvää valoa ja valo on tietyllä tavalla käyttäytyvää kahvia.

Kaikki asiat ovat liikettä ja vain liikettä. Jos pysäyttäisit asian, vaikkapa kiven, niin ettei se, eivätkä sen osat, voisi liikkua, se olisi totaalinen fissio, se katoaisi olemasta.

Määritelmät:
– ‘Energialla‘ tarkoitan liikettä.

Oletukset:
– Todellisuus on alkuräjähdyksen käynnistämää liikettä.
– Aika on liikettä.
– Tilan kolme ulottuvuutta ovat liikettä.
– Kaikki on liikettä.
– Ei edes ole olemassa mitään mikä liikkuisi, vain liike itsessään.
– ‘asiat’ ovat liikkeen tuottamia ilmiöitä

> Aikamatkustus on mahdotonta.
> Liikkeen pysäyttäminen tuhoaisi todellisuuden.
> Vain valo voi kulkea valonnopeudella

Väittämä: Kaikki on liikkeiden vuorovaikutussuhteita.
Väittämä: Valonnopeutta ei voi matkustaa.
Väittämä: Ajassa ei voi matkustaa.

Kaikki ‘asiat’ovat pohjimmiltaan liikkeen vuorovaikutusvyyhtejä. Vuorovaikutusta ilman erillisiä ‘asioita’, jotka vuorovaikuttaisivat. Todellisuus lopulta koostuu fuusion ja fission voimien ajamista energiapyörteistä.

Liike on todellisuus ja todellisuus on liike. Väreilyä, aaltoja, laineita, hyökyjä, roiskeita, pyörteitä, imua ja purkauksia. Todellisuus on myrskyävä tanssi.

Merkitys – Olemuksen käsite

Tässä alaluvussa olen täsmentänyt väittämää, jonka mukaan ‘asiat’ aineesta ajatuksiin ovat sisäkkäisten prosessien struktuureja.

Joku voi verrata esitettyä olemuksen käsitettä Hegelin (1816) olemusoppiin. Samankaltaisuudet ovat selviä, mutta sitä selvempiä ovat erot. Olennaisin samankaltaisuus on nähdä kaikki asiat ‘tulemisen’ prosesseina olemisen ja olemattomuuden jännitteessä.

Seuraavassa alaluvussa täsmennän ajatusta siitä, mitä nämä struktuurit ovat.

Seuraava alaluku:

2.4. Uuden ilmaantuminen

Lähdeluettelo:

Lähteet

Sisällysluettelo:

Johdanto ja sisällys tähän lukuun.
Koko artikkelisarjan sisällys.

Luku 2. Oletukseni todellisuuden luonteesta
Edellinen alaluku: 1.2. Mitä kirjoitan
Seuraava alaluku: 2.1. Todellisuuden ilmaantuminen

Minkälaisessa todellisuudessa elämme?

Mikä tahansa käsitteistys ‘vapaudesta & vallasta’ sosiaalisina ilmiöinä ennaltaolettaa käsityksen ‘sosiaalisesta todellisuudesta’.

Mikä tahansa käsitteistys sosiaalisesta todellisuudesta ennaltaolettaa käsityksen siitä ‘yleisestä todellisuudesta’, josta sosiaalinen todellisuus ilmaantuu, jota vasten sosiaalinen todellisuus on taottu.

Tarina on aloitettava vallan ja vapauden taustasta, todellisuudesta, alasimesta.

Hahmotan ‘luurangon’, jonka varaan seuraavissa luvuissa ripustan käsitteistykseni vallasta ja vapaudesta. Kuvaan pelkistetyssä muodossa niitä keskeisiä ajatuksia, niitä työkaluja, joita myöhemmin sovellan sosiaalisen todellisuuden ymmärtämiseen. Määrittelen yleiset mekanismit, samat työkalut atomeista ajatuksiin, kemiallisista sosiaalisiin ilmiöihin.

Kaikki asiat tarvitsevat itsensä ulkopuolisen syyn. Kaikki asiat ovat osia järjestymisen ja epäjärjestymisen prosesseissa. Kaikki asiat ovat toiminnan järjestelmiä. Kaikki saavat olemuksensa keskinäisistä suhteistaan. Ilmaannuttavat uutta järjestystä, josta ilmaantuu uudenlaisia käyttäytymisen kaavamaisuuksia. Ovat itse omaa kehitystään kiihdyttäviä. Kehittyvät hierarkkisina kompleksisuuden tasoina. Kaikki asiat ovat vuorovaikutuksellisissa osa-kokonaisuussuhteissa keskenään niin, että osat rakenteistavat kokonaisuudet ja kokonaisuudet rakenteistavat osat ja kehittävät todellisuuden evoluutiota eteenpäin.

Alaluvut:

2.1. Todellisuuden ilmaantuminen

Aloitan kysymyksellä todellisuuden ilmaantumisesta. Kaikilla asioilla on oltava itsensä ulkopuolinen syy. Välttääksemme kehäpäätelmän aivan alussa jonkin on täytynyt aiheutua ilman aiheuttajaa, jotta todellisuus voisi olla olemassa. Itsensä aiheuttaja. Liikkumaton liikuttaja. Jokin epätodellinen. Miksi ei kutsuisi tätä jotakin ‘Jumalaksi’.

2.2. Todellisuus on myrsky

Vastaus kysymykseen ‘Millainen todellisuus on?’. Kuvaan todellisuutta negatiivisen ja positiivisen energian tanssina. Yhdistymisen ja hajoamisen prosessien jatkuvana vuorovaikutuksena.

Koska kaikilla seurauksilla on sama alkusyy todellisuus rakentuu yhtenä oksistoisena syy-seuraussuhteiden ketjujen vyyhtinä. Yhtenä toisiinsa vaikuttavien järjestelmien struktuurina. Todellisuuden ollessa itse Yksi kaikkeen vaikuttava kokonaisuus. Yksi ‘järjestymisen’ ja ‘epäjärjestymisen’ prosessi.

Tässä tekstissä pohjustan seuraavan tekstin väittämää siitä, että kaikki asiat ovat liikettä.

2.3. Todellisuus on liikettä

Aivan alussa on vain energia. Energian vuorovaikutuksesta muodostuvat ‘asiat’. Ensin partikkelit, perässä kaikki muu. Kaikki ‘asiat’ ovat vain energian käyttäytymisen muotoja. Mitään ei synny. Mitään ei katoa. Energiasta ilmaantuvat vuorovaikutteisen toiminnan säännönmukaisuudet ‘järjestyvät’ ja ‘epäjärjestyvät’. Substanssia ei ole olemassa. Ainoastaan energia on olemassa. On olemassa ainoastaan toimintaa. Kaikki ‘asiat ovat toiminnan järjestelmiä’.

Tämä yksinkertainen teksti on hyvin tärkeä koko tulevan tekstisarjan kannalta. Se tekee yksinkertaisen väittämän. Kaikki on toimintaa. Kaikki on asioiden välisiä suhteita. Mitään muuta ei ole olemassa. Tämä on olennaista sille tavalle miten myöhemmin ymmärrän sosiaalisia instituutioita.

Kaiken ymmärtäminen toiminnaksi tarkoituksellisesti hämärtää sellaisten asioiden välisiä rajoja kuten ‘yhtiö’, ‘teräs’, ‘ahma’ tai ‘kieli’. Sosiaaliset instituutiot ovat yksilöiden välisestä toiminnasta ilmaantuvia asioita, yhtälailla kuin fysikaalisessa todellisuudessa partikkeleiden välisestä toiminnasta ilmaantuvat atomit. Tulen oletukseen, että ‘valtiolla’, tai ‘avioliitolla’ on pienempi laadullinen ero suhteessa asioihin kuten ‘miekka’, tai ‘vesi’, kuin mitä yleensä todelllisuuden käsitteistyksissä oletetaan.

2.4. Uuden ilmaantuminen

Edellisen tekstin perään selitän oletukseni siitä miten toiminnasta ilmaantuu asioiden kehittyminen. Miten alkuräjähdyksestä jossa on ollut vain yhtä asiaa, on voinut kehittyä uusia asioita. Oletan, että kaikki on pohjimmiltaan energiaa. Oletan, että energia on toimintaa. Päättelen, että kaikki ‘asiat’, ovat toiminnan järjestelmiä.

Esitän, että energiasta ilmaantuneet ‘asiat’ ovat vuorovaikutteisia toiminnan järjestelmien kokonaisuuksia. Kokonaisuudet ovat osiinsa nähden uutta ja erilaista, sillä ne sisältävät uuden osien vuorovaikutuksen, jota osat eivät sisältäneet. Koska kaikki asiat ovat käyttäytymistä on tuo uusi vuorovaikutus se mikä erottaa veden ominaisuudet sen osien, vedyn ja hapen ominaisuuksista.

Itsestään ulkopuolisten syötteiden ympärille järjestyvät järjestelmät kiihdyttävät omaa kehitystään. Järjestelmäkokonaisuuksista ilmaantuu uudenlaisia järjestelmäkokonaisuuksia, joilla on uudenlaisia ominaisuuksia, joista ilmaantuu taas uudenlaisia järjestelmäkokonaisuuksia, joilla on taas uudenlaisia ominaisuuksia.

Tässä tekstissä selitän ‘autokatalyysin’ käsitteen, joka on olennainen kaikille tämän jälkeen tuleville teksteille.

2.5. Erilaisen ilmaantuminen

Mikään asia ei voi olla olemassa yksin. Asiat luovat toinen toisensa keskinäisestä vuorovaikutussuhteestaan. Toistuvan prosessin evolutiivisessa kausaatiossa asiat ovat toinen toistensa toiminnan syitä ja seurauksia. Ne saavat olemuksensa, merkityksensä, ominaisuutensa toinen toisiltaan. Asiat syntyvät niiden suhteista.

Järjestelmät tulevat osiksi järjestelmien järjestelmiä. Järjestelmien järjestelmistä muodostuu kokonaisuuksia, joissa ilmaantuu uusia ominaisuuksia, joita ei voida palauttaa osajärjestelmien ominaisuuksiin. Energiasta tulee jotain enemmän kuin energiaa. Energiasta tulee kokonaan erilaisia asioita.

Alkuräjähdyksestä on ilmaantunut energian lisäksi kahvia, ihmisiä, valtioita. Tässä tekstissä selitän ’emergenssin’ käsitteen, joka on yhtälailla olennainen kaikille seuraaville teksteille. Yhdessä autokatalyysin kanssa ‘autokatalyyttinen emergenssi’ on käsitteellinen perusmallini kaikkien asioiden luonteille, vuorovaikutukselle ja kehitykselle.

2.6. Erillisen ilmaantuminen

Tässä tekstissä selitän miksi on olemassa vain rajallinen määrä kohtuullisen selkeärajaisia asioiden luokkia. Miksi on vain 118 alkuainetta, miksi jokainen vetymolekyyli käyttäytyy ennustettavasti samalla tavalla?

Koko todellisuus järjestyy yhtenä osa-kokonaisuussuhteiden ja syy- seuraussuhteiden oksistoisten ketjujen vyyhtinä, jossa jokaisella järjestelmähierarkian tasolla ilmaantuu kokonaan uusia ominaisuuksia, uudenlaisia käyttäytymisen kaavamaisuuksia. Todellisuus kehittyy hierarkkisina ‘kompleksisuuden tasoina’.

Piirrän järjestelmien kehityksestä S-käyrän. Nykäyksittäinen muutos toiminnan tasapainotilasta toiseen. Vain ne asiat ovat olemassa, jotka löytävät vuorovaikutusjärjestelmässään jatkuvuuden mahdollistavan tasapainon. On rajallinen määrä erilaisia mahdollisia tasapainotiloja. Sovellan tätäkin käsitettä myöhemmin sellaisenaan sosiaalisen todellisuuden, sosiaalisen kehityksen ja sosiaalisen järjestäytymisen muotojen ymmärtämiseen.

2.7. Osien vaikutus kokonaisuuteen

Tämä teksti määrittelee ‘subvenienssin’ käsitteen. Miten osien käyttäytymisen säännönmukaisuudet rajaavat, ohjaavat ja mahdollistavat kokonaisuuden käyttäytymisen säännönmukaisuuksia.

Subvenienssin käsitettä sovellan myöhemmin biologian ja sosiologian suhteuttamiseen, sekä yksilöiden ja yhteisön ominaisuuksien suhteen käsitteistämiseen.

2.8. Kokonaisuuden vaikutus osiin

Tämä teksti määrittelee ‘supervenienssin’ käsitteen. Miten kokonaisuuden emergentit ominaisuudet rajaavat, ohjaavat ja mahdollistavat osien käyttäytymisen säännönmukaisuuksia.

Supervenienssin käsitettä sovellan myöhemmin biologian ja sosiologian suhteuttamiseen, sekä yksilöiden ja yhteisön ominaisuuksien suhteen käsitteistämiseen.

2.9. Kehittyminen

Kokonaisuus ja osat rakenteistavat toinen toisiaan. Muutos kokonaisuuden tasolla aiheuttaa muutoksen osissa ja päinvastoin. Autokatalyyttisen emergenssin prosessissa kokonaisuudet ja osat kehittävät toinen toisiaan ja ilmaannuttavat uutta kompleksisuutta. Koko todellisuus kehittyy evolutiivisessa prosessissa.

Tätä evolutiivisen kehittymisen käsitettä sovellan myöhemmin sosiaalisen muutoksen ymmärtämiseen.

2.10. Kehityshorisontti

Evoluution mahdollisuushorisontit kasvavat siirryttäessä ylöspäin kompleksisuuden tasojen hierarkiassa. Mitä suurempi ja monimutkaisempi kokonaisuuksien, kokonaisuuksien, …, kokonaisuus, sitä helpommin siinä tapahtuu muutoksia, jotka löytävät uusia tasapainotiloja. Todellisuuden evoluutio nopeutuu eksponentiaalisesti.

Käytän myöhemmin kehityshorisontin käsitettä sosiaalisen muutoksen ymmärtämiseen, yksilön ja yhteisön suhteen käsitteistämiseen, sekä sosiaalisen ja biologisen todellisuuden välisen suhteen ymmärtämiseen.

2.11. Jatkuva kehitys

Sosiaalinen todellisuus ei ole todellisuuden evoluution päätepiste. Todellisuus tulee ilmaannuttamaan jatkuvasti uutta kompleksisuutta, jatkuvasti eksponentiaalisesti nopeutuvaa evoluutiota.

Spekuloin tekstissä evoluution seuraavia askelia maapallolla. Pohjustan tällä tekstillä keskustelua, jonka käyn luvun lopussa todellisuuden tarkoituksesta.

2.12. Kohtalo

Todellisuus sisältää olennaista aitoa satunnaisuutta. Lisäksi todellisuus sisältää kaoottisia järjestelmiä. Nämä kaksi ominaisuutta yhdessä tekevät todellisuudesta olennaisen arvaamattoman.

Tällä tekstillä pohjustan seuraavia tekstejä, jotka määrittelevät ajattelun vapauden. Tulevaisuutta ei ole määrätty. Mikään mikä tapahtuu, ei tapahdu välttämättä, kaikki voisi tapahtua toisin.

2.13. Aivot

Aivot ovat neuronien järjestelmä, jossa kvanttitason muutokset riittävät synapsien ohjaamiseen. Rekursiivinen ajattelu voi uudelleenjärjestää neuroniverkkojen automaattisia reaktioita kohdattuihin ärsykkeisiin.

Ajattelun ja neuroniverkkojen autokatalyyttisellä evoluutiolla

2.14. Ajatukset

Ajatukset syntyvät keskinäisistä suhteistaan, käsitteiden eroista toisiin käsitteisiin. Ajatukset ovat autokatalyyttisiä emergenssiä tuottavia evolutiivisia järjestelmiä.

Ihmiset kykenevät kahdenlaiseen ajatteluun. Yhtäältä suoraan alitajuiseen, automaattiseen, kyseenalaistamattomaan oman koodin suorittamiseen. Toisaalta ihmiset kykenevät rekursiiviseen, tietoiseen, harkitsevaan oman koodin arvioimiseen.

Vapaus on kykyä

2.15. Vapaus

2.16. Todellisuuden tarkoitus

Todellisuuden tarkoitus, niikuin kaikkien muidenkin asioiden, on kehittyä kohti tasapainoa. Välttää oma tuhoutumisensa joko kaiken totaalisessa järjestymisessä tai epäjärjestymisessä. Ehtiä evoluutiossa riittävän pitkälle ennen universumin lämpökuolemaa. Kehittää niin suuri valta, että todellisuus saisi vapauden omaan kohtaloonsa.

Lähdeluettelo:

Lähteet

Sisällysluettelo:

Johdanto ja sisällys tähän lukuun.
Koko artikkelisarjan sisällys.

Luku 1. Johdanto.
Edellinen alaluku: 1.0. Esipuhe: Valta ja Vapaus
Seuraava alaluku: 1.2. Mitä kirjoitan

Miksi kirjoitan

Neljä syytä: Tarkoituksellinen, tarinallinen, tieteellinen ja kulttuurinen syy.

1. Tarkoituksellinen syy: Ihminen erottuu eläimistä siten, että hän maalaa luolien seinille, muuttaa maailmaa mielensä jatkeeksi (Stiegler 1994). Tämä tekstisarja on keinoni olla ihminen.

Itseni ulkopuolelle jättämieni jälkien kautta tulen kuolemattomaksi (Archer 1995). Digitaalinen luolamaalaus jälkipolville. Sanojen kuiskuttelua lastenlasten…lapsille haudan tuolta puolen. Hermann Hessen unelma tulla yhtä kuolemattomaksi kuin Goethe.

Teksti on elämäni tekemistä merkitykselliseksi ja tarkoitukselliseksi (Heidegger 1927). Tapani olla ‘homo faber’ (Arendt 1958).

2. Tarinallinen syy: Spinozan elämänohje on pyrkiä ulos sekavista maailmankäsityksistä kohti asioiden todellisten syiden ymmärtämistä (Spinoza 1677).

Syiden ymmärrys tuo vallan valita tekoja, joilla saada aikaan tietoisesti valittuja seurauksia. Pyrkimys ymmärrykseen hämmennyksestä on pyrkimys vankeudesta kohti valtaa.

Asioiden todellisten syiden ymmärtämisen tuottaman vallan avulla voimme siirtyä passiivisesta kärsijästä aktiiviseksi toimijaksi. Tie hämmennyksistä valtaan on tie passiivisesta kärsimyksestä tietoiseen toimintaan. Spinozan aktion ja passion tarina on tie kohti valtaa ja vapautta.

Haluan tekstisarjalla kertoa tarinan, joka vie hämmennyksestä kohti valtaa, kärsimyksestä kohti vapautta.

3. Tieteellinen syy: Yhteiskuntatieteet eivät ole mielestäni tuottaneet järkevää ‘alhaalta asti’ mallia sosiaalisesta todellisuudesta. Me kaikki kuitenkin elämme ikäänkuin meillä alitajuisesti olisi tälläinen malli. Yritän tekstisarjalla tietoisesti hahmottaa omaa malliani. Mihin uskon, ovatko uskomukseni ristiriidassa keskenään?

Luonnostelen tekstisarjassa sen minkä luulen olevan mahdollisimman totuudenkaltainen, järkevä ja ristiriidaton yleiskuva sosiaalisesta todellisuudesta. Jäsennellessäni sitä tekstiksi, toivon ajatteluni tulevan tietoisemmaksi oletuksistani, helpottuvan, kehittyvän ja ennen kaikkea vapautuvan.

Taustalla ovat maailmanpolitiikan opintoni. Kyseisen tieteenalan työkalupakki on hajanainen kokoelma usein ristiriitaisia todellisuusmalleja. Yhtenäiseen käsitykseen sosiaalisen todellisuuden luonteesta ei olla päästy ja se on johtanut ”tieteenalan fragmentoitumiseen [kilpailevien] metateorioiden jakolinjoja pitkin” (Monteiro&Ruby 2009 s.17).

Metateoria tarkoittaa ‘teoriaa teoriasta’, tässä yhteydessä tarkoitetaan yleiskäsitystä sosiaalisen todellisuuden luonteesta.

Viittaan kilpailevilla ‘metateorioilla’ erityisesti neorealismiin (mm. Waltz 1978), sosiaaliseen konstruktivismiin (mm. Wendt 1999), neoliberalismiin (mm. Keohane 1984; Keohane & Nye 1989), marxismiin (mm. Marx 1867) ja kriittiseen teoriaan (mm. Horkheimer 1982; Marcuse 1964).

“[Maailmanpolitiikan] teoretisointi on kroonisen epistemologisen, normatiivisen, metodologisen ja ontologisen kiistelyn tilassa” (Wesley, 2001, p.453). Yhteiskuntatieteiden tieteenfilosofia ei kykene antamaan ”perustuksia joille [maailmanpolitiikan] tieteenalan voisi perustaa” (Monteiro&Ruby 2009 s.16). Tutkijoiden reaktio ‘sosiaalisen todellisuuden yleismallin’ puuttumiseen on ollut kuten Daly (2008 s. 57) toteaa: ”ankara filosofian välttämisen strategia” maailmanpolitiikan tutkimuksessa.

En koe kykeneväni itselleni rehelliseen yhteiskunnalliseen ajatteluun ennen kuin olen kirjoittanut auki ja hyväksynyt omat äänettömät oletukseni, joiden pohjalta ajatukseni ajattelen. Tarvitsen kehyksen, johon ajatukset ripustaa.

Tarvitaan ”vakaa filosofinen perustus joka kykenee lopullisesti vastaamaan tieteenalan fundamentaalisimpiin kysymyksiin” (Monteiro&Ruby 2009 s. 22).

En kuvittele, että tämä on se tekstisarja, joka antaa ‘lopullisen’ tai edes hyväksyttävän vastauksen yhteiskuntatieteiden perustavanlaatuisimpiin kysymyksiin, mutta oppiakseni minun on yritettävä ja erehdyttävä ja yritettävä uudelleen. Ennemmin pyrin oppimiseen kuin oikeassa olemiseen.

Haluan tehdä selkeitä virheitä poistaakseni hämmennykseni siitä miten ajatusteni vasara on rikki ja miten se ei ole. “Totuus tulee herkemmin ilmi virheistä kuin hämmennyksestä” – Francis Bacon (Spedding et al. 1896 s.210). Lopulta ainoa tapa testata vasaraa on lyödä nauloja.

4. Kulttuurinen syy: Olemme masentuneempia kuin koskaan, ahdistuneempia kuin koskaan, henkisesti hauraampia kuin koskaan. Kulttuurimme ei tarpeeksi arvosta tarkoituksellisuutta, vaan mielihyvää sen sijaan. Kulttuurimme ei tarpeeksi arvosta totuutta, valtaa ja vapautta.

Ihmisellä on Franklin (1959) mukaan kaksi pyrkimystä: Freudilainen (1923) pyrkimys onneen ja mielihyvään ja Adlerilainen (1916) pyrkimys tarkoituksellisuuteen.

Kierkegaardin (1843b) kirjassa Joko/Tai ihmisen on tehtävä valinta. Joko valitsee esteettisen hedonistin onnea etsivän elämän. Aristoteleen filosofiaa välttelevän elämän. Arendtin ‘Vita Activan’ (Arendt 1958). Elämän, joka täyttää arkensa asioiden paljoudella ja väistää ahdistavia kysymyksiä. Hukkuu elämän ketjun yksittäisiin lenkkeihin, kertakäyttöisiin kokemuksiin. Haluaa helpon valheen vaikean totuuden sijaan.

Tai valitsee eettisen järjellisen ja sitoutuneen tarkoitusta kohti pyrkivän elämän. Aristoteleen filosofisen elämän. Arendtin ‘Vita Contemplativan’ (Ibid.), elämän, joka täyttää arkensa pyrkimyksellä tietoisesti valittuja päämääriä kohti. Tarttuu tietoisesti yksittäiset hetket yhdistävään ketjuun. Ei käännä katsettaan totuuden auringosta, vaan syleilee ahdistavia kysymyksiä.

Kierkegaardin mukaan vain ‘uskon hyppy’ uskonnollisuuteen voi pelastaa epätoivolta. Arendt ja Aristoteles kehottavat hyppyyn kohti Totuutta tienä pelastukseen.

Hannah Arendt, Aristoteles ja Søren Kierkegaard tietysti sanovat, että esteettinen mielihyvää jahtaava elämä johtaa epätoivoon ja eettinen tarkoitusta jahtaava elämä vapauteen. Näinhän he itse valitsivat. Mutta se oli ennen kuin tapoimme totuuden.

Modernissa valistuksen vallankumouksessa tapoimme Jumalan. Postmodernissa vallankumouksessa tapoimme Totuuden.

“[Totuus] on kuollut. [Totuus] pysyy kuolleena. Ja me tapoimme hänet. Miten lohduttaisimme itseämme, suurimmat murhaajat kaikista murhaajista? Mikä oli pyhin ja mahtavin kaikesta mitä maailma koskaan omisti vuosi kuiviin veitsiemme alla: kuka pesee veren meistä? Mikä vesi meidät puhdistaisi? Mitä katumuksen festivaaleja, mitä pyhiä pelejä meidän on keksittävä? Eikö tämän teon suuruus ole liian suurta meille? Eikö meidän ole muututtava Jumaliksi vain ollaksemme tekomme arvoisia?” – Nietzsche 1882

Kulttuurissamme totuutta ei ole ja siksi tarkoituksellinen elämä on vailla järkeä. Kaikki on hämmennystä ja ymmärrys vain mielipidettä. Yksilön valta omaan itseensä mahdotonta. Yksilön vapaus lastuna häntä suurempien voimien laineilla. Rikos, rikkaus, rakkaus, kaikki näkymättömien rakenteiden aiheuttamaa. Yksilö uhri tai arpajaisten voittaja. Ei valintojaan elävä toimija.

Aktio & Passio

Miliuksen elokuva Conan Barbaari (1982) on lapsuuteni klassikko. Katsoin sen uudelleen ja uudelleen TV:stä nauhoitetulta VHS-kasetilta satoja kertoja. Conanin tarina on Nietzschen ‘metamorfoosin’ tarina (Nietzsche 1883).

Conanin perhe tapetaan, hänet viedään orjuuteen, koulutetaan soturiksi, gladiaattoriksi. Olemalla sitä mitä muut haluavat hänen olevan hän saa muiden suosion.

Vapautuakseen muiden luomasta minuudestaan Conan tuhoaa itsensä. Jättää löytämänsä onnen ja lähtee matkalle, joka vie häneltä uudelleen kaiken mitä hänellä on. Matka tuhoaa hänen identiteettinsä. Matka tappaa hänen rakkautensa. Matka naulitsee hänet kärsimyksen puuhun.

Matkan syvetessä Conanista tulee voimakkaampi, rauhallisempi. Matkan jälkeen hänestä tulee kuningas omien kättensä kautta. Oman itsensä hallitsija.

Nietzsche kirjoitti filosofiansa tehdessään hidasta ja kivuliasta kuolemaa aivokasvaimeen yksin pienessä alppimökissä. Conan Barbaari alkaa sanoilla: “se mikä ei tapa vahvistaa” (Nietzsche 1888). Viisaus, joka 2020-luvulla koetaan loukkaavana. Heikkoutta syyllistävänä.

Kärsimys, passio, on aina ollut olennaista ihmisyydessä. Nyky-ihmiset saattavat kuitenkin usein elää elämiään pitkälle ennen kuin kohtaavat kärsimyksen, joka on riittävän voimakas pakottamaan ihmisen ajattelemaan.

Kautta lajimme historian, ikäiseni ihminen olisi teini-iästä alkaen saanut lapsia ja voimatonna seurannut vierestä useimpien pienten rakkauksiensa kuolemaa. Olemme onnekkaita tänä aikana kun ehkäisyvälineiden ansiosta lasten saaminen on enemmän valinta kuin koskaan aiemmin ja lapsikuolleisuus on vain yksi kahdessadasosa siitä mitä se on tyypillisesti ollut lajimme 315,000 vuotisen historian ajan.

Ihminen yleensä kärsii hiljaa niin kauan kuin pienet kärsimykset ovat siedettävissä. Täyttää arkensa asioiden paljoudella, jotka kääntävät huomion elämästä (Kierkegaard 1843). Ihminen syttyy aktioon usein vasta kun passion voima tekee vallan ja vapauden puutteen sietämisen mahdottomaksi. Kun kärsimys on niin voimakas, että mikään asioiden paljous ei riitä kääntämään huomiota elämästä.

Isäni sai aivovamman ollessani 9 vuotias ja hänen ollessaan 34 vuotias, täsmälleen saman ikäinen kuin minä nyt aloittaessani kirjoittamaan tätä tekstiä. Hän sortui hiljalleen. Seurasin läheltä hänen kärsimystään, sitä miten hän etsi merkitystä kärsimykselleen ja tarkoitusta elämälleen. Vasta kärsimys todella ‘tuomitsi hänet vapauteen’ (Sartre 1943).

Vammautuminen tuhoaa sen ihmisen, jonka muut ovat hänestä muovanneet. Ihminen katkeaa. Katkenneen ihmisen on itse keräiltävä itsensä palaset, koottava itsensä uudelleen. Tiedostettava itsensä.

Tässä kohtauksessa Conan katkaisee juuri sen miekan, joka vietiin Conanin vanhemmilta. Jonka vanhemmat alkukohtauksessa rakkaudella takoivat. Conanin itsensä symboli. Maailma, vanhemmat, muut ihmiset muovaavat ja takovat Conanin. Tullakseen vapaaksi Conanin on ajauduttava katkaisemaan vanha itsensä.

Vasta kaiken menetettyään, kaiken vanhan tuhottuaan, Conan todella on tuomittu vapauteen.

Conan Barbaarin tarina on ‘arkkityyppi’ (Jung 1919). Myytti, joka heijastelee osia kaikkien niiden satojen, tuhansien, miljoonien ihmisten tarinoista, jotka heijastelevat Conanin tarinaa.

Conanin ‘kärsimyksessä kasvaneen voiman tarina’, on nykykulttuurille monella tapaa käsittämätön. Olemme unohtaneet teräksen taonnan.

Kulttuurissamme iskut luovat traumoja, uhriutta ja elinikäisiä vammoja, työkyvyttymyyseläkettä ja stressihäiriöitä. Kulttuurissamme vahvaa ja vapaata on se mitä on suojeltu iskuita, pahoilta sanoilta, epämiellyttäviltä kokemuksilta. Vahvaa ja vapaata on olla etuoikeutettu. Vahvaa ja vapaata on olla koskaan joutumatta kohtaamaan kärsimystä. Olla sulaa metallia, vailla iskujen jälkiä. Tämä on valhe. Vasta taottu teräs on vahvaa. Vasta iskut kääntävät huomion asioiden paljoudesta elämään itseensä. Vasta menetys tuomitsee vapauteen.

Minä haluan kertoa uudelleen Conanin tarinaa. Nietzschen tarinaa. Isäni tarinaa. Tarinaa erilaisesta voimasta, erilaisesta vapaudesta. Siitä voimasta ja vapaudesta, joka ei synny suojelusta, vaan vasaran iskuista pehmeään metalliin.

“Sinun täytyy olla valmis polttamaan itsesi omassa liekissäsi, sillä miten voit nousta uutena, jollet ensin ole tullut tuhkaksi?” (Nietzsche 1883).

Kärsimys ohjaa kohti tarkoituksellisuuden kysymystä, jota ihmisen luontainen halu orjuuteen ajaa väistämään. Vasta vastaus tarkoituksellisuuden kysymykseen mahdollistaa vallan muuttamisen vapaudeksi.

Jotta ihminen voi syntyä uudelleen sellaiseksi, joka kestää elää oman kärsimyksensä kanssa, jotta ihminen voi muuttua teräkseksi, ihmisen on löydettävä tarkoitus. Kun ihmisellä on tarkoitus kärsimykselleen, hän kestää melkein minkä tahansa kärsimyksen. “Kun ihmisellä on vahva ‘miksi’, hän kestää minkä tahansa ‘miten'” (Nietzsche 1888).

Ymmärrys on pääsylippu hämmennyksestä syiden ymmärtämiseen. Ymmärrys on valta. Vastaus tarkoituksellisuuden kysymykseen on haluta itse eikä vain seurata niitä haluja, joita ulkoinen maailma on aiheuttanut. Tarkoituksellisuus on itsenäisyys. Tarkoituksellisuus on vapaus. Tie ‘passiosta aktioon’ (Spinoza 1677), kärsimyksestä vapauteen, käy tarkoituksellisuuden ymmärryksen kautta.

Tarkoituksellisuuden kysymys on muiden rakentaman itsesi version hylkäämistä. Tarkoituksellisuuden kysymys on kysymys siitä ‘millaiseksi sinä itse haluat itse itsesi rakentaa?’. Olla olematta se, jollaiseksi olet muiden tekojen vaikutuksesta, passion vaikutuksesta, tullut. Alkaa olla se, jollaiseksi haluat omien tekojesi kautta, aktion kautta, tulla.

Matka ‘passiosta aktioon’ on ymmärryksen tuottaman vallan avulla tulla itsesi kuninkaaksi omien kättesi kautta.

Ihminen on sula metalli. Kärsimys on vasara, joka iskee. Tarkoitus on vesi, joka karkaisee ja saa kestämään iskut. Valta on saada oma kätensä vasaralle. Vapaus on kyky muotoilla itsensä itse.

Kirjoittajan korruptio

‘Eletyllä kokemuksellani’ (Given 2008) on tähän tekstisarjaan ja todellisuuskäsitykseeni myrkyllinen vaikutus, kuten aina ja kaikilla. Älä koskaan kyseenalaistamatta ota kokemusasiantuntijan sanaa järjellisenä yleisenä käsitteistyksenä mistään osasta todellisuutta. Suhtaudu samoin itseesi ja sitä mitä kuvittelet omaksi tiedoksesi.

Sinä et kykene lukemaan sitä tekstiä, jota minä olen kirjoittanut, vaan vain oman tulkintasi tekstistä (Derrida 1978). Tulkinnastasi heijastuvat omat kasvosi, eivät minun. En voi kirjoittaa tähän auki sinua, enkä niitä lähtöoletuksia, joiden kautta sinä luet tätä tekstiä. Sinun täytyy muistaa itse tiedostaa itsesi lukiessasi. Ole se itsellesi velkaa.

Eletty kokemykseni vääristää ymmärrystäni, joten lukijan on hyvä ymmärtää näitä kokemuksia. Kerron kahdesta vaikuttimesta, joiden voimasta tekstini on yksilöllisten kokemusteni aiheuttaman puolueellisuuden myrkyttämää. Kerro sinä itsellesi omat vaikuttimesi joiden voima ohjaa omaa tulkintaasi.

Ensinnäkin arvolatautunut rakkaus yksilöön ja epäluulo yhteisöä kohtaan.

Yksilönrakkaus ja yhteisöepäluuloni kai kumpuaa tavanomaisista ulossuljetuksi tulemisen kokemuksista.

Conan kasvoi pyörittäen kivun pyörää, ulkopuolisena, vailla itsearvostusta, janoten hyväksyntää. “Hän ei välittänyt enää… elämä ja kuolema… samantekevää. Kunhan vain väkijoukko tervehtisi häntä huudoillaan…” – Akiro (Conan Barbaari 1982).

Pienestä päiväkodista siirryin pieneen maaseutukouluun. Kaikki olivat muodollisesti samanlaisia. Samaa luokkaa, samaa etnisyyttä, samoin pukeutuvia, samaa uskonnollista taustaa, samaa samaa. Yhteisössä vallitsi tiukka sosiaalinen hierarkia, kuten kaikissa yhteisöissä. Ihmiset löytävät toisistaan eroja ja samankaltaisuuksia, muodostavat sisäryhmiä ja ulkoryhmiä, meitä ja muita.

Haluaisin ajatella, että ajatteluni yksilökeskeisyys on rationaalista, mutta minun on hyväksyttävä myös sen osittainen tunteellisuus. Olen aina rakastanut yksilöitä ja pelännyt ryhmiä. Ehkä siksi pidän Nietszchestä ja elokuvasta Conan Barbaari, molemmat kertovat tarinaa yksilöllisyyden sodasta yhteisöllisyyttä vastaan.

Ulkopuolisuus seurasi yläasteelle, mutta rippikoulu oli käännekohta. Toisenlainen näytelmä. Näytelmä, jossa suoritukseni sai aplodeja. Minä löysin itsearvostuksen rippikoululaisena, Conan löysi sen gladiaattorina väkijoukon tervehtiessä häntä huudoillaan.

“Vain jotta yleisö olisi siellä tervehtimässä häntä himon ja kiihkon huudoilla. Hän alkoi löytää itsearvostuksensa… hänellä oli merkitystä. Ajan kuluessa hänen voittojaan ei enää helposti voitu laskea…” – Akiro (Conan Barbaari 1982).

Jatkossa pyrin liioittelemaan erilaisuuttani. Mitä kauemmas normista pyrin sitä enemmän tunsin paineen höltyvän. Hiljattain luin, että kyynikko Diogenes käveli aina takaperin teatteriin ärsyttääkseen tungeksijoita. Ymmärsin heti mistä oli kyse, olin itse tehnyt samankaltaista

“On arveltu, mahdollisesti, herrani oli tullut kuin villeläimeksi, jota oli pidetty liian pitkään. Mahdollisesti, mutta yhtäkaikki… vapaus… niin pitkään unohduksissa ollut uni, oli hänen.” – Akiro (Conan Barbaari 1982).

En sano, että erilaisuuteni kokemus olisi koskaan ollut erityislaatuista tai ulkopuolisuuteni kokemus sen todellisempaa tai poikkeuksellisempaa kuin kenellä tahansa muulla. Dostojevskin sanoin “jokaisella on sielussaan jotain itkevää”.

Minä, monikasvoinen ja muuntuva. Ulossuljettu ja hyväksytty. Vapaa ja alistunut. Itsenäinen ja riippuvainen. Hyvä ja paha. Eri näytelmissä erilainen. Epäjohdonmukainen heijastus ympäristöstäni.

Toisekseen näkemys ihmisestä monikasvoisena, peilimäisenä ja muuntuvana.

Nietzsche (1872) paikantaa näytelmätaiteen ytimen kahden jumalan väliseen jännitteeseen. Apollo, joka edustaa järjestystä, harmoniaa, edistystä, selkeyttä, loogisuutta ja yksilöllistymistä. Dionysos epäjärjestystä, humaltumista, tunteellisuutta, ekstaasia ja yhteisöllisyyttä.

Ihminen on monikasvoinen. Ei hyvää tai pahaa, ei pelkoa tai rakkautta, vaan liikettä ja muuntumista. Ei Dionysosta tai Apolloa, vaan monikasvoinen Janus.

Janus. Alkamisen ja loppumisen, liikkeen, muutoksen, ajan, siltojen ja risteysten jumaluus. Tuntematon Abraxas hyvän ja pahan keskinäisriippuvaisuuden jumaluus. Sillä sitä on ihminen ja todellisuus: keskinäisriippuvaista, vuorovaikutteista, alati muuntuvaa liikettä.

Siirryttäessä pienestä suurempaan, tiiviimmästä löyhempään muutuin. Muut kanssani muuttuivat suhteessa minuun. Hyväksynnän syventyessä minusta tuli vähemmän oma itseni. Hyväksyntää saadessaan sitä janoaa lisää ja lisää. Kun saa luvan olla tavallinen siihen ahnaasti tarttuu ja muokkaa itsensä odotuksiin. Käpertyy lauman lämpöön.

“Vauraus voi olla ihanaa, mutta tiedät, menestyminen voi koetella ihmisen lujuutta yhtä varmasti kuin voimakkain vastustaja.“ – Akiro (Conan Barbaari 1982)

Conan kohtaa Subotain ja Valerian. Löytää hyväksynnän ja rakkauden muiden vertaisena. Sosiaalistuu uudelleen. Silti kokee levottomuutta. Hän ei tyydy lämpöön ja elämään Valerian kanssa. Hän matkustaa kohti liekkiä. Kohti vallan vuorta. Kohti Thulsa Doomia.

Tämäkin teksti omaan kuolevaisuuteensa heränneen perheenisän räpiköintiä kohti tarkoituksellisuutta. Joku söi lepakon tai päästi taudin laboratoriosta ja antoi minulle aikaa. Näpyttelen kirjaimia, kuin askelia kohti vallan vuorta. Kohti Thulsa Doomia. Kohti uutta vapautta.

Lähdeluettelo:

Lähteet

Sisällysluettelo:

Sisällys