Author: mikael.marisa

Esitän viisi teesiä pörssisähköstä, jotka selittävät syitä heiluvien hintojen takana, sekä osoittavat tulevia trendejä.

Esitän, että:

1. Sähköpörssi on reilu markkina. Ei ongelman juuri.
2. Hurjat hinnat syntyvät kiinnitysten tuottamasta hintasokeudesta.
3. Heiluvat hinnat ovat tietoinen valinta, johon olemme sitoutuneet.
4. Jatkossa sähköjärjestelmän toimintakustannukset kasvavat reilusti.
5. Suuntaan on sitouduttu. Paluuta ei ole.

Teesi 1: Pörssisähkön hinta on reilu!

“Timo Haavisto oli pörssisähköasiakas vielä joulukuussa.
– Vaihdoimme kiireesti kiinteään hintaan. En pysty maallikkona mitenkään ymmärtämään, miten sähkön tuottaminen voi maksaa näin paljon, kun se välillä on ihan ilmaista. On tämä rajua touhua, en ymmärrä mistä juontaa juurensa tällainen systeemi.
Haavisto harmittelee koko pörssisähköjärjestelmän olemassaoloa.
– Sillä rosvotaan kansaa pilvin pimein, ihmettelen suuresti, miksi koko pörssisähkö on olemassa. Eikö tälle voi muka hallituskaan muuta tehdä kuin levitellä vain käsiään ja valitella.”
– Iltalehti 6.1.2024

Korkeat sähkön pörssihinnat eivät johdu tuottajien ahneudesta, vaan siitä, että kysyntä ylittää tarjonnan. Hinta nousee ja nousee, kunnes osa kuluttajista vähentää käyttöään. Kuluttajien keskinäinen kilpailu sähköstä määrää hinnat kun sähköstä on pulaa.

Ajatellaan, että lennolle on vain yhdeksän vapaata paikkaa. Kymmenen henkeä haluaa lennolle. Hinta nousee, kunnes yksi matkustajista päättää, ettei ole valmis maksamaan. Tällöin ei ole kyse lentoyhtiön ahneudesta, vaan kuluttajien halukkuudesta maksaa korkea hinta.

Minulla yhdeksän pulloa vettä, jotka tarjoan markkinoille lähtöhintaan euron per pullo. Mutta ostajia onkin kymmenen ja kaikki tarjoavat pullosta sata euroa, koska kukaan ei halua jäädä ilman vettä. Huutokauppaa käydään niin pitkään, kunnes Hinta nousee ja nousee kunnes yksi päättää olevansa mielummin juomatta kuin maksaa kaksisataa pullosta vettä. Sähkön hintaa ei muodosta myyjän ahneus, vaan kuluttajien janoisuus.

Jos myyjä vapaaehtoisesti tai pakotettuna myisi vesipullot alle kahteensataan euroon ei kukaan vapaaehtoisesti jäisi ilman vettä. Sähkön tapauksessa seurauksena olisi tehopula. Fingrid sulkisi väkisin jonkun osan kulutusverkkoa valtakunnallisen sähköjärjestelmän kaatumisen välttämiseksi. Jos valtio pakottaa hinnan tietylle tasolle, sen on myös pakotettava joku jäämään ilman. Jos hinnanmuodostus on vapaaehtoista hinta nousee, kunnes joku vapaaehtoisesti jää ilman.

Tuotannon tarjoaminen tuotantokustannukset selvästi ylittävälle tasolle on kielletty (REMIT artiklat 2. ja 5.). Samaten on kielletty olla tarjoamatta markkinoille toimintakykyistä voimalaa, jonka sähkön tuotantokustannukset alittavat toteutuneen markkinahinnan (REMIT artikla 5.). Myyjien on siis kiellettyä ylihinnoitella sähkönsä. Tämä korostaa sitä, että erittäin korkeat hinnat ovat yksinomaan kuluttajien toiminnan seurausta.

Hinnoittelu sähköpörssissä on säänneltyä ja kaupankäynti avointa ja läpinäkyvää. Sähkömarkkina on kartellin vastakohta.

Sähkön myyjät eivät vuole kultaa kuluttajien kustannuksella. Liikevoitto ja sijoitetun pääoman tuotto Suomen suurimmilla sähkön tuottajilla ovat tyypillisesti alle 10% luokkaa. Esimerkiksi pankkiala on selvästi kannattavampi.

Teesi 2: Syy hurjiin pörssihintoihin on kuluttajien joustamattomuus!

Alle 10%:tilla sähkön käyttäjistä on pörssihintainen sähkösopimus.

Se, että 90%:tilla on kiinteä sähkösopimus on hinnanmuodostuksen suhteen katastrofi tilanteessa, jossa sähkön tarjonta ei riitä. Käytännössä yhdeksän vesipullon ja kymmenen janoisen tilanteessa yhdeksällä ei ole mitään kannustinta juoda yhtään vähempää vettä. Jokainen hintansa kiinnittänyt juo koko pullollisen ja hinta nousee niin korkeaksi, että yksi janoinen joka ei kiinnittänyt hintaa tulee pakotetuksi olemaan kokonaan juomatta.

Kyseessä on huutokauppa, jossa 90% huutajista ovat kiinnittäneet kulutuksensa ja voivat tarjota mitä tahansa, eikä heidän tarvitse itse maksaa sitä hintaa mitä huutavat. Päivänselvää, että hinnat nousevat korkeiksi.

”Pörssisähköön siirtyneet asiakkaamme vähensivät energiankulutustaan 15 prosenttia samalla, kun kiinteähintaisen sähkösopimuksen solmineiden asiakkaiden kulutus pysyi ennallaan.” 
– Lähde: Helen 23.09.2022.

“Pörssisähkön hinta oli viime perjantaina ennätyksellisen korkea ja Fingrid vetosi suomalaisiin sähkön säästämiseksi. Hinta ohjasi pörssiasiakkaat edelliseen päivään verrattuna -17,6%:n energiansäästöön, kun viranomaisten vetoomus sai kiinteähintaisen sähkösopimuksen kuluttajat vähentämään vain -1%.”
– Lähde: Helen 8.1.2024.

Jos kaikki maksaisivat vesipullosta markkinahintaa ja jokainen joustaisi 15% silloin 8,5 pulloa vettä riittäisi kymmenelle. Hinta ei nousisi niin, että joku olisi pakotettu jäämään kokonaan ilman.

Tämä on koko kansantaloudelle paljon suurempi hyvinvointitappio kuin ihmiset arvaavatkaan. Lisää tietoa sähkön hinnanmuodostuksesta ja kiinteiden hintojen aiheuttamista hyvinvointitappioista löytyy täältä.

Kiinteät hinnat aiheuttavat hurjan kalliit pörssihinnat! Lisäksi ne aiheuttavat merkittävää kansantaloudellista vahinkoa!

Pörssihintainen sopimus on pitkässä juoksussa aina halvin, koska siinä ei joudu maksamaan katetta sähkön myyjälle kassavirtariskin ottamisesta sähkön ostajan puolesta. Jotta markkinat toimisivat paremmin kaikilla pitäisi olla pörssihintainen sopimus. Tämä tulisi myös jokaiselle sähkönkäyttäjälle erikseen, sekä koko kansantaloudelle yhdessä, paljon kiinteitä sopimuksia halvemmaksi.

Teesi 3. Sitä volatiliteettia saa mitä tilaa

Länsimaissa sähköjärjestelmien kehittäminen nojaa aurinkovoimaan ja tuulivoimaan, joiden tuotanto on hyvin vaihtelevaa.

Koko Euroopan tasolla on hetkiä kun kaikkialla tuulee kovaa ja paljon hetkiä kun juuri missään ei tuule. Aurinkovoima jakaantuu vuodelle hieman tasaisemmin:

Mutta lähikuva osoittaa auringonpaisteen äärimmäisen vaihtelevuuden:

Kulutuskysyntä on huomattavasti tasaisempaa:

Poliitikot, yliopistojen tutkijat, ajatuspajat, konsultit, sekä ympäristöaktivistit ovat täysin avoimesti yhteen ääneen jo ainakin parikymmentä vuotta esittäneet vision sähköjärjestelmästä, jossa kulutus joustaa tarjonnan mukaan. Tavoitteena on jo vuosikymmenien ajan ollut järjestelmä, jossa välillä sähkö on liian kallista kuluttajille kuluttaa. Puhutaan kysyntäjoustosta.

Volatiilit sähkön hinnat eivät tarkoita sitä, että sähkön keskihinta pysyisi samana ja vaihtelu vain kasvaisi. Hinnat voivat nousta vaikka kuinka korkealle tunneilla joilla on sähköstä pulaa, mutta jos ne laskevat nollan alapuolelle voimalat irroitetaan verkosta. Jos nyt vaihtelu on tyypillisesti 0-180€/MWh heilunnan kasvaessa nollapiste ei jousta alaspäin, ainoastaan huippupiste joustaa ylöspäin. Vaihtelu on sitten 0-2000€/MWh. Heilunta lähtökohtaisesti nostaa keskihintaa.

Ne, jotka sopeutuvat tähän visioon voittavat. Ne jotka eivät sopeudu, maksavat korkeita hintoja sähköstä.

Koivunen & Hirvijoki (2024) arvioivat lähinnä lämmityskuormat matalalla kynnyksellä hinnan mukaan joustavaksi sähkönkulutukseksi. Huomataan, että Suomessa melkein kaikki kulutus joustaa vain jos sähkö on äärimmäisen kallista. Eikä se ole sitä koskaan niille, jotka ovat kiinnittäneet hintansa, jolloin hinnat nousevat sitäkin enemmän ja pörssisopimuksen tehneet joustavat kiinteitä sopimuksia tehneiden puolesta.

Mutta kiinnityksen tehneet maksavat tästä oikeudesta olla reagoimatta hintoihin kasvavan kustannuksen, koska lopulta kiinnityksen myyjä kuitenkin aina maksaa pörssihinnan. Täten kiinnittämisen hinta suhteessa ennustettuun pörssihintaan tulee kasvamaan.

Joustoherkkään tehoon voisi vielä lisätä teollisuuden kuormista esimerkiksi typpielektrolyysin, osan paperitehtaiden jauhinten tehosta, yms. Puhutaan kuitenkin vain muutaman sadan megawatin tehosta matalalla kynnyksellä joustavaa tehoa.

Kysyntäjouston teoriassa kuluttajat kuluttavat sähköä vähemmän kun se on kallista ja enemmän kun se on edullista. Kuitenkin käytännössä kysyntäjousto toimii niin, että teollisuuden prosessit, asuntojen lämmitykset yms. laitetaan kokonaan seis kun sähkö on liian kallista kuluttaa ja aina kun sähkö on edes jotenkin hyväksyttävän hintaista koneet ja lämmitys käyvät normaalin tarpeen mukaan.

Todellisuudessa sähkönkulutus ei siirry tunnilta toiselle, vaan prosessit muuttuvat kannattamattomiksi tietyillä tunneilla, joiden kysyntä katoaa pysyvästi ja prosessien pyörittäjät kärsivät tappioita. Vain pienempiä tappioita, kuin jos olisivat pitäneet prosessinsa käynnissä.

Sähkön tarjonnan mukaan joustaminen on teollisuudessa äärimmäisen epäkannattavaa. Jos hilavitkutinta ajetaan vain kun aurinko paistaa (tehotunnit 900h/v.) tarvitaan 9,7 kertaisesti suurempi ja kalliimpi hilavitkutin, jotta se tuottaisi saman määrän hilavitkutusta, kuin 9,7 kertaa pienempi tasaisesti vuoden ympäri ajettu hilavitkutin (tehotunnit 8760h/v). Mielummin kuin investoida moninkertaisesti suurempaan tehtaaseen on parempi investoida pienempään tehtaaseen, joka tuottaa kuitenkin saman tuotantomäärän vuodessa jossain sellaisessa maassa, jossa sähköä on riittävästi ympäri vuoden.

Kysyntäjouston lisäksi yleisen mielipiteen mukainen ajattelu nojaa akkuihin ja muihin sähkövarastoihin. Mutta ne eivät voi koskaan ratkaista hurjaa hintaheiluntaa, koska ne eivät voi olla koskaan kannattavia ellei hinta heilu hurjasti. Jos hinta akkujen ansiosta lopettaisi heilunnan kaikki akkuihin investoineet tekisivät konkurssin.

“Edellytyksenä on, että markkinahinta vaihtelee riittävästi päivän aikana.
– Kun hintaero on pysyvästi 15 senttiä kilowattitunnilta, akkuvarastojen rakentaminen on kannattavaa, sanoo energiavarastoista vastaava sijoitusjohtaja Ville Rimali Taaleri Energiasta.”
– Lähde: YLE 13.11.2023

Sähkön varastointiin nojaavassa järjestelmässä aurinkoon tai tuuleen investoivan on saatava tuotettavalle sähkölle riittävän korkea keskihinta, että laitos kannattaa rakentaa tuottamaan tietylle tunnille “ylimääräistä” sähköä, joka voidaan varastoida. Laitoksiin ei kannata investoida niin paljoa, että nollahinnat toteutuisivat päivittäin, vaan korkeintaan vain huipputuotantohetkinä. (Vilkaise uudestaan esimerkiksi ylläesitettyä tuulivoiman vuosituotannon kuvaajaa.)

Jotta uusiutuvaan investoiva saa riittävän tuoton sähkön tulee maksaa esimerkiksi 4 senttiä kun tuulee ja paistaa keskimääräisesti. Ja jotta varastoon investoiva saa riittävän tuoton sähkön tulee maksaa keskimäärin 19 senttiä silloin kun sitä myydään ulos varastosta.

Eri skenaariot siitä mitä sähkö voisi maksaa keskimäärin järjestelmässä jossa hinnan asettajana toimivat uusiutuvat ja sähkövarastot arvioivat, että LÄHDE!!

Vetytalous ei tuo apua sillä elektrolyyserit ovat nekin niin kalliita investointeja, että laitoksia on syytä ajaa täysillä aina kuin vain suinkin mahdollista.

Elektrolyyseriin investoivan on päätettävä rakentaako hän tuplasti kalliimman laitteen ja ajaa sitä puolet ajasta maassa, jossa sähköntuotanto heittelee, vai puolet halvemman maahan, jossa laitetta voi ajaa kannattavasti kaikenaikaa.

Kannattaa rakentaa laitos mielummin maahan jossa sähkön hinta ei ole niin hurjasti heiluva.

Toinen käytännön ongelma, joka vetyvisioista unohtuu on, että hiilestä ja kerosiinistä kannattaa siirtyä vetyyn vain jos vety on riittävän edullista. Edullista vetyä tuottaviin laitoksiin kannattaa investoida vain jos sähkön keskihinta on riittävän edullista. Ongelma on, että jos sähkön keskihinta on niin edullinen kenenkään ei kannata investoida sähkön tuottamiseen.

Arcelor Mittal laskee, että heidän kannattaa siirtyä teräksen pelkistyksessä hiilestä vetyyn heti kun vety maksaa $2 per kilo. Jotta tähän olisi teoriassa mahdollista päästä tulisi sähkön inflaatiokorjatun 15 vuoden keskihinnan olla luokkaa $34/MWh. Tähän on vaikea päästä uusiutuviin ja sähkövarastoihin nojaavassa järjestelmässä.

Järjestelmä jossa hinta heiluu hurjasti ei ole kellekkään yllätys, se on keskeinen ominaisuus jonka varaan järjestelmää ollaan tietoisesti kehittämässä.

Kukaan ei ole vielä tohtinut oikein sanoa ääneen, että uusi uljas sähköjärjestelmämme ei voi mitenkään toimia jos 90% kulutuksesta operoi täysin hintasokeasti pitkillä sopimuksilla kiinnitetyin hinnoin.

Teesi 4: Tupla tai kuitti

Fingridin huippukulutusskenaariolaskennassa lasketaan paljonko tehoa tarvitaan, jotta pahimmista kulutustilanteista selvitään. Arvioiden mukaan voidaan luottaa siihen, että vesivoimasta on aina saatavilla n. 80% asennetusta tehosta. Vastaavasti luotetaan, että fossiililaitoksista ja ydinvoimasta n. 70% on aina käytettävissä.

Fingridin mukaan kaikesta Pohjoismaihin asennetusta tuulivoimatehosta on saatavilla luotettavasti vuoden ympäri 8,7% ja aurinkovoimasta 0%.

Lasken esimerkit:

Sähkön kulutusteho kasvaa pysyvästi 100MW kaikille vuoden tunneille ja täten energiatarve 876GWh/v.

Ydinvoimaskenaario:
Tämän uuden kulutuksen tuottaminen ydinvoimalla vaatisi 143MWp ydinvoimaa. Energiaa uusi ydinvoima tuottaisi 1229GWh, joka on paljon yli tarpeen, mutta sitä on ylirakennettava, jotta 100MW teho olisi saatavilla luotettavasti silloinkin jos 30% ydinvoimasta kerrallaan vikaantuu.

Tuuli+aurinko+kaasu -skenaario:
Uusi energiatarve voidaan kattaa esimerkiksi rakentamalla 292MWp tuulivoimaa. Mutta tehontarpeen turvaamiseksi on rakennettava myös 93,25MWp maakaasuturbiineja, akkuja tms. Vastaavasti aurinkovoimaa tarvittasiiin 972MWp ja kaveriksi 143MWp akkuja tai muuta säätövoimaa.

100MWp uutta kulutusta vaatii siis:
Ydinvoimaskenaariossa: 142MWp tehoisen sähköjärjestelmän johtoineen ja muuntamoineen.
Tuuli+aurinko+kaasu-skenaariossa: 385-1065MWp tehoisen sähköjärjestelmän, johon johtojen ja muuntamoiden lisäksi tarvitaan lisäksi enemmän kompensaattoriasemia, nopeita taajuusreservejä yms.

Jotta moninkertaiseksi rakennettava sähköjärjestelmä olisi kannattava tulee sähkön kuluttajilta kerätä energiamaksujen lisäksi maksut, joilla rakentaa ja ylläpitää moninkertaisen tehoinen sähköverkko reserveineen keinotekoisine inertioineen. Lisäksi tarvitaan riittävä tuotto maakaasulaitoksille ja akuille, jotta niitä rakennetaan harvinaistenkin tilanteiden tarpeisiin. Jos sitä ei saada muuten niin kuvaan astuu nykyisen hallituksen kaavailemat kapasiteettimaksut joilla tukea moninkertaisjärjestelmän rakentamista.

Teesi 5: Takaisin ei ole tulemista

Ydinvoima sopii huonosti aurinko- ja tuulivoiman kaveriksi, ei siksi, että ydinvoimaa olisi säätymätön. Itseasiassa ydinvoima kykenee poikkeuksellisen ketterästi säätämään tehoaan. Ongelma on pääomakustannuksissa.

100MW teho ydinvoimaa on kallis rakentaa, mutta energia halpa tuottaa. Jotta kallis investointi saadaan tuottamaan, tulee sähköä tuottaa niin monena tuntina vuodessa kuin mahdollista. Ydinvoimalainvestoinnin kannattavuus laskee mikäli kolmannes vuodesta hinta on auringon ja tuulen takia matala.

Tuuli- ja aurinkovoimaan perustuvassa järjestelmässä tarvitaan säätövoimaa, jolla on suuri teho ja jonka pääomakustannus on mahdollisimman pieni. Laitoksen käyttökustannukset voivat olla suuria, koska sitä tarvitsee ajaa kannattavasti vain vähän aikaa vuosittain ja vain hetkinä jolloin se asettaa markkinahinnan, koska ei ole tarpeeksi muuta tuotantoa.

Tarvitaan siis ratkaisu jonka investointikustannus (CAPEX) suhteessa tehoon on mahdollisimman pieni, vaikka toimintakulut (OPEX) suhteessa tuotettavaan energiaan olisivat suuret. Ydinvoima on päinvastainen ratkaisu – maakaasu on oikea ratkaisu. Ei yllättävää, että maakaasuyhtiöt tukevat aurinko- ja tuulivoiman rakentamista..

Säätymättömiin uusiutuviin ja säätyviin huipputehovoimaloihin perustuvassa järjestelmässä on välttämättä vaihtelevat hinnat. Kun ei tuule tai paista on ostettava mm. Qatarista tai Venäjältä maakaasua ja kuoletettava vajaakäyttöisten maakaasuturbiinien rahoituskulut.

Kaliforniassa on rakennettu valtavasti halpaa aurinkovoimaa ja tuulivoimaa. Silti sähkön keskihinta on noussut. Miksi? No koska säätyviä laitoksia ei ole voinut purkaa, sillä aina välillä niitäkin tarvitaan. Mutta koska niitä tarvitaan vain harvoin on noina harvoina hetkinä maksettava sähköstä niin korkeita hintoja, että laitokset saavat koko vuodelta kaikki kiinteät kulunsa katettua eivätkä joudu sulkeutumaan. Kalifornia on enne.

Lisäksi Kaliforniassa sähkönkulutus on hinnannousun seurauksena laskenut. Uusiutuvat eivät ole tuoneet investointeja vihreään energiaan, vaan investoinnit on tehty esimerkiksi keskilännen osavaltioihin, joissa sähkön hinta heiluu vähemmän ja keskihinta on kilpailukykyisempi.

Yhteenveto

• Sähköpörssi ei tuota hurjia hintoja.
• Tuotantorakenne ja kiinteät kulutussopimukset tuottavat hurjat hinnat.
• Olemme lukinneet itsemme tulevaisuuteen, jossa ydinvoima kannattaa yhä vähemmän ja esimerkiksi maakaasu yhä enemmän.

Kirjallisuutta:

Solar Power Europe & LUT: 100% Renewable Europe: https://api.solarpowereurope.org/uploads/Solar_Power_Europe_LUT_100_percent_Renewable_Europe_mr_804d34f698.pdf

Raportti Ranskan parlamentille n°1028 Schellenberger & Armand: https://www.assemblee-nationale.fr/dyn/16/rapports/ceindener/l16b1028_rapport-enquete

Koivunen, Tero; Hirvijoki, Eero (2024): ‘Effect of investment cost on technology preference in a flexible, low-carbon Finnish power system’ Nuclear Engineering and Design, Volume 417, 2024, 112854, ISSN 0029-5493,
https://doi.org/10.1016/j.nucengdes.2023.112854.

Poislukien kuluva lokakuu yhteensä koko Israelin ja arabien välisten konfliktien historia vuodesta 1920 alkaen on vaatinut noin 115,000 uhria.

Kun tarkastelusta jätetään Israelin ja arabivaltioiden väliset sodat ja tarkastellaan ainoastaan Israelin ja palestiinalaisten välistä konfliktia kuolonuhrien kokonaismäärä vuodesta 1948 on noin 27,000 poislukien kuluva lokakuu.

Lendu maanviljelijöiden ja Hema paimentolaisten sota Koillis-Kongossa on tappanut samalla ajanjaksolla kaksi kertaa enemmän ihmisiä. Harvalla on some-profiilikuvassaan niiden lippuja.

Viimeisen 25 vuoden aikana Kongon sisällissodaksi kutsuttu konfliktien rypäs on vaatinut yhteensä 3,2 miljoonaa uhria, kun samalla ajanjaksolla Israelin ja Palestiinan konfliktissa on kuollut 8166 henkilöä.

Etelä-Sudanin Juba ja Dinka kansojen raaka ja monipolvinen sota on tuottanut valtavasti videoita ja kuvia järkyttävästä kansanmurhasta, seksuaalisesta väkivallasta, ruumiiden rekkalasteista. Muutamassa vuodessa viisitoistakertainen määrä kuolleita Israelin ja palestiinalaisten konfliktiin verrattuna. Mutta nämä kuvat ja videot eivät trendaa X:ssä.

Miksi meitä kiinnostaa Israelin ja Palestiinan konflikti niin paljon, verrattuna 2014 alkaneeseen Saudi-Arabian ja Jemenin kokoajan käynnissä olevaan konfliktiin, joka on tappanut noin tuplasti enemmän (227,000) kuin kaikki Israelin ja arabien konfliktit yhteensä?

Vastaus: Koska blogikirjoittaminen, puhuminen, päivittäminen ja mielenosoittaminen palestiinasta on enemmän oman sielun meikkaamista kuin blogikirjoittaminen, puhuminen, päivittäminen ja mielenosoittaminen Hema ja Lendu kansojen sodasta.

Je est un autre

Israel-Arabit konfliktiin meidän on helpompi projisoida omat identiteettimme. Israel-Palestiina konfliktissa näyttäytyy kontrasti meidän ja muiden välillä. Emme näe itseämme Jemenissä tai Kongossa.

Vauras liberaalidemokratia, jonka asukkaat näyttävät meiltä, jotka elävät samanlaisia elämiä kuin me vastaan suuri toiseus: Palestiina, joka on erilainen kuin me. Palestiina-Israel konflikti, on peili, jonka kautta voimme nähdä oman rumuutemme ja kauneutemme suhteessa toiseuteen.

Kun Narkissos kuoli, metsän jumalattaret ilmaantuivat ja löysivät makean järven muuttuneena suolaisten kyynelten järveksi. “Miksi itket?” kysyivät jumalattaret. […]
“Itken Narkissoksen tähden, mutten koskaan huomannut hänen kauneuttaan. Itken sillä aina kun hän polvistui äärelleni, näin hänen silmistään oman kauneuteni kuvajaisen.”

Paolo Coelho 1988.

Minä määrittyy muiden kautta. Runoilija Arthur Rimbaudin sanoin: “Je est un autre”, eli ‘minä on toinen’. Olemme eromme muihin. Siitä miksi toiseudet ovat välttämättömiä omaidentiteetin rakentumiselle kirjoitin tässä tekstissä. Lukuaika 6 min.

Olennaista siinä miksi Israel-Palestiina konflikti herättää niin paljon keskustelua on sen ymmärtäminen millä keinoin ihmiset tavoittelevat positiivista omaidentiteettiä. “Miten minun tulisi suhtautua konfliktiin, jotta pitäisin itsestäni?“

Positiivinen / negatiivinen omaidentiteetti

Ihmiset pyrkivät positiiviseen itsemäärittelyyn (Rubin & Hewstone 1998). Koska ihmisten itsemäärittelyynsä sisällyttämät ryhmäkäsitteet ovat keskeinen osa itsemäärittelyä kun sisäryhmällä menee hyvin sisäryhmään kuuluvien ihmisten itsetunto nousee (Kite & Whitley 2010).

Ryhmäinvälisen tunneteorian (Turner 1987, Miller 2004) mukaan ihmiset näkevät itsensä ryhmän vaihtokelpoisina mallikappaleina ennemmin kuin uniikkeina yksilöinä. Ihmiset reagoivat tunnetasolla kun tapahtumat vaikuttavat sisäryhmään (Miller 2004).

Meille tulee erityisen hyvä itsetunto, positiivinen omaidentiteetti, silloin kun tapahtuu jotain, tai teemme jotain, joka tukee näkemystämme itsestämme erityisen voimakkaina, syyttöminä tai moraalisina.

Meille tulee erityisen huono itsetunto, negatiivinen omaidentiteetti, silloin kun tapahtuu jotain, tai teemme jotain, joka saa meidät näyttämään yhtä heikoilta, yhtä syyllisiltä, yhtä moraalittomilta kuin muut.

Käsittelen kolme narratiivia: 1. Pelko-voima -narratiivi. 2. Syyllisyys-syyttömyys -narratiivi. 3. Dekolonialismin narratiivi. Käsittelin tätä antropologian ‘pelko-voima’ ja ‘syyllisyys-syyttömyys’ kulttuurijaottelua tässä tekstissä. Lukuaika 5 min.

Pelko-Voima

Pelko-Voima kulttuurissa ihmistä motivoi pelko, joka ajaa hakemaan voiman kokemuksia.

Niille joiden identiteetti rakentuu Lännen voimalle Israel-Palestiina konfliktissa terroristien pahuus on todiste siitä, että palestiinalaiset ei-läntisten kulttuurien edustajina ovat kykenemättömiä eettiseen elämään. Vastaavasti heidän heikkoutensa ja alivoimaisuudesta todiste kulttuurisesta alemmuudesta. Heille Israelin voima tuottaa positiivista omaidentiteettiä.

Tämä kotijoukkueen voiman näkökulma on intuitiivisin. Sisäryhmän menestys tuottaa positiivista omaidentiteettiä. He ovat kuin me olemme. Heidän menestyksensä on meidän menestystämme. Läntisen monipuoluedemokratian, juutalaiskristillisen moraalin, liberaalin kulttuurin ja valistusaikaisen rationalismin etuvartio pimeässä ja barbaarisessa Lähi-Idässä.

Kongo tai Jemen ei kerro tarinoita voimastamme. Israel kertoo.

Syyllisyys-Syyttömyys

Syyllisyys-Syyttömyys dikotomiassa ihmistä motivoi syyllisyys, joka ajaa hakemaan syyttömyyden kokemuksia.

Kristinuskon, erityisesti protestantismin leviämisen ajamana ja vielä voimistuen maailmansotien seurauksena Euroopassa kulttuuri on kääntynyt voiman ihannoimisesta syyttömyyden ihannoimiseen. Nietszche puhuisi kääntymyksestä herramoraalista orjamoraaliin (Nietszhe 1886a; 1886b).

Niitä joiden identiteetti rakentuu Lännen moraalisuudelle ei häiritse jos ulkoryhmät eivät kunnioita ihmisoikeuksia, sillä mitä voisimmekaan odottaa meitä huonommilta, jotka ovat kykenemättömiä eettiseen elämään. Meidän vuolaat synnintunnustuksemme, meidän vaatimuksemme syyttömyyteen pyrkivästä lännestä ovat osoitus omasta henkilökohtaisesta ja oman ryhmämme ylemmyydestä. Syyllisyysjulistustemme avulla teemme itsetuntomme kannalta positiivisen vertailun itsemme ja toiseuden välillä. Vain omat syntimme ovat todella moraalisten olentojen syntejä.

Olemme varovaisia vaatimaan toiseudelta, Lähi-Idän, Afrikan tai Aasian kansoilta sitä, että nämä ottaisivat vastaan pakolaisia, leikkaisivat päästöjä, kunnioittaisivat ihmisoikeuksia tai kävisivät sotaa moraalisesti. Se heikentäisi moraalista ylemmyyttämme jos muut toimisivat meitä moraalisemmin.

Saksassa puhutaan syyllisyysylpeydestä (schuldstoltz). Se, että saksalaiset aktiivisesti katuvat, ruoskivat itseään menneestä syntisyydestään, itseasiassa tuottaa hyvää itsetuntoa. Saksalaiset ovat moraalisempia kuin japanilaiset, kiinalaiset, venäläiset, turkkilaiset ja niin edespäin, koska saksalaiset rakentavat temppeleitä ja laskevat seppeleitä omalle syyllisyydelleen. Ylevimpiä ovat vuolaimmin syntisyydensä tunnustavat.

Turner (1987) kertoo: Kun yksilöt määrittelevät itsensä tietyn sosiaalisen ryhmän jäseniksi he oppivat tai kehittävät ryhmälle itsemäärittelylle sopivia käyttäytymistapoja ja luopuvat tai oppivat pois tavoista, jotka ryhmän itsemäärittelyn mukaisesti eivät kuulu ryhmän stereotypioihin.

Olemme huolissamme naisten asemasta Länsimaisessa Puolassa, joka rajoittaa aborttioikeutta, mutta aborttioikeudet globaalissa etelässä ovat meille yhdentekeviä. Puolan toiminta ei sovi siihen miten haluamme nähdä itsemme. Samalla tavalla se miten Israel pommittaa siviilejä on kauhistus, mutta se miten Kim-Jong Un näännyttää nälkään omaa kansaansa sopii käsitykseemme barbaareista.

Hema ja Lendu -kansojen keskinäiset ihmisoikeusrikkomukset eivät koske meitä, joten niiden tuomitseminen ei tuota meille hyvää mieltä. Marssimme Yhdysvaltain poliisiväkivaltaa vastaan, vaikka Yhdysvalloissa poliisi ampuu kansalaisiaan neljänneksi vähiten Etelä- ja Pohjois-Amerikan valtioista. Kuitenkin liikaa suhteessa siihen miten haluamme käsittää itsemme. Se, että barbaarivaltioissa poliisit ampuvat ihmisiä on yhdentekevää.

Joka vuosi n. 100 henkeä tekee Tiibetissä polttoitsemurhan protestoidakseen Kiinan miehitystä. Se ei liikuta meitä. Tuomitsemme itsemme, koska toisin kuin muut, me emme ole barbaareja.

Israel-Palestiina kirvoittaa keskustelua, koska se herättää meidät taisteluun syyllisyydestä ja syyttömyydestä. Toiset perustelevat Israelin ja samalla omaa syyttömyyttä, toiset piehtaroivat syyllisyydessä pyhittääkseen itsensä ja vapautuakseen tuomitsemalla.

Israel-Palestiina herättää näistä syistä erityisen paljon tunteita ja ihmiset keskustelevat ollakseen niistä eri mieltä keskenään.

Dekolonisaatio

Kylmässä sodassa Neuvostoliitto tuki arabeja ja USA Israelia. Seurauksena globaaliin laitavasemmistoon ja oikeistoon on iskostunut heimoperinne tietyn osapuolen tukemisesta. Tämä itsessään takaa poliittisia jakolinjoja myötäilevän keskustelun aiheesta. Kuitenkin eräs pieni akateeminen ja radikaali osa vasemmistosta pistää silmään erityisellä tavalla.

Harvardin yliopistossa 34 opiskelijajärjestöä julkaisi kirjeen, jossa kirjoitettiin: “Pidämme Israelia yksin vastuussa kaikesta väkivallasta, jotka seuraavat vuosikymmenten miehityksestä.” Kirje kaikuu sitä miten Noam Chomsky piti Yhdysvaltoja yksin vastuussa Pol Potin kommunistihallinnon lahdatessa neljänneksen Kamputsean väestöstä. Kaikuu sitä miten monet länsimaalaiset, näkevät Läntisen sivilisaation yksin vastuussa kehitysmaiden köyhyydestä.

Moderni antikolonialisti paitsi tuomitsee kolonialismin, myös korostaa sitä miten Suomikin on kanssasyyllinen kolonialismiin. Kriittisen rotuteorian kautta moderni antirasisti näkee valkoiset länsimaalaiset yksin vastuussa ei-valkoisten ongelmista. Moderni antirasisti paitsi tuomitsee rasismin, myös muistaa korostaa omaa osasyyllisyyttään.

Miksi amerikkalaiset opiskelijat pitävät Israelia yksin syyllisenä kaikkeen väkivaltaan Palestiinassa, mukaanlukien Hamasin siviileihin kohdistamiin raiskauksiin, joukkomurhiin ja ohjushyökkäyksiin? Mitä opiskelijat tarkoittavat kun puhuvat dekolonisaatiosta palestiinan kontekstissa?

Herännäisvasemmistolaiseen maailmankatsomukseen kuuluu olennaisena osana läntisen sivilisaation, erityisesti valistusrationalismin ja vapaan markkinatalouden rooli kaiken pahan alkuna ja juurena. Ajatus on kerrostunut seuraavasti:

• Pohjalla on Platonin ajatus siitä, että alkutila on jumalallinen täydellisyys ja inhimillinen kehitys on epätäydellistänyt maailman (370eea; 385eea).

• Rousseau jatkaa ajatusta ja toteaa ihmisen olleen luontaisesti hyvä aiemmassa yhteiskunnallisen kehityksen vaiheessa, kunnes länsimainen kulttuuri korruptoi hänet pahuuteen (1755; 1762b; Lovejoy 1923).

• Päälle valetaan Hegeliläinen dialektiikka, jonka mukaan historia on vääjäämätön ja usein väkivaltainen yksiulotteinen matka, jossa yhteiskunta muuttuu pikkuhiljaa enemmän paratiisiksi kun se tulee tietoiseksi itsestään rikkomalla laatikon kyetäkseen ajattelemaan sen ulkopuolella suuremmassa laatikossa ja taas rikkoen sen laatikon kyetäkseen ajattelemaan alati suuremmassa laatikossa, kunnes kaikki laatikot on rikottu ja kaikki hämmennys kuorittu pois (1807).

• Perään tulee Marx kuvaten historian kehityksen kamppailuna sorrettujen ja sortajien välillä, jossa historia etenee kohti Hegelin ja Platonin paratiisia askel askeleelta sorrettujen voittaessa sortajat ja rikkoessa sortajien ylläpitämät ajattelua kahlitsevat laatikot vallankumouksissa (Marx & Engels 1818).

• Gramschi lisää, että suurin este sorrettujen voiton tiellä on sortajien ylläpitämä ajattelun laatikkoa perusteleva kulttuuri, johon sorretut sosiaalistetaan hyväksymään sorto (1947).

• Marcusen kriittinen teoria esittää Neuvostoliiton ym. epäonnistumisen syyksi sen, etteivät 1900-luvun kommunistit onnistuneet kuorimaan pois länsimaisen rationalismin kulttuuria ja siksi uusinsivat läntisen kulttuurin sorron yrittäessään luoda vapaata yhteiskuntaa (1958). Tarvittaisiin paljon vallankumouksellisempi kulttuurinen ja institutionaalinen vallankumous kuorimaan pois sisäistetty sorto ja rikkomaan laatikko ihmisten mielistä.

• Päälle kerrostuu Fanonin ajatus siitä miten ei-eurooppalaiset kansat on aivopesty länsimaiseen kulttuuriin, ajettu heidän ajattelunsa Läntiseen sortavaan laatikkoon, kolonisaation kautta ja miten paitsi kolonisoitujen, myös kolonisoijien on kyettävä pyyhkimään aivonsa, eli dekolonisoimaan mielensä ja poliittinen maailmansa, jotta ihmiskunta voisi edetä kohti parempaa tulevaisuutta (1961).

• Ymmärtääksemme amerikkalaisia opiskelijaradikaaleja, meidän vielä huomattava ajatussedimenttien pintakiilteenä Freiren ‘sorrettujen pedagogia‘, jossa koulutuksen lähtökohdaksi otetaan oppilaiden tietoisuuden kehittäminen ymmärtämään läntisen yhteiskunnan sorto ja alistus, ymmärtämään laatikko ja ajattelemaan sen ulkopuolelta (1968).

Isaac Gottesman (2016) ja James Lindsay (2022) kuvaavat miten em. teoriaperinteestä on muodostunut erityisesti Yhdysvaltojen koulutusinstituutioissa suosittu maailmankatsomus ja miten koulutuksen päämäärää on pyritty kehittämään pois työelämätaitojen oppimisesta kohti laatikon kyseenalaistamista, sekä kaikkien sorron ja alistamisen muotojen vastaista taistelua.

Opiskelijat syyllistetään etuoikeuksistaan, joiden esitetään olevan seurausta läntisestä alistuskulttuurista. Aktivismi alistuskulttuurin kuorimiseksi pois esitetään tapana työskennellä syyllisyydestä vapautumisen puolesta.

Populäärikulttuurissa teoriaperinteen tämänhetkisen kehityksen tilaan viitataan uudella termillä “woke”, vaikkakaan se ei sisällä mitään olennaisesti uutta suhteessa 1960-luvun lopun uusvasemmistolaisuuteen. Painotuksen siirtyminen pois taloudellisesta alistamisesta kohti rodullista, sukupuolista ja muuta kulttuurista alistamista kohtaan on vain edelleen syventynyt.

Israelin ja palestiinan kontekstissa ajatus rakentuu jotakuinkin näin:

Kaikki sorron muodot limittyvät länsimaalaisen, valkoisen ylivallan, heteronormatiivisuuden ja valistusrationalismin intersektionaalisessa matriisissa, jossa palestiinalaisten taistelu läntistä sortoa vastaan on osa sukupuolivähemmistöjen, köyhien, rodullistettujen ja muiden sorrettujen yhteistä taistelua läntisen alistuskulttuurin kuorimiseksi pois.

Israel edustaa kehittyneintä, eli korruptointuneinta, länttä ja se on konfliktissa voitolla, joten se on kiistatta sortaja. Kaikki toimet joihin sorrettu joutuu turvautumaan pyhittyvät sen jalon päämäärän kautta, jota kohti sorrettu vie kamppailunsa kautta koko maailmaa. Kaikki yritykset näyttää Israelin toimet oikeutettuina on osa aivopesua, jolla sorretut pyritään saamaan hyväksymään oma sortonsa.

30.3.1972 kolme japanilaista turistia toteutti Lodin lentokentän joukkomurhan Israelissa. Miksi nuoret japanilaiset matkustavat Israeliin tekemään terrori-iskun? He kuuluivat Palestiinan Vapautuksen Kansanrintaman sisarjärjestöön Japanin Punaiseen Armeijakuntaan.

Kuten kriittinen feministi ja filosofi Judith Butler sanoi 2006: “On tärkeä nähdä Hamas ja Hezbollah progressiivisina liikkeinä, jotka ovat vasemmalla, osana globaalia vasemmistoa“. On hyvä ymmärtää, että progressiivisuudella Butler tarkoittaa progressiota kohti parempaa maailmaa, joka on vapaa kaikista sorron muodoista. Hamas ja Hezbollah ovat vasemmistolaisia liikkeitä, koska ne taistelevat sortoa vastaan.

Teoria on ajaton ja paikaton, se sopii Hamasin hyökkäykseen lokakuun 7. 2023 Israelilaisia siviilejä vastaan aivan yhtä hyvin kuin se sopi 50-60-lukujen taitteessa Ranskan ja Algerian sotaan, jonka kontekstissa kirjoitettiin seuraava teksti:

Kun viimeinkin kolonisti on tapettu, poistettu maasta tai sulautettu, kadonneen vähemmistölajin tilalle tulee sosialistinen veljeys.
Eikä sekään riitä: taistelija harppoo kaikki askelmat kerralla. […]
Hän on kerjäläinen joka taistelee kurjuudessaan vahvasti aseistautuneita rikkaita vastaan. […]
Voittoa ei saavuteta ilman kauhistavia menetyksiä. Siirtomaa-armeija julmistuu ja panee toimeen etsintöjä, ratsioita, väestönsiirtoja ja rangaistusretkiä; naisia ja lapsia surmataan. […]

Me (eurooppalaiset) olemme kylväneet tuulta; myrsky on hän. Koska hän on väkivallan lapsi, hän ammentaa siitä inhimillisyyttään joka hetki: me olimme ihmisiä hänen kustannuksellaan, hän tekee itsestään ihmisen meidän kustannuksellamme.
Toisenlaisen, korkeatasoisemman ihmisen.

Jean Paul Sartre esipuheessaan Frantz Fanonin kirjaan ‘Sorrettujen yöstä’ 1961 s.24.

Teorian mukaan Gazassa 7.10.2023 oli käynnissä dekolonisaatio, jossa Hamas-taistelija, Israelilaisen väkivallan lapsi, teki itsestään ihmistä oikeutetusti israelilaisten kustannuksella. Edisti maailmanhistoriaa kohti koko ihmiskunnan vapautumista.

Sitä kuka on hyvä ja kuka paha tässä tarinassa ei ratkaise se kuka tekee hyvää ja kuka pahaa. Sen ratkaisee se keitä toimijat ovat. Mitä he edustavat. Israelilaiset ovat Mr. Smith, jotka haluavat pitää globaalin limittyvien sorron muotojen ja ajattelua kahlitsevan matriisin vallassa.

Teon, vaikkapa siviilin surmaamisen, moraalinen arvo määrittyy sen kautta onko siviili kolonialisti, eli Mr. Smith, vai kolonisoitu, eli Neo. Viekö surma maailmaa kohti vapautumista, vai kahlitseeko se maailmaa sortoon.

Lähteet

Edellisessä tekstissäni käsittelin Israelin ja Palestiinan konfliktin taustoja ja mahdollisia teitä rauhaan. Lue teksti tästä.

Tässä tekstissä käsittelen Hamasin historiaa, maailmankuvaa, tavoitteita, rahoitusta, palestiinalaisten asenteita Gazassa ja Länsirannalla sekä Israelin vaihtoehtoja tilanteen ratkaisemiseksi.

Lukuaika 10min.

Hamasin historia

Israelin syntysodassa 1948 lapsi nimeltä Ahmed Yassin joutui jättämään Ashkelonin lähellä sijainneen kotinsa perheen paetessa pakolaisleirille Gazaan. Rauhansopimuksessa Yassinin perhe menetti maansa uuden Israelin valtion alueella.

Yassin neliraajahalvaantui 12-vuotiaana painionnettomuudessa. Halvaantuneena Yassin luki valtavasti ja alkoi hyvin nuorena pitää suosittuja saarnoja Gazalaisessa moskeijassa perjantairukousten jälkeen. Vammastaan huolimatta hän pystyi työskentelemään arabiankielen opettajana, meni naimisiin 22 vuotiaana ja sai 11 lasta.

37-vuotiaana Yassin perusti hyväntekeväisyysjärjestö Mujama al-Islamiyan pan-islamistisen muslimiveljeskunnan palestiinan haaraksi.

Muslimiveljeskunta on Egyptissä 1928 perustettu kansalaisliike, joka tavoittelee muslimivaltioiden hallitsijoiden kaatamista ja valtioiden yhdistymistä yhdeksi teokraattiseksi Kalifaatiksi, jota hallitsisi Islamin laki Shari’a. Muslimiveljeskunta on ideologiansa takia nykyään kielletty melkein kaikissa muslimimaissa.

1987 Israelilaisten sotilaiden ja palestiinalaisten liikenneonnettomuudesta syttyneen ensimmäisen Intifadan aikaan Yassin perusti Hamasin yhdessä Abdel Aziz al-Rantisin kanssa Palestiinan muslimiveljeskunnan sotilaalliseksi siiveksi.

Hamas toteutti 1989 alkaen itsemurhaiskuja ja murhia kohdistaen tekonsa pääasiassa Isrealilaisiin sotilaskohteisiin.

1994 Hebronissa juutalainen Baruch Goldstein surmasi 29 muslimia Ibrahimi-moskeijassa Ramadanin aikaan. Tapaus oli Hamasille vedenjakaja, jonka jälkeen se ei enää tehnyt eroa Israelilaisten sotilaiden ja siiviilien välillä. Seurasi terrorikampanja, jonka seurauksena Israel alkoi rakentaa muuria Gazan ympärille ja rajoittaa liikennettä sisään ja ulos kaistaleelta.

Hamas aloitti Yassinin johdolla rakettien ampumisen 2001. Tähän päivään mennessä Hamas on ampunut useita kymmeniä tuhansia ohjuksia Israeliin.

Israel onnistui lukuisten epäonnistuneiden yritysten jälkeen surmaamaan Yassinin 2004. Yli 200,000 Gazan asukasta osallistui hänen hautajaisiinsa.

2005 Israel oma-aloitteisesti purki siirtokunnat Gazan kaistaleelta ja antoi Gazalle itsehallinnon. Hamasin johtaja Mohammed Deif totesi, että Hamasin rakkaus marttyyriutta kohtaan saavutti sen, mitä Fatahin Palestiinalaishallinto ei ollut saavuttanut kymmenien vuosien rauhanomaisilla neuvotteluilla.

2006 Hamas voitti ensimmäiset Gazan aluevaalit, jotka järjestettiin pian Arafatin kuoleman jälkeen. Hamas sai alueparlamenttiin 76 paikkaa ja Palestiinalaishallinnon valtapuolue Fatah 43 paikkaa.

Vaalivoiton jälkeen USA, Israel, EU ja Venäjä lähettivät Hamasille kirjelmän, jonka mukaan kaikki kansainvälinen apu Gazaan lopetettaisiin mikäli Hamas ei sanoutuisi irti väkivallasta ja sodasta Israelia vastaan. Hamas ei suostunut. Gazan saarto alkoi. Gazan avustusrahat maksettiin Fatahin tileille. Gazan talous romahti.

Länsimaat ja Israel lähettivät Fatahille muutenkin merkittävää tukea ennen ja jälkeen vaalien. Reaktiona Hamas syytti Fatahia sotilasvallankaappauksen valmistelusta ja katutaistelut Gazassa alkoivat 2007. Sekä Fatah, että Hamas syyllistyivät vastapuolen tukijoiden kidutuksiin ja murhiin.

Taistelun voitettuaan Hamas otti yksinvallan Gazan kaistaleella. Heti seuraavana vuonna alkoi ensimmäinen Gazan sota Hamasin ja Israelin välillä vastauksena Gazasta ammuttujen rakettien määrän kasvuun. 2006 jäädytetty länsimainen apu alkoi uudelleen 2008 sodan aiheuttaman humanitaarisen katastrofin keskellä.

Hamasin tavoitteet

Yassin ja al-Rantisi julkaisivat Hamasin peruskirjan 1988. Peruskirjan artikla §15: “Päivänä jona viholliset kaappaavat osan Islamin maata (wafq) jihadista tulee jokaisen muslimin henkilökohtainen velvollisuus. Juutalaisen kaappauksen edessä on pakollista, että jihadin sotalippu nostetaan.“

Hamas vetoaa muslimeihin: Mohammed (alayhi as-salām) sanoo, että “jokaista muslimia, joka kieltäytyy taistelemasta Jihadissa tullaan kiduttamaan helvetissä tavalla, jolla ei ketään syntistä ihmistä kiduteta” (Koraani 8:15-16). Vastaavasti Hamasin tulkinnassa jihad on tie pelastukseen: “Miekka pyyhkii pois kaikki synnit […] tulla tapetuksi Allahin polulla pesee pois kaiken epäpuhtauden.” (Kitab al-jihad 14-16).

Hamasille kyse on kuitenkin vielä suuremmasta asiasta kuin vain jihadista palestiinan vapauttamiseksi ja Israelin tuhoamiseksi. Sota Israelia vastaan on väline, jolla yhdistää koko ummat-al-islam, muslimimaailma, yhteiseen pyhään sotaan, joka on Hamasin siteeraamien pyhien kirjoitusten mukaan ennaltaedellytys uudelle Kalifaatille ja lopun ajoille.

Hamasin peruskirjan artikla §7 on asiassa yksiselitteinen: “Viimeinen aika ei koita ennen kuin muslimit tappavat juutalaiset. Tällöin juutalaiset piiloutuvat kivien ja puiden taa. Kivet ja puut huutavat ‘Oi allahin orja, takanani on juutalainen, tapa hänet’, paitsi gharqad puu, sillä se on juutalaisten puu.“Lainaus Kirjan 54 Hadithista 103 Abu Huraira Shahih Muslim 2922 kuvaa hetkeä kun voitettuaan Dajjalin Jeesus puhdistaa maailman perustaessaan uuden maailmanlaajuisen Kalifaatin.

Lopun aikojen alussa Al-Masih ad-Dajjal, viimeinen väärä profeetta, harhauttaa monia, kuten kankaanpunojia, taikureita, sekarotuisia ja huorien lapsia, mutta enemmistö hänen seuraajistaan, tulevat olemaan juutalaisia.

Al-Mahdi nousee kaikkien muslimien johtajana taistelemaan Dajjalia vastaan. Kun Dajjalin ja Mahdin armeijat ottavat yhteen Jerusalemissa Jeesus astuu takaisin maan päälle ja surmaa Dajjalin Lodin portilla (Lähellä Tel Avivia). Dajjalin surmaamisen jälkeen “Jeesus lahtaa siat, rikkoo ristit, tuhoaa kirkot ja temppelit ja tappaa kristityt, jotka eivät usko häneen” (Umdah 420). Tämän jälkeen Jeesus, Mahdi ja muslimit valloittavat koko maailman kukistaen islamin vastustajat.

Jeesus yhdistää maailman Shari’an alle yhteen globaaliin Kalifaattiin ja hallitsee pyhässä valtakunnassa, kunnes erinäisten tapahtumien jälkeen tuomionpäivä vihdoin koittaa.

Hamasin ideologiassa ei ole käsitettä ‘siviili’, ei omalla eikä vihollisen puolella. Pyhässä sodassa jokainen muslimi on taistelija ja jokainen juutalainen on vihollinen. Elämä on vain odotushuone ennen, joko taivasta tai helvettiä. Jos ihminen kuolee niin hyvä, hän pääsee paratiisiin aiemmin, tai hyvä, hän joutuu helvettiin aiemmin.

Hamasilla ei ole syytä välttää omien kuolemaa. Se on valmis käyttämään kouluja, sairaaloita ja moskeijoita paikkoina joissa varastoida aseita ja joista laukaista ohjuksia.

Hamasille mikään hinta ole liian kallis, eikä mikään teko väärin, kun tavoitteena on Jumalan valtakunta maan päälle.

Hamasin sotilassiiven komentaja Mohammed Deif sanoo Israelille: “Tänään te taistelette jumalallisia sotilaita vastaan, jotka rakastavat kuolemaa Allahin puolesta kuten te rakastatte elämää ja jotka kilpailevat keskenään marttyyriudesta kuten te pakenette kuolemaa.” Kuten Hamasin poliittisen siiven puheenjohtaja Ismail Hanyeh sanoo: “Juutalaiset rakastavat elämää, joten se on minkä viemme heiltä. Me tulemme voittamaan, koska he rakastavat elämää ja me rakastamme kuolemaa.“

Hamasin peruskirjan artikla §13 “Palestiinalaisten ongelmiin ei ole muuta ratkaisua kuin jihad. Rauhanneuvottelut ovat ajanhukkaa ja turhuutta.”

Hamasin ymmärtäminen palestiinalaisnationalistiseksi vastarintaliikkeeksi on virhe. Kyseesssä on uskonnollinen liike. Se ei rinnastu Ranskan natsimiehittäjiä vastaan taistelleeseen Maquis-liikkeeseen, vaan Al-Qaedaan ja ISIS:iin. Fatah on palestiinalaisnationalistinen liike. Hamas on islamistinen liike.

Puolustava Jihad

Islamin teologien mukaan jihad on oikeutettu jos vääräuskoiset julistavat sodan islamille tai jos muslimit kohtaavat uskonnollista syrjintää. Silloinkin pyhän sodan saa julistaa vain oikeutettu johtaja.

Hamasin tulkinnassa Israel on vallannut pyhää maata ja Hamas on oikeutettu johtaja, jolla on velvollisuus julistaa puolustava jihad. Palestiinalaishallinnon teologisen kannan mukaan Hamas ei ole palestiinalaisten oikeutettu johtaja eikä sillä ole auktoriteettia päättää pyhästä sodasta palestiinan muslimien puolesta.

Hyökkäävä jihad

Ibn Khaldunin ja mm. Islamilaisen teologian Safi’i koulukunnan mukaan muslimeilla on pyhä velvollisuus, joko kääntää kaikki ihmiset muslimeiksi tai alistumaan Islamin laille Shari’alle ja maksaa alistuneille vääräuskoisille (dhimmi) kuuluva vero (jizya) (Khaldun 88-183, viitattu: Rodriguez 2015). Näissä uskontulkinnoissa Islam asettaa uskoville velvollisuuden ottaa maallinen valta vääräuskoisten valtakunnissa (dar al-harb) (ibid.). Tässä uskontulkinnassa muslimien ja muiden välillä ei ole koskaan rauhaa, korkeintaan tulitaukoja.

Islamin teologian valtavirta ei hyväksy hyökkäävän Jihadin oppeja. Pyhä Koraani (2:190) kieltää sotien aloittamisen ja sallii sodan vain todellisia vihollisia vastaan (60:7–8; 4:90). Maltillisen Islamin teologia ei painota opetuksissaan sodan pienempää jihadia, vaan suurempaa jihadia, jokaisen yksilön sisäistä pyhää sotaa omia himoja vastaan.

Sunna ja erimielisyydet Islamin sisällä

Pyhä Koraani on Jumalan sanansaattajan sanelusta kirjoitettu elämänkertateos, joka sisältää tarkat ohjeet niin verotukseen, rikosoikeuteen kuin ryöstösaaliin jakamiseen.

Koraania täydentävät Hadithit, jotka ovat Mohammedin (alayhi as-salām) aikalaisten muistelmia Jumalan sanansaattajan sanoista ja teoista. Yhdessä Koraani ja Hadithit muodostavat Sunnan, ohjeen Jumalalliseen elämään.

Pyhien Hadithien kokoelma on moninainen ja keskinäisesti ristiriitainen. Erot sunnilaisten, shiiojen, sufilaisten, wahhabilaisten, sekä Hamasin kaltaisten islamistien ja maltillisten muslimien välillä syntyvät etupäässä siitä mitä Haditheja uskotaan ja mitä ei ja miten Koraania tulkitaan näiden Hadithien valossa.

Hamasin strategia

Hamasin hyökkäys vaikuttaa hulluudelta. Hamas on selvästi liian heikko tuhoamaan Israelia. Se, että Israel tekee täysin ylivoimaisen vastaiskun ei voi tulla yllätyksenä. Hamas on varastoinut pitkän sodan varalle aseita, ammuksia ja ohjuksia, muttei vettä ja ruokaa siviileille. Mitä Hamas teolla tavoittelee?

Hamasin maailmankuvassa konflikti ei ole vain palestiinalaisten ja Israelin välinen. Hamasin maailmankuvassa osapuolina ovat kaikki muslimit vastaan kaikki juutalaiset.

Lokakuun 7. päivän hyökkäys pyrkii provosoimaan Israelia niin raakaan vastaiskuun, että se herättäisi muslimit kautta maailman pyhää maata (wafq) puolustavaan jihadiin.

Ajoituksen kannalta selkeä motiivi on Israelin ja Saudi-Arabian neuvottelut suhteiden normalisoimisesta. Neuvottelut olivat lähellä ratkaisua ja saudien ja Israelin liennytyksen odotettiin laajasti leviävän Israelin ja muiden arabimaiden suhteisiin.

Israelin ja arabimaiden suhteiden normalisoituminen olisi heikentänyt Hamasin mahdollisuuksia sytyttää kaikkia muslimeja koskeva pyhä sota. Hamas pyrkii vaikuttamaan kansalaismielipiteisiin arabimaissa riittävästi tehdäkseen sopimuksista Israelin kanssa poliittisesti mahdottomia.

Siviilien kansainvälisesti näkyvä kärsimys on bensiiniä sille pyhän sodan nuotiolle, jota Hamas yrittää sytyttää. Gazalaisten lasten marttyyrius Israelin pommituksissa on väline muslimimaailman nostamiseksi viimeiseen taisteluun lähtölaukaukseksi lopun ajoille. Siksi kun Israel pyytää siviilejä poistumaan Pohjois-Gazasta, Hamas kieltää heitä poistumasta. Mikään hinta ei ole liian kallis, kun palkintona on Jumalan valtakunta.

Hyökkäys Israeliin on ns. ‘akselerationismia‘. Hamasin pyrkimys kiihdyttää historian etenemistä kohti Koraanin ja Hadithien lupaamia lopun aikoja.

Hamasin tukijat

Hamasin suurimmat rahoittajat ovat NATO-maa Turkki, Iran, EU:n toiseksi tärkein energiakumppani Qatar, Kuwait, sekä Sudan. Hamasin n. miljardin dollarin budjetista Qatar rahoittaa vajaa puolet. Hamasin poliittinen toimisto sijaitsee Qatarissa. Iranin osuus Hamasin budjetista on n. 10%. Hamas kerää veroina Gazassa pääasiassa tuontitullien kautta vain n. 14% budjetistaan. Loput tulevat lahoituksina valtioilta ja yksityishenkilöiltä, usein kryptovaluuttoina.

Qatar ja Kuwait olivat myös ISIS:in ja ovat muslimiveljeskunnan, sekä laajasti muiden islamististen liikkeiden päärahoittajat. Myös rahoituslähteidensä suhteen Hamas näyttäytyy selvästi osana globaalia islamismia.

Saamastaan rahoituksesta Hamas käyttää palkkoihin noin puolet, muihin toimitamenoihin 22% ja hankintoihin 16%. Arviolta 55% budjetista kuluu sotilasmenoihin.

Hamasin sotilaallisen vahvuuden arvioidaan olevan rauhan aikana n. 20,000 – 40,000 kuukausipalkkaa saavaa taistelijaa. Arvioiden mukaan Hamasin armeija on sotilasmäärältään on siis Suomen armeijan kantahenkilökuntaan nähden jotain samankokoisen tai kaksinkertaisen väliltä.

Aseet Hamasille kulkevat Iranista Jemeniin, josta ne viedään Punaisen meren yli Sudaniin ja sieltä salakuljetetaan Egyptin läpi Gazaan.

Aseita kuljetetaan myös Syyrian satamista. Esimerkkinä Israelin pysäyttämä laiva, joka kuljetti 181 kranaatinheitintä, vajaa puolta miljoonaa ampuma-asetta, sekä neljääkymmentä Syyrialaista Khaibar-1 ohjusta.

Khaibar on symbolinen nimi ohjukselle. Khaibar oli juutalaisten asuttama kaupunki, jonka Allahin sanansaattaja Mohammed (alayhi as-salām) valloitti vuonna 628 jakaen vangiksi otetut naiset orjattariksi uskoville (Koraanin Suura 48:15). Allahin sanansaattaja Mohammed (alayhi as-salām) itse vaihtoi 7 orjatarta Dihyah Al-Kalbin vangitsemaan kauniiseen Safiyyaan, josta tuli yksi uskovien äideistä. Tätä ennen Mohammedin (alayhi as-salām) käskystä Safiyyan aviomiestä Kenana ibn al-Rabia oli kidutettu kuumilla raudoilla ja mestattu tämän kieltäydyttyä paljastamasta juutalaisten aarteen sijaintia.

Tapaa jolla ISIS kohteli yeazidi-naisia tai Hamas 7.10. kaappaamiaan juutalaisia perustellaan sillä, että muslimilla voi olla vain neljä vaimoa, mutta niin monta orjatarta kuin hän pystyy hankkimaan sodassa vääräuskoisia vastaan (Koraani 4:3, 4:24, 33:50). Tässä Allahin sanansaattaja Mohammed (alayhi as-salām) itse näytti esimerkkiä.

Kansalaismielipide Gazassa ja Länsirannalla

Niiden osuus, jotka kannattavat kahden valtion ratkaisua on laskussa sekä Länsirannalla, että Gazassa. Huomionarvoista, että kahden valtion ratkaisun kannatus on ollut 2018 jälkeen korkeampaa Gazassa kuin Länsirannalla. Kahden valtion kannattajat ovat selkeässä vähemmistössä verrattuna sotaa kannattaviin, sekä Gazassa että Länsirannalla.

Enemmistö on sitä mieltä, että vaikka palestiinalaiset saisivat oman valtion ja miehitys lopetettaisiin, taistelua tulisi kuitenkin jatkaa Israelin tuhoamiseksi. Hamasin tavoitteilla on siis laaja kannatus, sekä Gazassa että Länsirannalla.

Hamasin tuhoaminen

Israel ei iske Gazaan tarkoituksenaan kostaa Gazan siviileille, vaan tuhotakseen Hamasin kyvyn iskeä Israelia vastaan. Vaatimus tulitauosta on vaatimus jättää Hamasin kyvyt ennalleen. Tämä ei ole Israelille poliittisesti mahdollinen lopputulos 1400 israelilaisen siviilin murhan jälkeen.

Päämäärä Hamasin tuhoamisesta ja päämäärä viattomien gazalaisten säästämisestä kärsimykseltä ja kuolemalta ovat yhteen sovittamattomassa ristiriidassa. Gaza on pinta-alaltaan Espoon kaupungin kokoinen alue, jossa asuu 2 miljoonaa ihmistä, joista puolet on alle 17,7 vuotiaita.

Gazan valtaaminen modernissa kaupunkisodassa tarkoittaisi välttämättä sumeilematonta tykistötulen käyttöä, käytännössä koko alueen jauhamista murskeeksi. Gazalaiset eivät Egyptin ja Israelin saarron takia pääse pois vaikka haluaisivat. Jordania, Egypti ja muut arabimaat eivät suostu ottamaan pakolaisia vastaan, sillä uskovat, että jos Israel saa heidät lähtemään se ei päästä heitä enää koskaan takaisin. Tämä huoli on todennäköisesti oikeutettu.

Gazan kaistale on alue, jonka Hamas tuntee kuin taskunsa, ja jonka se on kaivanut täyteen tunneleita 15 vuoden ajan valmistautuen ja harjoitellen Israelin maahyökkäyksen varalta. Huomionarvoista, että maanalaisia rakenteita ei ole kaivettu suojiksi siviileille, vaan suojiksi aseille. Gazan kaistale on vaikein mahdollinen kaupunkisotaympäristö mille tahansa armeijalle.

Hamas on toimillaan tähdännyt siihen, että Israel tekisi maahyökkäyksen ja Hamas pääsisi taistelemaan ympäristössä, joka antaa sille itselleen mahdollisimman suuren sotilaallisen ja moraalisen edun.

Hamasin tuhoaminen ei ole armeijan tai järjestön tuhoamista, vaan ideologian tuhoamista. Se on hyvin vaikeaa. Länsimaat liittolaisineen tekivät ISISin pääkaupungista Raqqahista maailman raunioituneimman kaupungin siviiliuhreista välittämättä. Tuhosivat ISISin toimintakyvyn, mutta eivät sen ideologiaa. Vielä nyt lokakuussa 2023 Euroopassa on tehty murhia ISISin nimissä.

Hamas on virittänyt ansan ja pakottanut Israelin astumaan siihen. Israelille selkeitä vaihtoehtoja on kaksi ja kumpikin johtaa Hamasin tavoitteiden täyttymiseen:

1. Molemminpuolisesti tuhoisa ja kallis maahyökkäys Gazaan ja miehitys. Kuukausien, ehkä vuosien ajan Hamasin ideologian kannattajien etsimistä surmaamista ja vangitsemista. Valtava määrä siviilien kärsimystä ja voimakas reaktio kansainvälisessä yhteisössä. Puhdistuksen jälkeen alueen luovuttaminen palestiinalaishallinnon ja Fatahin hallintaan. Käytännössä toisinto Länsirannalla 2002 toteutetusta operaatio ‘Defensive Shield:istä’.
   
2. Hamasin toimintakyvyn tuhoaminen ilmapommituksin ja rajatuin maa-operaatioin, jonka jälkeen vetäytyminen, Gazan muurien vahvistaminen ja uusien Hamasin hökkäyksien odottelu Hamasin uudelleenrakentaessa toimintakykyään. Toisinto edellisistä Gazan sodista.

Päätän kappaleen kauniiseen virteen (nasheediin) Allahin sotilaista:

Aluksi aikasarja konfliktin taustoista, jonka voit ohittaa mikäli alueen historia on tuttu. Sitten käyn läpi Länsirannan ja Gazan miehityksen syitä, sekä moraalista, juridista ja käytännöllistä hyväksyttävyyttä. Seuraavaksi puhun Israelin apartheid politiikasta ja etsin tietä rauhaan.

Lukuaika 10min.

Aikasarja konfliktin taustoista:

• 139ekr-19ad. Rooman Keisarit Tiberius ja Claudius häätävät vuorollaan juutalaiset Israelista.

• 600-luvulla islaminuskoiset arabit valloittavat alueen kristinuskoiselta Itä-Roomalta, eli Bysantilta.

• 1516 Ottomaanit valloittavat alueen Mamelukeilta.

• 1880 Ottomaani-imperiumin Transjordanian maakunnassa asuu n.10% juutalainen vähemmistö, joka alkaa kasvaa Venäjän pogromien seurauksena alkavan sionistisen maahanmuuton seurauksena.

• 1918 Ensimmäinen maailmansota päättyy. Alue tulee Brittien hallintaan. Juutalainen maahanmuutto kiihtyy.

• 1920-1948 juutalaisten ja arabien molemminpuolisia joukkomurhia ja attentaatteja. Kts. lista.

• 1936-1937 Britannian Transjordaniassa puhkeaa maahanmuuttovastainen arabikapina. Arabit vaativat loppua juutalaisten maahanmuutolle.

• 1937 Brittien Peel komissio etsii ratkaisua kiistaan. Komissio ehdottaa, että juutalaiset saisivat n. 20% Palestiinan mandaatista ja arabit 80%. Juutalaiset hyväksyvät komission ehdotuksen. Arabit hylkäävät sen.

• 1937-1939 Arabikapinan levottomuudet jatkuvat.

• 1946 Toisen maailmansodan jälkeen juutalaisten määrä on edelleen kasvanut voimakkaasti ja juutalaiset ääriryhmät alkavat väkivalloin hakea itsenäisyyttä Britanniasta terrori iskuin yms.

• 1947 Britannia luovuttaa Palestiinan mandaatin läntisen osan, Transjordanian, YK:n hallintaan ja antaa itäiselle osalle itsenäisyyden. Itäisestä osasta muodostuu Jordania.

• 1947 YK:n komissio ehdottaa uudelleen Jordanian läntisen osan jakamista Niin, että perustettava Israel saisi 55% Transjordaniasta ja perustettava Arabivaltio loput. YK:n yleiskokous hyväksyy suunnitelman. Arabit uudelleen hylkäävät YK:n yleiskokouksen päätöksen. Juutalaiset hyväksyvät.

• 1948 Transjordania, Saudi-Arabia, Yemen, Syyria, Libanon ja Jordania julistavat sodan YK:n perustamalle juutalaisten osuudelle Transjordaniasta.

• 1949 Arabit tekevät Isralin kanssa rauhansopimuksen, jossa Israel saa 78% alkuperäisestä Transjordaniasta. Gazan kaistale siirtyy Egyptin alusvaltioksi, jota hallitsee Egyptiläinen sotilaskuvernööri. Länsiranta liitetään suoraan Jordaniaan. Transjordania lakkaa olemasta.

• 1948-1980 vaino juutalaisia kohtaan alkaa arabimaailmassa. Vajaa miljoona juutalaista muuttaa pois muista Lähi-Idän maista ja suurin osa muuttaa Israeliin.

• 1948-1960 Egyptiläiset, syyrialaiset, jordanialaiset ja palestiinalaiset sissit tekevät hyökkäyksiä Israelin alueelle em. valtioiden tuella.

• 1967 Kuuden päivän sodassa Egypti, Syyria, Jordan, Irak ja Kuwait hyökkäävät Israeliin. Arabit tekevät Isralin kanssa rauhan, jossa Israel saa Länsirannan Jordanialta, Gazan ja Siinain Egyptiltä ja Golanin ylängöt Syyrialta.

• 1967-1970 Egyptin tukema sissisota jatkuu Siinain niemimaalla.

• 1973 Yom Kippur sodassa Saudit, Algeria, Jordania, Irak, Libya, Kuwait, Tunisia, Marokko, Kuuba ja Pohjois-Korea julistavat sodan Israelille. Tulitauon jälkeen rintamalinjat ovat seuraavanlaiset:

• 1978 Camp David sopimus päättää Yom Kippur sodan ja Israel luovuttaa Siinain Egyptille. Israel saa nykymuotoiset rajansa. Sadat ja Begin saavat Nobelin rauhanpalkinnonpalkinnon ja Egyptin ja Israelin suhteet normalisoituvat. Islamistiradikaalit murhaavat myöhemmin Egyptin presidentti Anwar Sadatin.

• 1982 Libanonin sota käydään. Israel Libanonin kristittyjen puolella.

• 1985-2000 Sissisota Hezbollahin kanssa Etelä-Libanonissa jatkuu.

• 1987-1993 Ensimmäinen intifada.

• 1993 Oslon sopimuksessa miehitetyt Gaza ja Länsiranta saavat itsehallinnon. Juutalainen radikaali murhaa myöhemmin sopimuksen solmineen Israelin pääministeri Yitzakh Rabinin.

• 1994 Israel rakentaa muureja itsemurhaisku- ja terrorikampanjan jälkeen.

• 2000 Kahden valtion mallia hakeneissa Toisissa Camp David neuvotteluissa ei päästä sopimukseen. Israel vaati n. 14% pinta-alaa Länsirannasta. Palestiinalaiset eivät suostuneet. Palestiinalaiset vaativat rahallisia korvauksia, maata ja muutto-oikeuden Israeliin 4 miljoonalle palestiinalaiselle. Israel ei suostunut. Israel vaati palestiinalaisvaltion demilitarisaatiota ja kieltoa ulkomaisten joukkojen saapumiselle palestiinaan. Palestiinalaiset eivät suostuneet.

• 2000-2005 Toinen intifada.

• 2005 Israel vetää sotilaat ja juutalaiset siirtokunnat evakuoidaan Gazan kaistaleelta. Miehitys Gazan kaistaleella loppuu ja alue saa täyden itsehallinnon.

• 2006 Toinen Libanonin sota

• 2006 Hamas voittaa vaalit Gazassa.

• 2007 Hamas käy kaupunkisotaa Fatahia vastaan ja perustaa alueelle yksipuoluejärjestelmän. Uusia vaaleja ei enää järjestetä. Hamas julistaa olevansa sodassa Israelia vastaan.

• 2007 Noustuaan valtaan Hamas alkaa ampua raketteja Israeliin. Vastineeksi Israel ja Egypti aloittavat Gazan saarron. Rajaa ei saa ylittää ilman erillistä lupaa, Israel valvoo tavarakuljetuksia sisään ja ulos. Rahan, ruuan ja polttoaineen jakelua rajoitetaan. Fatah tukee Gazan saartoa eikä palestiinalaishallinto myönnä Gazalaisille passeja estäen näiden poistumisen alueelta.

• 2008 saartoa helpotetaan korpraali Gilad Shalitin panttivankineuvottelujen tuloksena, sekä Hamasin luvattua lopettaa raketti-iskut.

• 2008-2009 kuusi kuukautta saarron helpottamisen jälkeen raketti-iskut alkavat uudestaan ja seuraa ensimmäinen Gazan sota.

• 2010 saartoa helpotetaan uudelleen. Kaiken siviilimateriaalin vieminen ja tuominen sallitaan.

• 2011 saartoa helpotetaan lisää. Väestön liikkuminen Egyptiin ja takaisin mahdollistetaan.

• 2011-2012 Hamas ampuu ohjuksia ja tekee hyökkäyksiä Israelin alueelle. Israel vastaa pommituksin.

• 2014 toinen Gazan sota. Hamasin militantit kidnappaavat ja tappavat kolme Israelilaista teiniä ja ampuu ohjuksia Israeliin. Israel surmaa ja vangitsee Hamasin johtajia ja tekee ilmaiskuja. Saarto tiukentuu. Kaksoiskäyttömateriaalien listaa laajennetaan niin, että se sisältää tavallisia rakennusmateriaaleja.

• 2017 Israel ja arabivaltiot aloittavat neuvottelut ulkosuhteiden normalisoimiseksi.

• 2018, 2019, 2021 ja 2023 Hamas ampuu raketteja Israeliin. Israel vastaa ilmaiskuin.

• 2020 Israel ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat normalisoivat suhteensa ja solmivat kauppasopimuksen.

• 2021 Israel alkaa myöntää työlupia niin, että 17000 Gazalaista saa tulla töihin Israelin puolelle.

• 2023 Israel ja Saudi-Arabia lähellä sopimusta suhteiden normalisoimiseksi. Kansainvälisten arvioiden mukaan Israelin ja Saudi-Arabian historiallinen sopimus johtaisi Israelin suhteiden normalisoitumiseen kaikkien arabivaltioiden kanssa.

• 2023 Hamasin militantit hyökkäävät Israeliin murtautuen raja-aidan läpi.

Kuuden Päivän Sota ja Otto von Bismarck

Ranska-Preussi sodan päätteeksi Versaillesin rauhansopimuksessa 1871 Preussi vaati itselleen Alsacen ja Lorrainen maakuntia. Preussin rautakansleri Bismarck vastusti ja varoitti Keisari Wilhelmiä: Jos Ranska pakotetaan luovuttamaan kyseiset maakunnat Preussille, tulee Ranskasta Saksan ikuinen vihollinen.

Jos Preussi ei olisi vaatinut kyseisiä maakuntia on mahdollista, että vihan siementä ei olisi kylvetty, että Euroopan suuri itsemurha – ensimmäinen maailmansota – ei olisi laajentunut niin tuhoisaan roihuun.

Ranskassa Alsacen ja Lorrainen menetys otettiin raskaasti. Ranskalaisen vihan, nöyryytyksen ja surun revansistiseen tunnelmaan voi tuudittua kuuntelemalla sydäntäsärkevän Strasbourgilaisten marssin:

Täysin alivoimainen Israel otti ihmeellisen murskavoiton Eqyptistä, Syyriasta, Jordaniasta, Irakista, Saudi-Arabiasta, Kuwaitista, Pakistanista ja Libanonista vain kuudessa päivässä vuonna 1967. Rauhanneuvotteluissa euforinen Israel esitti vaatimuksensa Siinain niemimaasta, Golanin ylängöistä ja Jordaniaan kuuluneesta Länsirannasta. He tekivät virheen, josta Bismarck hyödyttä yritti varoittaa Wilhelm ensimmäistä vuonna 1871.

Ymmärrän juutalaisten motiivin. Ensimmäistä kertaa sitten 1948 he pääsisivät rukoilemaan Salomon temppelin muurille. Israel saisi haltuunsa Daavidin, Saulin ja Salomonin Juudean – nykyisen Länsirannan – muinaisen Israelin sydänmaan.

Juutalaiset, jotka olivat aikanaan ennen vuotta 1948 asuneet Länsirannalla, josta heidät oli ajettu pois alueiden jäätyä Jordanialle vuoden 1948 sodassa palasivat Länsirannalle ja Gazaan vanhojen sotaa edeltäneiden kauppakirjojen kanssa ja vaativat alueille muuttaneiden palestiinalaisten maita itselleen ilman korvausta. Heitä kutsutaan ‘siirtokuntalaisiksi’.

Tel Avivin kohdalla Länsirannan rajan etäisyys mereen on vain n. 20 kilometriä. Sotilaiden mielestä Länsirannan miehitys oli välttämätöntä, jotta valtion turvallisuus voitaisiin taata. He olivat myös todennäköisesti oikeassa. Kun kansakunnan kohtalo oli hiuskarvan varassa vuoden Yom Kippur sodassa 1973 olisi tuon 20 kilometrin kaistaleen toivoton puolustaminen saattanut tehdä lopun juutalaisesta valtiosta. Israel on vain hieman Uudenmaan lääniä suurempi.

Jokatapauksessa vuoden 1967 rauhansopimuksessa Länsiranta siirtyi Jordanian miehityksestä ja Gazan kaistale Egyptin miehityksestä Israelin miehitykseen. Nielikö Israel Bismarckin myrkyllisen pillerin? Vai oliko alueiden miehitys välttämättömyys, jota ilman Israel ei olisi selviytynyt?

1967 rauhansopimuksessa nykyään 9 miljoonan asukkaan Israel, otti miehittääkseen yhteensä 5 miljoonan asukkaan Länsirannan ja Gazan kaistaleen.

Nyt Israelissa asuu 2 miljoonaa arabia joilla on kansalaisoikeudet ja asuvat juutalaisten kanssa sovussa. Miehitetyillä alueilla 5 miljoonaa palestiinalaista joilla ei ole kansalaisoikeuksia. Joiden arkea värittävät sotilaat, tarkastuspisteet ja ulkonaliikkumiskiellot.

Onko tämä oikeutettua? Onko Venäjän oikeutettua miehittää Karjalaa, jonka se vei Suomelta Moskovan rauhassa 1940? Onko Englannin oikeutettua miehittää Skotlantia, jonka se alisti osakseen 1652?

Jordania ja Egypti luovuttivat alueet Israelille 1967 rauhansopimuksessa. Jos et hyväksy rauhaa, ei jää muuta kuin sota. Miehitykselle on juridinen oikeutus.

Onko miehityksellä moraalinen oikeutus? Ei tietenkään.

Mutta ennenkaikkea onko miehitys Israelin edun mukaista? Se maksaa maltaita, vie ihmishenkiä, tuhoaa Israelin maineen ja on painava argumentti, että miehitys myös heikentää Israelin turvallisuustilannetta. Gazan kokemus on kuitenkin painava syy olla lopettamatta Länsirannan miehitystä.

Gaza ja miehityksen lopettaminen

Israel purki siirtokunnat Gazan kaistaleelta ja siellä asuneet juutalaiset joutuivat evakkoon uuden kerran. Tällä kertaa oman valtionsa toimesta. Sotilaat poistuivat ja palestiinalaisille Gazassa annettiin itsehallinto. Ei tarkastuspisteitä. Ei ulkonaliikkumiskieltoja. Ei siirtokuntalaisia.

Alueella nousi valtaan ääri-islamistinen liike, joka ei tunnusta Israelin oikeutta olemassaoloon. Liike joka saarnaa kaikkien juutalaisten joukkomurhaa. Alueelta tehtiin terrori-iskuja Israelin puolelle. Israel pystytti alueen ympärille muurit. Alueelta alettiin ampua raketteja Israeliin. Israel rakensi ohjuspuolustusjärjestelmän ampumaan raketteja alas ja aloitti saarron. Saartoa lievennettiin 2008-2021. Silti 2023 Gazan hallinto hyökkäsi Israeliin ja tappoi yli 1000 siviiliä.

Jos miehityksen lopettamisen tulos Gazassa on tämä, miten perustella miehityksen lopettamista ja siirtokuntien purkamista Länsirannalla?

Israel ja apartheid

Miehitys näyttäytyy eri puolilla Israelia/Palestiinaa eri tavoin. 21% Israelin kansalaisista ovat arabeja. Druuzit ja beduiinit suhtautuvat Israelin valtioon erityisen positiivisesti ja palvelevat Israelin armeijassa.

Haifan läänin asukkaista 25% ovat arabeja täysin kansalaisoikeuksin. Haifa ei ole koskaan uutisissa. Juutalaiset, muslimit, kristityt ja baha’i-uskoiset elävät sovussa rinta rinnan. Ei kansannousuja. Ei terroria. Ei apartheidia.

Länsirannan Nablus on pitkään ollut levoton. Molemminpuolista väkivaltaa muslimikaupunkilaisten ja sitä ympäröivien juutalaisten siirtokuntalaisten välillä. Kaupunki on ympäröity muurein ja palestiinalaiset, jotka työskentelevät kaupungin ulkopuolella jonottavat joka aamu nöyryyttäviin ruumiintarkastuksiin. Molemminpuolista väkivaltaa. Valvontaa.

Toisaalta tämä on toiminut. 90-luvulla Israelia koetteli brutaali terrorismin aalto. Muurit ja tarkastuspisteet olivat reaktio tähän ja keinot purivat. Terrori saatiin kuriin ja väkivalta rajattua ulos juutalaisalueilta. Mutta suurin moraalisin kustannuksin.

Jeriko oli pitkään länsirannan tyyni piste. Maallistunut moniarvoinen kapunki, jossa arabitytöt kulkivat ilman hijabia. Ei väkivaltaa. Ei muureja. Ei tarkastuspisteitä. Mutta viime vuosina tilanne on alkanut muuttua. Jerikossakin on tapahtunut terrori-iskuja alueelle levinneisiin siirtokuntiin, vastaavasti on seurannut siirtokuntalaisten vastaiskuja, pidätyksiä, tarkastuksia ja valvontaa. Uusien siirtokuntien syntyminen alueelle on heikentänyt turvallisuustilannetta ja radikalisoinut jerikolaisia.

Israel ei ole rodullinen tai uskonnollinen apartheidvaltio. Islaminuskoiset arabit saavat eri kohtelua keskenään sen perusteella missä asuvat. Heitä rangaistaan siitä mitä muut saman alueen palestiinalaiset ovat tehneet.

Onko tälläinen turvallisuusapartheid oikeutettua? Toisaalta on luonnollista, että esimerkiksi poliisin voimankäyttö keskittyy sinne missä tapahtuu eniten rikoksia. Toisaalta ryhmän rankaiseminen yksilöiden teoista on määritelmällisesti syyttömien rankaisemista.

Pieni Israel on ajanut itsensä moraalisesti kestämättömään asemaan yrittäessään miehittää suurta palestiinaa.

Mutta apratheid-syytökseltä eivät ole turvassa myöskään Israelin naapurit. Libanonissa, Syyriassa ja Jordaniassa palestiinalaiset elävät edelleen pakolaisleireillä. Ensimmäiset saapujat jo vuodesta 1948. Maissa, jonka kielen ja kulttuurin he jakavat, palestiinalaiset elävät sukupolvesta toiseen muukalaisina vailla kansalaisoikeuksia.

Kahden valtion ratkaisu ja tie rauhaan

Kahden valtion malli on ollut Israelissa konsensusmielipide, mutta eri ryhmillä on merkittäviä mielipide-eroja siinä miten rajat menisivät ja mitä malli voisi käytännössä tarkoittaa.

Jyrkkien ortodoksijuutalaisten määrän kasvu ja epäonnistuneet toiset Camp David neuvottelut ovat kuitenkin merkittävästi laskeneet kahden valtion mallin kannatusta Israelissa.

71% ortodoksijuutalaisista kannattaa kaikkien palestiinalaisten häätämistä kodeistaan kun koko Israelin väestössä kannatus on 48%. Melkein puolet Israelilaisista siis käytännössä kannattaa uutta sotaa.

Keskustalaisetkaan Israelilaiset eivät luota siihen, etteikö täyden itsemääräämisoikeuden antaminen Palestiinalle voisi johtaa Hamasin kaltaisen hallinnon valtaan ja väkivallan jatkumiseen Israelille entistä epäedullisemmasta tilanteesta.

Palestiinalaiset eivät ole valmiita suostumaan sellaisiin rajoihin ja sellaiseen Israelille annettavaan oikeuteen puuttua sen ulkopolitiikkaan, jotka ratkaisisi Israelin turvallisuusdilemman.

Kyselytutkimuksessa 2021 39% palestiinalaisista hyväksyisi kahden valtion ratkaisun, mutta 59% vastustaa sitä. Kahden valtion ratkaisun kannatus on heikompaa nuorempien palestiinalaisten parissa.

Toisessa kyselytutkimuksessa 60% palestiinalaisista kannatti ajatusta Israelin tuhoamisesta ja Palestiinan vapauttamisesta kokonaan. Vain 27% kannatti kahden valtion mallia. Reilu enemmistö palestiinalaisista kannattaa sotaa ja selkeä vähemmistö rauhaa.

Kaikki, jotka mielenosoituksissa pitkin Länttä huutavat “From the river to the sea, palestine shall be free!” huutavat sotaa.

Ennen kuin kansalaismielipiteet muuttuvat kummallakin puolella, kestävä rauha on vaikea saavuttaa.

Käytännössä kansainvälinen konsensus on, että Israelin pitäisi yksipuolisesti luopua Länsirannan miehityksestä. Oma mielipiteeni on, että tämä voisi toimia vain, jos Gaza ja Länsiranta annettaisiin YK:n joukkojen hallintaan, jotka takaisivat Israelin turvallisuuden. Tälle ei kuitenkaan ole tukea, koska se tarkoittaisi vain yhden miehityksen korvaamista toisella ja harva maa on valmis ottamaan miehityksen moraalisen ja taloudellisen hinnan maksettavakseen.

Päätän tekstin Shai Gibsonin voimalliseen balladiin Arim Roshi.

Lyhyesti: Länsi on pääasiassa syyllisyys-syyttömyyskulttuuri. Kulttuuriryhmät, jotka pääasiassa tällä hetkellä mellakoivat Ranskassa ovat häpeä-kunnioitus/pelko-voimakulttuureja. Ranska ei ole onnistunut voittamaan näiden ryhmien kunnioitusta. Tapahtuu loukkaus maahanmuuttajaryhmää kohtaan. Ryhmä vastaa puolustamalla kunniaansa maksamalla potut pottuina. Ranska vastaa potemalla syyllisyyttä.

Aluksi selitän mitä tarkoitan syyllisyys-häpeä-pelkokulttuureilla.
Tämän jälkeen puhun kulttuurien yhteentörmäyksestä.
Lopuksi esitän ‘ratkaisuja’ maahanmuuttajien ja kantaväestön keskinäisen integroitumisen haasteisiin.

Maahanmuuton, rikollisuuden ja integraation ymmärtäminen karkean kulttuuriessentialismin kautta ei tietenkään riitä tämän hyvin monimutkaisen kokonaisuuden ymmärtämiseen. Liian vakavasti otettuna se johtaa harhaan. Asian tarkastelu kulttuurispektrin kautta oli kuitenkin mielestäni lyhyen kirjoitelman arvoinen.

Ollos täten varoitettu: Tämä teksti on yliyksinkertaistus. Hiekkaa jossa on kuitenkin jyvänen totuutta.

Syyllisyys-häpeä-pelko

Kulttuuriantropologiassa jaotellaan kulttuureja syyllisyys-pelko-häpeä-spektrille siinä millä pääasiallisin keinoin ihmisiä sosiaalistetaan järjestäytyneeseen yhteiskuntaan.

Kolme arkkityyppiä:
1. Syyllisyys-syyttömyyskulttuurit
2. Häpeä-kunnioituskulttuurit.
3. Pelko-voimakulttuurit.

Syyllisyys-syyttömyyskulttuurit ovat yksilökeskeisiä yhteiskuntia. Erityisesti länsimaiset ja vielä erityisemmin protestanttiset kulttuurit kuuluvat tähän ryhmään.

“Syyllisyys on tunne, joka syntyy kun rikomme niitä moraalisääntöjä joihin olemme sosiaalistuneet, kun rikomme omaatuntoamme vastaan. Yksilö voi kärsiä syyllisyydestä, vaikka kukaan muu ei tiedä hänen lankeemuksestaan; tämä syyllisyyden tunne helpottuu kertomalla lankeemuksesta ja hyvittämällä sen (esimerkiksi katolinen tunnustus ja katumusharjoitukset).

[…] Häpeäkulttuurit painottavat itsensä kieltämistä ja nöyryyttä tapana palauttaa sosiaalinen järjestys.” (Hiebert 1985, 213)

Syyllisyyskulttuureissa yksilön moraali kumpuaa jaetuista ideaaleista, joita voidaan tulkita yksilöllisesti.

Häpeä-kunnioituskulttuurit kuvaavat kollektiivisia kulttuureja, joissa henkilö on häpeissään siitä, kun hän ei täytä ryhmän odotuksia ja pyrkii palauttamaan kunnioituksensa yhteisön edessä.

Häpeäkulttuureissa yhteisö ja sen normit ovat yksilöiden yläpuolella. Toivottavan ja ei-toivottavan suhde ei määrity yksilön oman vakaumuksen mukaan, vaan sen mukaan mitä yhteisö arvostaa ei-arvosta. Yksilön omalle tulkinnalle ei ole tilaa. Olennaista on se miltä asia näyttää ulospäin.

Länsimaissa on myös vaihtelevasti häpeä-kunnioituskulttuurin piirteitä. Jos machomiestä, hänen puolisoaan tai perhettään loukataan on hänen puolustettava kunniaansa.

Pelko-voimakulttuurit viittaavat kulttuureihin, joissa järjestys perustuu pelkoon teon seurauksista. Sallitun ja ei-sallitun suhde määrittyy alistumisesta auktoriteetille. Autoritäärinen valtio, uskonnollinen johtaja, tai suvunpäämies pitää järjestystä jakamalla rangaistuksia normeja vastaan rikkomisesta. Auktoriteetti hankkii hyväksynnän vallalleen saamalla alaistensa kunnioituksen.

Erittäin suuresti yksinkertaistaen esitän, että Länsi-Eurooppalaiset kulttuurit ovat ensisijaisesti syyllisyys-syyttömyys ja toissijaisesti häpeä-kunnioituskulttuureja.

Tässä on suuria eroja eri ryhmien välillä myös Länsimaiden sisällä. Pohjanmaalla on voimakkaampi häpeä-kunnioituskulttuuri kuin Helsingissä, työläisillä voimakkaampi kuin akateemisesti koulutetuilla ja Yhdysvaltain etelävaltioissa enemmän kuin pohjoisvaltioissa. Venäjä, Etelä-Italia ja ortodoksiset kulttuurit osana länttä omaavat voimakkaita pelko-voimakulttuurin piirteitä.

Aasialaiset kulttuurit ja eksplisiittisesti Konfutselaiset kulttuurit ovat voimakkaasti häpeä-kunnioituskulttuureja.

Afrikkalaiset ja Islamilaiset kulttuurit ovat ensisijaisesti häpeä-kunnioitus ja toissijaisesti pelko-voima -kulttuureja.

Syyllisyys-syyttömyyskulttuurit ovat synnyttäneet suurempaa hyvinvointia ja vahvempia instituutioita, koska syyllisyys-syyttömyyskulttuuriin sosiaalistuneet ovat vähiten alttiita korruptiolle. On kannustin toimia moraalisääntöjen mukaisesti, vaikkei kukaan muu saisi tietää väärinteosta. Syyllisyyskulttuuriin kasvanut menettää herkimmin yöunensa. Erityisesti tämä näkyy protestanttisen ja ortodoksisen Euroopan vertailussa.

Tämä on synnyttänyt muuttoliikettä, jossa ihmiset muuttavat maista joissa on heikot instituutiot, maihin joissa instituutiot ovat vahvoja.

Kun länsimaalaiset poliittiset avustajat mittauttivat poliittisten sloganeiden suosiota venäläisten äänestäjien parissa valmistautuessaan Boris Jeltsinin presidentinvaaleihin ylivoimaisesti suosituin oli ‘Vahva johtaja, Vahva Venäjä’. Häpeä-kunnia, pelko-voimakulttuureissa kansa haluaa auktoriteetin, joka voittaa sen kunnioituksen. Jos johtajalla ei ole kunnioitusta, yhteiskunnan on vaikea ylläpitää järjestystä. Venäläisessä ja Afrikkalaisissa kulttuureissa on paljon samaa. (Huomautan, että olen monella tavalla venäläisen kulttuurin ihailija.)

Häpeä-kunnia, pelko-voimakulttuureissa auktoriteetit rajoittavat sitä miten lehdistö saa rapauttaa heidän kunnioitustaan.

Syyllisyys-häpeä-pelkokulttuurien kartta, lehdistönvapauskartta, korruptioindeksikartta, demokratiakartta, sekä myös BKT/henki kartta ovat käytännössä sama kartta.

Syyllisyyden ja kunnian yhteentörmäys

Islamilaiset ja afrikkalaiset häpeä-pelko kulttuuriryhmät Lännessä syyllistyvät, sekä kotimaissaan, että Länsimaissa syyllisyyskulttuurien jäseniä enemmän väkivaltarikoksiin yleensä toisiaan kohtaan. Loukkauksiin vastataan voimalla. Sosiaalinen kunnioitus on tärkeää ja omaa kunniaa on puolustettava tarvittaessa väkivalloin. Kunnian puolustaminen on väkivaltarikosten ylivoimaisesti yleisin motiivi (Mangual 2022).

Afrikan ja lähi-idän häpeä-pelkokulttuureihin kuuluvat ovat paljon enemmän tekemisissä poliisin kanssa kuin puhtaisiin häpeäkulttuureihin kuuluvat aasialaiset, jotka ovat tekemisissä poliisin kanssa vielä vähemmän kuin syyllisyys-häpeäkulttuureihin kuuluvat länsimaalaiset. Kun tarkastellaan maahanmuuttajaryhmiä länsimaissa samoissa tuloluokissa eri kulttuuritaustoista tulevien erot rikostilastoissa ovat huomattavat.

Ranskalainen poliisi ampuu 17 vuotiaan Nahelin Nanterressa.

Kulttuurisesti ranskalainen yhteiskunta reagoi syyllisyyden-syyttömyyden akselilla. Nahel ei ansainnut kuolla ja ranskalainen valtio potee syyllisyyttä. Poliisin systeeminen rasismi. Vuodesta 1980 ranskalainen reaktio on säännönmukaisesti ollut yhteinen itseruoskinta syyllisyydestä kulttuuri-integraation epäonnistumiseen. Lähiöihin on investoitu julkista rahaa yli 90 miljardia euroa. Miksi me ranskalaiset olemme luoneet järjestelmän, jossa nuori tulee ammutuksi ja vähemmistöt ajautuvat reagoimaan turhautuneella väkivallalla?

Samalla syyllisyydellä reagoi Yhdysvallat George Floydin surmaan. Yritykset ja järjestöt organisoivat koulutuksia, joissa luetaan Robin DiAngelon ja Ibram Kendin tekstejä ja tullaan kosketuksiin kunkin yksilön ja korporaation oman sisäistetyn rasismin kanssa. Katumusharjoituksessa instituutiot vaipuvat itsetutkiskeluun, itsekritiikkiin, itseruoskintaan. Länsimainen sivilisaatio potee kristillistä syyllisyyttä kolonialismista, maailmansodista, vauraudestaan ja vallastaan. Läntinen sivilisaatio pukee orjantappurakruununsa ja ottaa ristinsä kantaakseen. Mikään ei ole länsimaisempaa kuin DiAngelon puritaaninen “White Fragility” (2018).

Afrikkalais-islamilaisiin kulttuureihin kuuluvat reagoivat maksamalla potut pottuina. Loukkaukseen vastataan voimalla, auktoriteettia vastaan, joka ei ole ansainnut maahanmuuttajien kunnioitusta. Kun auktoriteetilla ei ole kunnioitusta on järjestyksen ylläpito hyvin vaikeaa. Monissa länsimaisissa maahanmuuttajalähiöissä poliisin toimittama järjestyksen ylläpito ei käytännössä onnistu lainkaan.

Saksassa kulttuuripsykologi Lena Ludwig (lähde) havainnoi, miten kollektiivinen syyllisyys toisen maailmansodan rikoksista on samalla myös kansallinen ylpeydenaihe. Saksalaiset ovat ylpeitä kollektiivisista synnintunnustuksista ja hyvitystoimista, koska ne ylevöittävät koko kansakunnan moraalia. Samalla logiikalla esimerkiksi Pohjois-Amerikkalaiset ja Australialaiset avaavat tilaisuutensa tunnustamalla pitävänsä tapahtuman alkuperäisasukkailta varastetulla maalla. Tarkoitus ei ole vaatia maan palauttamista, vaan hiljentyä hetkeksi osallistujien moraalia ylevöittävään yhteiseen synnintunnustukseen.

Syyllisyyskulttuurinen reaktio ei välttämättä herätä kunnioitusta häpeä-kunnia kulttuurien silmissä. Päinvastoin kun länsimaalainen ylevöittää itseään tuomalla julki syyllisyyttään monen muun kulttuurin silmissä sillä vain vedetään päälleen häpeää ja rapautetaan omaa kunnioitettavuutta.

Länsimaisten kulttuurien sisällä on myös suurta hajontaa syyllisyys-häpeä-pelko akselilla eri alakulttuurien välillä. Tyypillisesti liberaalit kapunkilaiset ja eliitit kasvavat voimakkaammin syyllisyys-syyttömyyskulttuureihin kun taas konservatiiviset työläiset ja maalaisväestö sosiaalistuvat edelleen enemmän häpeä-kunnioitus/pelko-voimakulttuureihin. Perussuomalaiset tai Rassamblement National haluavat hallitukseltaan voimanosoituksia, joita kunnioittaa. Les insoumises tai Vihreät haluavat hallitukseltaan itsekritiikkiä, katumusta ja hyvitystä.

Lopulta kulttuurisesti lähimpänä maahanmuuttajia Länsimaissa, ovat maahanmuuton suurimmat vastustajat.

Ratkaisu

Mikä auttaa häpeä-pelkokulttuurien integroitumiseen osaksi läntistä sivilisaatiota ja väistämättä aivan yhtäläisesti mikä auttaa läntistä sivilisaatiota integroitumaan kasvavaan maahanmuuttajaväestöönsä? Vastaus on helpommin sanottu kuin tehty:

1. Poliisin, oikeuslaituksen ja poliittisen johdon on voitettava maahanmuuttajien kunnioitus, jotta järjestyksen ylläpito onnistuu.
   
2. Poliisin oikeuslaitoksen ja poliittisen johdon on voitettava maahanmuuttajien luottamus, jotta he osallistuisivat poliittiseen prosessiin ja jättäisivät henkilökohtaiset riitansa poliisin hoidettavaksi.
   
3. Väestöjen on sekoituttava ristiin solmituin avioliitoin.
   
   Kauanko aikaa prosessi vie? Todennäköisesti useita vuosisatoja.

Lähteet:

Hiebert, Paul G. (1985): ‘Anthropological Insights for Missionaries‘ Grand Rapids: Baker Book House, 1985.

DiAngelo, Robin J. (2018): ‘White Fragility: Why It’s So Hard for White People to Talk About Racism‘ Boston: Beacon Press, 2018.

Mangual, Rafael A. (2022): ‘Criminal (In)Justice: What the Push for Decarceration and Depolicing Gets Wrong and Who It Hurts Most‘ New York: Center Street, 2022

“Tilanne on käytännössä se, että kantaverkko länsirannikolla on toistaiseksi täynnä, sanoo yksikön päällikkö Petri Parviainen kantaverkkoyhtiö Fingridistä.” (Lähde). Yle:n tietojen mukaan Suomessa 150 jo luvitettua tuulivoimalahanketta, yhteensä n. 1000MWp, joutuu odottamaan useita vuosia länsirannikon kantaverkon vahvistumista.

Tämä on taloudellinen tappio. Se hidastaa talouskasvua ja vähentää verotuloja. Ilmastollinen tappio. Se hidastaa siirtymää kohti puhdasta energiajärjestelmää ja lisää fossiilisähkön tuotantoa. Sosiaalinen tappio, se nostaa sähkön hintaa ja laskee ostovoimaa.

Tosiasiassa kapasiteettia on ‘täynnä’ olevassa verkossa reilusti yli 90% ajasta vapaana naurettavan paljon.

Nykyisillä periaatteilla sähköverkon liityntälupaa ei voida myöntää mikäli se voisi hyvin harvoin syntyvässä teoreettisessa tilanteessa aiheuttaa sähköverkon ylikuormittumisen.

Näiden harvinaisten ylikuormitusriskien välttämiseksi Suomessa investoidaan valtavasti uusiin sähköverkkoihin.

Kansainvälisesti monet kantaverkko- ja siirtoverkkoyhtiöt pyrkivät välttämään valtavia investointeja, mikäli niille on edullisia vaihtoehtoja. Esimerkiksi Kanadalainen kantaverkkoyhtiö IESO käy erikseen kullakin siirtoalueella vuosittain huutokauppoja joustotehosta. Huutokaupassa tarjouksentekijät sitoutuvat irtikytkemään kuormansa 12 tunnin varoitusajalla mikäli IESO soittaa ja käskee.

IESO ostaa itselleen palvelun, jonka avulla se voi pienentää kuormitustasoa, mikäli se ennakoi verkon ylikuormittumisriskin syntymistä. Sopimuksin hankitun joustotehon avulla IESO säästyy kalliilta verkkoinvestoinneilta joilla varauduttaisiin hyvin harvinaisiin stressitilanteisiin. Entä kuinka usein IESO aktivoi ostamaansa joustotehoa? Harvemmin kuin kerran vuodessa.

Vielä parempi toimintamalli olisi myöntää liityntälupia sillä ehdolla, että verkkoon liittyjä sitoutuu osallistumaan sähkön laadun ylläpitoon, sekä kytkemään kulutus- tai tuotantotehoa automaattisesti pois päältä tilanteessa, jossa verkko uhkaa ylikuormittua. Näin liityntälupa voidaan myöntää kaikille halukkaille liittyjille ja liittyjät itse kantavat kuormituksenhallinnan riskit.

Syvällä rintaäänellä sanon, että erityisesti uusiutuvan energian hankekehittäjät mielummin sitoutuvat silloin tällöin irtikytkemään tehoaan verkon kuormitustilanteessa, kuin odottavat vuosien ajan liityntälupaa.

Järjestely ei olisi kansainvälisesti poikkeuksellinen. Useassa maassa kantaverkkoyhtiöt edellyttävät verkkoon liittyjiltä tai sähkökaupan tasevastaavilta monenlaisten kantaverkkopalveluiden tuottamista osana sopimusehtoja.

Ehdotan sähköverkkojen kuormituksenhallintajärjestelmän perustamista Suomeen. (Alan kirjallisuudessa termi on: Network Congestion Management)

Sen sijaan, että verkonhaltija odotuttaisi liittyjää useita vuosia kunnes verkkoinvestoinnit valmistuvat, verkonhaltija antaisi liittyjälle paikallisen verkon kuormitusprofiilin ja kysyisi: ‘Oletko valmis itse joustamaan niin, ettei aiheuttamasi kuormitus vaaranna verkon käyttövarmuutta?’. Asiakas tutkii kuormitusprofiilia, arvioi omalle kohdalle osuvien joustojen määrän ja tekee päätöksen. Jos asiakas vastaa kyllä, asiakas saa liittyä. Asiakkaan ei tarvitsisi odotella verkkoyhtiön investointeja, ellei erikseen niin halua.

Automaattiseen irtikytkemiseen perustuva tekninen ratkaisu on jo käytössä Fingridin kantaverkon ja asiakasliityntöjen relesuojauksissa, sekä esimerkiksi ydinvoimaloiden järjestelmäsuojissa. Teknologia on jo Suomessa käyttöönotettu, testattu ja toimivaksi todettu.

Ehdotan, että liittymisehtona uusiin verkkoliityntäsopimuksiin lisätään kohta, joka vaatii liittyjää kytkemään laitteensa paikallisen verkon ylikuormitustilanteita ennaltaehkäisevään relesuojaukseen. Automatiikka valvoisi verkon kuormitusta ja tietyillä kuormitustasoilla järjestelmä irtikytkisi liittyjien tuotanto- tai kulutuskuormia järjestyksessä uusimmasta liittyjästä vanhimpaan.

1.

2.

Uudet liittyjät eivät heikentäisi olemassaolevien verkkoasiakkaiden asemaa. Verkkoyhtiöt saisivat enemmän irti jo tehdyistä investoinneista. Hankkeet etenisivät nopeammin, talous kasvaisi, sähkön hinta laskisi, päästöt vähenisivät ja metsää säästyisi ylimääräisten sähjölinjojen alta.

Tällä hetkellä liityntäpiste on jo asiakasliitynnän relesuojauksen piirissä Fingridin puolella liittymää. Ehdotan, että nykyisen järjestelyn lisäksi relesuojaus vietäisiin asiakkaan verkon puolelle kuormatasolle niin, että kun verkko asteittain kuormittuu, automatiikka alkaa irtikytkeä kuormia pois alamuuntaja- tai jopa invertteri kerrallaan samalla periaatteella kuin esimerkiksi nopeassa taajuusreservissä. Näin saadaan sekä irtoamiseen että takaisinkytkeytymiseen automaattinen askellineaarinen irtikytkentäprofiili, joka minimoi suuret äkilliset tehonmuutokset.

Ehdottamani kanssa hyvin samankaltaista kuormituksenhallintajärjestelmää ollaan ottamassa käyttöön Britanniassa. Ns. “MW Dispatch”. Sillä erotuksella, että ESO aikoo maksaa toimittamatta jäävästä energiasta.

Ehdottamassani mallissa Fingrid ei korvaisi tuottamatta tai kuluttamatta jäävää energiaa liityntäasiakkaalle tai tasevastaavalle. Sähkön korvaaminen poistaa liiketaloudellisen harkinnan liittyjältä ja välillisesti pakottaa kaikki verkon osapuolet siirtomaksuissaan osallistumaan kuormittuneiden verkkojen alueille suuntautuvien investointien tukemiseen.

Kun joustoja ei korvata kannustetaan tasevastaavia ottamaan huomioon ylikuormitustilanteet sähkökaupassaan tasevirheiden välttämiseksi. Näin syntyy hajautettu järjestelmä informaation tuottamiseen markkinalle. Mikäli tasevirheet korvataan kannustetta kuormitustilanteiden ennustamiseen ei synny, markkinoille tehdään tarjouksia, joita ei voida toimittaa ja järjestelmän epävarmuus lisääntyy.

Verkon kuormituksenhallinnan vaatimusta tulisi soveltaa kaikkiin tulevaisuuden energiajärjestelmän suuriin yksittäisiin laitteistoihin, joille osallistuminen on helppoa ja tarkoituksenmukaista. Vetylektrolyyserit, tuuli- ja aurinkovoimalat, akustot ja säätövoimalat, suuret sähköautojen latauskentät, sähkötoimiset aluelämpökeskukset yms.

Sähköverkon kuormituksenhallintajärjestelmän käyttöönotto nopeuttaisi yhteiskunnan sähköistymistä ja siirtymää puhtaaseen energiajärjestelmään useilla vuosilla. Investoinnit tehtäisiin nopeammin ja sijoittajilla olisi laajempi vapaus sijoittaa laitoksensa parhaille paikoille. Liittyjät itse sitoutuisivat verkon käyttövarmuuden parantamiseen. Verkkoyhtiöt eivät seisoisi energiamurroksen tiellä. Suomen talous ja ilmasto kiittäisivät.

Argumentti pähkinänkuoressa:

Ongelmat:

– Siirtoverkoissa ongelman tulee aiheuttamaan suuri sähkön kulutustehon lisääntyminen Etelä-Suomessa. Sähköautot ja sähköistyvä lämmitys tulevat vaatimaan verkolta kykyä selvitä yhä suuremmista kuormitustilanteista.

– Pelkästään länsirannikolla 150 jo luvitettua tuulivoimahanketta yli 1000MWp yhteisteholla on jäissä kunnes Fingrid saa rakennettua uutta siirtotehoa. Kaikkialla Suomessa verkkoyhteyksien tiukat rajat ehkäisevät uusia hankkeita ja kilpailu kapasiteetista saa hankekehittäjät hylkäämään jo pitkälle vietyjä hankkeita.

– Kansantaloudellisesti ja ilmastopoliittisesti on turha katastrofi, että murrosta fossiilisesta uusiutuvaan sähköntuotantoon, liikenteeseen ja lämmitykseen jarruttaa hidas verkon vahvistuminen.

Väittämät:

> Tosiasiassa verkon liityntäkapasiteetti riittää kaikille liityntälupaa hakeneille hankkeille reilusti yli 90% ajasta.

> Kanta- ja siirtoverkoille on mahdollista toteuttaa järjestelmäsuojia nopeasti, edullisesti ja turvallisesti, jotka irtikytkevät tuotanto- tai kulutuskohteita silloin kun verkko uhkaa ylikuormittua.

Ratkaisu:

– Ehdotan, että verkkoon liittyvät uudet uusiutuvan energian hankkeet, sekä uudet suuritehoiset kulutuskohteet osana verkkoliityntäsopimusta sitoutuvat verkon kuormituksenhallintaan siten, että laitteistot irtikytkeytyvät automaattisesti portaittain uusimmasta liittyjästä vanhimpaan, mikäli verkko uhkaa ylikuormittua.

Perustelu:

> Edellä esitetty sähköverkon kuormituksenhallintajärjestelmä mahdollistaisi yhteiskunnan resurssien säästämisen verkkojen tehokkaammalla käytöllä, nopeuttaisi siirtymää sähköistyvään ja vähäpäästöiseen yhteiskuntaan, laskisi sähkön hintaa, nostaisi talouskasvua ja säästäisi metsää.

Kirjoittaja on uusiutuvan energian hankekehittäjä.

Luku 2: Oletukset todellisuuden luonteesta.
Edellinen alaluku: 2.6. Erillisen ilmaantuminen
Seuraava alaluku: 2.10. Kehittyminen

Demoni ja Aasi

Laplacen demoni: “Äly, joka tietyllä hetkellä tietäisi kaikki voimat, jotka aiheuttavat todellisuuden liikkeet, kaikkien asioiden kaikki sijainnit, joista todellisuus muodostuu, jos tämä äly olisi riittävän voimakas käsittämään ja analysoimaan kaiken tämän tiedon, se voisi yhdistää niin suurimpien kappaleiden kuin pienimpien atomien liikkeet yhteen yhtälöön; Sille älylle mikään ei olisi epävarmaa ja tulevaisuus, kuten menneisyyskin, olisi nykyhetkeä sen silmien alla” (Laplace 1814).

Descartesin ja Malebranchen mielestä eläimet ovat koneita ja vain ihmiset kykenevät ajattelemaan (Malebranche 1680 s.394). Puiden päätökset kasvattaa oksansa tietynlaisiksi on onnistuttu palauttamaan ennustettaviin sääntöihin (Mandelbrot 1980). Aasit ovat toistaiseksi pitäneet salaisuutensa.

https://rozli.ru/wp-content/uploads/2019/11/6fe73553e426b0495b575b17f02e245b.jpg

Buridanin aasi seisoo puolivälissä kahta identtistä heinäpaalia (Viitattu: Rescher 2005). Aasi ei osaa päättää kahden identtisen ratkaisun välillä ja kuolee nälkään (ibid). Tällä Jean Buridan kritisoi ajatusta, että aasi olisi kone ja argumentoi aasin vapaan tahdon puolesta.

Voiko syyn ja seurauksen lain perusteella Laplacen demoni, joka tietää täydellisesti Buridanin aasin aivojen lähtötilan, ennustaa kumman täysin identtisen vaihtoehdon aasi valitsee?

Kvanttimekaniikka on epävarmaa (Heisenberg 1927; Schrödinger 1926). Kvanttitasolla sama syy voi aiheuttaa useita erilaisia seurauksia, sama seuraus voi aiheutua useista erilaisista syistä. Tismalleen sama lähtötilanne voi johtaa erilaisiin lopputilanteisiin.

Bellin teoreeman mukaan kvanttiaallon luhistuminen luo aidosti satunnaista informaatiota (Bell 1964). Informaatiota, jota ei voida palauttaa mihinkään aiheuttajaan, eikä ennustaa minkään aiheuttajan ominaisuuksista käsin. Informaatiota, jota Laplacen demoni ei voi ennustaa, vaikka tietäisi lähtötilanteen täydellisesti. Kyse ei ole uudesta asiasta, joka nyhjäistäisiin tyhjästä. Kyse on energia-aalloista, joiden ominaisuudet muuttuvat toistaisen parhaan tiedon perusteella aidon satunnaisesti.

Kaikki asiat ovat energiaa, kaikki asiat ovat toiminnan järjestelmiä. Toiminnan järjestelmiä, jotka olennaisesti kätkevät sisäänsä satunnaisuutta.

Kompleksisuus on paljon enemmän kuin monimutkaisuutta. Kompleksinen järjestelmä ilmaantuu monien vuorovaikutteisten osien yhtäaikaisesta, yhteenkietoituneesta ja keskinäisesti palautteellisesta yhteisvaikutuksesta.

Kaaos tarkoittaa kompleksisen järjestelmän arvaamatonta käyttäytymistä. Prosessin sisäinen palautteellisuus luo suuren herkkyyden pikkuriikkisille muutoksille. Järjestelmän epävakaus tekee sen herkäksi satunnaisuudelle.

Kvanttimekaanisen tason sisältämä satunnaisuus ei suoraan johda satunnaisuuteen korkeammilla kompleksisuuden tasoilla. Pääasiassa käsitteellisesti eroteltavissa olevat asiat ovat toimintakokonaisuuksien ei-kaoottisia tasapainotiloja. Esimerkiksi vedyn, hapen tai veden ominaisuudet eivät satunnaisesti vaihtele. Ne ovat toiminnan tasapainotilassa, jossa kaaos on kurissa ja siksi vedyn, hapen tai veden ‘ilmiö’ jatkuu ylläpitäen samat ominaisuudet.

Vedyn, hapen tai veden ei-kaoottinen kokonaisuus supervenioi kaoottisia osiaan luoden kaavamaisuutta pysyäkseen olemassa, jos se ei tekisi näin, kokonaisuus hajoaisi. Tämä pätee niin molekyyliin, moottoriin kuin Moldovaan. Ne tarvitsevat toiminnan kaavamaisuutta, vakautta ja ennakoitavuutta pysyäkseen koossa. Pääasiassa olemassa olevat, olemassa pysyvät, asiat eivät ole kaoottisia. Juuri siksi ne ovat olemassa.

Kvanttimekaaninen satunnaisuus saa aikaan suurta satunnaisuutta hyvin pienissä toiminnan kokonaisuuksissa, esimerkiksi fotonien, eli valohiukkasten ominaisuuksissa. Valohiukkaset ovat satunnaisia ja kaoottisia yksittäin, mutta suuret määrät valohiukkasia, esimerkiksi auringonpaiste ja sen ominaisuudet, ovat varsin vakaita ja ennakoitavia. Tämä johtuu suurten numeroiden laista.

Suurten numeroiden laki tarkoittaa, että yhden nopanheiton tulos voi olla täysin ennakoimattomasti mitä vain välillä 1-6, mutta heittomäärän kasvaessa ennustettavuus kasvaa ja heittojen mitattu keskiarvo väistämättä lähestyy teoreettista keskiarvoa (Bernouilli 1713).

Eli jos esimerkiksi yksittäisellä fotonilla on täysin satunnaisesti määräytyvä 50% todennäköisyys läpäistä tietynlainen kalvo on kuitenkin kohtuullisen varmaa ja ennakoitavaa, että miljardista fotonista noin puolet läpäisevät kalvon. Suurten numeroiden laki tekee suuresta määrästä satunnaisuuksia ja epävakaisuuksia kokonaisuuden tasolla ennakoitavan ja vakaan.

Suuret kokonaisuudet voivat olla suurten numeroiden lain ansiosta vakaita, vaikka niiden osat olisivat epävakaita. Sama on kuitenkin totta myös päinvastoin. Kokonaisuudet voivat olla kaoottisia, vaikka osat eivät olisi epävakaita, esimerkkinä edellä esitetty kolmen identtisen kappaleen painovoimakenttä. Kappaleiden ominaisuudet ovat vakaita, mutta järjestelmän liikeradat ovat silti kaoottisia.

Avaruusraketin lentorata toiselle planeetalle on monimutkaista, ihmiset onnistuvat sen ennustamisessa hyvin. Sään ennustaminen on kompleksista, ihmiset onnistuvat sen ennustamisessa huonosti. ‘Sää’ on kompleksinen kaoottinen ilmiö. Avaruusfysiikka on monimutkaista ja ennakoitavaa, sosiologia on kompleksista ja kaoottista.

Kuuluisan vertauksen mukaan perhosen siiven lehahdus Brasiliassa voi aiheuttaa tornadon Texasissa (Lorenz 1963). Tätä on kaaos. Pikkuriikkinen muutos ilmiön lähtötilassa voi aiheuttaa valtavan suuren muutoksen lopputilassa. Pikkuriikkistä muutosta, joka johtaa kaoottisessa järjestelmässä valtavan suureen muutokseen kutsutaan perhosvaikutukseksi.

Jerusalemin traditio maailmasta mysteerinä ja tiedosta uskon asiana toteutui maailmanhistoriassa uudelleen ja uudelleen, mutta Ateenan traditio puhkesi kukkaan yksittäisenä sattumana. Kun ensin ihmiskunta oli polkenut paikallaan kymmeniä tuhansia vuosia yhtäkkiä kehitys ampaisi hurjaan laukkaan. Pieni sattuma. Ratkaiseva vaikutus.

Murphyn lain mukaan jos teet asian äärettömän monta kertaa pienimmätkin todennäköisyydet toteutuvat vuorenvarmasti (Bloch 1977). Kansanomaisemmin jos jokin voi mennä pieleen, se menee ennenpitkää varmasti pieleen toistojen määrän kasvaessa. Jos noppaa heitetään äärettömän monta kertaa tulee väistämättä eteen se kerta kun heittäjä heittää kuutosen miljoona kertaa putkeen.

Murphyn laki (Bloch 1977) voimistaa todellisuuden kaoottisuutta. Laskar ja Gastineau ajoivat kaksi tuhatta simulaatiota aurinkokuntamme planeettojen liikkeistä viisi miljardia vuotta eteenpäin niin, että jokaiseen simulaatioon oli muutettu merkuriuksen etäisyyttä auringosta yhdellä metrillä. (Laskar & Gastineau 2009). Noin 200 simulaatiossa merkurius joko törmäsi venukseen tai syöksyi aurinkoon (ibid). Yhdessä simulaatiossa kahdestatuhannesta koko aurinkokunta tuli epävakaaksi ja kaikki planeetat, joko syöksyivät aurinkoon tai lensivät kiertoradoiltaan ulkoavaruuteen (ibid). Vain vakaat järjestelmät ovat edelleen olemassa. Vain pikkuruiset muutokset joskus riittävät epävakauteen.

On mahdollista, että muutama odottamattoman satunnaisesti samalla tavoin varautunutta fotonia iskeytyy molekyyliin ja juuri ja juuri ylittää molekyylin sidosteen kestokyvyn. Yhdiste odottamattoman satunnaisesti purkautuu erillisiksi molekyyleiksi, jotka vuorostaan liittyvät toisiin yhdisteisiin, jotka vapauttavat uudet molekyylit, jotka liittyvät toisiin yhdisteisiin. Fotonien satunnaisuuden aiheuttama perhosvaikutus käynnistää ketjureaktion, joka levitessään saa aikaan pienen kutinan, johon perhonen Brasiliassa reagoi lehahduttamalla siipeään. Vuotta myöhemmin Texasiin iskee satunnainen ja ennakoimaton tornado. Tornado tappaa ihmisen, joka olisi muuten kehittänyt tietoisen tietokoneen, ‘jumalan koneesta’.

Alkuräjähdyksen alkuhetket olivat ainutlaatuisen kaoottisia ja pikkuriikkisillä satunnaisuuksilla oli totaalinen vaikutus. Herää mielenkiintoinen kysymys. ‘Jumalan’ puhaltaessa energian tyhjyyteen, tiesikö hän mitä oli tekemässä?

Koska kaikki järjestelmät ovat avoimia. Koska todellisuus on Yksi lomittuneiden kausaaliketjujen vyyhti tästä hetkestä takaisin absoluuttiseen alkupisteeseen. Koska todellisuus on Yksi kaoottinen kompleksinen järjestelmäkokonaisuus, pienimmänkin satunnaisuuden olemassaolo riittää tekemään todellisuuden tulevaisuudesta kokonaan ennakoimattoman.

Oletukset:
– Todellisuus sisältää satunnaisuutta.
– Todellisuus sisältää kaoottisia järjestelmiä.
– Jos jokin voi tapahtua, se ennenpitkää tapahtuu toistojen määrän kasvaessa.
– Kaikki järjestelmät ovat avoimia. Kaikki kytkeytyy kaikkeen.

> Pienikin satunnaisuus väistämättä tuottaa suurta satunnaisuutta.

Väittämä: Tulevaisuus ei ole määrätty. Kohtaloa ei ole olemassa.

Päätelmä: Ilmiöitä, siten ajatuksia, siten tekoja, siten historiaa ei voi ennustaa, eikä niitä ole sidottu tiettyyn tulokseen.

https://pbs.twimg.com/media/DAnoUx5W0AA12BR.jpg

Digitaaliportti on sähkömekaaninen laite, joka muuntaa vaihtelevan sähköjännitteen, joko nollaksi tai ykköseksi. Välillä on hetkiä kun jännite on juuri puolivälissä, eikä tulos ole nolla eikä yksi. Jännitteen luontainen epävakaus kuitenkin vain nanosekunneissa päättää välitilan. On mahdollista, että tuossa herkkääkin herkemmässä epävakauden tilassa pienistäkin pienin aito satunnaisuus kanttimekaanisissa sähkömagneettikentissä tuottaa aiheutuvaan päätökseen aitoa satunnaisuutta.

Aasin ajatuksen muodostuminen on neuronien kompleksisessa kaoottisessa vuorovaikutusverkossa ilmaantuva sähkökemiallinen ilmiö. Aasin on mahdollista valita satunnaisesti kumpi tahansa heinäpaali ja vaikka jumala olisi kaikkitetävä, hänkään ei välttämättä kykene nykyhetken perusteella ennustamaan aasin valintaa.

Päätelmä: ‘Laplacen demoni’ ei osaa ennustaa kummasta heinäpaalista ‘Buridanin aasi’ syö.

Vaikka todellisuuden ilmiöistä vain miljardisosa määräytyisi satunnaisesti, kaaoksen voima ja historian pituus tekisi historian lopputuloksen ennustamisen väistämättä mahdottomaksi.

Satunnaisuus on suurinta toisaalta hyvin pienissä ja toisaalta hyvin suurissa kokonaisuuksisa. Lähes aina keskikokoisia kokonaisuuksia voidaan ennakoida, mutta mitä suuremmista ja kompleksisemmista kokonaisuuksista on kysymys, sitä enemmän tulevaisuuspolussa on risteyksiä, joissa hyvin pienet tönäisyt riittävät muuttamaan suurten järjestelmien tulevaisuuden suunnan.

Todellisuusmyrsky. Eteenpäinjylisevien kausaaliketjujen vyyhti. On avoinna mutaatioille, kaoottiselle evoluutiolle.

https://foresightthinking.files.wordpress.com/2018/01/fm_03.png

Lähdeluettelo:

Lähteet

Sisällysluettelo:

Johdanto ja sisällys tähän lukuun.
Koko artikkelisarjan sisällys.

Episodin voi kuunnella podcästinä tästä:

Edellisessä jaksossa tutustuimme Jeanne-Liekkiin ja lauluun ‘Montfortin joutsenesta’. Bretagnelaisten laulujen ja historioiden sarja jatkuu nyt tarinalla, jonka päähenkilö on taas nimeltään Jeanne. Tällä kertaa Jeanne ‘Tiikeritär’ de Belleville, de Clisson, de Châteaubriant, de Montaigu.

Jeanne syntyy Vendéen Bellevillessä tasan vuonna 1300. Hänen isänsä oli Maurice IV de Belleville. Bellevillen, Montaigun ja Palluaun kreivi. Isä oli äitinsä kautta sukua Montforteille, mutta Jean-Urheaan ja Jeanne-Nilkuttajaan nähden kaukaisempaa Perchéen paronien haaraa.

12 vuotiaana Jeanne-Tiikeritär naitetaan silloin 19 vuotiaalle paroni Geoffroy de Châteaubriantille. 14-vuotiaana Jeanne synnyttää pojan, joka nimetään isänsä mukaan Geoffroyksi. 16-vuotiaana Jeanne synnyttää tyttären Louisen.

Mainittakoon, että poika Geoffroy tulisi 33-vuotiaana kuolemaan edellisessä tekstissä mainitussa Roche-Derrienin taistelussa, jossa Charles ‘Pyhimys’ de Blois joutuisi vangiksi. Tytär Louise vuorostaan perisi Châteaubriantin ja tulisi hallitsemaan sitä paronittarena kuolemaansa saakka.

Jeanne-Tiikeritär synnyttää 25 vuotiaana myös äpärätyttären Isabeun toiselle miehelle. Clissonin Markkreivi Olivier IV:lle. Vuosi äpärätyttären syntymän jälkeen 26-vuotiaana Jeanne-Tiikeritär jää leskeksi kun aisankannattajaksi joutunut Geoffroy yllättäen kuolee 33 vuotiaana.

Jeanne-Tiikeritär menee naimisiin Bretagnen herttua Jean ‘hyvä’ III de Dreuxin velipuolen Guyin kanssa tämän jäätyä niinikään leskeksi samana vuonna kuin Olivier. Tämä Jean-Hyvän velipuoli Guy de Penthièvre oli edesmenneen vaimonsa kanssa saanut vain yhden tyttären. Jalkavaivoista kärsivän Jeanne ‘nilkuttaja’ de Penthièvren, jonka äitipuoli Jeanne-Tiikerittärestä nyt tuli.

Seuraa kuitenkin juonittelua. Vannesin ja Rennesin piispat kantelevat Paavi Johannes XXII:lle, joka päättää peruuttaa avioliiton. On mahdollista, että Kuningas Philippe-Onnekas on huolissaan Bretagnen herttuakunnasta, koska Jean ‘hyvä’ III de Dreux:llä ei ole perillistä. Pelätään Bretagnen ajautuvan Plantagênetien leiriin. Yhtäkaikki poliittinen paine on riittävä siihen, että Pyhän Paavalin seuraaja maan päällä tekee väliintulon ja Tiikerikär palautetaan sinkkumarkkinoille.

Guy de Penthièvre on mennä naimisiin Kuningas Philippe-Onnekkaan veljentytön Marie de Bloisin kanssa mutta kuolee yllättäin. Sen sijaan herttuakunnan perijätär, Guyn tytär, Nikuttaja-Jeanne menee naimisiin kuninkaan siskonpojan Pyhimys-Charles de Bloisin kanssa. Penthièvren kreivikunta, sekä välillisesti Bretagnen herttuakunta, sidotaan näin vahvasti Bloisin sukuun.

Bloisin suku oli frankkilainen mahtisuku, jonka jäsenet hallitsivat Chartresin, Châteaudunin, Troyesin ja Meauxin kreivikuntia, Champagnen herttuakuntaa, sekä Pohjois-Espanjassa sijaitsevan Navarran kuningaskuntaa. Olipahan suvusta noussut 1100-luvulla myös yksi Englannin kuningas – Étienne I.

Parahiksi Tiikerittären ja Guy de Penthiévren avioeron jälkeen Jeanne-Tiikerittären äpärätyttären siittäneen Olivier de Clissonin vaimo Blanche kuolee ja hänkin jää leskeksi.

1330 eronnut Tiikeritär menee uusiin naimisiin Äpärä-Isabeaun leskeksi jääneen isän Olivier IV de Clissonin kanssa. Yllättäen Guy de Penthièvre kuolee vain vuotta myöhemmin 1331 ja hänen maansa jää hänen tyttärelleen Nilkku-Jeannelle ja tämän miehelle Pyhimys-Charlesille.

Tiikerittären aviolitto Olivierin kanssa oli legendaarisen rakkaudentäyteinen. Äpärä-Isabeun lisäksi he saivat vielä viisi lasta.

Naimakaupan myötä pariskunnasta muodostui Bretagnen etelärajalle varsin merkittävä tekijä. Jeanne-Tiikeritär oli perinyt mieheltään Chatêaubriandtin paronikunnan.

Clissonin markkreivikunta oli aivan Châteaubriandtin paronikunnan rajanaapuri. Clissonin markkreivisuku oli vanha Vendéeläinen sotilassuku. Se hallitsi Porhoëtin, Blainin, Clissonin ja Pontchatêaun sautuja Clissonin linnasta käsin.

Markkreivi tarkoittaa kreiviä, joka ei maksa veroja herralleen rahassa, vaan varustaa vastineeksi verottomuudesta tavallista suuremman sotajoukon. Markkreivit tavanmukaan myös ratsastavat henkilökohtaisesti herransa armeijan mukana.

Olivier olikin sotinut jo pitkään kuninkaan Philippe ‘onnekas’ IV de Valoisin armeijassa satavuotisessa sodassa Édouard ‘englantilainen’ III de Plantagênetiä vastaan, joka oli Englannin ja Irlannin kuningas, sekä Akvitanian herttua. Juuri Lounais-Ranskan Gascognessa Olivier oli saanut mainetta ja kunniaa taitavana sotilaana Philippe-Onnekkaan joukoissa.

Jeanne-Tiikerittären ja Olivier IV:n avioliittoa on kestänyt 11 vuotta kun 1341 Olivierin herra Bretagnen herttua Jean ‘hyvä’ III de Dreux kuolee. Bretagnen vallanperimyskriisi alkaa.

Ajatelkaapas. Jos Tiikärettären ja Guyin avioliittoa ei oltaisi mitätöity Jeanne-Tiikerittärestä olisi tullut Bretagnen leskiherttuatar ja historia olisi ajautunut täysin erilaiselle uralle. Arpa kohtalon on aina arvaamaton.

Kaksi kilpailevaa perijää. Jeanne-Tiikerittären entinen tytärpuoli Nilkuttaja-Jeanne, sekä tämän setäpuoli Jean ‘urhea’ de Montfort, kiistelevät kruunusta. Nilkuttaja-Jeanne liittoutuu Ranskan kuninkaan Philippe-Onnekkaan kanssa. Jean-Urhea liittoutuu Englannin kuninkaan Édouard-Englantilaisen kanssa. Alkaa perimyssota Bretagnen herttuakunnasta.

Olivierin veli Amaury de Clisson asettu tukemaan Jean ‘urhea’ de Montfortia uudeksi herttuaksi. Ranskan kuningas, jonka joukoissa Olivier ratsastaa, asettuu tukemaan Jeanne ‘nilkuttaja’ de Penthièvreä.

Olivier valitsee puolensa kuninkaansa mukana ja vannoo vasallivalansa herttuatar Nilkku-Jeannelle Rennesissä 1342. Kun kuningas Philippe-Onnekas lähettää armeijansa tukemaan Blois -sukua Montfortteja vastaan Olivierin omistamaan linnaan Blaineen tulee kuninkaan silloisen marsalkan Robert ‘Vihreä Leijona’ Bertrandin yleisesikunta ja Ranskan armeijan päämaja.

https://i.pinimg.com/736x/c8/d2/a9/c8d2a95db3ceb3c9b47937522b97c2b3–john-of-gaunt-twilight-princess.jpg

Edellisessä jaksossa mainittuun Vannesin taisteluun juurikin Olivier de Clisson komentaa Bloisistien 12600 miestä, mukana edellisessä jaksossa mainuttu kolmikymmenten taistelun sankari Baumanoir.

Markkreivi Olivierin komentamat joukot valloittavat Vannesin kaupungin ja lyövät sitä puolustamaan asettuneen Englannin kuninkaallisen armeijan, jonka johdossa Robert D’Artois.

Sama armeija ja sama D’Artois, joka toteutti edellisessä jaksossa Jeanne-Liekin ihmepelastuksen Brestin linnan piirityksessä. D’Artois haavoittuu taistelussa ja kuolee matkalla Lontooseen.

Édouard-Englantilainen kuulee tapahtuneesta ja päättää kostaa. Hän lähtee henkilökohtaisesti uuden armeijan kera Bretagneen ja ryhtyy piirittämään Nantesia, Vannesia ja Rennesiä. Vannesin piirityksessä Olivier jää englantilaisten vangiksi puolustaessaan kaupunkia.

Ranskan Philippe-Onnekas kuulee Englannin armeijan olevan Vannesissa ja päättää lähettää paikalle valtavan armeijan mutta ennen kuin Englannin ja Ranskan kuninkaiden armeijat kohtaavat Jean-Urhea de Montfort kuolee. Vaimonsa Jeanne-Liekki tulee (mukamas) hulluksi. Musta surma saapuu Marseilleen.

Tehdään tulitauko. Vannesin piiritys puretaan, kaupunki ‘demilitarisoidaan’ ja annetaan Paavin hallintaan.

Pahat kielet alkavat laulaa, että Olivier de Clisson olisi pettänyt bloisistit, antautunut tahallaan Plantagênettien vangiksi. Pontta väittämille saadaan siitä, että Édouard ei vaadi Olivier de Clissonista kuin poikkeuksellisen pienet lunnaat, sekä vaihdon Valois-suvun vangiksi jääneeseen vähäpätöiseen Stanfordin kreiviin.

Philippe-Onnekkaan korviin kantautuu huhu, että Olivier de Clisson olisi muiden bretoniaatelisten ja Englannin armeijan komentajan Salisburyn jaarlin William de Montagun kanssa, kuningas Édouardin siunauksella, juoninut, että Jean de Montfortin kuoleman johdosta Englannin-Édouard III Plantagênet ottaisi Bretagnen suoraan hallintaansa ja nostaisi Olivier de Clissonin Bretagnen varakuninkaaksi ja Plantagênttien käskynhaltijaksi.

Pariisin hovi juonii ja kutsuu Olivier de Clissonin muka turnajaisiin Pariisiin tusinan muun herran kera. Kuitenkin saapuessaan turnajaisiin Olivier vangitaan. Jeanne-Tiikeritär saa kuulla tästä, matkustaa heti Pariisiin ja yrittää lahjoa kuninkaan kersantin vapauttaakseen miehensä. Toinen päivä elokuuta 1343 Olivier mestataan muiden juonittelusta syytettyjen kanssa Pariisin Les Hallesissa kuningas Philippe VI ‘Onnekas’ de Valoisin käskystä.

Jeanne menee suunniltaan ja kiroaa kuninkaan. Lahjontayrityksen seurauksena ja kuninkaan ääneen kiroamisen johdosta Philippe-Onnekas tuomitsee Jeanne-Tiikerittären valapatoksi ja menettämään kaikki tittelinsä kuninkaan häpäisemisen rikoksesta. Jeannella on kuitenkin suojelijoita ja hän välttää pidätetyksi tulemisen.

Olivierin päätön ruumis ripustetaan ehtaan kelttiläiseen tyyliin Pariisin Montfauconin suureen gibbettiin. Eli monikerroksiseen telineeseen johon Pariisissa teloitettujen ruumiit oli tapana asettaa roikkumaan pelotteeksi kansalaisille. Kuin minkäkin rahvaan rikollisen!

Pelotteeksi mahdollisille kanssajuonittelijoille Olivierin pää vuorostaan toimitetaan Bretagnen pääkaupunkiin Nantesiin ja ripustetaan kansan nähtäville Sauvetoutin sillan alle. Häväistys!

Jeanne-Tiikeritär ei ole sitä sorttia, joka käpertyisi suremaan. Tiikeritär matkustaa kotiinsa Clissoniin hakee kaksi nuorta poikaansa Olivierin ja Guillaumen. Yhdessä he ratsastavat Nantesiin katsomaan hänen miehensä ja heidä isänsä Sauvetoutin sillalla roikkuvaa päätä.

Siinä Jeanne vannoo ja vannottaa kaksi poikaansa kostamaan isänsä kuoleman. Jeannen kosto on oleva hirmuinen!

Knoppitieto: Miksi Asterix juo taikajuomaa josta saa taikavoimia?

Kuten Bretagnen herttuoiden ‘de Dreux’ -suku, myös minun Ranskalainen sukuni on kotoisin Dreuxin kaupungista. Dreux oli Gallian druidien vanha uskonnollinen keskus. Voitokkaat gallialaiset taisteluiden jälkeen leikkasivat kaikkien taistelussa kaatuneiden päät irti, kyhäsivät taisteluiden jälkeen suuria puisia kehikoita. Telineistöjä, joihin he kiinnittivät kaatuneiden päättömät ruumiit. Sekä omat, että vihollisten.

Kuvittele mikä näky! Satoja, jopa tuhansia päättömiä ruumiita korkeilla telineillä. Kuin valtavia ruumiskatedraaleja. Kuin Pariisin Montfauconin Gibbetti. Kuin jonkun kieroutuneen sarjamurhaajan tekosia jossain tanskalaisessa dekkarissa, mutta tuhatkertaisena kollektiivisena toimintana. Näitä kallottomien luurankojen kokoontumisia löytävät arkeologit edelleen Ranskan laaksojen kätköistä.

Tätä ei kerrottu ‘Asterix ja Obelix’ sarjakuvissa!

Keltit uskoivat, että sielu jäi asumaan päähän kuoleman jälkeen.
Päiden säilöminen oli kelttien tapa osoittaa kunnioitusta. Valtavat kuormat irtileikattuja sotureiden päitä kannettiin koko matka takaisin kotikyliin. Jokainen taistelusta tuotu pää, tai kallo, kastettiin tai keitettiin druidin padassa ja kallot säilöttiin. Kelttien jäämistöissä on paljon näitä suuria erittäin koristeellisia rituaalipatoja. Tämä inspiroi Akvavitixin hahmoa ja Asterix sarjakuvien suurta pataa, jossa keitellään taikajuomaa.

Mitään varmaan ei tiedetä siitä, mitä kuuppakeitolle tehtiin. Teorian mukaan keltit uskoivat, että keittämällä tai kastamalla kuolleen henkilön pää saatiin sielu liukenemaan veteen, jonka elävät joivat. Kuuppakeiton kautta kuolleiden sielut jatkoivat elämäänsä elävissä. Eikä pelkästään vastikää kuolleen sielu, vaan myös kaikkien niiden kuolleiden, joiden kuuppakeittoa vastikää kuollut oli elämänsä aikana lipitellyt. Näin elävien päissä olivat elossa kaikki esi-isien sielut siitä hetkestä hetkien alkuun. Kaikki esi-isät kaikkien mukana kaikkien kuupissa kaikkialla. Oma kuolemanjälkeinen elämä kaikissa tulevissa kyläläisissä kaikenaikaa siitä hetkestä hetkien loppuun.

Oli teoria totta tai ei, et enää koskaan lue Asterixia ajattelematta tätä tarinaa. Putosiko Obelix lapsena keittoon, jossa lillui ihmisten päitä? Juoko Asterix taskumatistaan kuuppakeittoa? Druidit osasivat kyllä lukea ja kirjoittaa, mutta oli kiellettyä kirjoittaa ylös druidien salaista tietoa. Me emme siis tiedä.

Druidien jäljiltä on tehty erittäin makaabereja löytöjä. Esimerkiksi ihmisten ja eläinten, lasten ja vauvojen ruumiinosia aseteltuina erilaisiksi Frankensteinin hirviöiksi. Siinä missä Roomalaiset Auguurit ennustivat kyyhkysten lennosta tai lampaansuolista niin Druidit insiproituivat kuolevien ihmisten vääntelehtimisestä.

Ikäänkuin joku psykoottinen sarjamurhaaja olisi perustanut valtauskonnon. Toki kreikkalaiset ja roomalaiset lähteet varmasti suurentelevat hirveyksiä, mutta arkeologia osittain tukee heidän väitteitään.

Sellaista seutua siis Dreux 100-luvulla ennen kristusta.
Asterix, Obelix, Vercingetorix, Dreux.
Aarrekartoissa ja druidihommissa X osoittaa paikan.

Noniin ja takaisin asiaan… Mutta ensin taustalle soimaan tarina Bretagnelaisista corsaireista, eli kuninkaan luvalla toimivista merirosvoista.

Tiikerittären kosto

Jeanne kerää 400 uskollista miestä ja marssii Clissonista katsoen lähimpään bloisisteille ja Philippe-Onnekkaalle uskolliseen frankkilaiseen linnaan Touffouhun.

Kreivitär Jeanne ‘tiikeritär’ de Clisson huutaa yksin linnan portilla. Linnan päällikkö Gallois de la Heuse tekee kohtalokkaan virheen ja komentaa laskemaan laskusillan kreivittärelle. Jeanne kävelee sillalle ja vetää miekkansa. Samassa hänen 400 miestään ratsastaa linnaan. 80 hengen varuskunnasta vain yksi säästetään ja lähetetään kertomaan frankeille tapahtuneesta.

Jeanne-Tiikeritär myy kaiken omaisuutensa ja käyttää rahat palkatakseen armeijan, jolla käydä sotaa frankkeja ja bloisisteja vastaan Bretagnessa. Jeanne varustaa myös kaksi sotalaivaa joihin hän hankkii verenpunaiset purjeet.

Philippe-Onnekas kuulee, että Jeanne-Tiikeritär on vaihtanut Bretagnen vallaperimyssodassa avoimesti Jeanne-Nilkuttajan puolelta Jeanne-Liekin puolelle frankkien tukemia bloisisteja vastaan ja petoksella surmannut Touffoun ritarit vankeja ottamatta. Tuohon aikaan oli herrasmiessääntö, että jalosukuiset ritarit vangittiin lunnaita vastaan eikä heitä tapettu. Kuningas lähettää sotilaita Jeannen perään, mutta Jeanne nostaa ankkurin ja purjehtii merelle.

Uusi legenda on syntynyt. Bretagnen verinen naarasleijona. Jeanne de Belleville, de Clisson, de Châteaubriant, de Montaigu. Jeanne Tiikeritär. Punaiset purjeet horisontissa! Punainen kirous frankeille!

Jeanne-Tiikeritär vaanii frankkien laivoja Englannin kanaalissa. Hyökkää ja ottaa joka kerta vain yhden vangin. Yhden vangin jonka päästää maihin levittämään sanaa punaisista purjeista. Jeanne-Tiikerittären kostosta.

Kauhu lamauttaa kaupankäyntiä Pohjois-Ranskassa ja kuningas Philippe-Onnekas lähettää laivastonsa etsimään ja pysäyttämään Jeanne-Tiikeritärtä. Pian laivastot kohtaavat ja Jeannen laivat jäävät alakynteen.

Jeanne kahden poikansa kanssa hyppää pelastusveneeseen ja lähtee soutamaan kohti Englantia. Matkalla toinen poika Jeannen seitsemänvuotias kuopus Guillaume kuolee hypotermiaan soutuveneessä. Kuusi päivää Jeanne ja vanhempi poika Olivier soutavat kohti Englantia. Hautaamaan lapsensa ja veljensä.

Kuudentena päivänä Englannin valkeat kalliot horisontissa! Jeanne ja hänen poikansa pelastuvat ja etsivät käsiinsä Englannin kuninkaan Édouardin.

Tiikerittären hurja maine on kiirinyt tämän edellä ja Édouard hetkeäkään epäröimättä rahoittaa Jeannelle kolme sotalaivaa miehistöineen. Jeanne maalauttaa laivat mustiksi ja värjäyttää niiden purjeet verenpunaisiksi.

Kirous merten yllä. Punaiset purjeet horisontissa. Rannoille ilmestyvät yksittäiset merimiehet kertomassa tarinaa verisestä naarasleijonasta. Jeanne Tiikerittärestä. Jeanne rosvoaa myös rannikoita polttaen kyliä pitkin Normandiaa.

Jeannen maine kasvaa niin suureksi, että itse Paavi, joka kerran mitätöi Jeannen ja Guy de Penthièvren avioliiton nyt kirjoittaa Englannin kuninkaalle ukaasin, että Jeanne-Tiikerittären jumalattomalta toiminnalta on vedettävä tuki.

13 vuotta Jeanne vaanii kauppiaita ja kalastajakyliä Englannin kanaalin Etelärannoilla kunnes rakastuu ritariin nimeltä Gautier Bentley, joka hallitsi Bretagnen Douarneneziä ja jonka linna oli Tristanin saarella, jossa Jeannen laivasto usein pysähtyi.

Roche-Derrienissä 1347 taistellaan raju taistelu, jossa Jeanne-Tiikerittären ja hänen ensimmäisen miehensä Geoffroy de Châteaubriandtin poika Geoffrey kuolee. Tässä taistelussa Charles ‘pyhä’ de Blois vangitaan ja viedään Lontoon Toweriin. Alkaa ‘Kahden Jeannen, eli Liekin ja Nilkuttajan, sota’.

Vuonna 1350 tanssitaan Jeanne-Tiikerittären neljänsiä häitä. Merirosvon ura jää taakse. Jeanne ja Gautier lähestyvät kuningas Édouardia hankkiakseen takaisin Jeanne-Tiikerittären vanhoja tiluksia Clissonissa, jotka olivat siirtyneet Jean ‘Uhrea’ de Montfortin vasallille Raoul de Caoursille, joka oli nyt Englannin kuninkaan Édouardin luutnantti Poitoussa.

Gautier matkustaa Lontooseen vaatimaan tiluksia, mutta hänet heitetäänkin Lontoon Toweriin tyrmään, mutta vapautetaan pian ja Édouard Plantagênet lopulta suostuu antamaan Clissonin Jeannelle, mutta sillä seurauksella Raoul loikkaa Valois-suvun puolelle.

Englannin Kuningas tekee 1353 sopimuksen Roche-Derrienissä vangitsemansa Charles-Pyhän ja bloisistien kanssa ja Clisson annetaankin Charles-Pyhälle. Lohdutukseksi Édouard antaa Jeanne-Tiikerittärelle ja Gautier Bentleylle La Roche Moisanin paronikunnan.

Jeanne ja Gautier vetäytyvät Hennebonttiin ja elävät siellä paronikuntansa tuloilla elämänsä onnellisina loppuun asti. Gautier kuolee joulukuussa 1359 ja Jeanne vain kaksi viikkoa tämän jälkeen.

Jeannen ja ensimmäisen miehensä Geoffroyn esikoinen Louise hallitsi Châteaubriantin kreivittärenä elämänsä loppuun saakka.

Jeannen ja Olivierin ensimmäinen lapsi äpärä-Isabeau meni naimisiin de Rieux -kreivisukuun ja hänen pojastaan tulisi vielä Ranskan marsalkka.

Jeannen ja Olivierin kolmas lapsi, äitinsä rinnalla merirosvouran tehnyt Olivier nousi mahtavaksi kreiviksi ja Ranskan kuninkaan konstaapeliksi ja ansaitsisi sotasankarina raakuuksillaan liikanimekseen Olivier-Teurastaja.

Joeannen ja Olivierin viides lapsi Jeanne (taas) meni naimisiin englantilaisen ritarin Jean Harpedennen kanssa ja he hallitsivat Tiikeritär-Jeannen isän suvun kotia, Belvillen paronikuntaa.

Ja vielä laulua Breagnen matruuseista:

Miten sota päättyi?

Jean ‘valloittaja’ de Montfort, Jean-Urhean ja Jeanne-Liekin poika saapuu Bretagneen 3. elokuuta 1379. Sota jatkuu bloisistien ja montfortistien välillä viisi pitkää vuotta ilman, että kumpikaan saa toisesta yliotetta.

Jean-Valloittaja piirittää Aurayn kaupunkia 1364. Puolustajien ruoka loppuu ja Aurayn linnan päällikkö sopii Jean-Valloittajan kanssa, että linna antautuu 29.9. mikäli apua ei tule. Tieto päivämäärästä saadaan myös Charles-Pyhälle.

Juuri sinä päivänä bloisistien armeja saapuu Aurayhin. Montfortit nostavat piirityksen hyvissä ajoin ja kaksi armeijaa asettuu kohtaamaan toisensa 29.9.1364.

Bloisistien vasenta laitaa johtaa Auxerren kreivi ja kuninkaan pullomestari Jean de Châlon. Oikeata laitaa Bertrand ‘Bretagnen kotka’ de Guesclin. Keskustaa johtaa Jeanne-Nilkuttajan mies Charles-Pyhä henkilökohtaisesti. Yhteensä 4000 miestä. Charles ei jätä lainkaan reserviä. Hän lähettäisi koko armeijansa taisteluun yhdellä kertaa.

Montfortistien vasenta laitaa johtaa Robert ‘tuhoaja’ Knolles. Keskustaa johtaa Jeanne-Liekin poika Jean ‘valloittaja’ de Montfort, sekä Akvitanian konstaapeli John Chandos. Oikeassa laidassa kukapa muukaan kuin Jeanne-Tiikerittären poika Olivier ‘teurastaja’ de Clisson. Heillä on yhteensä 3500 miestä. Toisin kuin Charles-Pyhä, Jean-Valloittaja jättää vähistä joukoistaan itselleen reservin, jonka lyödä taisteluun vasta kun molemmat osapuolet ovat sitoneet muut joukkonsa.

https://i.pinimg.com/736x/8e/96/57/8e965776ca72079677ab124d21cc2c58–english-knights-battle-of-agincourt.jpg

Viiden vuoden väsytyssodan jälkeen kumpikin osapuoli hakee ratkaisevaa voittoa ja lyö kaiken peliin. Englantilaiset pitkäjouset ja frankkien varsijouset sylkevät nuolia kun ritarit ja santarmit molemmin puolin käyvät päistikkaa suoraan rynnäkköön.

Tiiviit muodostelmat iskevät yhteen. Peitsien säpäleet, suuret sotahevoset ja haarniskoidut miehet lentävät ryskyen kuin räsynuket törmäysten voimasta. Teräs paukkuu vasten kilpiä ja kypäriä. Veri roiskuu, keihäät katkeilevat ja huutavat miehet tallautuvat toistensa alle.

Taistelun ollessa täydessä tuoksinassa Jean-Valloittaja käskee reservinsä Olivier-Teurastajan johtamalle oikealle laidalle. Charles-Pyhä ei ole jättänyt reservejä joilla vahvistaa laitaa ja se alkaa murtua sisäänpäin. Bertrand ‘Bretagnen kotka’ de Guesclinin miekka ja peitsi katkeavat ja hänet otetaan vangiksi. Pian vangiksi jää Jean ‘pullomestari’ de Châlons. Ratsastava ritari iskee Charles-Pyhän peitsellään ratsailta ja englantilainen sotilas lyö Charlesin hengiltä.
Bloisistien armeija murtuu ja pakenee.

https://deadliestblogpage.files.wordpress.com/2017/04/1588020.jpg?w=584

Jeanne-Liekin poika Jean-Valloittaja de Montfort kohtaa Jeanne-Nilkuttajan. He tekevät sopimuksen. Jeanne-Nilkuttaja luopuisi herttuattaren arvosta ja tunnustaisi Jean-Valloittajan Bretagnen herttuaksi. Vastineeksi Jeanne-Nilkuttaja pitäisi kaikki tiluksensa ja saisi elinikäisen verovapauden. Lisäksi Jeanne-Nilkuttajan pojat olisivat perimysjärjestyksessä Bretagnen herttuakuntaan mikäli Jean-Valloittaja ei saisi omia poikia. Lisäksi Jeanne-Nilkuttaja neuvotteli lapsilleen korkeita asemia Jean-Valloittajan herttuakunnan hallintoon.

1365 kuningas Philippe-Onnekas vahvistaa Guéranden sopimuksen, joka lopettaa Bretagnen vallanperimyssodan. Jean-Urhea ei itse nähnyt sodan loppua. Bretagnen ermiinikruunu siirtyy Jeanne-Nilkuttajalta hänen ja Jeanne-Liekin pojalle Jean-Valloittajalle, Jeanne-Tiikerittären pojan Olivier-Teurastajan ratkaisevalla avustuksella Aurayn taistelussa.

Mutta lopussa on vielä twisti. Tuore Bretagnen herttua Jean ‘valloittaja’ de Montfort rikkoo Édouard III ‘englantilainen’ de Plantagênetin kanssa tekemänsä sopimuksen. Kaiken Englannin kuninkaan montfortisteille suoman avun ja tuen jälkeen Jean-Valloittaja Bretagnen vallanperimyssodan lopuksi vannoo uskollisuudenvalan Ranskan kuninkaalle Philippe IV ‘onnekas’ de Valoisille. Petos! Punainen kirous!

Vallanperimyssota Valois-suvun ja Plantagênet-suvun välillä jatkuisi kuumana yhtä soittoa vielä 88 vuotta ja sisältäisi lukemattomia legendoja ja hurjia käänteitä.

Oli vielä nouseva legenda neljännestä Jeannesta. Teini-ikäinen maalaistyttö, joka oli nouseva kuninkaan armeijan komentoon ja pelastava kruunun kun sen hetki oli synkin. Ranskan kansallispyhimys. Jeanne ‘Orleansin impi’ d’Arc.

Riita vallanperimyksestä ei päättyisi vielä edes 116 vuotisen sodan jälkeen. Vallanperimyssota Ranskan ja Englannin välillä kaikenkaikkiaan jatkuisi useissa pätkissä 260 pitkää sodan vuotta aina vuoteen 1801, jolloin vasta Ranskan julistaessa itsensä tasavallaksi Englannin kuningas George III von Hannover luopuisi Englannin kuninkaiden ikiaikaisesta vaatimuksesta Ranskan kruunuun.

Episodin voi kuunnella podcästinä tästä:

Seuraavaan jaksoon pääset hyppäämään tästä.

Edellisessä jaksossa Jean ‘Urhea’ de Montfort, montfortistien johtaja, Bretagnen herttua saliaanifrankkilaisen perimyslain nojalla jäi bloisistien vangiksi ja vietiin Louvren linnaan Pariisiin.

Jean-Urhean vaimo Jeanne-Liekki jatkaa montfortistien sotaa miehensä puolesta Englannin kuninkaan tuella bloisisteja vastaan, joilla vuorostaan on Ranskan kuninkaan tuki.

Bloisisteja kannattava Ranskan kuninkaallinen armeija, joka valtasi Nantesin ja vangitsi Jean-Uhrean palaa jatkamaan satavuotista sotaa Édouard-Englantilaista ja Plantagênet-sukua vastaan kohti Caenin kaupunkia Normandiassa.

Bloisistien johtaja, Jeanne-Nilkuttaja, Bretagnen herttuatar bretagnelaisen edustuslain nojalla jää omin voimin jatkamaan Bretagnen vallanperimyssotaa Jeanne-Liekkiä vastaan.

Jeanne-Liekki on pulassa. Vaikka kuninkaallinen armeija on poissa on Montfortistien armeija kokonaan lyöty Nantesin taistelussa. Jeanne-Liekin on koottava kokonaan uusi armeija.

Jeanne-Liekin johtamat Montfortistien armeijan rippeet joutuvat perääntymään Hennebontin linnaan, jonne Bloisistien armeija hänet piirittää.

Jean le Belin kronikassa kirjoitetaan:

“Ja nyt kuulette mitä rohkeimmasta ja merkittävimmästä teosta. Tiedä tämä: jalo kreivitär, joka yhtenään kiipesi torniin seuratakseen miten puolustus sujui näki, että kaikki piirittäjät olivat jättäneet leirinsä ja tulleet linnalle seuraamaan hyökkäystä.

Jeanne teki rohkean suunnitelman. Hän hyppäsi suorilteen ratsunsa selkään, valmiiksi haarniskoitu kun oli, ja kutsui kolmatta sataa santarmia ratsaille ja otti heidät kaikki mukaansa, jotka olivat vartioineet sitä porttia, joka ei ollut hyökkäyksen kohteena. Hän näin ratsasti ulos portista komppaniansa kanssa ja rynnäköi vihollisen suojaamattomaan leiriin, jossa oli vain poikia ja palvelijoita. He tappoivat kaikki jotka käsiinsä saivat ja sytyttivät koko leirin ilmiliekkeihin.

Kun ranskalaiset herrat näkivät leirinsä liekeissä, kuulivat huudot ja melskeen hyökkäys Hennebontiin keskeytettiin ja he ryntäsivät takaisin kohti leiriään huutaen “Petos! Kavaluus!”. Urhea kreivitär nähtyään heidät hälytettyinä ja piirittäjien ryntäämässä kaikilta puolilta ymmärsi, ettei ollut enää paluuta Hennebontiin ja näin kokosi miehensä ja he ratsastivat toiseen suuntaan, suoraan Braytin linnaan neljän peninkulman päähän”

Jeanne de Montfort kiillotetussa haarniskassaan. Ratsastaen 300 santarmin etunenässä. Taustalla tulipätsinä roihuava leiri. Tästä hän sai liikanimen ‘liekki’.

Liekki, joka sytyttää Bretagnen kapinaan frankkeja vastaan. Liekki joka polttaa pois sen viholliset.

Jeanne-Liekki ratsasti Braytiin, keräsi alueelta lisäjoukkoja ja palasi Hennebontiin murtautuen uudelleen piirityksen läpi lisäjoukkojen ja ruoka- sekä varustelähetyksen kera. Hurja nainen.

Tilanne on kuitenkin epätoivoinen. Montfortistit ovat pahasti alivoimaisia. Piirittäjät eivät ole luovuttamassa. Kuukaudet kuluvat.

Jeanne-Liekki murtautuu ulos saartorenkaasta ja matkustaa Lontooseen pyytämään apua Édouard-Englantilaiselta. Jeanne saa kuitenkin mukaansa vain muutaman sataa miestä ja heidänkin palkkansa tulee maksaa Jeanne-Liekin omasta pussista. Édouard nimittäin käy jo samanaikaisesti sotaa Lounais-Ranskan lisäksi Skotlannissa, eikä kykene antamaan enempää apua.

Paluumatkalla Bretagneen Jeanne-Liekin laivasaattue joutuu Philippe-Onnekkaan liittolaisen Espanjan prinssi Louiksen espanjalaisen laivasto-osaston hyökkäyksen kohteeksi. Jean Froissartin kronikassa kirjoitetaan “leijonan sydämellä ja kädessään terävä säilä hän [Jeanne-Liekki] taisteli raivokkaasti.”

Jeanne pääsee takaisin Bretagneen, mutta saa kuulla, että Hennebont on kaatunut. Pieni englantilainen apujoukko ei tilannetta muuta ja Jeanne-Liekki perääntyy kohti Länttä Bloisistit kintereillään menettäen Bretagnea Charles-Pyhän ja Nilkku-Jeannen joukoille linnoitus linnoitukselta. Jeanne-Liekki ahdistetaan aina Brestiin saakka Bretagnen läntisimpään kärkeen, Montfortien viimeiseen linnoitukseen.

Kuukaudet seuraavat toisiaan ja Jeanne-Liekin tilanne on epätoivoinen. Muurien ulkopuolella ovat bloisistit. Varma kuolema Jeanne-Liekille ja hänen pojalleeen Jean-Valloittajalle. Takana vain loppumaton meri.

Kuin elokuvissa konsanaan tällä viimeisellä hetkellä taivaanrantaan ilmestyy Plantagênetien 260 laivaa mukanaan 1350 miehen armeija Robert d’Artoisin komennossa. Pelastus!

Muuten Englannin-Édouardin armeijan komentaja Robert d’Artois oli naimisissa Ranskan Philippe-Onnekkaan siskon Jeanne de Valoisin kanssa, kyllä yksi Jeanne lisää. Ja kyllä, koko satavuotinen sota on yksi iso perheriita.

Nilkuttaja-Jeannen aviomiehen Charles-Pyhimyksen komentama bloisistien armeija kääntyy käpälämäkeen ja Charles joutuu vuorostaan nyt itse piiritetyksi Morlaixin linnaan.

Morlaixin piirityksen jatkuessa d’Artois ja Jeanne-Liekki ottavan suurimman osan armeijastaan mukaansa ja ratsastavat piirittämään Vannesia.

Tarina saa vielä uuden nopean ja odottamattoman käänteen. Jean-Urhea, saa apua ja pakenee Louvren tyrmästä! Matkustaa Vannesiin ja kohtaa armeijaa johtavan vaimonsa. Yhdessä aviopari valtaavat Vannesin kaupungin! Bloisistien asema synkkenee.

Vapautunut Jean-Urhea ottaa Montfortistien komennon ja lähettää vaimonsa Jeanne-Liekin, sekä heidän poikansa Englantiin turvaan.

Jean-Hyvän johtama Ranskan kuninkaallinen armeija lähetetään uudelleen Bretagneen tukemaan Bloisisteja. Charles-Pyhimyksen joukot saavat taas aloitteen.

Quimperin kaupunki joutuu Bloisistien piirittämäksi ja Charles valtaa sen rynnäköllä. Seuraa hurja siviiliväestön verilöyly, jota Bretagnen tavallinen kansa ei tule koskaan antamaan Blois-suvulle anteeksi. Charles-Pyhimyksen joukot kaikenlisäksi teloittavat kaikki bretagnelaiset ja normandialaiset vangit pettureina, aateliset myös! Kuin mitkäkin talonpojat! Sen sijaan englantilaiset ja ulkomaalaiset palkkasotilaat vapautetaan lunnaita vastaan yleisen tavan mukaan.

Quimperin verilöylyn jälkeen yleinen mielipide herttuakunnassa kääntyy peruuttamattomasti Montfortien puolelle. Sodasta tulee aatelisten perimyssodan sijaan bretagnelaisten sota frankkeja vastaan. Yleiseen mielipiteeseen vaikuttavat myös taloudelliset syyt, erityisesti bretagnelaisten tärkeä suolakauppa kanaalin yli Englantiin.

Charles-Pyhimys de Bloisin piirittäessä Roche-Derrieniä Montfortistien armeija Thomas Dagworthin johdolla ilmestyy 20 kesäkuuta 1347 vapauttamaan kaupunkia. Seuraa brutaali taistelu, jossa kuolee merkittävä määrä suurten Bretagnelaisten aatelissukujen merkkihenkilöitä. Kuolleiden joukossa muunmoassa seuraavan tarinamme sankarittaren Jeanne-Tiikerittären ja hänen ensimmäisen miehensä Geoffroy de Châteaubriandtin ainoa poika!

Roche-Derrienin taistelun tuoksinassa Tanguy de Chastel pysäyttää sotilaan, joka oli juuri tappamassa Charles-Pyhimystä. Vaikka aiemmin Brestissä Charles oli mestannut juuri pelastajansa Tanguyn oman pojan Brestin linnan muurilla. Tanguy ottaa poikansa murhaajan Charlesin vangiksi ja hänet viedään Plantagênetien säilöön legendaariseen Lontoon Torniin.

Montfortistit ovat yhtäkkiä voitolla!

Kuitenkin bloisistit valloittavat Vannesin takaisin. Englannin armeija on lyödään ja taistelussa Jean d’Artois haavoittuu ja kuolee matkalla Lontooseen. Vain hieman myöhemmin Jean-Urhea de Montfort kuolee Hennebontissa. Montfortien asia on yhtäkkiä jälleen lähellä luhistua juuri kun kaikki meni hyvin!

Édouardin Plantagêneteille syntyy ongelma, mutta myös mahdollisuus. Édouard-Englantilainen näkee Jean-Urhean kuoleman ja hänen perijänsä Jean-Valloittajan vain neljän vuoden iän tilaisuutena ottaa itselleen Montfortistien johtajuuden.

Édouard vangitsee Jeanne-Liekin Tickhillin linnaan Pohjois-Englantiin ja ottaa tämän pojan, nelivuotiaan Jean-Valloittajan Lontooseen ja antaa vaimonsa Englannin ja Irlannin kuningattaren Philippa de Hainaultin kasvatettavaksi.

Édouard esittää, että Jeanne-Liekki on muka menettänyt järkensä miehensä kuoleman johdosta ja nyt Édouard-Englantilainen olisi Jean-Valloittajan edunvalvoja ja täten Montfortistien ‘virkaatekevä’ johtaja Jean-Urhean perillisen pikku-Jean-Valloittajan puolesta.

Édouard lähtee henkilökohtaisesti suuren armeijan kera Bretagneen.

Heti kun Philippe-Onnekas kuulee Édouardin saapumisesta Bretagneen hän alkaa koota armeijaansa kohdatakseen Englannin pääarmeijan kentällä.

Tilanne on kuitenkin hankala Philippe-Onnekas de Valoisille. Heidän tukemansa Charles-Pyhimys de Blois on menettänyt Bretagnelaisten luottamuksen ja kaikenlisäksi he ovat juuri kärsineet Plantagêneteille erittäin karvaan tappion Crécyn taistelussa Pohjois-Ranskan Picardiassa. Sen jälkimainingeissa Plantagênetit ovat ryöstelleet Pohjois-Ranskaa niin pahasti, että se on laajoilta alueilta autioitunut kokonaan.

Plantagênettien armeija ryhtyy piiritykseen Vannesissa, Rennesissä ja Nantesissa samanaikaisesti. Tämä on neljäs kerta kun Vannesia piiritetään Bretagnen vallanperimyssodassa. Piirityksen yhteydessä muuan Olivier de Clisson, seuraavan tarinamme Jeanne-Tiikerittären aviomies jää Plantagênettien vangiksi.

Tapahtuu lisäksi jotain odottamatonta.  Marraskuussa 1347 laiva saapuu Italiasta Marseilleen. Kaupunkilaiset alkavat saada outoja paiseita. Pian ihmiset alkavat kuolla. Seuraavan neljän vuoden aikana jopa 60% koko Euroopan väestöstä menehtyisi. Musta surma oli saapunut!

Sovitaan tulitauko. Vannesin kaupunki annetaan tulitauon ajaksi Paaville. Läntinen ja Eteläinen Bretagne jää Plantagênetien haltuun, jotka hallitsevat sitä Jeanne-Liekin ja Jean-Urhean pojan Jean-Valloittajan huoltajina.

Charles-Pyhimys ja Jeanne-Nilkuttaja eivät kuitenkaan katso, että Valois ja Plantagênet sukujen sopima tulitauko sitoisi heitä. Näinollen Blois -suku jatkaa omaa erillissotaansa Bretagnessa Montfortien tukijoita ja Plantagênetien joukkoja vastaan. Nyt kuitenkin Quimperin verilöylyn jälkeen Bretegnen kansa on myös selvästi Montfortien ja Plantagênetien puolella. Bloisien erillissota sujuu huonosti. He joutuvat puolustuskannalla ja menettävät hitaasti asemiaan.

Vangiksi jääneen Charles de Bloisin vaimo Jeanne-Nilkuttaja jatkaa sotaansa Hennebontissa kuolleen Jean de Montfortin vaimoa Jeanne-Liekkiä vastaan, joka tosin tässä vaiheessa on kotiarestissa Pohjois-Englannissa. Tätä sodan vaihetta kutsutaan ‘Kahden Jeannen sodaksi’. Jeannejen sota on brutaalia ja pienimuotoista. Kahakoita, väijytyksiä, kylien ryöstelyä ja vastustajan alamaisten surmaamista, sekä peltojen polttamista.

Historioitsijat kutsuvat 100-vuotista sotaa Euroopan keski-ajan ensimmäiseksi totaaliseksi sodaksi. Osapuolet eivät yritä ainoastaan tuhota toistensa armeijoita ja vallata maita talonpoikineen itselleen, vaan myös köyhdyttää toisensa systemaattisesti tuhoamalla heidän maitaan ja tappamalla toistensa veronmaksajia. Osapuolet pelaavat pitkää peliä. Kulutussotaa.

Tapahtuu jotain legendaarista 23 maaliskuuta 1351 taistellaan ‘kolmikymmenten taistelu’. Kaksi armeijaa kohtaa, komentajat Montfortistien Jean de Beumanoir ja Bloisistien Robert Brandebourch tapaavat.

Jean le Bel kirjoittaa: “Jumala olkoot tuomarimme! Jotta kumpikin meistä valitsee 30 ritaria tukemaan asiaansa. Nähkäämme kumman puolella seisoo oikeus!”

Baumanoirin puolella 30 bretoniritaria. Brandebourchin puolella 20 englantilaista, 6 saksalaista ja 4 bretonia.

Monen tunnin jälkeen Montfortistien puolella kaksi kuollutta ja Bloisistien puolella neljä. Molemmat osapuolet olivat aivan loppu ja sopivat tauon pitämisestä ja haavojen sitomisesta.

Taistelua jatkettiin tauon jälkeen ja pian Bloisistien du Bois löi hengiltä Montfortistien johtajan Brandebourchin. Nopeasti myös Bloisistien johtaja Baumanoir haavoittui pahasti, pyysi juotavaa de Boisilta, joka vastaa “juo vertasi, Baumanoir, niin janosi sammuu”. Haavoittunut Baumanoir juo, nousee ja jatkaa taistelua.

Montfortistien puolella erityistä uljuutta osoitti muuan saksalainen nimeltä Croquart, Bloisistien puolella korskeimmaksi soturiksi nousee Tinteniac. Lopulta taistelun ratkaisee de Montauban joka ryntäämällä Montfortistien ryhmitykseen avaa tien Bloisisteille käydä päälle ja pakottaa Montfortistit antautumaan.

Lopulta Bloisisteista kuoli 6 ja Montfortisteista 9. Suuri osa haavoittui. Moni pahasti. Taistelun jälkeen hävinneet maksoivat itsestään pienet lunnaat ja heidät vapautettiin. Ploërmelin ja Josselinin kaupunkien sovittiin nyt kuuluvan Bloisisteille. Taistelu päättyi reilussa ritarillisessa tunnelmassa.

Tästä taistelusta kirjoitettaisiin kronikoita, runoja ja lauluja, tehtäisiin seinävaatteita ja maalauksia, jotka ylistivät kumpaakin osapuolta. Taistelua pidettiin malliesimerkkinä ‘Code Chevaleresquesta’. Euroopan oma ‘Bushido’. Säännöt ja ohjeet ritarillisesta elämäntavasta. Miehet sopivat säännöt, noudattivat niitä kuolemansakin uhalla, taistelivat pakenematta haavoistaan huolimatta, kunnioittivat vastustajaansa ja ennenkaikkea pitivät sanansa ja kunniansa.

1353 tapahtuu jälleen täysin odottamaton käänne. Englannin-Édouard ja vangiksi jäänyt Charles-Pyhimys sopivat, että Blois -suku maksaa Charlesista 300,000 ecun lunnaat, Charlesin ja Nilkku-Jeannen poika, myöskin Jean de Penthièvre menee naimisiin Englannin kuninkaan Édouardin tyttären Margarethin kanssa

Näin yhtäkkiä Plantagênetit siirtävät tukensa Montforteilta Bloiseille, Charlesista tulisi Bretagnen herttua ja hän astuisi ‘ikuiseen liittoutumaan’ Plantagênetien kanssa, kääntäisi Philip-Onnekkaalle takkinsa ja liittyisi sotaan Ranskan kruunusta Édouard-Englantilaisen puolelle.

Koko Bretagnen vallanperimyssota kääntyy täysin päälaelleen!

Kuitenkaan naimakauppaa ei voida täytäntöönpanna saman tien. On pyydettävä lupaa Paavilta, sillä Englannin kuninkaan Édouardin tytär Margareth ja Charles-Pyhimyksen ja Nilkku-Jeannen poika Jean olivat serkkuja!

Kun naimaneuvottelut viivästyivät Paavin päätöstä odotellessa Navarran kuningas Charles-Huono ryhtyi toimintaan. Hän pelkäsi, että naimakauppa Blois-suvun ja Plantagênet suvun välillä voisi tehdä lopun 100-vuotisesta sodasta ja estää häntä saamasta itselleen himoitsemaansa Champagnen herttuakuntaa. Sabotoidakseen neuvottelut Charles-Huono järjesti neuvotteluja vetäneen Ranskan kuninkaan konstaapelin Charles-Espanjalaisen salamurhan. Naimaneuvottelut kariutuivat.

Kariutumisesta huolimatta Charles-Pyhä de Blois on vapautunut Lontoosta ja jatkaakin nyt sotaansa montfortisteja vastaan Ranskan kuninkaan Philippe-Onnekkaan puolella.

Nyt 22 vuotias Jean ‘urhea’ de Montfortin ja Jeanne ‘liekki’ de Flanderin poika Jean ‘valloittaja’ de Montfort, saa Englannin-Édouardilta tämän tyttären Marien käden, jonka kanssa on kasvanut samassa kodissa neljävuotiaasta asti.

Jean-Valloittaja on yrittänyt sopia Lontoossa Charles-Pyhimyksen kanssa rauhaa ja jakavansa Bretagnen herttuakunnan tämän kanssa, mutta Nilkuttaja-Jeanne de Penthièvre ja muu Bloisin suku ei hyväksy ajatusta jakamisesta vaan sota jatkuisi.

Valitettavasti tuore vaimo Marie kuolee vähän häiden jälkeen Jean-Valloittajan kootessa itselleen armeijaa vanhempiensa sodan jatkamiseksi.

Leskeksi jäänyt 22 vuotias. Jean-Valloittaja, Richmondin kunnian kreivi, Englannin kuninkaan vävy. 4000 miehen armeijan kera nostaa purjeet kohti Bretagnea.

Takaisin kotiin elämänsä mittaisen maanpaon jälkeen. Takaisin kotiin kostamaan kuolleen isänsä, muka-hulluksi tulleen äitinsä ja Quimperin verilöylyn. Takaisin kotiin puhaltamaan Bretagneen uuden liekin ja punaisen kirouksen frankkien ylle!

https://i.pinimg.com/originals/e7/67/a7/e767a739402db0f0a1b1537c6474d54f.jpg

Tämä koko kolmioisainen tarina on inspiroitunut Bretagnelaisesta kansanlaulusta, joka kertoo Jeanne-Liekin pojasta Jean-Valloittajasta. ‘Cygne de Montfort’, suomeksi ‘Montfortin Joutsen’, tai bretoniksi ‘An Alarc’h’, eli ‘Joutsen’.

Armorin linnan vanhan tornin huipulla seisova joutsen näkee 3 elokuuta 1379 taivaanrannassa purjeen. Herttua Jean palaa kotiin!

Ja vihdoin. Laulu lähtee!

An Alarc’h

Suomennos bretoninkielisestä laulusta.
Alkuperäinen sanoittaja tuntematon.

Joutsen, joutsen, meren takaa,
Armorin linnan vanhan tornin huipulla!

Dinn, dinn, daon ! Taisteluun ! Oh !
Dinn, dinn, daon ! Lähden taisteluun
Bis.

Onnen uutinen bretoneille!
Ja punainen kirous ranskalaisille!

Laiva on tullut lahdelle
valkeat purjeet avoinna

Herra Jean on saapuva
Bis.
maataan puolustamaan

Dinn, dinn, daon ! Taisteluun ! Oh !
Dinn, dinn, daon ! Lähden taisteluun
Bis.

Kunnia, kunnia mustavalkoiselle!
Bis.
Ja punainen kirous ranskalaisille!

Dinn, dinn, daon ! Taisteluun ! Oh !
Dinn, dinn, daon ! Lähden taisteluun
Bis.

Herra Jean on saapuva
Bis.
maataan puolustamaan

Meitä puolustamaan ranskalaisilta
jotka Bretagneen kajoavat

Onnen huuto kaikuu
joka saa rannikon järisemään

Lazin vuoret raikaa
Valkoinen tamma (meri) hyppii ja hirnuu

Kirkonkellot soi
Kaikissa kaupungeissa, sata peninkulmaa ympäri

Kesä tulee takaisin, aurinko paistaa
Herra Jean on saapuva!

—

Cygne de Montfort

Suomennos ranskankielisestä laulusta.
Alkuperäinen sanoittaja tuntematon.

Katso Montfortin joutsen,
Joka värjää vaahdon satamassa valkeaksi
Se on herttua Jean kultakypärässään.

Dinn, dinn, daon ! Lähden taisteluun Oh !
Dinn, dinn, daon ! Lähden taisteluun
Bis.

Hei tähystäjä kiipeä torniin:
Meidän herttuamme Jean on saapuva,
Kärppä iskee päivän. (Valkoinen Kärppä on Bretagnen maakuntaeläin)

Oi äiti-Maria rakkauden,
suojele meitä kuolemanjälkeiseltä.
Tappiolta ja katumukselta.

Petturit, miettikää rangaistusta,
Sen hetki pian lyö,
laskekaa luunne huolella.

Ei meillä aselepoa, ei hetken taukoa.
Olisiko meillä sinut mukanamme?
Tarvitsetteko miehiä, tässä olemme!

Herra Jean on hyvä kumppani
Jalka nopea ja niin on silmäkin.

Hän on imenyt bretagnettaren maitoa,
Maito rinnasta kuin vanha viini

Hänen peitsensä on tasapainossa,
se iskee salamaa, joka katseet häikäisee

Hänen miekkansa kun hän sitä käyttelee,
iskullaan halkoo kahtia miehen ja hevosen.

Lyö aina! Käy kiinni! Herra herttua iskee päälle!
Rohkeutta! Pese-ne heidän veressään! Pese-ne!

Kun hakkaamme kuinka sinä hakkaat,
ei ole muuta herraa kuin Jumala!

Pitäkää hyvin, bretonit, pitäkää hyvin !
Ei armoa, ei aselepoa! Verta verestä!

Oi! Äiti-Maria Bretagnen! Tule maasi turvaksi!
Teemme palveluksen, joka seiskööt muistona!

Heinä on kypsä, kuka niittää?
Vehnä on kypsä, kuka niittää?

Heinä, vehnä, kuka niitä kantaa?
Kuningas väittää, että se on hän!

Hän tulee leikkaamaan Bretagnen viljan.
Väärällä rahalla.

Hän tulee ja niittää niittymme hopeaviikatteella.
Korjaa peltomme kultaisella sirpillä.

Haluavatko he tietää, nämä ranskalaiset,
ovatko bretonit pingviinejä?

Haluaisiko kuningas oppia,
onko hän Jumala vai ihminen?

Etelä-Bretagnen sudet hampaitaan kiristävät,
kun sotakellon kuulevat.

Ulvovat kuullessaan huudot,
Ulvovat ilosta vihollisen hajusta.

Näemme pian poluilla,
veri virtaa kuin vesi.

Keihäänpaloja ympäriinsä,
kuin oksia myrskyn jälkeen.

Sinne minne ranskalaiset kaatuvat,
he maatkoon tuomionpäivään saakka.

Päivään jona heidät tuomitaan ja rangaistaan,
sen petturin kera joka heitä komensi.

Puiden viemäri(?) olkoon siunattu vesi,
joka hautaansa kastelee !

Ranskankielisen version musiikki tässä:

https://whfb.lexicanum.com/mediawiki/images/9/90/Bretonnia_6th_Cover.jpg

Seuraava jakso: Jeanne-Tiikeritär

Episodin voi kuunnella podcästinä tästä:

Seuraavaan jaksoon pääsee hypäämään tästä.

Koko kolmiosaisen sarjan pääsee kuuntelemaan yhteen pötköön tästä:

https://theatrum-belli.com/wp-content/uploads/2014/05/Chevaliers-par-William-Quartier.jpg

Bretagnen vallanperimyssota on rikas ja monipolvinen tarina täynnä suuria hahmoja ja hurjia juonenkäänteitä. Tarina, jota hyvin vähän tunnetaan, mutta joka on viihdyttävä ja kertomisen arvoinen.

Kolmiosainen tarinamme kertoo kolmesta Jeanne-nimisestä naisesta 1300-luvun Bretagnen vallanperimyssodan pyörteissä. Tämä ensimmäinen teksti on luonteeltaan taustoittava. Seuraavissa päästään suoremmin sukeltamaan juonen pyörteisiin.

Kunkin kolmen tekstin lukuaika on n. 10 minuuttia.

Raju riita Ranskanmaalla

Kaikki kolme Jeannea ajautuivat 1300-luvulla myrskyyn, joka puhkesi rajusta riidasta Ranskanmaalla.

Ranskaa oli hallinnut pitkään muuan alkujaan Loiren laakson Anjousta siinnyt Capet suku, jota kohtasi 1300-luvun alussa sattumusten sarja.

Kuningas Philippe ‘komea’ sai kolme poikaa: Louis-Jääräpään, Philippe-Pitkän, Charles-Kauniin, sekä yhden tyttären, Isabella-Naarassuden.

Esikoinen Louis-Jääräpää oli innokas tenniksen pelaaja, peräti maailmanhistorian ensimmäinen nimeltä mainittu lajin harrastaja, hän rakennutti palatsiinsa myös maailman ensimmäisen tenniskentän, jolle hän eräänä päivänä kuoli juotuaan janoonsa liikaa kylmää viiniä.

Louis-Jääräpäällä ei ollut miespuolista perillistä, joten kruunu oli siirtyvillä tämän pikkuveljelle Philippe-Pitkälle, mutta kruunajaisia viivyteltiin, sillä kuningatar oli raskaana. Koko valtakunta odotti jännittyneenä. Synnyttäisikö kuningatar pojan?

Ja kyllä. Poika syntyi ja heti synnyttyään tämä kruunattiin kuninkaaksi. Mutta. Kuinka ollakkaan vain viisi päivää myöhemmin vauva oli kuollut ja Philippe-Pitkä peri kuin perikin veljensä kruunun veljenpojaltaan.

Philippe-Pitkä sai neljä tytärtä kunnes viimein syntyi odotettu poika. Karman kosto oli katkera kun tasan vuotta myöhemmin poika, niinikään nimeltään Philippe, menetti henkensä. Tästä neljä vuotta ja surun murtama Philippe-Pitkä kuoli ripuliin.

Kruunu siirtyi nyt kolmannelle veljelle. Charles ‘kaunis’ IV:lle. Hänen ensimmäinen vaimonsa Blanche-Burgundilainen kuoli synnytykseen yhdessä vauvansa kanssa. Charles-Kaunis meni uusiin naimisiin Marie-Luxemburgilaisen kanssa, joka synnytti tyttären, joka kuoli lapsena. Pian kuoli myös Marie hevoskärryonnettomuudessa. Charles ei lannistunut vaan meni kolmansiin naimisiin Jeanne-Évreuxlaisen kanssa joka synnytti tyttären ja pian toisen.

Ranskan kuningas Charles ‘kaunis’ IV Capet kuoli 1328 ilman miespuolista perillistä. Mutta. Kuinka ollakaan kuningatar Jeanne-Évreuxlainen oli kuninkaan kuoleman hetkellä raskaana. Valtakunta pidätti taas hengitystään.

Voi pettymysten pettymys. Syntynyt vauva oli tyttö. Tämä tarkoitti Capetiaanisen dynastian suoran mieslinjan sammumista Capet-suvun hallittua Ranskan kruunua 341 vuoden ajan.

Ranskan kunikaalla Charles ‘kaunis’ IV Capetilla ei ollut eläviä poikia, ei veljiä, eikä veljenpoikia. Hänellä sen sijaan oli elävä sisko ja siskonpoika.

Nimeltään Édouard, järjestysnumeroltaan III, liikanimeltään ‘englantilainen’, suvultaan Plantagênet, asemaltaan Englannin ja Irlannin kuningas, Aqvitanian herttua, sekä Ponthieun ja Chesterin kreivi.

Plantagênet suvun historia oli alkanut Capet suvun tapaan länsi-Ranskan Anjousta. Suvulle olivat avioliittojen kautta päätyneet Williame-valloittajan de Normandie suvun maat. Plantagênet suvun suuruuden päivinä 1200 luvulla sen hallitsemat alueet ulottuivat Skotlannista ja Irlannista aina Espanjan rajalle saakka.

Tästä huolimatta Plantagênet suku pysyi virallisesti Ranskan kruunua hallinneen Capet suvun vasalleina, mutta epävirallisesti suvut olivat jo sukupolvien ajan jatkuvassa kilpailussa.

1300-luvulle tultaessa kuningaskunnan sisäisessä kamppailussa isäntiään, Capet-sukua vastaan. Plantagênetit olivat hitaasti menettäneet maitaan Ranskasta, heidän hallussaan oli enää Lounais-Ranskan Akvitanian herttuakunta, sekä Englannin kanaalin rannalla sijainnut Ponthieun kreivikunta, mutta näiden lisäksi Plantagênet-dynastia hallitsi Brittein saaria kokonaisuudessaan.

Capet suvun viimeisen vesan Charles-Kauniin kuollessa Ranskan kruunua koski saliaanifrankkilainen perimyslaki jonka mukaan kruunun olisi siirryttävä mieheltä miehelle, eikä sen näinollen oikeusoppineiden mielestä voinut siirtyä Plantagênet suvulle Charles-Kaunis Capetin siskon kautta siskon pojalle Édouard-Englantilaiselle.

Oikeusoppineiden mielestä kruunun tuli siirtyä mieslinjaa pitkin sukupuussa ensin runkoa ylöspäin ja sitten hypätä sivulle kokonaan toiseen oksaan ja päätyä Valois -sukuun kuolleen kuninkaan Charles-Komean pikkuserkulle Philippe-Onnekkaalle.

Tästä nokkelimmat päättelevätkin miten liikanimi ‘onnekas’ ansaittiin yllättävällä perinnöllä kaukaiselta pikkuserkulta.

Naarassusi-Isabella ja Englannin-Édouard, sekä tämän vaimo Philippa de Hainault esittivät oikeusoppineiden tulkinnasta vastalauseen, muttei tuolloin Ranskanmaalla ollut korkeinta hallinto-oikeutta, joka olisi kuullut heidän asiaansa. Sen sijaan riitaa lähdettiin ratkaisemaan sotimalla.

Riita saliaanifrankkilaisen perintölainsäädännön tulkinnasta kestäisi 116-vuotta, siitä kehkeytyisi yksi Euroopan historian verisimmistä konflikteista. Totaalinen sota, jossa siviiliväestön tarkoituksellinen joukkosurmaaminen ja vastustajan talouden tavoitteellinen vahingoittaminen tuli uudelleen osaksi Eurooppalaista sodankäyntitapaa. Sodan kuluessa Ranska tulisi menettämään väestöstään noin puolet ja Englanti noin neljänneksen.

Sota, jota myöhemmin kutsuttaisiin ‘satavuotiseksi sodaksi’ toi Eurooppaan pysyvät ammattiarmeijat, keskusvaltaisen byrokrattisen hallinnon, sekä synnytti piiritys- että kenttätykistön. Tämä sota muutti syvästi ja pysyvästi Eurooppalaista poliittista ja sotilaallista kulttuuria.

Satavuotinen sota ja siihen kietoutunut Bretagnen vallanperimyssota myös piirsivät suuntaviivat sille, miten frankeista, provensaaleista, oksitaaneista, gasconeista, picardeista ja burgundilaisista tuli myöhemmin ranskalaisia. Kun taas Bretonit ovat pitäneet tiukemmin kiinni identiteetistään näihin päiviin saakka.

Satavuotinen sota myös halkaisi Britannian alkujaan ranskalaisen aateliston siteet emämaahan ja sysäsi Englannin kansallisen eriytymisen tielle.

Vallanperimyskiistaa Ranskan kruunusta ei lopulta saatu päätökseen edes 116 vuotta kestäneellä sotimisella, vaan se jatkuisi kokonaiset 464 vuotta aina Ranskan vallankumoukseen ja kuningasinstituution loppumiseen saakka vuoteen 1801. Siihen saakka Ranskan liljankukka myös pitäisi paikkansa Englannin kuninkaiden virallisissa vaakunoissa ja Englannin kuninkaat kutsuisivat itseään virallisissa seremonioissa myös Ranskan kuninkaiksi.

Tuosta 464 vuodesta Ranska ja Englanti tulisivat olemaan keskenään sodassa yhteensä yli 260 vuotta!

Ehkä maailmanhistorian eeppisin perintöriita.

Heraldinen knoppitieto: Miksi ranskalaisia sanotaan sammakoiksi?

Hauskana knoppitetona, että frankit aikanaan jakautuivat kahteen heimoon. Saliaanifrankkeihin ja ripuriaanifrankkeihin. Ripuriaanien symboli oli konna, joka kuvasi ripuriaanien muinaisia kotiseutuja Reinin soilla ennen kuin Rooma luhistui ja frankit vaelsivat Galliaan.

Merovingikuninkaat käyttivät heraldiikassaan mehiläisiä ja konnia, mutta kristillisen teologian suhtautuminen matelijoihin likaisina ja syntisinä, jopa saatanallisina, sai aikaan sen, että termistä ‘konna’ muodostuikin loukkaus. Merovingien jälkeen kruunu siirtyi Karolingidynastialle ja Frankkien valtakunnan Keisari Kaarle Suureen mennessä konnat olivat vaihtuneet liljankukkiin.

Konna kuitenkin löytyy edelleen monen ranskalaisen kunnan ja kaupungin, sekä aatelissuvun vaakunoista ja kun ranskalaiset ovat tavanneet taistelukentillä naapuruskansojaan on konna todennäköisesti ollut laajalti suosittu heraldinen aihe ranskalaisten kilvissä ja haarniskoissa, joka on varmasti tuntunut ulkomaalaisista todella kummalliselta. Vähän niinkuin joku ylhäinen ritari olisi valinnut sukunsa vaakunaeläimeksi esimerkiksi rotan tai torakan, mutta vieläpä saatanallisella matelija-twistillä.

Oikea termi on frankkien itsensä mukaan nimenomaan konna, eli ‘crapaud’. Ei sammakko ‘grenouille’. Brittien pitäisi siis haukkua ranskalaisia termillä ‘toad’ ei termillä ‘frog’.

Muinaisranskan ‘franc’, joka ilmeisesti tulee latinan ‘hurjaa’ tarkoittavasta sanasta, on kuitenkin foneettisesti lähempänä sanaa ‘frog’ kuin sanaa ‘toad’. Tämä ehkä selittää miksi ranskalaisista englantilaisten suussa tuli ennemmin sammakoita, eikä konnia.

Kristillisen teologian suhtautuminen matelijoihin aiheutti hitaan luopumisen sammakkoheraldiikasta, mutta lempinimi jäi.

Noniin ja takaisin asiaan…

Nilkku-Jeanne ja Bretagnen vallanperimys

Bretagne on saanut nimensä kelttiläisiltä britoneilta, jotka hallitsivat Brittein saaria ennen anglien, saxien, norjalaisten, juuttien ja normannien saapumista. Ranskaksi Brittein saaret ovat edelleen Grande-Bretagne, eli Suur-Bretagne.

Bretagne oli pitkään itsenäinen kuningaskuntansa. Se on Walesin, Skotlannin ja Irlannin tapaan alue, jolla kerran koko läntistä Eurooppaa hallinnut kelttiläinen kulttuuri on säilynyt elinvoimaisena.

Siitä taustalle soimaan kappale, joka tempaa Bretagnelaiseen tunnelmaan.

1300-luvulla Bretagne oli kulttuurisesti, taloudellisesti ja historiallisesti paljon kiinnittyneempi Britanniaan kuin Ranskaan. Englannin kuningaskuntaan oli päätynyt Williame ‘Valloittajan’ mukana paljon bretagnelaista aatelistoa. Sen sijaan suhteet Ranskan frankkiaatelistoon olivat jo monta sataa vuotta olleet sotaisat.

Tutustukaamme Jeanne Nilkuttajan sukuun. Aloittakaamme hänen isoisoisästään Arthur II:sesta, saliaanifrankkilaisen ‘de Dreux’ suvun vesasta. Arthurin isä kuoli Paavin kruunajaisissa onnettomuudessa, jossa muurikivi putosi hänen päälleen.

Arthur peri muurikiven alle jääneeltä isältään Bretagnen herttuakunnan. Arthurin veli Pierre peri vuorostaan niinikään Bretagnessa sijaitsevan Léonin kreivikunnan. Kolmas veli Jean peri ‘Richmondin kunnian’ Pohjois-Englannista.

‘Honneur de Richmond’ Pohjois-Englannissa oli tuohon aikaan kuningaskunnan suurimpia ja merkittävimpiä kreivikuntia ja käsitti 60 kartanon alueen. Se oli ollut Bretagnelaisten herrojen hallussa aina 1000-luvulta saakka Alain ‘Punatukan’ saatua sen suoraan Williame ‘Valloittajalta’.

Williame ‘Valloittaja’ oli jakanut valloitetun Englannin läänityksiin, joista normanniherroille annettiin suurin osa, bretoneille toiseksi suurin, loput Loiren, Poitoun ja Flanderin aatelisille. Monilla Bretagnelaisilla aatelisilla on sen seurauksena maita ja sukulaisia molemmin puolin kanaalin.

Lingvistinen knoppi: Miksi karsinassa ‘pig’, mutta lautasella ‘pork’?

Englannin kielessä maanviljelyyn liittyvät sanat ovat saksilaisperäisiä, mutta syömiseen, ruuanlaittoon, sotaan, lakiin ja hallintoon liittyvät ranskalaisperäisiä, tai oikeammin peräisin Pohjois-Ranskan langue d’oïlistä.

Esimerkiksi:
Pellolla sika on ‘pig’, lautasella ‘pork’, ranskaksi ‘porc’.
Pellolla lammas on ‘sheep’, lautasella ‘mutton’, ranskaksi ‘mouton’.
Pellolla vasikka on ‘calf’, lautasella ‘veal’, ranskaksi ‘veau’.
Pellolla lehmä on ‘cow’, lautasella ‘beef’, ranskaksi ‘boeuf’.

Talonpojat viljelivät. Aateliset söivät.

Arthurin pikkuveli Jean teki menestyneen sotilasuran heidän äitinsä Englannin prinsessa Beatrice Plantagênetin synnyinmaalla Englannissa. Hänen kauttaan Bretagnen de Dreux -haaralla oli suora veriside Englannin kuningashuoneeseen.

Jean de Dreux toimi ‘Skotlannin vartijana’, eli oli miehitetyssä Skotlannissa virkaatekevä hallitsija ja Englannin kuninkaan käskynhaltija. Jean oli muunmoassa mukana lyömässä William Wallacen joukot Falkirkin taistelussa.

Skotlannissa sodittu sotien sarja Robert Brucea ja William Wallacea vastaan opetti Englannin aatelistolle uuden tavan käydä sotaa. Englannin aatelisto oppi skoteilta taktiikat, joilla skotit kykenivät jälkavän avulla voittamaan ennen voittamattoman raskaan ratsuväen.

https://c.tenor.com/KKMr0kDJZ5oAAAAC/brave-heart-mel-gibson.gif

100-vuotisen sodan kuluessa Englannin aatelisto tulisi skoteilta omaksutun taktiikan voimin aiheuttamaan Ranskan aatelistolle suurta tuhoa – silloin kun taktiikka onnistui.

Tämä suuri tuho aateliston parissa tulisi vuorostaan vahvistamaan Valois sukua suhteessa omiin vasalleihinsa. Kuninkaan vahvistuminen ja vasallien heikkeneminen sodan kuluessa tulisi valamaan pohjan nykyaikaiselle byrokraattiselle keskusvaltaiselle valtiolle ja kuninkaiden ammattiarmeijoille. Tämä kehitys lopulta ratkaisisi sodan Valois suvun hyväksi.

Työlleen sotilaana ja diplomaattina omistautunut Jean de Dreux ei koskaan mennyt naimisiin ja kuolee lapsettomana 28 vuotiaana. L’Honneur de Richmondin perii hänen isoveljensä Bretagnen herttua Arthur.

Arthurin toinen veli Pierre innostuu niin ikihyviksi hevosten jalostamisesta, että ajautuu pahoihin velkoihin ja kuittaa velkansa luovuttamalla perimänsä Léonin kreivikunnan Arthurille.

Näin Arthur II de Dreuxin haltuun tulee molemmilta veljiltään lopulta kaikki muurikiven alle jääneen isänsä hallitsemat maat.

Arthur II de Dreux, saa vaimonsa Marie de Limogesin kanssa kolme poikaa. Jean-Hyvän, Guyn, sekä Pierren, joka kuolee lapsena. Arthurin vaimo Marie kuolee vain 27 vuotiaana vuonna 1291.

Arthur menee uusiin naimisiin Skotlannin leskikuningattaren Yolande de Montfortin kanssa. He saavat viisi lasta. Pojan ja neljä tytärtä. Pojan nimeksi tulee Jean ‘Urhea’. Isä Arthur kuolee 1312.

Bretagnen herttuakunnan perii Arthurin vanhin poika Jean-Hyvä. Penthièvren kreivikunnan perii Guy. Toisesta avioliitosta Yolanden kanssa syntynyt Jean-Urhea perii ‘Richmondin kunnian’. Arthurin leski Yolande vuorostaan pitää leskenperintönä Montfortin kreivikunnan, mutta hänen kuoltuaan senkin perii Arthurin ja Yolanden poika Jean-Urhea. Léonin kreivikunta sitten taas päätyy eri syistä (?) ‘de Rohan’ -suvulle.

Hettua Jean-Hyvän ja hänen aitipuolensa Yolanden välit ovat alusta asti huonot, mutta isän kuoleman jälkeen ne huononevat entisestään. Tuore herttua käyttää ensimmäiset hallitovuotensa yrittäessään mitätöidä isänsä ja äitipuolensa avioliittoa ja tehdäkseen Jean-Urheasta ja tämän neljästä siskosta äpäröitä.

Jean-Hyvän ollessa Bretagnen herttua, Guy de Penthièvren ollessa 32 ja hänen vaimonsa Jeanne d’Avaugourin ollessa 19-vuotias. Jeanne-Nilkuttaja syntyy vuonna 1319 kunniarvoisan saliaanifrankkilaiseen de Dreux -suvun bretagnelaiseen, englannin kuninkaiden sukulaisten haaraan, Pohjois-Bretagnen Penthièvren kreivikuntaan, isänsä Guyn ainoaksi perilliseksi.

Päähenkilömme Jeanne-Nilkuttajan äiti kuolee vuonna 1327 Jeannen ollessa vain 8 vuotias. Isä Guy menee uusiin naimisiin sarjamme viimeisen tarinan päähenkilön Jeanne-Tiikeritär de Clissonin kanssa.

Hämäristä syistä (?) Rennesin ja Vannesin piispat aloittavat tutkimuksen avioliiton laillisuudesta ja vievät asian Paavi Johannes XXII päätettäväksi. Paavi päättää mitätöidä avioliiton.

Guy de Penthièvren avioliitto oli poliittisesti erittäin kiinnostava. Jean-Hyvällä ei ollut perillisiä ja näin Bretagnen kuningaskunnan odotettiin siirtyvän Guy:lle. Tämä teki Guystä erittäin tavoitellun poikamiehen.

Kuningas Philippe-Onnekas pelkää Bretagnen herttuakunnan mahdollisesti ajautuvan Plantagênetien leiriin jos Guylle tulee Bretagnelainen vaimo. Frankkilainen vaimo olisi parempi.

Yhtäkaikki poliittinen paine on riittävä siihen, että Pyhän Paavalin seuraaja maan päällä, Paavi Johannes XXII, tekee väliintulon ja Jeanne Tiikeritär palautetaan sinkkumarkkinoille.

Ranskan kuningas Philippe-Onnekas järjestelee helmikuussa 1331 Guylle uuden avioliiton oman veljentyttärensä Marie de Bloisin kanssa. Näin Bretagnen herttuakunta saataisiin lujasti sidottua Bloisin sukuun, tärkeään frankkisukuun, joka oli Philippe-Onnekkaan Valois-suvun liittolainen.

Kuitenkin maaliskuussa 1331 Guy yllättäen kuolee ennen kuin häitä ehditään järjestämään. Penthièvren kreivikunta ja muu Guyn omaisuus siirtyy Bretagnelaisen perimyslain mukaisesti hänen ontuvalle tyttärelleen Jeanne-Nilkuttajalle.

Valois ja Blois suvut eivät hätkähdä, vaan järjestävät avioliiton Philippe-Onnekkaan siskon toisen pojan Charles ‘Pyhä’ de Bloisin kanssa. Häät tanssitaan 1337 Jeanne-Nilkuttajan täyttäessa 18 vuotta. Näin Jeanne ja Penthièvren kreivikunta tulevat osaksi voimakasta Blois -sukua.

Mainitsempa, että nilkuttaminen oli yleistä Ranskassa tuohon aikaan. Ranskan Philippe-Onnekkaan vaimo, Jeanne de Bourgogne, tunnettiin niinikään liikanimellä ‘boiteuse’, eli nilkuttaja. Tarinamme keskeisiin henkilöihin kuuluu siis paitsi useampi Jean -niminen herttua, myös kokonaiset kaksi Nilkku-Jeannea. Ranskanmaalla taisi olla rajoittuneen nimimaun lisäksi myös rajoittunut liikanimimaku, tai sitten yksinkertaisesti paljon jalkavaivoista kärsiviä linnanneitoja.

Vuodet vierivät, eikä Jeanne-Nilkuttajan sedällä Jean-Hyvällä ole edelleenkään perillistä. Läpi elämänsä Jean-Hyvä teki tiettäväksi, että suosi seuraajakseen veljentyttöään Jeanne de Penthièvreä, eli ‘Jeanne nilkuttajaa’.

Mutta, juuri ennen kuolemaansa vanha herttua, oli tehnyt sovinnon velipuolensa kanssa ja velipuolenpoika Jean ‘urhea’ Montfortin kreivi oli noussut perimyskeskusteluihin.

Lopulta kuolinvuoteellaan Jean-Hyvä totesi: “Luojan tähden jättäkää minut rauhaan älkääkä vaivatko sieluani tällaisilla asioilla”, ja niin perimysasia jäi hänen kuollessaan avoimeksi.

30 huhtikuuta 1341 Bretagnen herttua Jean ‘hyvä’ III de Dreux kuolee vailla perillistä.

Syntyy kiista siitä kuuluuko Bretagnen kruunu Jean-Hyvä kolmannen velipuolen pojalle, Jean-Urhealle vai veljen tyttärelle Jeannelle. Jean-Urhea ja Nilkku-Jeanne sopivat, että kuningas Philippe-Onnekas ratkaisisi perimyskiistan.

Jean-Urhea vetosi saliaanifrankkien perimyslakiin. Kruunun tulisi siirtyä mieslinjaa pitkin hänelle. Nilkku-Jeanne ei voisi periä Bretagnen herttuakuntaa, koska oli nainen, eikä hänen miehensä Charles-Pyhä voisi myöskään periä Bretagnen herttuankruunua vaimonsa kautta. Aivan samoin kuten Naarassusi-Isabella ei voinut periä veljensä Charles-komean kruunua, eikä hänen poikansa Édouard-Englantilainen myöskään voinut periä Charlesin kruunua Isabellan kautta. Tismalleen samoin perustein kuin Philippe-Onnekas itse sai Ranskan kruunun olisi Bretagnen herttuakunnan siirryttävä Jean-Urhealle.

Nilkku-Jeanne miehineen taasen vetosi Bretagnen edustuslakiin, jonka mukaan kuolinpesän edustus ja omaisuus siirtyy lähimmälle rintaperilliselle, oli perillinen sitten nainen tai mies.

Oliko kyseessä Philip-Onnekkaan perhelojaliteetti siskonpoikaansa kohtaan? Tai kenties hengenheimolaisuus siitä, että kummallakin oli nilkuttava Jeanne -niminen vaimo? Vai yksinkertaisesti Plantagênetejä vastaan käytävän sodan sanelema pakottava tarve? Yhtäkaikki Philippe-Onnekas päätti hylätä presiis sen saman argumentin, joka oli tuonut kruunun hänelle itselleen ja asettui Jean-Urheaa vastaan tukemalla Nilkku-Jeanne de Penthièvreä herttuattareksi Bretagnelaisen suoran perimyksen nojalla. Oikeustieteellinen täyskäännös!

Guéranden linnassa Jean-Urhea ottaa vastaan tiedon pettyneenä. Hänen vaimonsa, tarinamme kolmas päähenkilö, Jeanne ‘Liekki’ de Montfort tulistuu ja yllyttää miestään olemaan hyväksymättä kuninkaan päätöstä.

Pettynyt Jean-Urhea ei hyväksynyt päätöstä ja teki liiton Édouard-Englantilaisen kanssa. Jean-Urhea sai palkinnoksi Richmondin kreivikunnan Pohjois-Englannista ja vannoi vasallivalan Édouard-Englantilaiselle, joka tuolloin tosiaan hallitsi Englannin ja Irlannin lisäksi koko Lounais-Ranskaa.

Satavuotinen sota oli saapunut Bretagneen. Yhdellä puolella Jeanne-Nilkuttaja hänen aviomiehensä Charles-Pyhä de Blois. Heidän tukenaan Valois suku ja Ranskan kuninkaaksi kruunattu Philippe-Onnekas. Tätä osapuolta kutsutaan ‘Bloisisteiksi’ de Blois suvun mukaan.

Toisella puolella Jean-Urhea de Montfort ja hänen vaimonsa Jeanne-Liekki. Heidän tukenaan Plantagênet suku ja Ranskan kruunua itselleen vaativa Englannin ja Irlannin kuningas Édouard-Englantilainen. Tätä osapuolta kutsutaan ‘Montfortisteiksi’ de Montfort suvun mukaan.

Vaimonsa ajamana Jean-Urhea päätti ottaa aloitteen omiin käsiinsä. Hän valtasi yllättäin Bretagnen pääkaupungin Nantesin ja Limogesin, jossa sijaitsi herttuakunnan kassa. Kesän loppuun mennessä Jean-Urhea oli vallannut 20 linnoitusta, mukaanlukien Rennesin ja Vannesin tärkeät kaupungit. Tämä tapahtumasarja tunnetaan Froissartin kronikoissa nimellä ‘La chevauchée fantastique de Jean de Montfort’, elikkäs Jean de Montfortin fantastinen hevostelu! Täydellistä!

Ranskan kuningas Philippe-Onnekas kokoaa Jeanne-Nilkuttajan tueksi 7000 miehen armeijan Angersiin ja nimittää sen johtoon Normandian herttuan Jean-Hyvän. Tässä tarinassa on siis jo kaksi eri Jean-Hyvää ja kaksi eri Jeanne-Nilkuttajaa.

Jean-Hyvän armeija marssii Nantesiin Nilkku-Jeannen asialla ja piirittää kaupungin, jota Jean-Urhea puolustaa. Vain viikossa kaupunki kaatuu bloisisteille ja Jean-Urhea de Montfort viedään vangiksi Louvren palatsiin Pariisiin.

Montfortien asia on luhistua, mutta Jean-Urhean vaimo Jeanne ‘liekki‘ de Montfort (os. de Flandre) ottaa armeijan johdon ja jatkaa sotaa. Jeanne la flamme. Uusi legenda syttyy liekkiinsä.

Ja laulua kolmannella:

Ystävät, tulkaa kuuntelemaan liekkiä
Kun hiljaa kuluu päivä
Se meille kertoo vanhoista taisteluista
Muinaisten päiväin sankareista.

Menetetyistä rakkauksista, legendoista
Suurten trubaduurien huokauksista
Kyynelistä valutettuina tuhkaan
Ulottumattomiin paenneista unelmista.

Vieläkin kaikuu tasangolla
Matkahevosten raskas laukka
Lähtekäämme kohti kaukaisia maita
Missä voimme tulla kuninkaiksi.

Hiekkaisia tai kivisiä teitä
Missä kuolema vaanii mutkissa
Yrttisiä niittyjä joilla juhlia
Herkkiä lemmenleikkejä.

Muistakaa aikoja valloitusten
Verta jota vuodatimme heikentymättä
Mielummin kuolimme tavoittelussa
Kuin petimme tai epäonnistuimme.

Valat vannottu eliniäksi
Ystävät enemmän veljet kuin kaksoset
Kunnia hälle ken (itseltään) kieltää
Perääntymisen eessä taistelun.

Vielä loistaa muinainen
Kulta ja brokadi
Murtuvien keihäiden ryske
Rakkauden todisteina.

Katso verhottuja ravihevosia
Kauniita palvelijattaria kirkkaine nauruineen
Madrigaaleja jotka kertovat kivusta
Jota liika kauneus silmiin jätti.

Pian tulee viimeinen kierros
Meidän ympyrämme purkautuu
Mutta tapahtui mitä tahansa tässä maailmassa
Sama liekki meidät yhdistää

Uskollisina tälle motolle
Me tiedämme olevamme enempien arvoiset
Kuin kourallinen harmaata tuhkaa
Meissä on enemmän kuin voisimme halutakkaan.

Seuraava jakso: Jeanne-Liekki